Saamelaiset ja ruotsalainen kansanpuolue

Seuraavassa Jouni Kitin edelliseen kirjoitukseeni liittyvä mielipide, jonka poimin verkosta hänen kotisivuiltaan http://www.elisanet.fi/kitit/jkitti/suomi/misc/rkp.html.
Kitin pohdiskeluun on mielestäni hyvä paneutua eli että millaiseen marginaaliin saamelaispolitiikkaa ollaankaan tällä hetkellä jääräpäisen määrätietoisesti ajamassa?

”Hiljattain Suomen ruotsalaista kansanpuoluetta (RKP) edustava europarlamentaarikko Nils Torvalds vieraili Lapissa. Ei sellainen yleensä ole edes uutisoinnin arvoinen asia. Nyt valtakunnan suurimpia tiedotusvälineitä myöten annettiin ymmärtää, miten RKP yrittää pelastaa saamelaisväestön muiden puolueiden sorrolta.
Kaikille pitäisi olla selvää, ettei pienpuolueesta ole yksinään ILO-yleissopimuksen ratifioinnin ratkaisijaksi, ainakaan sen historiaan perustumattoman mallin pohjalta mitä saamelaiskäräjät tähän mennessä on yrittänyt Suomen johtaville poliitikoille tarjota. Yhtä vaikea on uskoa, että saamelaisväestö voisi samaistua tällaiseen äänten kalasteluun. Eikä kyse voi olla vain saamelaiskäräjien poliittisesta juonittelusta tai taktikoinnista. On vaikea uskoa, että kielipuolueesta olisi edes hyötyä maaoikeusasiassa, jonka ratkaisu edellyttää laajaa yksimielisyyttä asiasta.
Saamelaiskäräjien ajama malli maaoikeuksien järjestämiseksi tuo saamelaisille ja lappalaisille enemmän ristiriitoja kuin mitä sillä pyritään poistamaan. Harva näyttää muistavan millaisiin vaikeuksiin joutuivat itärajan takana asuvat saamelaiset kommunistivallan aikana. Neuvostoliitossa suoritettiin samantyyppisiä maanomistusta ja hallintaa koskevia kokeiluja kuin mistä Suomessa nyt keskustellaan. Siellä tällainen utopia käytännössä ei toiminut alkuunkaan. Kannattaisi RKP:n ryhtyä nyt valmistelemaan lakiesitystä, jonka perusteella täällä etelässä rannikkoalueen kuntiin voitaisiin ryhtyä muodostamaan samantapaisia kolhooseja kuin mitä saamelaiskäräjät ajaa Ylä-Lappiin puolueen tuella.
ILO-sopimuksen ratifioimisen valmistelussa tarvitaan tieteelliseen tutkimukseen (mm. Matti Enbuske ja Tanja Joona) perustuvaa valmistelua. Esitysten viemisessä eteenpäin puolestaan vaaditaan joukkuepeliä muiden hallituspuolueiden kanssa. Tämä taas edellyttää kykyä ja taitoa hallita esitysten valmistelussa vaadittavia asioita. Maaoikeuskysymyksen ratkaisemisessa on oleellista saada kaikkien osapuolten, erityisesti todellisen alkuperäiskansan - lappalaisten - kannalta mahdollisimman oikeudenmukainen ratkaisu. Yhden puoleen sijasta tarvitaan laaja-alaisempaa yhteispeliä.
RKP-ministerin johtaman oikeusministeriön tähänastinen valmistelu ei lupaa hyvää. Ministeriön toiminta on ollut elämälle vierasta, johto vanhakantainen ja näköalaton, virkamiesten toiminta etäistä eikä valmistelua ole ohjattu tutkimustulosten mukaisesti. Onneksi näyttää siltä, että eduskunnalla on vielä jonkinlainen toimintakyky ja järjen taju maaoikeusasiassa. Viimeistään eduskunnassa joudutaan toteamaan se, että käräjien ajamaan maanomistusta koskevaan lain säätämiseen käräjien mallilla tarvitaan perustuslaissa vaadittava 5/6 määräenemmistö. Tämä johtuu siitä, että lakiesityksellä jouduttaisiin rajoittamaan niin saamelaisten kuin muun väestön peruslain suojaamaa yksityisomistusta. Sen jälkeen asiassa joudutaan palaamaan, kuten aikaisempien rauenneiden esitysten kohdalla on käynyt, lähtöruutuun.
Koska politiikka on nimenomaan joukkuepeliä, se ei ole pelkästään RKP:lle hallituksessa varattu yksilölaji. Kun täällä Helsingissä toimii kaupunkisaamelaisten yhdistys läheisessä yhteistyössä RKP:n kanssa, niin kannattaisiko hallitusvastuussa olevan RKP:n ministereiden ryhtyä valmistelemaan sellaista esitystä, jossa Nuuksion kansallispuistosta muodostetaan Uudellamaalla asuville saamelaisille reservaatti. Mitähän muut hallituspuolueet sanoisivat tällaisesta esityksestä?
Mutta mikä riivaa kielipuoluetta? Sen kannatusluvut matelevat jo omienkin keskuudessa, joten nyt käynnissä oleva liittoutuminen johtavien saamelaispoliitikkojen kanssa näyttäisi olevan suoranaista äänten kalastelua. Ihmiset vierastavat tällaista toimintaa. Käräjien puheenjohtaja on profiloitunut ruotsalaisen kansapuolueen politiikan asiamieheksi, mikä ei ole omiaan lisäämään hänen uskottavuuttaan muiden poliittisten ryhmien silmissä. Tällainen liittoutuminen ei siten lupaa mitään takeita sille, että asiat etenisivät Suomen hallituksessa saamelaiskäräjien puheenjohtajan haluamalla tavalla.
ILO-sopimuksen ratifiointiin liittyvässä valmisteluissa asiat etenevät toivottuun suuntaan vain hyvällä ja yhteisesti valmistellulla esityksellä, jolla on tuki yli poliittisten puoluerajojen. Saamelaiskäräjien linja näyttää johtavan päinvastaiseen tulokseen, josta ei hyödy kukaan. Käräjien linja perustuu tiukkaan vastakkainasetteluun, mikä on valitettavasti jopa täällä Etelä-Suomessa asuvien saamelaisten keskuudessa.
Saamelaisilla ja lappalaisilla on paljon yhteistä kuten yhteinen historiallinen perinne, elinkeinot, poliittinen järjestelmä, uskonto, moraalinen normisto. Poliittisen järjestelmämme tehtävä on suojella saamelaisten ja lappalaisten yhteistä kulttuuriperintöä ja edistää kansanryhmien välistä yhteiseloa, eikä lähteä sitä turmelemaan epäonnistuneen saamelaismääritelmän avulla. Tämän vastuun soisi painavan poliittisessa päätöksenteossa enemmän kuin puoluepolitikointi. Toivon, että RKP:n poliittinen johtokin tämän näkökohdan ymmärtäisi!”

