Vanhan liiton professori ihmeissään

Eläkkeellä oleva, Riihimäellä asuva Lapin yliopiston entinen lainkäytön professori Jyrki Virolainen on ihmeissään tasavallan presidentti Sauli Niinistön Sajos-puheista.

Hänestä presidentin tulkinta ILO-sopimuksesta oli yllättävä.

”Suomi ei ole kyennyt tai halunnut ratifioida sopimusta. Asia on kaatunut aina lopulta siihen, miten saamelaisten oikeudet alueensa maihin ja vesiin tulisi määritellä. Lähes koko saamelaisalue on tällä haavaa valtion omistuksessa. Ylä-Lapin suomenkielinen väestö on pelännyt maaoikeuksiensa kaventumista, jos sopimus ratifioidaan. Norja on ratifioinut sopimuksen”, Virolainen kirjoittaa blogissaan.

Mainitessaan Norjan ratifioineen, hän olisi voinut samalla taustoittaa, ettei Ruotsi aiokaan ratifioida kyseistä sopimusta.

”Sopimuksen ratifiointihanke on aiheuttanut närää saamelaisten ja Ylä-Lapissa asuvien lappilaisten välillä. Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi valittelikin puheessaan saamelaisvastaisen liikehdinnän nousua. Liikkeen jäsenet ovat aloittaneet saamelaisten oikeuksien vastustamisen saamelaisten aktiivisella uhkailulla, internet- ja mediakamppailulla ja karvalakkilähetystöillä Helsinkiin”, kertoo Virolainen Näkkäläjärven kertoneen.

Emeritusprofessori muistaa johdonmukaisesti viittailla Ylä-Lapin suomenkieliseen väestöön ja lappilaisiin liikehtijöihin. Lapin yliopiston vanhan liiton saamen tutkimuksen linjan mukaisesti hän ohittaa tai nollaa lappalaisen kansanryhmän.

Ja puhuessaan Ylä-Lapin suomenkielisestä väestöstä, professori voisi taustoittaa, että saamelaisissakin on huomattava osa niitä, jotka ovat käytännössä suomenkielisiä.

”Presidentin tulkinta ILO-sopimuksesta yllätti kaikki kutsuvieraat, myös tilaisuudessa olleen oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin. Niinistö tuntui olevan sitä mieltä, ettei sopimus ole enää tätä päivää”, kirjoittaa Virolainen.

Eivät kaikki sentään tainneet yllättyä. Toki jo 1980-luvulla oikeusministerinä ja 1990-luvulla eduskunnan perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana toimineen Niinistön tiedettiin perehtyneen ILO-asiaan ja kertoneen siihen kantansa aiemminkin moneen kertaan.

”Jyrki Kataisen hallitus on kuitenkin sitoutunut ohjelmassaan siihen, että ILO-sopimus ratifoidaan tällä hallituskaudella. Aikoisiko tasavallan presidentti siis arvovallallaan tyrmätä koko ajatuksen. Kuka sanoikaan, ettei presidentillä ole Suomessa enää mitään valtaa? Kyllä presidentti nyt ainakin piskuisen alkuperäisvähemmistön aikoo nujertaa!” kirjoittaa professori.

Virolaisen mielestä, jos ILO-ratifioinnissa edetään Niinistön ajattelun mukaan, ratifioinnista ei ole enää mitään takeita tai se vie ainakin aikaa. On siis päästävä ensin kansalliseen yhteisymmärrykseen ja katsottava myös mahdollisen pohjoismaisen saamelaissopimuksen syntyminen. Siihenhän liittyen Ruotsi on jo kantojaan ilmoittanut.

Virolainen kuvaa Niinistön näkemystä ILO-sopimuksesta ”uustulkinnaksi”, koska presidentti arvioi sopimuksen syntyneen yli 20 vuotta sitten korjaamaan siirtomaa-aikoina alistetuksi tulleiden, heimoasteella eläneiden alkuperäiskansojen asemaa. Professori kertookin blogilukijoille, kuinka Klemetti Näkkäläjärvi rohkeni epäillä presidentin tietämystä.

Myös oikeusministeri Henrikssonia Virolainen siteeraa. Sanoihan Henrikssonkin, ettei ollut aiemmin kuullut ILO-sopimuksesta moista tulkintaa.

”Vuoden 1989 ILO-sopimus numero 169 on yksi tärkeimmistä alkuperäiskansojen oikeuksia koskevista kansainvälisistä sopimuksista. Sopimus tunnustaa alkuperäiskansojen erityiset oikeudet perinteisiin asuinalueisiinsa ja niiden luonnonvaroihin sekä edellyttää valtioita ryhtymään erityistoimenpiteisiin muun muassa alkuperäiskansojen kulttuurin, kielen ja ympäristön suojelemiseksi. Sopimuksen on ratifioinut 20 valtiota. Suomi ja Ruotsi eivät kuulu sopimusvaltioihin, sen sijaan Norja on ratifioinut sopimuksen”, Virolainen kirjoittaa.

Professori pitää siis tärkeänä ja oikeutettuna, että ILO-sopimus ratifioidaan. Hän ei kuitenkaan perustele kantaansa Niinistön tavoin, vaan jättää asian ikään kuin itsestäänselvyydeksi.

Miten ILO-sopimus vastaisi sen alkuperäistä tarkoitustaan Suomessa? Miten se vaikuttaisi käytännössä Suomessa saamelaisten elämään, lappalaisten elämään ja yleensä lappilaisten elämään? Miten sopimus koskettaisi saamelaisista niitä yli 60 prosenttia, jotka asuvat saamelaisalueen ulkopuolella tai jotka eivät yleensäkään enää ole jatkuvassa yhteydessä saamelaiseen nomadiseen poronhoito-, metsästys-, kalastus- ja keräilykulttuuriin, ja kuinka kauas siinäkin on voitu etääntyä perinteestä ilman että se on käytännössä hävinnyt?

Jyrki Virolaisen blogista on vastauksia tällaisiin kysymyksiin turha hakea. ILO-sopimuksesta löytyy tasan tämä yksi kirjoitus ja saamelaiskysymyksestäkin yksi käsitellen Tarja Halosen taannoin järjestämän presidenttifoorumin puheenvuoroja.

Jos väitän, että aika on ajanut Suomessa Bemarilla ILO-sopimuksen ohitse, on väitteeni yhtä oikea ja perusteltu kuin arvon professorin päinvastainen mielipide.

Veikko