Käynnissä on saamelaiskäräjävaalin kampanjointi.
Se on näkynyt jo pitemmän ajan Yle Sápmin uutis-, ja haastatteluvalionnoissa
sekä toimittajien kommenteissa. Yle ei ole tuolla kanavallaan mikään
objektiivinen tiedonvälittäjä, vaan se pyrkii joskus vähän kömpelöinkin
sanavalinnoin vaikuttamaan vaaliehdokkaiden menestykseen - ja siis vaalin
tulokseen.
No, demokratioissa tällaisen ei pitäisi olla median tavanomaista
käytäntöä, mutta kysehän onkin oikeusvaltio Suomen ylläpitämän median tuesta maan
alkuperäiskansan epädemokraattiselle ”kulttuuri-itsehallinnolle”?
Kun Suomessa ja yleensä läntisissä yhteiskunnissa puhutaan
vaaleista, niihin liittyy käsite demokratiasta. Tällainen normaaliuden lapsellinen
käsitys voi vallita laajasti myös kun uutisoidaan ja puhutaan joka neljäs vuosi
pidettävästä saamelaiskäräjävaalista. Siinä ehdokkaan äänimäärä tai siitä eri
ryhmien kesken laskettava suhteellisuus eivät toimi.
Saamelaiskäräjälaissa on säädetty, että käräjien 21:stä
jäsenestä jokaisesta saamelaisalueen kunnasta tulee olla vähintään kolme jäsentä.
Tuo kiintiöiminen saattaa tuntua äkkiseltään hyvinkin demokraattiselta, mutta tosiasiassa
syntyy kuntien saamelaisväestön määriin ja kulttuurisiin ryhmiin nähden vääristymä.
Tulevissa vaaleissa tämä vääristymä selkeästi vielä
korostuu, kun Sodankylän noin 300 äänioikeutettua saavat käräjille suoraan
asettamansa kolme ehdokasta ja voivat äänillään tukea rauhassa muiden kuntien
alueella tai muualla Suomessa olevia sukulaisehdokkaitaan. Sodankyläläisten
äänillä voidaan muun muassa vaikuttaa - ja vaikutetaan - ettei Inarin alueen
yli 2000:n saamelaisen suhteellinen osuus toteudu edes äänimäärien turvin ja
että etenkin inarinsaamelaisten ja
kolttien mahdollisuudet saada edustajiaan saamelaiskäräjille heikkenevät
entisestään.
Kuntakiintiöihin perustuva vaalitapa sortaa siis erityisesti
pienimpiä saamelaisryhmiä, kolttia ja inarinsaamelaisia, joita molempia on
suunnilleen saman verran kuin Sodankylän kolme edustajaa automaattisesti saavia
pohjoissaamelaisia. Kun vielä muistetaan
Suomen saamelaisryhmien historiallinen tausta, jossa pohjoissaamelaiset ovat
paljolti jopa varhaisia suomalaisia asuttajia uudempia tulokkaita, ei ihme,
että kuulee puhuttavan ”valloittajien vaaleista”.
Todellisuudessa harjoitettu saamelaispolitiikka lienee kohdellut kaltoin myös suurta joukkoa väärään yhteisötaustaan tai elinkeinoon kuuluvia tavallisia pohjoissaamelaisia.
Todellisuudessa harjoitettu saamelaispolitiikka lienee kohdellut kaltoin myös suurta joukkoa väärään yhteisötaustaan tai elinkeinoon kuuluvia tavallisia pohjoissaamelaisia.
Tässä sirkuksessa on syytä nostaa esille myös vaalin
äänioikeusluettelo. Sen salaisena pitäminen sekä äänestäjiksi pyrkivien hakemusten
mielivaltaiselta näyttävä käsittely luovat irvokasta kuvaa vallasta ja sen
tuomasta taloudellisesta hyödystä kynsin hampain kiinni pitävästä eliitistä. Siitä
”sukuyhteisöstä”, joksi saamelaisia on haluttu heidän johtajiensa taholta
määritellä.
Nyt tuota ”sukuyhteisön” valtaa uhkaamaan ovat nousseet
äänioikeutta hakeneet inarinsaamelaiset ja metsäsaamelaiset, joilla se
sukutausta näyttäisi olevan kirjaimellisesti tulkiten kunnossa jos keillä.
No, demokratiaahan tämä ei ole, vaan kyse on oikeusvaltio Suomen
alkuperäiskansan syrjintään ja ihmisoikeusloukkauksiin nojaavasta ”kulttuuri-itsehallinnosta”?
Jos vielä vaalin äänestysprosentti olisi sata tai vähän
ylitse, löytyisi vaalille tietynlaisia kansainvälisiä verrokkeja. Viime
saamelaiskäräjävaaleissa noin puolet ja jopa reilu puolet äänioikeutetuista on
jättänyt vaalin kokonaan väliin. Se kuvannee miten irrallaan harjoitettu konfliktihakuinen
saamelaispolitiikka on elänyt tavallisten nykypäivän saamelaisten elämästä.
Tuon politiikan ovat monet saamelaiset, kulttuuritaustastaan riippumatta, kokeneet suoranaisena uhkana omalle
elämälleen ja toimeentulolleen. Sen on saanut konkreettisella tavalla huomata
seuratessaan tai saadessaan palautetta kulloinkin tekeillä olevista laki- tai
sopimushankkeista.
Onko sitten ollut viisasta jättää äänestämättä ja siten
saamelaiskäräjien kokoonpano ja toiminta pienen eliitin valtaan? Tätä olen
muutamatkin kerrat pohtinut, sillä normaalissa demokratiassa protesti nostaa
tavallisesti äänestysaktiivisuutta.
Saamelaiskäräjävaalin äänestysmenettely ei ole järin helppo
ja takavuosina tahtoivat ääniuurnatkin seikkailla milloin missäkin; ainakin
niiden matkoista kovasti saamelaiskäräjillä sanailtiin.
Ehkä kuitenkin hyvä yritys vaikuttaa vaalin tulokseen
kannattaisi?