maanantai 28. marraskuuta 2016

Wikipediahistorialla historiaa pitemmät jäljet?

Facebookin saamelaispolitiikkaa sivunneessa kansalaiskeskustelussa menin puuttumaan erään noihin osallistuvan saamelaispoliitikon viittauksiin ikiaikaisesta Saamenmaasta. Kysyin mistä historiasta hän ammentaa moisen maan tai edes maantieteellisen nimityksen.
Tyyppi perusteli väitettään lataamalla vastaukseensa Wikipedia-linkin (https://fi.wikipedia.org/wiki/Saamelaiset)! Katosi sitten keskustelusta kun ehdin kysäistä oliko hän itse ollut noita tuon linkin alta löytyviä asioita ja tarinoita sinne kirjoittamassa.
Työskennellessäni vielä palkkaa vastaan Almamedian riveissä, Lapin Kansassa, erilaisissa lähdekritiikkiä koskevissa ohjeistuksissa meitä toimittajia varoitettiin nimenomaan Wikipedian epäluotettavuudesta. Pelkästään sen varaan ei saanut, tai ainakaan ei olisi saanut, perustaa mitään faktoina esitettäviä asioita.
Laiskalle toimittajalle ja netin tarjoamaan helppoon tiedonhankintaan kritiikittömänä heittäytyneelle kansalaiselle ”vapaa tietosanakirja”, todellisuudessa ”vapaaehtoisten aktiivisuuteen” perustuva ilmaissivusto, on helppoudessaan liian houkutteleva lähde.
Kuinkahan moni Wikipedian ”faktoja” lainannut on mahtanut lukea edes sivuston oman esittelyn:
”Wikipedia on vapaasti muokattavissa oleva tietosanakirja. Kuka tahansa, jolla on Internet-yhteys, voi muokata Wikipedian artikkeleja. Wikipediasta löytyy paljon arvokasta ja totuudenmukaista tietoa, mutta Wikipedia ei kuitenkaan voi taata Wikipediassa olevan tiedon oikeellisuutta. Vaikka virheellisiä tietoja pyritään korjaamaan Wikipediassa, kenelläkään ei ole velvollisuutta korjata niitä, ja tästä syystä kaikki Wikipediasta löytyvä tieto toimitetaan lukijalle ilman takuuta oikeellisuudesta tai sopivuudesta mihinkään käyttötarkoitukseen…”
Niinpä kun joku tai jotkut aktiiviset tuottavat tähän ilman totuuden takuita olevaan ”tietosanakirjaan” artikkeleita, vaikkapa nyt sitten saamelaisten historiasta, ei noilla artikkeleilla ole välttämättä mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Ollaan siis paremminkin tarinaperinteen puolella.
Toki tuon edellä olevan Wikipedia-linkin alta löytyy montakin nykypäivän tilannetta kuvaavaa asiaa. Kuten vaikka Suomen nykyistä saamelaisaluetta kuvaava kartta, jonka yhteydessä tosin virheellisesti (tai valheellisesti) kerrotaan saamelaisten ”perinteisesti asuttamasta alueesta”. Esimerkki miten tehdään todellisen historian ylitse kävelevää takuutonta”tarinahistoriaa”.
Tuon mainitsemani somekeskustelun aikoihin sattui silmiini Lapin Kansan päätoimittajan, Antti Kokkosen, kolumni ”Valheella onkin pitkät jäljet”. Kokkosen aiheena oli Yhdysvalloissa juuri Donald Trumpin voittoon päättynyt presidentinvaali. Hänen mukaansa sodassa, rakkaudessa ja nyt näköjään myös vaalitaistelussa kaikki keinot ovat sallittuja. Siis myös valheet.
Kokkosen aiheesta ei tässä enempää, mutta hänen kolumninsa jatkosta löytyi ihan mielenkiintoisia, tosin itselleni jo taannoisen ”tarinajournalismin” buumin pedagogiavaiheen ajalta tuttuja asioita.