Näin kirjoittaa pitkäaikainen saamelaispoliitikko Jouni Kitti.

Veikko

Suomen suurin saamelaiskunta äänesti

Saamelaiskäräjien johdon ajama politiikka ei saa tukea Suomen suurimmassa saamelaiskunnassa, Inarissa.
Näin voin kiteyttää juuri käydyn kuntavaalin tulosta, jossa Klemetti Näkkäläjärven puolue, Suomen ruotsalainen kansanpuolue RKP pyrki kunnalliseksi vaikuttajaksi, tosin vain yhdellä ehdokkaalla.
En tiedä millaiseen matematiikkaan klemettiläisten vaalistrategia perustui, mutta jopa meikäläinen osasi arvioida, että poromies Jouni Lukkari saisi tehdä melkoisen jalkatyön ja puhua turut ja torit pyörryksiin kerätäkseen riittävän äänisaaliin läpi päästäkseen. Toinen vaihtoehto oli, että äänestäjät saataisiin muuten propagoitua keskittämään äänensä RKP:n yksioikoisen saamelaispolitiikan taakse.
Sekään ei onnistunut.
Toki Utsjoen lähtöjä olevan Lukkarin keräämää äänimäärää voidaan pitää ihan hyvänä kun seurasi hänen vaalityötään. RKP-uskollisia löytyi.
Nyt Suomen suurimmassa saamelaiskunnassa Inarissa on tulevassa valtuustossa vain yksi saamelaiskäräjien jäsen, Anu Avaskari (kesk.). Hänkin edustaa inarinsaamelaisia, jotka sananmukaisesti pullautettiin ulos saamelaiskäräjien hallituksesta. Käräjien avauksessa Klemetti Näkkäläjärvi halusi tultuaan valituksi puheenjohtajaksi ympärilleen hallituksen, joka tukisi hänen politiikkaansa.
Inarissa tuo politiikka tuntuu elävän kuin maahanmuuttajana vieraalla maalla.
Saamelaiskäräjät joutunee uusimaan lähiaikoina hallitustaan, sillä tuskin siinä voi ainakaan normaalisti jatkaa jo lokakuun alussa Ylen saamenradion päällikkönä aloittanut Pirita Näkkäläjärvi. Tuossa vaihdoksessa olisi mahdollisuus nostaa hallitukseen myös inarinsaamelainen, mutta sikäli kun olen muutamista lähteistäni kuullut, asia ei ole edelleenkään mitenkään varmaa.
Voihan olla, että RKP:n oikeusministerin Anna-Maja Henrikssonin luokse reissaa edelleen Inarista vain oman puolueen delegaatioita. Inarinsaamelaiset tulevat niitä vastaan Ivalon lentoasemalla matkalla vetoamaan samoista asioista omine näkemyksineen joillekin toisille päättäjille. Näinhän kävi viimeksi inarinsaamelaisten lähtiessä tapaamiseen tasavallan presidentti Sauli Niinistön linnaan.
Jos niin sanottu saamelaiskysymys siihen päällimmäiseksi kytkettyine maa- ja elinkeinovaatimuksineen on sisältänyt vuosikymmenten ajan omituisia käänteitä ja kuvioita, ei niistä näytä tulevan tolkkua edelleenkään, paremminkin päinvastoin.
Suomen suurimmassa saamelaiskunnassa valmistautuu aloittamaan kunnanvaltuusto, josta nähdäkseni löytyy tukea inarinsaamelaisuudelle ja varmasti myös esimerkiksi saamenkielisille palveluille.
Ilman että niihin tarvitsee liittää mitään kansalaisia erottelevaa yltiönationalismia.

