Alkaa olla pikkuhiljaa aika tulla kunnolla julkisuuteen
metsähallituslain uudistamiseen liittyvän saamelaisosan valmistelun
osalta. En nimittäin olisi ikinä uskonut miten kevyin eväin pohjoisinta Lappia
ja koko maakuntaakin voimakkaasti koskevan lain osan valmistelua voidaan tehdä
ja miten lyhyeksi ajaksi muodostetun työryhmän ehdotus aiotaan sulloa ilman
lausuntokierrosta mukaan lain kokonaispakettiin.
Olen kuitenkin jo käytännössä varma, ettei työryhmältä,
jonka jäsen olen, tule yksimielistä ehdotusta. Tuo varmuus syntyi eilen eli
13.2. Utsjoella pidetyssä työryhmän kokouksessa ja vahvistuu lisää – ellei nyt ihan suuri
ihme tapahdu – 27.2. pidettävässä lakityöryhmän viimeisessä kokouksessa. Sen
jälkeen on ainakin minulla paljonkin lisää kommentoitavaa.
Jos metsähallituslaista tulee sen nyt luonnosteltujen saamelaiskirjausten
mukainen, voi todeta Klemetti Näkkäläjärven
ja hänen saamelaiskäräjiä hallitsevan lähipiirinsä saaneen todellisen
lottovoiton. Käytännössä se tarkoittaa, että niin kutsutun saamelaisten
kotiseutualueen enimmillään noin 300 täysammattilaiseksi katsottavaa poronhoitajaa saavat vahvan vallan ohjata kaikkia Metsähallituksen maiden ja
vesien käyttöön liittyviä hankkeita ja niiden valmistelua. Lakiin ollaan
esittämässä Metsähallitukselle saamelaiskäräjiä koskevaa valmistelun ja
suunnittelun yhteistyövelvoitetta, ja mikäli tuossa yhteistyössä ei päästäisi
saamelaiskäräjiä tyydyttävään tulokseen, käräjien véto-oikeuden
laukaisisi erillinen heikentämiskieltopykälä.
Saamelaiskäräjien nykyisen ja tulevan vallankäytön tuntien,
tuo ajateltu yhteistyö tarkoittaa yhtä kuin "saamelaisen poronhoidon" ehdoilla elämistä. Valtapyrkimystä
osaltaan on saatu tukemaan kolttien kyläkokous, jonka edustaja työryhmässä on Tiina Sanila-Aikio, hänkin samalla
saamelaiskäräjien ensimmäinen varapuheenjohtaja.
Kyllä sovinnollisiksi mielletyistä koltistakin siis löytyy
jo nykyisin ainesta maiden ja oikeuksien valtaajiksi, vaikka heidän roolinsa
rajoittuisi peesaamisen palkkiona vain koltta-aluetta ja kolttia koskevien
Metsähallituksen hankkeiden hyväksymiseen tai hylkäämiseen.
En mene vielä yksityiskohtiin näissä pykäläasioissa.
Oleellinen ongelma minusta on kaiken aikaa ollut se, että
nyt käynnissä olevalta lainvalmistelulta puuttuu todennettavissa oleva
tarveperusta. Ainoa konkreettinen selitys työryhmän asettamiselle tuntuu olevan
Jyrki Kataisen hallituksen
taannoisen iltakoulun linjaus, jonka mukaan on sitten edetty ILO 169 –sopimuksen
ratifiointiedellytysten luomiseksi muun muassa saamelaiskäräjälain ja
metsähallituslain saattamiseksi ratifioinnin edellyttämään kuosiin.
Sitä, mitkä puutteet saamelaisten oikeuksissa loivat tuon
iltakoulun linjaustarpeen, ei ole minulle tullut kukaan kertomaan ja en ole
saanut kysymyksiini myöskään mitään vastausta. Se on käynyt ilmi, ettei mitään
yhteenvetoa tai analyysia saamelaisten oikeuksien tilasta ja niiden
kehityksestä ole tehty sitten Hannele
Pokan vuonna 2001 istuneen toimikunnan erimielisen mietinnön jälkeen.
