Olipahan outo yhteensattuma – vai oliko ollenkaan yhteensattuma – että pääministeri Sanna Marin (sd.) piti tänään torstaina 28.10.2021 saamelaisten sovintokomission nimittämistä koskevan tiedotustilaisuuden, kun samaan aikaan Helsingissä kierteli jo toista päivää Suomen alueen alkuperäisimpiä saamelaisia olevien inarinsaamelaisten delegaatio kertomassa maan päättäjille heihin kohdistuvasta saamelaisyhteisön sisäisestä syrjinnästä. Ja samalla vaatien tuota syrjintää toteutuessaan vain vahvistavan ja valtiollistavan saamelaiskäräjälain muutosehdotuksen hylkäämisestä.
Eli puhuivatko valtaväestön saamelaisiin kohdistamasta ja
yhä jatkuvasta syrjinnästä kertonut pääministeri ja inarinsaamelaiset samasta
asiasta? No eivät, vaikka tuossa valtion ja etenkin sen kirkon aikanaan harjoittamasta
inarin- ja metsäsaamelaisten kielestään pakottamisesta he olisivat voineet yhtä
lailla puhua. Mutta tapasiko pääministeri edes näitä syrjittyjä
inarinsaamelaisia, joukossa saamelaiskäräjien suvereeneja, mutta syrjäytettyjä
ääniharavia? No ei, vaan torstain tiedotusnäytelmän saamelaisnäyttelijöiksi oli
pyydetty saamelaiskäräjien pohjoissaamelainen puheenjohtaja sekä kolttien
luottamusmies. Siis saamelaiskäräjillä inarinsaamelaiset yhdessä syrjäyttäneiden
ryhmien edustajat.
"Komission työskentely tulee varmasti nostamaan
esille kipeitä kohtia", Marin sanoi tiedotustilaisuudessaan. Hän
korosti, että psykososiaalista tukea on saatavilla prosessin aikana. "Vain
ymmärtämällä, mitä saamelaiset ovat kokeneet, voimme löytää ratkaisuja
tulevaisuuteen", hän jatkoi.
Marinin mukaan komission tavoitteena on tunnistaa nykyistä
ja historiallista syrjintää ja oppia siitä. Tuli vain mieleen miten lujassa tuo
oppiminen on Suomen valtiolle vuosikymmenten ajan ollut. Sillä ei ole ollut
oikeusvaltion objektiivista otetta edes toteuttaa niin moneen kertaan vaadittua
saamelaisten olosuhdeselvitystä, koskapa sitä ovat vastustaneet juuri
saamelaiskäräjillä valtaa pitävät ja heihin enemmän tai vähemmän liittoutuneet virkamiehet
ja esimerkiksi harjoitettuun saamelaispolitiikkaan taloudellisen toimeentulonsa
ja yhteiskunnallisen opillisen asemansa sitoneet tutkijat. Poliitikot ovat
paljolti olleet tämän virran pyöreäpäisiä ajopuita, rumemmin sanottuna hyväntahtoisia
hölmöjä.
On muistettava, ettei tämä saamelaisten asuntolakokemuksiin julkisuudessa
paljolti keskittynyt Suomen ja saamelaisten sovintoprosessi ole Sanna Marinin
oivallus. Eikä edes prosessin tökerösti alulle laittaneen edeltäjänsä Juha
Sipilän (kesk.) idea. Sovintokomissio on matkittu ja tuotu muutaman
saamelaisaktivistin toimesta Kanadasta, nykyisin eurooppalaisia Afrikan tähden
pelaajia ja muita ”rasisteja” ravistelevan cancel-kulttuurin kotimantereelta. Mutta
tottahan Suomessa ja nyt myös toisaalla pohjoismaissa piti lähteä tällaiseen
suin päin mukaan, historiaa tai nykypäivän tilannetta isommin tai ollenkaan avaamatta.
Siksi on pelättävää, että jälki tulee olemaan oikeusvaltion kannalta rumaa, mutta
kuka nyt meillä siitä olisi huolissaan, kun kerran Unkari ja Puola – ja vaikka
Venäjä…
Historiaa on kylläkin kirjoitettu niin monesti voittajien
toimesta ja niin on hyvin lähellä käydä nyt myös inarin- ja ehkä vieläkin
varmemmin metsäsaamelaisille – Suomen alueen ainoille alkuperäisille
saamelaisryhmille. Toisaalta ei voi kuin ihmetellä, eikö heille todellakaan
löydy tahoja tai asiantuntijoita viemään tilannetta kansainvälisille
foorumeille – jos kerran Suomen valtiolta ja sen päättäjiltä ei löydy rotia.
Miten olisi vaikka YK.n ihmisoikeusneuvosto? No mutta kun Suomi… https://valtioneuvosto.fi/-/suomi-on-valittu-yk-n-ihmisoikeusneuvoston-jaseneksi
!
