Kaikkien mahalaskujen äiti

Kirjoitin maaliskuussa 2015, edellisen Suomen hallituksen kauden lopuilla, silloisen oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin ja saamelaiskäräjien silloisen puheenjohtajan Klemetti Näkkäläjärven mahalaskusta ( https://veikkovaananen.blogspot.com/2015/03/rkpn-ja-henrikssonin-mahalasku.html ).

Nojoo, silloin koko touhun taustalta löytyi vauhdin antajaksi pääministeri Jyrki Katainen, jonka hallitusohjelman mukaisesti saamelaiskäräjälaki piti uudistaa ja myös ILO 169 -sopimus hoitaa pois jaloista – vaikka plankkona ratifioiden. Kataista seurannut Alexander Stubb sen sijaan päätyi kuulemaan saamelais- ja alkuperäiskansa-asioita käräjäjohtoa laajemmin, kiitos paljolti Lapin kokoomuslaisen kansanedustajan Heikki Autton, ja niinpä kävi niin kuin kävi.

Oikeusministeriön virkamiehet eivät päätyneet suinkaan ripottelemaan tuhkaa päillensä. Vaikka pääministeri Juha Sipilän hallituksen ei pitänytkään kovin edistää hyllytettyjä saamelaisasioita, se lopulta päätyi oikeusministeriön väen ohjeistamana varsin vakavaan ponnistukseen saada edelliseltä hallitukselta pöydälle jäänyt ”jappaseminen” päätökseen.

Tänään kai voidaan todeta, että Juha Sipilä tuli saamelaiskäräjien eilisen hylkypäätöksen kanssa mahalleen vielä komeammin kuin Anna-Maja Henriksson. Miksikö on näe rapakossa istuvaa oikeusministeri Antti Häkkästä, se johtuu hänen tulostaan tehtäväänsä välipysäkiltä sekä melko vähäiseltä näyttäneestä aktiivisuudestaan ”saada jotain aikaan”, kuten pääministerin on kerrottu hoputtaneen. Toki Häkkäsen ”ansioksi” menee lupaus siitä, ettei saamelaiskäräjälakia tulla edistämään tai hyväksymään ilman saamelaiskäräjien suostumusta. Ja sitähän ei nyt sitten saatu.

Keskustasta on vinoiltu sen pettävän aina. Nyt puolue taisi löytää ainakin parempansa, sillä saamelaiskäräjäjohto pettää paitsi aina, näköjään myös itsensä. Näinhän on kai tulkittava tilanne, jossa käräjien edustajat olivat hyväksymässä Pekka Hallbergin työryhmässä kansanedustaja Markus Lohen laatiman merkillisen ”kompromissin”, mutta olivat sitä torpedoimassa kotipesässään, käräjien hallituksessa ja yleiskokouksessa. Normaalissa demokraattisessa yhteiskunnassa tai yhteisössä moinen pelaaminen edellyttäisi noiden neuvottelijoiden eroa, mutta nythän ollaan Suomessa ja Suomen saamelaishallinnossa, joten edustukset ja palkat juoksevat entiseen malliin. Olen jopa vähän ollut näkevinäni puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikion lausumista, että nykyinen johto haluaisi siirtää seuraavat käräjävaalitkin tuonnemmaksi koskapa mieleistä saamelaismääritelmää ei saatu vieläkään aikaan.

Juntta mikä juntta, ja sen tuki ja ylimmäinen neuvonantaja Martin Scheinin ehti jo Ylen uutisessa kannustaa Suomen päättäjiä kiiruusti ainakin vielä saamelaismääritelmän uudistamiseen. Kun hänestä saamelaisten tahto on joka tapauksessa tullut lainvalmistelussa selväksi (https://yle.fi/uutiset/3-10421730 ).

Tuossa edellä mainitussa uutisjutussa oikeusministeriön neuvotteleva virkamies Yrsa Nyman kuitenkin kertoo, että saamelaiskäräjälain uudistaminen pysähtyi tähän. Nymanin mukaan asiasta sovittiin saamelaiskäräjien kanssa vuosi sitten, ennen kuin lain uudistamistyö alkoi. Valtioneuvoston oli määrä käsitellä saamelaiskäräjälakiesitystä yleisistunnossaan torstaina 27.9., mutta koska saamelaiskäräjät kuitenkin päätyi hylkäämään lakiesityksen, ei valtioneuvostokaan edistä sitä.

Näinköhän lopulta Suomen poliittisessa päätöksenteossa ja jopa oikeusministeriössä opittiin jotain? Hieman olisin epäileväinen, sillä tokihan nyt umpikujaan ajautunut tilanne antaa saamelaiskäräjien junttahallinnolle ja erilaisille sheinineille pelimerkit jatkaa Suomen mustamaalaamista maailmalla. Toisin sanoen, kun käräjäjohdon ”ulkoministeri” Tuomas Aslak Juuso on saanut ainakin 40 New Yorkin matkaansa täyteen, johan siinä on tietoa Suomen alkuperäiskansan kurjuudesta maailmalle ehtinyt ja seuraavat Suomen päättäjät ovat taas korvat punaisina miettimässä miten tämä ahne kierre pysäytettäisiin.

