Vaikka Martin
Scheinin piiskasi raitionsa saamelaiskäräjien vaalilautakunnassa ja
hallituksessa nousemaan jopa Suomen korkeinta hallinto-oikeutta (KHO) vastaan,
ja vaikka hän itse väänsi ja tulkitsi mediassa kansainvälisiä alkuperäiskansamääritelmiä
omaan muottiin, kuluttaen siinä omaa ihmisoikeusjuristin auktoriteettiaan, ei
se auttanut. Inarin kalastajasaamelainen Kari
Kyrö nousi omalla sataluvullaan vaalien ääniharavaksi ja perässä kakkoseksi
tuli niin ikään selkeästi toinen Scheininin raitioiden inhoama
inarinsaamelainen Anu Avaskari.
Kaikkineen saamelaiskäräjien ”oppositio” vahvistui muutenkin ja oli yhteisen
äänimääränsä osalta vaalin voittaja.
Scheinin vähätteli mediassa kansainvälisissä
alkuperäiskansamääritelmissä olevaa polveutumista koettaen osoittaa sen
tarkoittavan ”ei verenperimää” tai ”geenejä”, vaan enemmän ”kulttuurista
jatkuvuutta”. Hänestä ratkaisevaan asemaan jäi henkilön alkuperäiskansalta
saama ”ryhmähyväksyntä”. Toisin sanoen, hyväksyisikö Suomen tilanteessa kapea saamelaisjohto
Kari Kyrön tai muita inarinsaamelaisia koltta- ja pohjoissaamelaista kulttuurijatkumoa
– enemmän tai vähemmän – edustavaan ryhmäänsä .
Nyt vaalin jälkeen voisi arvioida Scheininilläkin olevan vaikeaa,
mikäli hän pyrkii edelleen väittämään, ettei Kari Kyröllä ole saamelaisten antamaa
vahvaa ryhmähyväksyntää. Ehkä tulemme jonkin kiemuran silti vielä kuulemaan,
onhan professorilta kuultu vuosikymmenten varrella mitä kummallisempia
”lainopillisia” kommentteja, muun muassa eri elinkeinoissa elävien saamelaisten
eriarvoisista ihmisoikeuksista.
Erityisesti kannattaa kiinnittää huomiota siihen kuinka Scheinin
ja myös hänen oppilaansa saamelaisista sekä oppeihinsa sitoutuneista
tutkijoista muistavat edelleen puhua yleistäen saamelaisista. Saamelaiset sitä ja saamelaiset tätä, aivan kuin
saamelaiset olisivat jopa ajatteluun asti ulottuva, yksiääninen homogeeninen
joukko. Näin ei ole koskaan ollut eikä esimerkiksi ja etenkään nyt käydyn
käräjävaalin perusteella. Kun katsotaan Kyrön ja muiden saamelaisuutta
avarammin näkevien saamelaisten yhteistä vaalitulosta sekä vielä yleensä
saamelaiskäräjävaalin jälleen kerran heikkoa äänestysaktiivisuutta, ei yksien esiintymiselle
kaikkien saamelaisten nimissä löydy järin kummoista legimiteettiä.
Minusta saamelaiskäräjäjillä vahvan valtuutuksen turvin
jatkavat jäsenet Anu Avaskari, Pigga
Keskitalo ja Kari Kyrö kirjoittavat aivan oikein 9.10.2019 Inarilaisessa,
että Suomen ”valtionhallinto ja ulkoministeriö voivat halutessaan käyttää
vaalitulosta vuoropuhelussaan ja vastineessaan YK:n ihmisoikeuskomitealle” –
siis juuri Scheininin laatimiin ja masioimiin kanteluihin.
Täytyy myös toivoa, että kirjoittajien peräänkuuluttama
kaikkien saamelaisten ja saamelaiselinkeinojen yhdenvertaisuuden ja oikeuksien puolustaminen
- sekä historiaan että nykyaikaan sopeutuen - saisi jalansijaa tulevilla
saamelaiskäräjillä. Tähän mennessä saamelaispolitiikkaa ovat ohjailleet liikaa yhä
1960- ja1970-lukujen kolhoosiunelmissaan elävät agitaattorit
pioneerikasvatteineen.