Ja siellä neuvostossa häärivät tietenkin asiantuntijoina samat
saamelaispolitikan ja Saamenmaan rakentajat kuin tähänkin asti? Vai olisiko
sittenkin joitain väyliä viedä tuollekin neuvostolle suodattamatonta
informaatiota? Olisiko Suomen valtiolla edes sen verran omaatuntoa, että se
antaisi näille sortamilleen ja yhteisönsä sortamille alkuperäiskansaryhmille
taloudellisia ja oikeudellisia resursseja tuoda esille tilannettaan. Arvaan,
että sitä jotkut jyrkästi vastustaisivat.
Mutta mennäkseni vielä siihen alussa kertomaani delegaatioon:
Kiitos Lapin kansanedustajien, se pääsi tapaamaan niin
eduskuntaryhmiä kuin eräitä ministereitäkin tuon saamelaiskäräjälain muutosehdotuksen
tiimoilta. Tosin oikeusministeri Anna-Maja
Henrikssonille (r.) osoitetun muistion otti vastaan hänen erityisavustajansa.
Merkille pantavaa olivat myös tapaamiset hallituspuolueisiin
kuuluvan keskustan maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän sekä nykyisen
johtavan oppositiopuolueen kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orpon
kanssa. Myös perustuslakivaliokunnan jäseniä delegaatio tapasi ja minua
olisi kiinnostanut kuulla erityisesti vaikkapa Markus Lohen (kesk.)
kommentit, olihan hän Sipilän hallituksen aikana yksi keskeinen puuhamies saamelaisuutta
kahden kerroksen väkeen rajanneen ”kompromissin” laadinnassa. Lohi ei tainnut kuitenkaan olla delegaation kanssa naamatusten ja Lapin kansanedustajista myös Mikko Kärnä (kesk.) lähetti terveisiä. Tuo sama kahden kerroksen "kompromissiajatus" liittyy saamelaiskäräjille myönnettävällä mielivaltalisällä nytkin valiokuntiin
ja eduskuntaan tulossa olevaan saamelaiskäräjälain muutoksen saamelaisuutta
määrittävään kohtaan. Ja se on todella käsittämätön jälleen oikeusvaltion
yhdenvertaisuus- ja oikeusperiaatteita vasten katsottuna.
Tiedän, että erityisesti keskustasta on sen kenttäväkeen
kuuluvia inarin- ja metsäsaamelaisia vakuuteltu ja saatu kai uskomaankin keskustan
puolustavan heitä ja huolehtivan siitä, ettei syrjivää, saamelaisia ja saamelaisuutta
jakavaa lakia tulla hyväksymään. Kun Sipilän hallituksen mahalaskun yhteydessä
niin kovasti arvostelin moista mihinkään historiaan tai kansainväliseen
oikeuteen nojautumatonta ”kompromissiyritystä”, olisi todella mieluista
kirjoittaa keskustan linjan muutoksesta ja ennen muuta lupausten pitämisestä. Sen
kyllä tiedän, että keskustassa, kokoomuksessa, perussuomalaisissa ja myös sosialidemokraateissa
oikeaa tietoa saamelaispolitiikan ongelmista ja saamelaisten olosuhteista sekä
itse saamelaisuudesta löytyy riittävästi oikaisemaan tarjolla olevat vääryydet.
Ja kyllä yksittäisiä perehtyneitä edustajia löytyy ainakin vasemmistoliitosta,
vaikka sen johto ei varmasti näe tilanteessa mitään korjattavaa.
Loppujen lopuksi Sanna Marinin hallituksen ei tarvitsisi
kuin pysyä omassa, tosin pätkäpääministeri Antti Rinteen (sd.) johdolla
neuvotellussa hallitusohjelmassa, jonka mukaan saamelaiskäräjälain muuttamisessa
tullaan huomioimaan kaikki saamelaiset.
Nyt oikeusministeriöstä tulleessa lakiehdotuksessa noin ei
ole kuitenkaan tapahtunut, vai onko huomioimiseksi tulkittava se, että osa
kansanryhmästä halutaan tietoisesti jättää valtion perustuslain sekä
erityislakien turvan ja aseman ulkopuolelle?
jk.
Inarinsaamelaisten lähetystön Helsingissä 27.10.2021 oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonille luovuttama muistio:
Saamelaiskäräjälain uudistusta valmistelleen toimikunnan mietinnön johdosta tuomme esiin havaintoja mietinnöstä, sekä saamelaiskäräjillä vallitsevasta enemmistön itsekkäästä vallan käytöstä ja suojattoman vähemmistön syrjinnästä.
Saamelaiskäräjälain uudistusta valmistelleen toimikunnan mietintö on samalla ehdotus uudeksi saamelaiskäräjälaiksi. Pääministeri Marin johtaman hallituksen ohjelmaan on kirjattu kaikkien saamelaisten huomiointi laissa. Kaikkien saamelaisten huomioimista korostettiin myös pääministeri Rinteen hallitusohjelmassa. Kaikkia saamelaisia ei kuitenkaan jätetyssä esityksessä ole huomioitu.