Sen verran vielä pettämisestä, että moinen maku jäi kyllä monista selittelyistä huolimatta tuosta Markus Lohen ”kompromissista”. Jos kansainvälisesti merkittävin alkuperäiskansan määrite eli polveutuminen oltiin heittämässä romukoppaan Suomen alkuperäiskansan määrittelyssä, oli se käsittämätöntä ketkuilua. Tokihan selitettiin, että siirtymäajan jälkeen pelkällä kieliperusteella päästäisiin vain saamelaiskäräjien vaaliluetteloon ja ettei saamelaisuutta määriteltäisi varsinaisesti mitenkään, mutta käytännössä perustuslain statukset tuskin olisivat keneltäkään poistuneet tai sitten joillekin toisillekin laajentuneet.

Kaiken kaikkiaan jälleen saatiin aikaan yksi hutiloiden käsikirjoitettu farssi Suomen alkuperäiskansapolitiikan teatterille. Ehkä joskus voittaa sellainenkin viisaus, että lähdetään tekemään ajan kanssa rehellisesti eli ilman ennakkoon kirjattua tai miellettyä lopputulemaa sitä niin kaivattua olosuhdeselvitystä, jossa ihan oikeasti katsottaisiin mikä on Suomen alkuperäiskansan todellinen tila ja asema – ja mikä se alkuperäiskansa yleensä on.

Mutta onhan näitä vielä tulossa, käsikirjoitusvaiheessa olevia ja osin ja valmiiksi nyyhkittyjä totuuskomissioita…

Greenpeacelle olisi oikeitakin töitä

Ihan oikeasti pukkasi säälin pintaan kun luki Lapin Kansan jutun ”taiteilijayhteisö” Suohpanterrorin protestista Jäämeren rautatien suunnitelmia vastaan. Ja erityisesti, kun näki kansainvälisesti ihan merkittävänkin Greenpeacen osallistumisesta tuohon punaisten viivojen virittelyyn kevein eväin. Onko Greenpeace todella noin tietämätön Suomen Lapin luonnon tilasta, vai onko se vain jättänyt tänne tullessaan moraalin Hesan narikkaan?

Veikkaan jälkimmäistä, josta mielestäni vahva todiste löytyy Lapin Kansan jutusta ja siinä olleesta Greenpeacen amerikkalaisen metsäkampanjoinnin vetäjän Ethan Gilbertin sanomisista. Printtilehden jutussa hänen kerrotaan todenneen, että pohjoiset havumetsät ovat sademetsiä merkittävämpiä hiilinieluina. Lehden nettiversioon oli jouduttu oikaisemaan, että Gilbert puhuikin havumetsien merkityksestä hiilivarastoina.

Greenpeacessa siis tiedetään ja ollaan tarkkoina siitä, että puhutaan vanhoja metsiä suojeltaessa pelkästään hiilivarastoista eikä ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta merkittävämmistä hiilinieluista. Vanha metsä on siis hiilidioksidin sitomisen kannalta pysähtynyt prosessi, mutta uudistuva metsä tekee ilmastomuutoksen kannalta niin tarpeelliseksi nähtyä hiilidioksidin ”nielemistä”. Tottahan Greenpeace selittää pohjoisen metsien hitaan uudistumisen vievän pohjan nuorten metsien merkitykseltä korvata kaadettavat hiilivarastot, mutta tämäkään väite ei metsien määrällisten hakkuiden ja kasvun mittarein pidä paikkaansa.

Greenpeace antaa muun muassa Suomen maajohtajansa Sini Harkin suulla disinformaatiota siitäkin, kuinka ”saamelaiset ja Greenpeace ovat yhdessä suojelemassa arktista luontoamme”. Näinköhän on? Vuotson jängällä näytti mielenosoituksessa seisovan parikymmentä henkilöä, joukossa muutama lapsi ja tietenkin Greenpeacen oma väki. Ehkä jossain toisessa kohteessa väkeä oli enemmänkin, mutta vaikka saamelaisia on vähän, heistä kaikista ei todellakaan kannata mennä leimaamaan nyt polkaistun kampanjoinnin kannattajia.

Arktisen luonnon suojelu Suomen ylisessä Lapissa tarkoittaa ihan muuta kuin mitä Greenpeace ja Suohpanterror ovat nyt suojelemassa. Ja tuossa kokonaisvaltaisessa suojelutyössä Greenpeacella olisi – sitten kun se moraali sattuu völjyyn – ihan oikeaakin työsarkaa tehtäväksi.