Ei, vaikka myöhemmin oikeusministeriökin on teettänyt uusia tutkimuksia ja
vaikka noita tutkimuksia on tehty tilaamattakin – ja lisää varmaan on luvassa.
On vain vedottu, että selvityksiä ja tutkimuksia on tehty jo tarpeeksi ja nyt
on päätösten aika.
Huvittavaa suorastaan oli, vaikkei paljon naurattanutkaan,
että työryhmämme toimeksiantoon liittyi lähtötilanteessa Pokan toimikunnan
tavoitteista kopioitu Ylä-Lapin valtionmaiden ja –vesien käyttöä ohjaava
neuvottelukunta tai neuvosto. Se on jalostunut matkan varrella kuntakohtaisiksi
neuvottelukunniksi, joissa olisi varsin monipuolinen edustus.
Sen, kannattaako saamelaiskäräjien johto neuvottelukuntia,
joissa sillä ei olisi enemmistöä ja jossa kaiken maailman paikalliset
pääsisivät sanomaan sanansa Metsähallituksen käräjien kanssa yhteistyössä
valmistelemista asioista, jätän tässä vaiheessa lukijoitteni arvattavaksi.
Teoriassa voi toki kahdestikin arvata.
Metsähallituslain saamelaispykälistä ja niiden perusteluista
aiotaan siis pyytää lausunnot vasta metsähallituslain kokonaisuuden mukana.
Muutoinhan tuota lakipakettia onkin esitelty jo kuukausien ajan erilaisissa
seminaareissa pitkin Pohjois-Suomea, mutta tällainen ”pieni” lisäpaketti menee
sitten siinä viimeisessä lausuntovaiheessa – kuin se muinainen lapsi pesuveden
mukana.
Voi olla, että tässä tulee paikka tehdä vaikka kantelu
oikeuskanslerille.
Nimittäin siksi, että ainoa peruste lain osan nopealle läpi
runnomiselle on työryhmän puheenjohtajan mukaan kiire. Metsähallituslaki pitää
kuulemma saada säädetyksi Kataisen hallituksen toimikaudella ja aikaa ei siis
ole enää mihinkään erillisiin lausuntokierroksiin.
Ja kuitenkin ollaan säätämässä pykäliä, joilla käytännössä
käydään niin kutsutun saamelaisten kotiseutualueen muun väestön ja myös
yksityisten saamelaisten omistus- ja käyttöoikeuksien päälle. Myös kunnallinen
itsehallinto saa osansa kun katsotaan kuntien oikeutta kaavoittaa valtionmailla tai
niihin rajoittuvilla yksityismailla ja jos valtionmaille aiotaan myöntää
joitain maankäyttö- ja rakennuslain mukaisia lupia.
Se, että kerron vielä hieman kesken olevasta työryhmätyöstä
jo tässä vaiheessa, mutta toisaalta jo lähellä työn päättymistä, johtuu
nimenomaan siitä, että haluan valmistella kansalaisia olemaan hereillä kun se
lyhyt lausunnonantomahdollisuus sitten keväämmällä joskus huhtikuussa toivottavasti koittaa.
Minusta tämä on jo velvollisuuteni työryhmään ainoana alueen ”muun väestön” ja
kuntien edustajana huolittuna jäsenenä. Jo tuo työryhmän kokoonpano on yksi
kantelun paikka.
Olen myös perännyt aiotaanko työryhmässä paneutua eli vetää
jollain tavalla yhteen sekä muuten arvioida työmme alussa tehtyjä kuulemisia.
Tähänkään ei ole kuulemma aikaa ja että ”siellähän ne ovat työryhmän
aineistossa mukana”.
Eli että viime kädessä kansanedustajilleko noiden kuulemisten
sato jää perattavaksi? Jos heillä sattuu olemaan ylimääräistä aikaa ja
harrastusta?
Suomalaisen lainsäädännön heikosta tasosta oli jossain
vaiheessa julkisuudessa uutisia ja taidettiin sitä joissain sähköisissä välineissä
ihan pohdiskellakin.
Mitäkö ajattelin kirjoittaa jatkoksi tälle riville? Jääköön
se myöhempään ajankohtaan.
Veikko