1. Lainmuutoksen valmisteluun osallistuneiden saamelaiskäräjien jäsenten nimeäminen
Lain muutosta valmistelleen työryhmän kaikki saamelaisjäsenet ovat käräjien enemmistön kuuluvia. Valtaa pitävän enemmistön itsensä valitsemat laki toimikunnan saamelaisjäsenet ovat tässä esityksessä varmistaneet vaali menestystään. Nyt on esitetty koko nykyisen vaaliluettelon mitätöintiä. Sellaista ei koskaan aiemmin ole esitetty. Mitätöinnin jälkeen vaaliluettelo on esitetty laadittavaksi uudelleen. Vallassa olevat pääsevät totutuilla keinoillaan itse vaikuttamaan tulevan vaalilautakunnan miehitykseen. Enemmistölle lojaali vaalilautakunta tekee uuden vaaliluettelon. Syrjivää valtapolitiikkaa kritisoineet ja vaaleissa parhaiten menestyneet halutaan poistaa vaaliluettelosta, eivätkä he voi asettua vaaleissa ehdolle. Näin on toimittu myös maailmalla diktatuureissa, kun kriittisiä ääniä on vaiennettu
2. Keväällä julkistettu mietintö jättää tyystin
vaille huomiota ja korjaamatta sen laajasti tiedossa olevan demokratiavajeen,
joka ilmenee epädemokratiana saamelaiskäräjillä. Epädemokraattiset päätökset
ovat toistuneet jo vuosia. Niistä on annettu tieto mm.
oikeusministeriöön.
· Henkilövaalien
vaalitulosten mitätöinti puheenjohtajiston, hallinnon ja toimielinten
henkilövalinnoissa. Vaalituloksesta piittaamatta enemmistö sanelee ja nimittää
hallintoon kaikkiin toimielimiin vain omat ehdokkaansa. Vähemmistöllä ei ole
suojaa, eikä vähemmistön suojaa ole esitetty lain uudistuksessakaan.
· Yleiskokous on hallituksen salaa valmistelemien päätösten kumileimasin
3. Tässä esityksessä
saamelaiskäräjien kielen ja kulttuurin itsehallinto, on tosiasiassa monilta
osiltaan saamelaiskäräjä hallinnon ennakoitua itsehallintoalueen julistusta.
Erityiskohteena on Metsähallituksen hallinnoima valtion maa, mutta
omaksutulla tavalla on ollut vakavia vaikutuksia myös alueen yksityismaiden
käyttöön, johon nyt on jo puututtu.
· Luovutetaanko
Metsähallituksen hallinnoiman valtionmaan käytön määräysvalta
saamelaiskäräjille?
· Eikö nyt ole viimeinen
hetki, ryhtyä toteuttamaan saamelaisia koskevaa lainsäädäntöä, siten kuin
tutkittu historia osoittaa mm. maankäyttöoikeuksia kullekin ryhmälle kuuluvan?
Miksi oikeusministeriön v. 2006 tilaama tutkimus on sivuutettu lainsäädännössä
täysin?
· Aivan liiaksi on
menty ”tarina – perinne lainsäädännöllä”. Saamelaiskäräjien johdon ja enemmistö
valtaa pitävien, omien etujensa mukaisille vaatimuksille maankäytön
määräysvallasta ei loppua näy.
· Maan käyttövaatimukset hämmentävät alueen elinkeinoelämää ja estävät alueen elinkeinojen kehitystä.
4. Suomen
tuomioistuin laitoksen tuomiovalta on kyseenalaistettu.
5. Saamelaisella ”tapaoikeudella” kajotaan toisten omaisuuteen.
Eivätkö yllä luetellut loukkaa Suomen valtion suvereniteettia, oikeusjärjestystä, ja ole vastoin perustuslakia? Onko syytä selvittää, onko se myös itsenäisen Suomen valtiosäännön vastaista?
Keskustelu lakimuutos ehdotuksesta saamelaisyhteisössä
Kuluneen kesän aikana saamelaisten kesken eri yhteyksissä tapahtuneissa, laajoissa, tätä 11.5. 2021 jätettyä mietintöä koskevissa keskusteluissa lukuisat kannanotot esityksestä ovat selkeän kielteisiä. Laajasti on todettu esityksen olevan liiaksi yhden saamelaiselinkeinojen harjoittaja ryhmän, nykyisin yhä enemmän kaupallistuvan, suurporotaloutta harjoittavien tarpeet huomioivaa. Kun se tapahtuu muiden elinkeinojen harjoittajien kustannuksella, on jätetty esitys senkin vuoksi huonoin, mikä tähän saakka saamelaiskäräjälain uudistamiseen tähtäävistä esityksistä on annettu. Saamelaisia ja saamelaiselinkeinoja keskenään eriarvoiseksi jakavana esitys ei vastaa niitä keskeisiä periaatteita, mitä oikeusvaltiossa yhdenvertaisuus ja elinkeinon harjoittamisen vapautta koskevien säädösten nojalla lain sisällöltä edellytetään. Toteutuessaan esitys on vaarassa johtaa saamelaiskäräjillä osaan saamelaisia kohdentuvaan yhä pahenevaan syrjintään.
