lauantai 7. marraskuuta 2015

Kysytäänkö saamelaisten asioista saamelaisilta?

Hiljattain julki tullut Veli-Pekka Lehtolan kiistakirja ja vaikkapa Suohpanterror-lipun alla ilmenevä ja jopa aseellisen väkivallan viestiä taiteena esiin tuova ”aktivistinuorten” julmistelu saamelaisten nimissä panee kysymään moisten valtuutusten perään.
Onko todella niin, että tällaiset lehtolat ja suopunkiterroristit todellakin kirjoittavat ja puhuvat saamelaisen kansanryhmän kynällä ja suulla?
Lehtola on ottanut tehtäväkseen rääpiä saamelaisten nimissä henkilöitä ja tahoja, jotka hänen mielestään ovat katsoneet ”olevansa oikeutettuja rääpimään saamelaisten asioita”. Lehtola haluaa puolustaa erityisesti pohjoissaamelaisia, joita hänen mukaansa on saamelaiskiistassa pyritty demonisoimaan.
Paikallislehti Inarilaisen jutussa Lehtola pahoittelee sitä, ettei tuossa ”saamelaisten rääpimisessä” ole muistettu, että ”puhutaan oikeista ja tuntevista ihmisistä”. Voi kysyä ovatko hänen vuorostaan rääpimät ihmiset ei-oikeita ja vailla tuntemuksia kun heidän ihmisyytensä ja identiteettinsä näin varsin suorasti kiistetään?
Ovatko Lehtola ja vaikkapa niin ikään aktiivisesti samalla tavalla operoinut Pekka Sammallahti pyrkineet demonisoimaan keitään tässä heidän itsensä hyvin pitkälle pyörittämässä kiistassa?
Kuuntelin äskettäin Tapani Niemen Ylelle tekemän Veli-Pekka Lehtolan haastattelun, jossa hän esitti mielestäni tarkoituksellisen harhaanjohtavia ”rautalankavertauksiaan” siitä, missä on menty sortamaan saamelaisia saamelaisuuden määrittelemisessä. Lehtolan mukaan suomalaiset haluavat määrätä kuka on saamelainen kun korkein hallinto-oikeus (KHO) joutui kumoamaan saamelaiskäräjien vaalilautakunnan ja -hallituksen päätökset hylätä lähes sadan saamelaiskäräjien vaalileutteloon hakeneen henkilön hakemukset.
Lehtolan mukaan tapahtunut on sama kuin jos venäläiset saisivat määrätä ketkä ovat suomalaisia.
Täytyy ihmetellä professorina toimivan Lehtolan logiikkaa tilanteessa, jossa hänen tukemansa saamelaiskäräjien johto on toitottanut jo pitkään saamelaisuuden sukuyhteydestä (tosin se ei liene sama kuin polveutuminen tai periytyminen, jota käräjien johto on lappalaisiin kohdistuen vastustanut) sekä saamelaisen kansanryhmän oikeudesta valita jäseniään.
Nyt Lehtola haluaa hyvin tylysti kiistää etenkin inarinsaamelaisten oikeuden hyväksyä samanlaisessa kulttuurisessa tilanteessa elävät verisukulaisensa saamelaisiksi. Hänen mielestään on oikein ja kansainvälistenkin julistusten mukaista, että pohjoissaamelaisten suvereenisti hallitsemat elimet, vaalilautakunta ja hallitus, voivat oman valta-asemansa turvatakseen tuosta inarinsaamelaisten kelvollisuudesta päättää.
Lehtolan venäläisvertaus ei mielestäni sovi tässä asetelmassa pohjoissaamelaisiin. Oikeampi voisi olla käyttämäni vertaus, jonka mukaan olisi outoa, mikäli savolaiset saisivat päättää ketkä kelpuutetaan kainuulaisiksi.
Lehtolan ajatusmaailmassa näkyy joka tapauksessa se epälogiikka, että saamelaisten ääni on yhtä kuin saamelaiskäräjien johdon ääni.