Veikko

Klemetti se tiesi, ettei Suomi pääse neuvostoon

Saamenmaan presidentti Klemetti Näkkäläjärvi kertoo tuoreessa blogikirjoituksessaan, miksi Suomi ei ”odotetusti” päässyt YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi vuodeksi 2013.
Hänen mukaansa syynä oli Suomen huono ihmisoikeustilanne eli se, ettei maa ole vieläkään ratifioinut ILO 169 - alkuperäiskansasopimusta saamelaiskäräjien pohjoissaamelaisen enemmistön vaatimalla tavalla. Inarinsaamelaisethan eivät halua ratifiointia Näkkäläjärvien mallilla ja ovat kertoneet sen aivan äskettäinkin tasavallan presidentti Sauli Niinistölle.
Klemetti Näkkäläjärvi on näköjään kaveri, joka tuskin valittaisiin Suomen joukkueen lipunkantajaksi diplomatian olympialaisiin. Jos sellaiset joskus jossain järjestettäisiin ja mikäli Suomen ruotsalainen kansanpuolue (RKP) ei saisi erioikeutta valita edustaja tuohon tehtävään.
Pitäisikö Näkkäläjärven kirjoitus tulkita vahingoniloksi siitä, ettei hänen palatsinsa rahoittanut Suomi onnistunut kampanjassaan? Ehkä niin, mutta hyvä sentään ettei Klemetti ilmoita lobanneensa YK:ssa Suomea vastaan.
Täytyy toki muistaa, että Niinistön edeltäjä, nykyisin kai kansainvälisen työjärjestö ILO:n pääjohtajan paikkaa kärkkyvä Tarja Halonen oli painostamassa 169 -sopimuksen ratifiointia turvallisuusneuvostokortilla. Ratifiointi oli hänen mukaansa edellytys sille, että kausilippu neuvostoon heltiäisi.
Ehkäpä jotkut nyt Suomea vastaan äänestäneet käyttivät moista ihan presidentin tasolta julkisuuteen löperrettyä vaatimusta hyväkseen, Suomea vastaan? Ja erehtyihän Halosen kuoroon kerran myös ministeri Alexander Stubb (kok.), joten kyllä ILO-kapulaa on ihan tolkusti tungettu omiin rattaisiin.

”Toivon kuitenkin, että Suomi ei unohda haavettaan päästä YK:n turvallisuusneuvostoon ja parantaa kansainvälistä uskottavuuttaan. Olisi Suomelle hyödyllistä kantaa vastuuta YK:n turvallisuusneuvostossa. Mielestäni Suomella on hyvät mahdollisuudet päästä turvallisuusneuvostoon, mikäli Suomi ratifioi Ilo 169-sopimuksen ja toimii todellisena edelläkävijänä ihmisoikeuksien, rauhanturvaamisen ja suvaitsevaisuuden edistämisessä. Luulen, että Suomi voisi saada jopa tukea saamelaisilta pyrkimykselleen päästä YK:n turvallisuusneuvostoon, mikäli Suomi on täyttänyt kansainväliset velvoitteensa.”