Nettiadressissa 635 allekirjoitusta
· Luovutamme nettiadressin, jossa vaaditaan kaikkien saamelaisten yhdenvertaista huomiointia lakiehdotuksessa. Koska kaikki allekirjoittajat eivät ole halunneet, hyvin arvattavista syistä nimeään nettiin, adressi luovutetaan luottamuksella. Siinä on 635 allekirjoitusta.
Enemmistön suvereeni päätäntävalta johtaa
saamelaiskäräjillä pahenevaan syrjintään
Muutosesitys loukkaa ja syrjii paikallaan pysyneitä,
alueella ainakin 1500 -luvulla, ja jo ennemmin asuneita, ja myöhemmässä
assimilaatio kehityksessä kielensä menettäneitä saamelaisia. Se loukkaa
saamelaisten keskinäistä yhdenvertaisuutta ja vaaliluettelon ulkopuolelle
jätettyjen saamelaisen oikeutta harjoittaa yhdessä muiden kanssa omaa
kulttuuriaan, sekä käyttää ja elvyttää omaa kieltään. Sellaisesta syntyy Suomen
jo vuonna 1976 hyväksymän KP- sopimuksen 27. artiklaa rikkova tilanne.
Se antaa saamelaiskäräjien enemmistölle aseita ja aseman
sortaa ja syrjiä lain "oikeuttamana" muita alueella ja
saamelaisalueen ulkopuolella asuvia saamelaisia, jotka ovat Suomen kansalaisia.
Mikäli muutosesitys toteutetaan, se tulee rikkomaan yhteiskunta rakenteita ja
aiheuttamaan alueella suuria ristiriitoja. Vaarana on, että koko alueen kehitys
pysähtyy ja suuri joukko alueen ihmisistä, pakotetaan pois synnyin seudultaan.
· Metsähallituksen Ylä- Lapin alueen uuden juuri valmistuva LVS:n vuosille 2022 – 2027 liittyvä saamelaiskäräjien hallituksen nimeämän Akwe- Kon työryhmän monikymmen sivuinen lausunto näyttää jo ennakoivan monien alueen ihmisten ja ihmisryhmien perinteisen luonnon elinkeinokäytön mahdollisuuksien kapenemista ja tämän kehityksen myötä loppumista Ylä- Lapin alueella.
Saamelainen
Voimassa oleva saamelaiskäräjälaki (1995)
Saamelainen
Saamelaisella tarkoitetaan tässä laissa henkilöä, joka pitää
itseään saamelaisena, edellyttäen:
1) että hän itse tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan tai
isovanhemmistaan on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään; tai
2) että hän on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on
merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai
henkikirjassa; taikka
3) että ainakin yksi hänen vanhemmistaan on merkitty tai olisi voitu merkitä äänioikeutetuksi saamelaisvaltuuskunnan tai saamelaiskäräjien vaaleissa.
3§:n Muutoksen perustelua esitetyssä luonnoksessa
”Oikeutta äänestää saamelaiskäräjien vaaleissa koskevaa saamelaisen määritelmä säännöstä ehdotetaan tarkistettavaksi siten, että kysymys olisi nimenomaan henkilön merkitsemisestä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon, eli äänioikeudesta saamelaiskäräjien vaaleissa, ei siitä, ketä on pidettävä ylipäänsä saamelaisena.”
Juha Joonan eriävä mielipide:
…”Saamelaiskäräjälain 3 §:n sisällön osalta lähtökohtana
tulee pitää ensisijaisesti sitä, mitä tästä asiasta säädetään perustuslaissa.
Perustuslain 17,3 §:n mukaan
saamelaisella tarkoitetaan alkuperäiskansaan kuluvia
henkilöitä.[1] Jotta saamelaiskäräjälain
saamelaismääritelmä ei olisi ristiriidassa perustuslain kanssa,
saamelaiskäräjälain 3 §:n tulee olla sisällöltään sellainen, että niillä
henkilöillä, jotka täyttävät alkuperäiskansaan kuulumisen kriteerit, on oikeus
tulla merkityksi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Toisaalta niillä
henkilöillä, jotka eivät täytä kyseisiä edellytyksiä, tätä oikeutta ei tule
olla. ”
…”Niistä kriteereistä, joiden täyttyessä henkilön voidaan
katsoa kuuluvan alkuperäiskansaan, vallitsee kansainvälisesti varsin suuri
yksimielisyys. YK:n alkuperäiskansoja koskeva, vuonna 1989 hyväksytty ILO-169
yleissopimus on ainoa nimenomaan alkuperäiskansoja koskeva sopimus.[2]
Sopimuksen on ratifioinut 23 valtiota, muun muassa Tanska ja Norja, jossa
suurin osa saamelaisista asuu. Sopimuksen ensimmäisen artiklan mukaan
alkuperäiskansalla tarkoitetaan niitä henkilöitä, jotka polveutuvat siitä
väestöstä, joka asutti aluetta valtaväestön saapumisen ja nykyisten
valtiorajojen syntymisen aikaan. Lisäksi edellytetään, että tällaisten
henkilöiden on tullut säilyttää ainakin osittain alkuperäiskansan perinteisiä
instituutioita. Alkuperäiskansalla on tuntemus ja yhteys alueensa
luonnonolosuhteisiin, joka on perustana alkuperäiskansan, tai sen osan
erityisen elämäntavan ja siihen liittyvien elinkeinojen kehittymiselle.”