Ehkä uutinen saamelaisten mukanaolosta Greenpeacen ja Suohpanterrorin kampanjassa onkin hieman vain ennakoitu? Nimittäin jonkin verran väkeä varmaan vielä puuttuu Suohpanterrorin äänitorvena esiintyneen Jenni Laitin kirjelähettelyn perusteella. Saamelaiset ja varmaan jotkut valikoidut muutkin - ties millä postituslistalla - ovat saaneet hänen vetoomuksensa:

”Olen Jenni Laiti, saamelainen aktivisti ja tuon terveisiä Saamenmaalta! Tämä viikko on hyvin erityinen. Tällä viikolla kokoonnumme yhteen vetämään rajan tulevaisuutemme puolesta. Suojelemme pohjoisia metsiä, maita ja vesiä, jotka ovat selviytymisemme edellytys.Minulla on sinulle erityinen pyyntö. Pyydän, että tuet meitä, kun vaadimme Suomen hallitusta kunnioittamaan oikeuksiamme.Me hoidamme tätä maata kestävästi, kuten olemme vuosituhansien ajan tehneet. Ja vuosisatojen ajan maitamme on käytetty muiden hyväksi. Nyt Suomen hallitus ajaa aggressiivisesti eteenpäin Jäämeren rataa, jonka tarkoitus on päästä käsiksi arktisiin luonnonvaroihin. Me sanomme tällä viikolla Suomen hallitukselle: tätä rajaa ette ylitä ilman suostumustamme.Lue alta kirje, jonka olemme kirjoittaneet ja lisää oma nimesi vauhdilla kasvavaan tukijoiden joukkoon.”

Jos Greenpeacen tietämykseen ja moraaliin jo viittasin, tuon edellisen osalta voi sanoa olevansa lähes sanaton. Että tuhansia vuosia on maita ja vesiä kestävästi hoidettu? Ja että satoja vuosia jotkut muut ovat niitä silti hyödyntäneet?
Ehkä Jenni ihan uskoo noin, mutta todellisuus hänen viittaamassaan alkuperäiskansan ”hoitavassa” luontosuhteessa on toisenlainen. Se on ollut aina - kuten kaikilla muillakin ennen viherpiiperryksen syntyä - utilistinen, luontoa maksimaalisesti hyödyntämään pyrkivä. Välineet vain ovat olleet niin surkeat ennen koneita, ettei luontoa ole kyetty tyystin kuluttamaan.

Arkeologian professori Ari Siiriäinen on joskus pohtinut alkuperäiskansojen määritettä sekä myös niiden luonnon käyttöä. Hänestä "alkuperäiskansat" kuluttavat luontoa kuten muutkin, jopa asumiskelvottomaksi. Siiriäisen mukaan vaikka ihmisten vähyyden ja kehittymättömän teknologian vuoksi tämä kulutus jää joskus vähäisemmäksi, se ei tarkoita, että alkuperäiskansa "ymmärtäisi luontoa" tai "olisi yhtä luonnon kanssa".

Noinhan se taitaa olla. Jostain syystä mieleen tulee muutaman vuoden takainen Lapin Kansassa ollut utsjokelaisen poromiehen ja saamelaiskäräjien jäsenen kommentti liittyen Kaldoaivin alueella tapahtuneeseen hallamittarituhoon. Hänen mukaansa tunturikoivikoiden kuoleminen on vain hyvä asia, koskapa noille alueille tulee kesäporojen ravinnonsaannin kannalta tarpeellisempaa ruohoa. No, onhan sitä metsälauhaa etelämpänäkin Lapissa pidetty tärkeänä porojen talviravinnon lisänä, mutta kun se heinä sattuu vain viihtymään hakkuualoilla.

Poronhoidon elinehdot ovat keskeinen peruste sekä Suohpanterrorin että Greenpeacen jakamassa (dis)informaatiossa niiden vastustaessa jossain 25 vuoden päässä häämöttävää Jäämeren rataa. En liene kovin väärässä – ainakaan enempää kuin nuo ”laidunmetsien” puolustajat omine argumentteineen – että tuolla aikajanalla ”saamelaisen poronhoidon” suurin uhka eli ylilaiduntaminen on tehnyt tehtävänsä. Ehkä en ole näkemässä tai kuulemassa niitä selityksiä, joita Sini Harkki ja Jenni Laiti, nutturat jo harmaantuneina, tai heidän mannekiineinaan Lapin Kansassa esiintyneet, tuolloin jo keski-ikään ehtineet Jussa Seurujärvi ja Henna Lehtola tarjoilevat. Ehkä ne menevät silloinkin vielä läpi, ehkä eivät enää.

Ehkä tuolloin myös jo harmaahapsinen Ethan Gilbert on havainnut, että maaperäämme aiemmin sitoutuneen hiilen vapautumista aiheutti muukin ihmistoiminta kuin hakkuiden aiheuttama eroosio.

http://www.greenpeace.org/finland/fi/media/lehdistotiedotteet/Saamelaiset-ja-Greenpeace---ei-suurteollisuuden-rataa-Saamenmaalle/

https://www.lapinkansa.fi/lappi/suohpanterror-vetaa-viivoja-esteeksi-jaameren-radalle-tukena-greenpeace-ja-aktivistit-1637128/