Näin kirjoittaa Saamenmaan presidentti Klemetti Näkkäläjärvi Suomelle osoittamassaan nootissa.
Muutama päivä sitten Näkkäläjärvi harjoitti diplomatiaansa haukuskelemalla Suomen eduskunnan puolueita ja kansanedustajia saamastaan huonosta kohtelusta. Hän oli matkustanut Helsinkiin osallistumaan vähemmistöasiain neuvottelukunnan kokoukseen ja tuomaan saamelaiskäräjien tervehdyksen saamelaiskäräjien nuorisoneuvoston ja Sámi Nuorra-järjestön järjestämään seminaariin ”saamelaisnuoret Suomessa”.

”Valitettavasti nuorten vetoomukset saivat huonosti vastakaikua valtapuolueiden edustajien keskuudessa. Nuoret olivat järjestäneet paneelin, johon oli kutsuttu eduskuntapuolueiden edustajia ja allekirjoittanut. Vasemmistoliiton ja perussuomalaisten edustajat jättivät nuorten paneelin väliin – mikä antoi ikävän viestin saamelaisnuorille.
Suurimpien valtapuolueiden edustajista Simo Rundgren (kesk.), Johanna Ojala-Niemelä (sd) ja Heikki Autto (kok) ilmoittivat vastustavansa ILO 169-sopimuksen ratifiointia ja saamelaisen kulttuuri-itsehallinnon kehittämistä. Astrid Thors (r.) ja Outi Aulanko-Kahiluoto (vihr.) ilmoittivat selkeäsanaisesti olevansa Kataisen hallituksen hallitusohjelman takana, tukevansa Ilo 169-sopimuksen ratifiointia ja saamelaisen kulttuuri-itsehallinnon kehittämistä siten että saamelaiskäräjille annetaan lisää päätösvaltaa. Minulle jäi se kuva, että hallituspuolueiden kansanedustajille Autto ja Ojala-Niemelä hallitusohjelman tavoitteet ovat yhdentekeviä - mikä on ikävää niin parlamentarismin kuin hallituksen toiminnan kannaltakin.”

Näin kirjoittaa ja opettaa Klemetti Näkkäläjärvi.
Vielä pieni inarilaista yhteisöllisyyttä koskettava lainaus Klemetin samaisesta kirjoituksesta hänen kertoessaan saamelaiskäräjien hallituksen kokouksesta. Siellä oli keskusteltu Sajos-kulttuurikeskuksen käytöstä ja siihen liittyvistä ”eettisistä ongelmista”.

”Edellinen saamelaiskäräjien hallitus oli edellyttänyt että Sajoksen markkinoinnille ja kaupalliselle toiminnalle laaditaan nk. eettiset toimintaperiaatteet - onhan kyseessä saamelaisten parlamenttitalo, jonne ei mikä tahansa tapahtuma sovellu.”

Milloinkas minä kirjoitin niistä vielä puuttuvista kylteistä ”Vain saamelaisille”?