…”saamelaismääritelmää koskevan 3 §:n muuttamista siten, että saamelaiseksi ei enää katsottaisi sellaista henkilöä, joka on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa- veronkanto tai henkikirjassa. Mielestäni tämä on ristiriidassa perustuslain 17,3 § sekä perustuslaissakin turvatun yhdenvertaisuuden kanssa. Lisäksi tällaisen muutos on ongelmallinen ratifioiman nk. KP-sopimuksen kanssa. Tämän sopimuksen 27 artiklan mukaan vähemmistöön kuuluvaa ei saa estää nauttimasta kulttuuristaan yhdessä samaan ryhmään kuuluvien kanssa. Kysymys on itse sopimuksesta ja sen sanamuodosta. Lisäksi tällainen lainmuutos olisi ristiriidassa Kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen toimeenpanoa valvovan CERD:n kannanottojen kanssa. Kysymys on niistä kannanotoista, jotka koskevat Suomen saamelaismääritelmää ja sen suhdetta rotusyrjintä sopimukseen.”
Saamen kieli lyömäaseena
Saamelaisia on Suomessa n. 10 000, vain n. 3000 asuu
saamelaisalueella, valtaosa saamelaisista asuu muualla Suomessa. Muualla
asuvista enää harva puhuu saamea ja vieläkin harvempi heidän lapsistaan ja
lapsenlapsistaan. Aikuistuttuaan kaikki muualla asuvien jälkeläiset,
kielitaidottominakin tulevat merkityiksi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon
saamelaisina, koska heidän vanhempansa, tai isovanhempansa ovat puhuneet
saamea.
On selvää, että mietinnössä esitetty, saamelaiskäräjälain 3§ äänioikeutta koskeva, kieleen painottuva muutos, mitä todennäköisimmin johtaa saamelaiskäräjillä entistäkin pahempaan syrjintään. 1800 luvulla pappien ja virkamiesten kulkureittien varrella monet saamelaiset menettivät kielensä. Heidät pakotettiin luopumaan saamenkielistään kristinuskon opetuksessa. Juuri tämä on se ryhmä huonon kielitaidon omaavia saamelaisia, johon syrjintä kohdentuu, kun kieli jälleen nostetaan lyömä aseeksi. Nyt vain päinvastaisesta syystä, kuin aikanaan 1700 ja 1800 luvuilla. Silloin saamea ei saanut puhua, nyt sitä pitää osata. Kielen elvytys toki osaltaan auttaa nuorempia.
Sulkemalla osa saamelaisista pois saamelaisyhteisöstä ja
estämällä heitä nauttimasta kulttuuristaan ja kielensä kehittämisestä oman
ryhmänsä kanssa, syyllistytään paitsi Suomen ratifioiman KP- sopimuksen
rikkomiseen, myös yhdenvertaisuus säädösten rikkomiseen ja syrjintään.
· Saamelaisalueella
puhutaan kolmea saamen kieltä. Inarinsaamea, pohjoissaamea ja koltansaamea. Alueen kouluissa ja ammatti oppilaitoksessa
opiskellaan saamea menestyksellä. Kielten elvytys työ on johtanut tuloksiin
kielet elpyvät. Se on arvokasta.
· Kieli on kulttuurille arvokas, eikä sitä saa ryhtyä käyttämään lyömäaseena, ilman omaa syytään kielensä menettäneitä kohtaan. Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon merkintää koskevaa lakia (1955/ 3§ / 2) ei ole perusteita muuttaa. ”että hän on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa;” Muutosvaatimusten sijaan saamelaiskäräjien vaalilautakunnan on tulkittava lakia, kuten se on kirjoitettu ja eduskunta on sen säätänyt.
Saamelaisten jako kahteen (I ja II) luokkaan
Esityksessä todetaan jokaisen voivan identifioida itsensä vapaasti, halutessaan myös saamelaiseksi. Samaa esitti aikoinaan jo nk. Hallbergin toimikunta. Se ei kuitenkaan merkitse sitä, että saamelaiseksi itsensä identifioineet ja laajalti kansainvälisesti hyväksyttyjen alkuperäsikansaan kuulumista koskevien kriteerien täyttävät tulisivat merkityiksi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon ja saisivat äänioikeuden, sekä oikeuden asettua vaaleissa ehdokkaaksi. Vaaliluetteloon merkitsemisestä päättää saamelaiskäräjien itsensä nimeämä vaalilautakunta. Sille annetaan oikeus, joko hyväksyä tai hylätä henkilön hakemus saamelaiskäräjien vaaliluetteloon merkitsemisestä.