Viime aikojen lainvalmisteluissa on lausunnonannossa ja julkisuudessa nähdyissä mielenilmauksissa tullut kiistattoman selväksi, ettei saamelaisuudesta eikä varsinkaan saamelaisten virallisena edustuselimenä esiintyvän saamelaiskäräjien asemasta kaikkien saamelaisten edustajana olla lähellekään yksimielisiä.
Tuo luottamusvaje on sanottu suoraan esimerkiksi saamelaiskäräjälain ja metsähallituslain uudistamishankkeissa ja hyvin selväksi se on tullut myös ILO 169-sopimuksen ratifioinnista kiisteltäessä. Saamelaiskäräjien osalta tuo legimiteettiongelma voidaan osoittaa selvin numeroinkin jos katsotaan saamelaiskäräjävaalien alle 50:een tai niukin naukin siihen yltäneitä äänestysprosentteja sekä käräjien selkeästi epädemokraattista edustajakiintiöintiä.
Ja vielä se, ettei edes tuo epädemokraattisesti muodostettu saamelaiskäräjät ole ollut yksimielinen saamelaispolitiikan kapean ja itsevaltaisen johdon harjoittamasta politiikasta.
Niinpä kun saamelaiskäräjien entinen puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi julistaa Suomen olevan rasistinen valtio tai kun hänen seuraajakseen asettunut Tiina Sanila-Aikio katsoi ensi töikseen Suomen syyllistyneen vihamieliseen tekoon saamelaisia kohtaan jättäessään ILO-ratifioinnin tekemättä, onko näiden raskaiden syytösten takana lopulta suurikin kannatus tai peräti todella koko saamelainen kansanryhmä? Puhumattakaan, että saamelaisten nimissä kirjoittavat, puhuvat ja lausuntojakin antavat sellaiset kuin Veli-Pekka Lehtola tai vieläpä selkeästi sivullinen Pekka Sammallahti. Saamelaisten ääntä käyttävää sivullisjoukkoa voisi jatkaa pitkällekin lähtien vaikkapa Kaisa Korpijaakko-Labbasta ja Martin Scheininistä.
Jos Suomi-nimisessä demokratiassa pitää ottaa kantaa vaikkapa Nato-jäsenyyteen tai mihin tahansa kiistaa herättävään kysymykseen, kerrotaan tavallisesti kuinka suuri osa suomalaisista on kyseessä olevasta asiasta mitäkin mieltä. Ei maailmallekaan mennä hevin kailottamaan suomalaisten nimissä heidän olevan kansana jotain mieltä, koska jotain yhtä mieltä ei varmasti yhdelläkään kansalla tai kansanryhmällä ole.
Jos näitä Lehtolan Niemen haastattelussa kehumia rautalankaesimerkkejä jatkaisi, olisi oikeampaa puhua saamelaisten sijasta saamelaiskäräjien hallituksen tai saamelaiskäräjien enemmistön mielipiteistä.
Vai kuinka moni saamelainen on saanut vastata kysymyksiin siitä onko Suomi rasistinen valtio ja onko siksi oikein että Suomen mainetta kansainvälisillä foorumeilla mustataan? Tai onko hänellä Suomen kansalaisena yhdenvertaiset kansalaisoikeudet muiden maan kansalaisten kanssa, onko hänellä elinkeinon- ja yrittämisen vapaus tai onko hänellä kenties jopa erityisiä oikeuksia verrattuna niin sanottuun pääväestöön?
Varmasti moni saamelainen on sitä mieltä, että Suomi on rasistinen valtio ja että häntä saamelaisena sorretaan, mutta kuinka moni on päinvastaista mieltä?
Olisiko syytä harkita sitä mitä saamelaisen kansanryhmän nimissä julistetaan ja myös kuka missäkin asemassa julistaa?
Kyse on samasta ja saamelaisten kannalta vähintäänkin yhtä vahingollisesta asiasta, jos joku ulkopuolinen menee määrittämään yleistäen saamelaisia jonkin yksittäisen ääritoimijan tai pienen valtapiirin aggressioiden perusteella.