Veikko

Kallis metto – valtiolle

Olin 20. syyskuuta Ivalon käräjäsalissa kuuntelemassa metsästysrikoksena sinne tuotua juttua, jossa ivalolaista varttunutta metsästäjää syytettiin tieltä metsästämisestä, autoa välittömästi hyväksi käyttäen.
Virallisesti syyte kuului, että mies oli ”tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta oikeudettomasti metsästyslain vastaisesti metsästänyt vastoin moottorikäyttöisen kulkuneuvon käytön rajoitusta”…”ampunut metson omistamallaan kiväärillä välittömästi avolava-autonsa pysäyttämisen jälkeen Märkävaarantiellä sataa metriä lähempänä autoa”…”ottanut saaliin haltuunsa ja poistunut paikalta vieden metson mukanaan”.
Miehen ase oli jutussa takavarikossa ja häntä vaadittiin muun rangaistuksen ohessa korvaamaan valtiolle tappamansa ukkometso 700 eurolla.
No, metsolle kertyi käräjillä hintaa 4684,61 euroa, mutta maksajaksi määrättiinkin valtio. Hinta saattaa vielä nousta, sillä syytetty ja hänen asiamiehensä vaativat hovissa käräjäoikeudessa huomioimatta jääneitä kulujaan. Aseensa mies kävi hakemassa tänään Ivalon poliisin kanista, kun kävi selväksi, ettei syyttäjä enää valittaisi päätöksestä.
Olen seurannut varmaan satoja käräjäjuttuja, joista enimmät juuri metsästykseen tai petojen laittomaan tappamiseen liittyneitä. Sillä kokemuksella saattoi heti nähdä, ettei aina voi voittaa - siis tässä tapauksessa syyttäjä.
Metsästysrikosta epäilemään oli ryhtynyt rajavartioston partio, joka osui parahiksi paikalle kun metsästäjä oli 28.10. viime vuonna ollut juuri tulossa metsästä autolleen metsoa kantaen.  Sen verran ”epäilyttävää” tapauksessa oli ollutkin, että havaitessaan jonkun auton lähestyvän metsästäjä oli pudottanut saaliinsa maahan ja tullut autolleen muina miehinä kuin tyhjän pyytäneenä.
Aikansa rupateltuaan ja luvat rutiininomaisesti tarkastettuaan partio oli jatkanut matkaansa. Partion vielä paikalla ollessa metsästäjä oli hakenut metson autolleen. Hän sanoi pudottaneensa saaliin kun ei halunnut kenenkään hoksaavan hyvää metsopaikkaa. Koko ajan autossa oli istunut metsästäjän vaimo, joka oli odotellut miestään aikansa kuluksi sukkaa kutoen. Pariskunta lähti partion lähdettyä myös kotimatkalle.
Rajavartijat alkoivat hetkeä myöhemmin miettiä oliko metson ampumisessa sittenkin jotakin outoa. He tilasivat paikalle Rajan koirapartion, joka jäljitti helposti metsästäjän jäljet. Koiran ilmaisujen mukaan mies oli kulkenut autoltaan ensin tien suunnassa jonkin matkaa ja sitten melkoisen lenkin metsässä. Hän oli ollut kertomansa mukaan tietoinen, että alueella oli metso, koska oli edellisenä päivänä sen jo maastossa kierrellessään havainnut, mutta ampunut harmikseen ohi.
Rajan koiranohjaajan todistus toimi käräjäsalissa syytetyn puolustuksena, vaikka rajavartija oli syyttäjän tuoma todistaja. Hänen mukaansa metsästäjä oli kulkenut maastossa suunnilleen sen noin puolen kilometrin matkan, jonka hän oli arvioinut itsekin kulkeneensa ennen kuin havaitsi metson.  Koira löysi lisäksi ampumapaikan, hylsyn sekä metson putoamispaikan. Lisäksi oikeudessa kuultiin autossa odottaneen vaimon kertomus siitä, että aikaa miehen autolta lähdön ja kuuluneen laukauksen välillä oli ollut noin 45 minuuttia.
No, miksi ihmeessä Raja lähti polttamaan valtion maksullista aikaa tutkiakseen selvältä näyttänyttä juttua ja entäpä miksi syyttäjä lähti viemään sitä käräjille?
Syynä yritykseen oli metsästyssäädöksessä oleva maininta, jonka mukaan metsästyksen saa aloittaa auton pysäyttämisen jälkeen vasta vähintään sadan metrin päässä siitä.  Laissa on haluttu estää auton välitön hyväksi käyttäminen metsästyksessä. Metsästäjän siirtyminen sadan metrin päähän autostaan antaa autoa monesti pelkäämättömälle riistalle mahdollisuuden paeta.
Nyt rajakoira oli ilmaissut metson ampumapaikan olleen linnuntietä autolta mitattuna 81 metrin päässä, hylsyn 114 metrin päässä ja metson höyhenten ja veren 146 metrin päässä. Siispä tuota 81 metrin etäisyyttä päätettiin kokeilla, josko metsästäjä saataisiin nalkkiin.
Koska koira ilmaisi metsästäjän kulkeneen jo ennen riistalaukausta maastossa huomattavasti pitemmän matkan ja naakineen siellä lintua paristakin eri paikasta, ei kyseessä ollut auton välitön hyväksi käyttäminen, eikä etenkään laissa mainitun sadan metrin siirtymismatkan noudattamatta jättäminen.
Tapaus ei muuten ollut viime vuosilta ainoa, jolloin metsästysrikoksen epäily on johtanut käräjäsalissa viranomaisten tappioon. Jutuista kertyy kuitenkin kustannusten ohella suurta harmia syyttä syytetyille.
Olisiko aihetta käyttää enemmän harkintaa metsästysjuttujen tutkinnassa? Muuten tulee väkisin sellainen mielikuva, että viranomaiset pitävät kaikkia pyytäjiä rikollisina kunnes toisin todistetaan.