Henkilö, joka täyttää kansainvälisesti laajasti hyväksytyt alkuperäiskansaan kuulumisen tunnusmerkit ja identifioi itsensä saamelaiseksi, mutta ei puhu saamen kieltä, voidaan jättää uuden säännöksen nojalla pois vaaliluettelosta. Syntyy tilanne, jossa saamelaisia jaetaan kahteen osaan. Toinen osa saamelaisista on vaaliluetteloon merkittyjä ja heillä on äänioikeus. Toinen osa jää vaaliluetteloon merkitsemättä ja on ilman äänioikeutta. Sellainen johtaa saamelaisten jakamisen ylä- ja alaluokkaan, äänioikeuden omaaviin ja äänioikeudettomiin. Saamelaisten jakoa keskenään eriarvoisiin luokkiin, ”luokkajakoa” ei oikeusvaltiossa voi hyväksyä. Kansalaisten yleinen ja yhtäläinen äänioikeus on Suomessa toteutettu jo yli 100 vuotta sitten. Ennen sitä vallinneeseen riiston aikaan ei enää 2020- luvulla voi palata. Sellainen olisi laissa kiellettyä syrjintää.
Yhteistoiminta ja neuvotteluvelvoite
Juha Joonan eriävä mielipide:
”Enemmistö esittää, että nykyisessä laissa oleva 9 § muutettaisiin
muotoon:
Viranomaiset ja muut julkisia hallintotehtäviä hoitavat
neuvottelevat saamelaiskäräjien kanssa valmisteltaessa lainsäädäntöä,
hallinnollisia päätöksiä ja muita toimenpiteitä, joilla voi olla erityinen
merkitys saamelaisille, pyrkimyksenä saavuttaa yksimielisyys saamelaiskäräjien
kanssa tai saada saamelaiskäräjien suostumus ennen päätöksentekoa.
Nykyisessä laissa oleva neuvotteluvelvollisuus ei
perustuslakivaliokunnan mukaan merkitse pidemmälle menevää menettelyllistä
suojaa kuin esimerkiksi hallintomenettelylakiin (nykyisin: hallintolakiin)
perustuva asianosaisen oikeus tulla kuulluksi omassa asiassaan (PeVM 17/1994
vp.).
Esitetty muutos aiheuttaisi siis huomattavan muutoksen
nykyiseen tilanteeseen verrattuna. Perusteluissa viitataan siihen, että
apulaisoikeuskansleri on huomauttanut viranomaista puutteellisesta
neuvotteluvelvollisuuden toteuttamisesta. Lisäksi viitataan kansainvälisen
oikeuden kehitykseen, mikä tosin jää tässä yhteydessä monelta osin epäselväksi.
On kuitenkin selvää, että jos nykyistä lainsäädäntöä ei ole noudatettu, tällä
ei voida perustella lain muuttamista. Tällöin tulisi ainoastaan huolehtia
siitä, että voimassa olevaa lakia noudatetaan.
Vaikka perusteluissa todetaankin nimenomaisesti, että
kysymys ei ole veto-oikeudesta, käytännössä kysymys on kuitenkin hyvin lähellä
veto-oikeutta, joka koskee paitsi maankäyttöä, myös muuta viranomaistoimintaa.
Esitöissä viitataan useaan kertaan Free, Prior and Informed
Consent–käsitteeseen, joka yhdistetään nimenomaan ennakkosuostumuksen
antamiseen eli käytännössä veto-oikeuteen.
Myös esitetyssä lainkohdassa viitataan saamelaiskäräjien
suostumukseen. On myös mahdollista, että viranomainen tulkitsee menettelyn niin
haastavaksi, että asiassa luovutaan niistä lähtökohdista, mihin hallintoviranomaisen
päätöksen tulisi normaalisti perustua, jotta itse asiassa päästäisiin
eteenpäin. On hyvin vaikea ennakoida, miten tätä lainkohtaa tultaisiin
soveltamaan. On kuitenkin täysin mahdollista, että lainkohta tarkoittaisi
käytännössä veto-oikeutta niihin toimiin, joita lainkohdassa luetellaan.
Lainkohdassa luetellaan mitä asia ryhmiä tässä yhteydessä tarkoitetaan.
Yhdeksännen kohdan mukaan yhteistoiminta- ja neuvotteluvelvoite koskee myös
”muuta vastaavaa saamelaisten kieleen, kulttuuriin tai heidän asemaansa tai
oikeuksiinsa alkuperäiskansana vaikuttavaa asiaa” eli siis monella tavalla
määrittelemätöntä asiaryhmää.
Lisäksi voidaan kysyä, minkä vuoksi yhteistoiminta- ja neuvottelu velvoitetta tulisi noudattaa nimenomaan kyseisellä alueella. Saamelaiskäräjälaissa oleva saamelaisten kotisutualue on muodostunut vuoden 1962 haastattelututkimuksessa. Kysymys on vain siitä, että haastatteluja tehtiin tuolloin tällä alueella sekä Pohjois-Kittilässä, joka myöhemmin jätettiin pois tästä alueesta. Kyseinen aluerajaus ei siis perustu mihinkään oikeushistorialliseen tai esineoikeudelliseen rajaukseen. Ei ole mitään perusteltua syytä siihen, että hallintoa ja maankäyttöä koskevat määräykset poikkeavat näin merkittävästi eri alueilla, ilman mitään oikeudellisesti hyväksyttävää syytä. Tilanne on lähellä ilmiötä, josta käytetään nimitystä ’alueellinen diskriminaatio.”
Esityksen mukaan saamelaiskäräjillä olisi yksinomainen
oikeus saamelaisten kotiseutualueella käytännössä yksin päättää sille
osoitettavan veto-oikeuden kaltaisen oikeuden nojalla siitä, mitä elinkeinoja
alueella voidaan harjoittaa. Saamelaiskäräjille ei voida antaa oikeutta lausua
yksinomaisesti kaikkien saamelaisten puolesta siitä, mitä on pidettävä
hyväksyttävinä maankäyttöhankkeina saamelaisten kotiseutualueella, koska
perustuslain 17 § 3 momentin kieltä ja kulttuuria tarkoittava erityinen
perusoikeuden suoja koskee myös muita saamelaisia kuin niitä, jotka on merkitty
saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Myös perustuslain 20 §:n 2 momentti turvaa
kaikille oikeuden tehokkaaseen vaikuttamiseen elinympäristöään koskevaan
päätöksentekoon, minkä ehdotuksen mukainen saamelaiskäräjien yksiomainen
saamelaisten edustaminen tekisi tyhjäksi. Kansalaisoikeuksia ja poliittisia
oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (KP-sopimus, SopS 7- 8 /
1976) 27 artikla turvaa saamelaisille, siis myös muille kuin saamelaiskäräjille,
tehokkaan osallistumisoikeuden muun muassa kulttuuriaan koskevissa
maankäyttöhankkeissa, mitä esitys myös loukkaa.
Esitetty vaatimus pyrkimyksestä saavuttaa yksimielisyys
saamelaiskäräjien kanssa tai saada saamelaiskäräjien suostumus ennen päätöksentekoa
johtaa muiden elinkeinojen kuin poronhoidon harjoittajat kohtuuttomaan asemaan.
Jo nyt saamelaiskäräjät on vaikuttanut esimerkiksi siihen, että Inarin
yhteismetsän puun myynti on käytännössä loppunut, koska puunostajat eivät halua
ostaa puuta, jonka käyttämistä saamelaiskäräjien tukema Hammastunturin
paliskunta vastustaa. Huomattava osa yhteismetsän omistajista on saamelaisia.
Esitys loukkaa perusoikeutena turvattua elinkeinovapautta (PL 18 §) ja
omaisuuden suojaa (PL 15.1 §). Esitys on kohtuuton.
Saamelaiskäräjiltä puuttuu myös legitimiteetti edustaa yksinomaisesti saamelaisia. Saamelaiskäräjien hallitukseen, joka käytännössä muodostaa saamelaiskäräjien kannan eri hankkeisiin, ei ole valittu muita kuin poroelinkeinon edustajia, jolloin muiden elinkeinojen kuin poronhoidon, esimerkiksi Inarin kalastaja saamelaisten, saamelais matkailuyrittäjien ja saamelaisten metsästäjien, edut eivät tule asianmukaisesti huomioon otetuiksi maankäyttö hankkeita suunniteltaessa, mikä loukkaa perusoikeuksia. Saamelaiskäräjillä demokratia ei toimi. Esimerkiksi kaksi saamelaiskäräjien vaaleissa eniten ääniä saanutta edustajaa ei valittu saamelaiskäräjien hallitukseen, eikä mihinkään käräjien keskeisiin luottamus tehtäviin, mikä laittaa vallan käytön varsin outoon valoon.
8. Vähäistä suurempi haitta (9a §)
Juha Joonan eriävä mielipide
Lakiesityksen 9a §:ssä todetaan muun muassa, että
”viranomaiset ja muut julkisia hallintotehtäviä hoitavat
eivät saa toimenpiteellään aiheuttaa vähäistä suurempaa haittaa saamelaisten oikeudelle
ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan …”.
”Kun vakiintuneesti lähdetään siitä, että
saamelaiskulttuurin piiriin kuuluu muun muassa metsästys-, kalastus- ja
poronhoito, kyseinen lainkohta tarkoittaisi huomattavaa muutosta viranomaisten
ja muiden hallintotehtäviä hoitavien toimivaltaan, koskien maa- ja vesialueiden
käyttöä. Moni asia jää epäselväksi. Mikä eri hallinnon alueita tämä lainkohta
tulisi koskemaan tai mikä on ”vähäistä suurempi haitta”. Kysymys ei ole
pelkästään viranomaispäätöksistä vaan ”toimenpiteistä”. Kun moni yritys ja
elinkeino on toiminnassaan riippuvainen viranomaiselta saatavista luvista, myös
tästä lainkohdasta voisi muodostua käytännössä veto-oikeus esimerkiksi maa- ja
vesialueiden käyttöön. On otettava huomioon, että myös moni saamelainen
harjoittaa elinkeinoa, joka on riippuvainen viranomaisilta saatavista luvista.”