Veikko

Apulaisoikeusasiamieheltä moitetta Inarille

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin on lähettänyt Inarin kunnan sosiaali- ja terveyslautakunnalle 9.10.2012 päivätyn kirjeen, jossa hän ottaa kantaa Männikön palvelukodin asukkaiden huolenpidossa havaitsemiinsa puutteisiin. Sakslinin moittiva kannanotto perustuu hänelle tehtyyn kanteluun, siihen kunnasta annettuihin vastauksiin sekä hänen kesäkuussa Männikköön tekemäänsä tarkastuskäyntiin.
Männiköstä apulaisoikeusmiehelle tehty kantelu koski eritoten palvelukodin ryhmäkoti Mustikkaa; kyseessä on ikäihmisille tarkoitetun niin sanotun ”tavallisen asumisen” palveluosasto, johon ei Lapin aluehallintovirastosta saadun lausunnon mukaan liity ympärivuorokautista hoivaa tai hoitoa.
Koska kantelussa oltiin huolissaan Mustikan asukkaiden huoneista puuttuvista hälytyskelloista ja ettei asukkaiden mahdollisuudesta hälyttää apua oltu muutenkaan huolehdittu riittävästi, ja kun kunta oli vastineessaan käsitellyt turvallisuuspuolta niukasti, siirsi Sakslin asian aluehallintoviraston selvitettäväksi.
Moitteet apulaisoikeusasiamies antoi siitä, että Mustikan asukkaiden ulkoiluttaminen oli jätetty paljolti ulkopuolisten vapaaehtoisten kuten mahdollisten omaisten varaan. Saadun selvityksen mukaan talon henkilökunnalla ei ole ollut aikaa asukkaiden ulkoiluttamiseen muulloin kuin lähinnä vain viikonloppuisin.
Mustikan asukkailleen tarjoamasta muusta viriketoiminnasta Sakslin jättää moittimatta, koska hänelle oli tarkastuskäynnillä vakuutettu lautakunnan taholta virikepuolta olevan runsaasti. On lauluhetkiä, bingoa, karaokea, jumalanpalveluksia, pihapelejä, makkaranpaistoa nuotiolla ja niin edelleen. Selvityksen mukaan vanhuksille myös luetaan sanomalehtiä ja kirjojakin.
Mahdollisuus liikkumiseen ja muun muassa Männikön ulkopuolella oleviin kulttuuritapahtumiin osallistuminen ovat apulaisoikeusmiehen mielestä ikäihmisten hyvinvoinnin ja terveyden kannalta tärkeitä.
Kunnan vastinetta kommentoinut kantelija toi esille vielä epäilynsä vanhuksen kunnon heikkenemisestä, koska hänen nesteen saannistaan eli juomisesta ei ollut huolehdittu riittävästi. Apulaisoikeusmiehelle oli tarkastuskäynnillä kerrottu kuinka asukkaiden nesteen saantiin kiinnitetään erityistä huomiota. Nesteytyksen toteutusta ei kuitenkaan seurattu järjestelmällisesti.
Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslinin mukaan riittävän nesteytyksen laiminlyöminen huonontaa ikäihmisten fyysistä ja henkistä vointia ja aiheuttaa terveysongelmia. Nestevajaus heikentää verenkiertoa ja sen mukana kudosten hapensaantia ja munuaisten toimintaa.
Apulaisoikeusmiehen mukaan ryhmäkoti Mustikan asukkaiden riittävästä nesteen saannista tulee huolehtia ja nesteytystä pitää myös seurata.
Edellisen johdosta voin lisätä, että vuosien mittaan vastaavia yöturvallisuuteen ja -hoivaan sekä juuri vanhusten janoisuuteen liittyviä huolia ja havaintoja on kuulunut useammilta Männikön asukkaiden omaisilta. Minään yllätyksenä apulaisoikeusasiamiehelle tehtyä kantelua ei näin voitane pitää.
Ovatko ongelmien takana liian tiukalle ”kehitetyt” voimavarat, sillä tuskinpa tällaisissa asioissa voi olla kyse mistään asenteista tai jostain välinpitämättömyydestä?

Veikko