Esitys vähäistä suuremman haitan kynnyksestä ei saa tukea kansainvälisestä alkuperäiskansa oikeudesta. KP-sopimuksen 27 artiklan mukaan hankkeet, jotka aiheuttavat huomattavaa haittaa saamelaisten perinteisten elinkeinojen kannattavuuteen, eivät läpäise artiklan soveltamiskäytännössä muodostettua elinvoimaisuuden testiä (ks. esimerkiksi PeVL 3/1990 poronhoito lakia koskevasta hallituksen esityksestä). KP-sopimuksen 27 artiklassa on huomattavan haitan kynnys.
Käytännössä vähäistä suuremman haitan kynnys on merkinnyt esimerkiksi kiinteistön omistajalle aiheutuvasta vahingosta maksettavan korvauksen kynnykseksi (vähäistä suurempi haitta merkitsee 3–5 %:n haittaa tai vahinkoa), joten esitys tarkoittaa sitä, että kaikki sellainen toiminta saamelaisten kotiseutualueella, joka ylittää vaikutuksiltaan jokamiehen oikeuden tason, olisi jatkossa kielletty, jos saamelaiskäräjien hallitus niin tahtoo. Esitys on omiaan johtamaan mielivaltaisiin ratkaisuihin. Esitys loukkaa elinkeinovapautta (PL 18 §) ja omaisuuden suojaa (PL 15.1 §).
Helmikuu 2020 SaKä- vaalien jälkeinen ensimmäinen
käräjien kokous
Tällaiseen esityksen antoon ovat voineet vaikuttaa
tapahtumat viime vaalien jälkeen.
Saamelaiskäräjillä nykyistä johtoa ja sen harjoittamaa syrjivää enemmistö politiikkaa kritisoivien äänimäärä on vaaleissa kasvanut. Tästä syystä erityisesti vuoden 2019 vaalien jälkeen, ensimmäisen kokouksessa tapahtumat muistetaan. Kokouksen ensimmäisenä päivänä käydyissä puheenjohtajiston, hallituksen ja muiden hallintoelinten paikka jakoa koskeneissa neuvotteluissa voimasuhteet olivat 12-9. Se aiheutti hämmennystä itsevaltaisuuteen ja saneluun tottuneen enemmistön piirissä. He eivät suostuneet jakamaan valtaansa 9 käräjien jäsenen esittämällä, demokratiaa edistävällä tavalla. Esitetyssä vähemmistön nimilistassa jako perustui voimasuhteen 12-9. Tämä ei enemmistölle käynyt ja ensimmäinen kokouspäivä päättyi tuloksettomana. Enemmistön aloitti illan ja yön tunteina kaupankäyntinsä henkilökohtaisesti joidenkin vähemmistöön kuuluvien käräjien jäsenten kanssa. Niinpä enemmistö saikin sillä keinoin taakseen lisää 2-3 vähemmistön riveissä neuvotellutta käräjien jäsentä. Tällaisen kaupankäyntinsä johdosta enemmistö pääsi taas entisellä, haluamallaan tavalla täyttämään kaikki saamelaiskäräjien hallintoelinten paikat.
Halutaanko nyt vain varmistaa oma asema, ettei käräjien politiikkaan muutosta vaativien äänimäärä vaaleissa kasva liian suureksi.
Tällä tavoin viime vaaleissa esiin noussut uhka nykyisen valtaa pitävän ryhmittymän vallan jakautumisesta demokraattisemmalla tavalla saataisiin estettyä. Kun vaaliluettelon tekijät itse valitsevat äänestäjänsä, on menestys vaaleissakin turvattu. Tämän jälkeen he pääsevät päättämään kaikkien saamelaisten, myös ilman äänioikeutta olevien saamelaisten puolesta, monista heitä koskevista asioista. Vaikkakin ilman legitimiteettiä toimia kaikkien saamelaisten puolesta. Vastaavaa tilannetta muualla Suomessa ei ole ollut viimeisten sadan vuoden aikana.
Saamelaiskäräjälakia uudistaneen toimikunnan esitys on
laiksi kelpaamaton. Suurimmat syyt kelpaamattomuuteen saamelaiskäräjälaiksi
ovat esityksen ne, tässäkin muistiossa luetellut kohdat, jotka vääjäämättä
johtavat saamelaisten keskinäiseen eriarvoisuuteen ja antavat
saamelaiskäräjiä hallitsevalle enemmistölle mahdollisuuden päättää asioista
mielivaltaisesti ja kohdella merkittävää osaa saamelaisia syrjivästi.