Kokkonen kirjoitti:
”Tarinoiden valta ei ole uusi ilmiö. Tanskalainen tulevaisuudentutkija Rolf Jensen kirjoitti jo vuonna 1999 kirjan The Dream Society. Jensenin mukaan tietoyhteiskunnan jälkeen syntyy tarinayhteiskunta, toisilta nimiltään elämys- tai tunnelmayhteiskunta. Hänen mukaansa uudessa tarinayhteiskunnassa kuluttajat eivät osta arkista tuotetta, vaan tärkeää on tarina, joka tuotteeseen liittyy.”
Tähän väliin on hyvä heittää kysymys kuinka moni Lapin Kansankin lukija on viimeisen vajaan vuosikymmenen aikana huomannut onko Rolf Jenseniä luettu ja sovellettu myös Lapin Kansassa? Isot kuvat ja silminnäkijä tarinoineen kärkeen, niinhän sitä tarinauutisiakin nykyään tehdään.
Ja Kokkonen jatkoi:
”Jensenin ajatukset ovat saaneet jalansijaa liike-elämässä, jossa tarinallisuudesta on tullut valtavirtaa. Sijoittajille ja kuluttajille pitää myydä hyvä tarina. Nyt ilmiö on tullut politiikkaan. Hyvä tarina pohjautuu usein väljästi totuuteen. Mutta tarinan tärkeisiin ominaisuuksiin totuus ei kuulu. Pikemminkin faktat usein pilaavat hyvän tarinan. Tärkeintä on se, että tarina vetoaa tunteeseen.”
Näinköhän tuo on, että vasta Donald Trumpin myötä Lapinkin valtalehdessä on havahduttu huomaamaan myös politiikassa vellovan vailla totuutta olevia tarinoita. Epäilenpä, mutta tokihan kritiikkiä ja lähdekritiikkiä on helpompi jyrähdellä riittävän kaukana tapahtuviin asioihin ja ilmiöihin.
Mutta menepä Lapin Kansa tutkimaan vaikka Saamenmaan historiallisia juuria tai kaivamaan taustafaktoja sivuillaan esitettyihin aidon (tai väärän) saamenpuvun määrityksiin. Vaikkapa, että vaikutteet värikkääseen lapinpukuun juontavat keskieurooppalaisen ylhäisön pukumallista, jonka sittemmin varakkaammat saamelaiset omaksuivat Jäämeren pomorikaupan yhteydessä, puvun jo väistyttyä käytöstä Euroopassa. Ja että saamelaisten lakkimallin alkumuoto lienee itäeurooppalainen kolkka, jota nykyisin muistuttaa eniten kolttamiehen nelikulmainen perinnelakki, sekin pomorikaupan ajan ”muotivirtausta”. Tai että Ruotsin eteläsaamelaisten patalakin katsotaan olevan eteläskandinaavista perua. Ja niin edelleen...
Eipä niin, ei näy saamenpuku-uutisen jatkeena faktalaatikkoa. Ja jos näkyisikin, se olisi lainattu Wikipediasta.

lauantai 12. marraskuuta 2016

Löysä raha ruokkii löysää käyttelyä - City Sámit -yhdistyksessä kiehahti

City-Sámit -yhdistyksen ylimääräisessä kokouksessa (9.11.2016) ruodittiin kohta kaksi vuotta vireillä olleen Helsingin saamelaiskulttuurikeskuksen suunnittelutilannetta. On käynyt ilmi, ettei opetus- ja kulttuuriministeriöltä kaksi vuotta sitten saadulla 97 000 euron selvitysavustuksella ole valmistunut oikeastaan mitään. Sen sijaan rahaa on kyllä kulutettu, mutta kuinka paljon ja mihin kaikkeen, sitä ollaan kaiketi nyt selvittelemässä.
Ensimmäisenä joutuu kysymään kuinka yleensä on mahdollista, että noinkin suuria summia yhdistysmuotoiselle organisaatiolle myöntelevä ministeriö ei ole kysellyt rahan perään. Avustuksen käyttöaika kun oli sen myöntämispäätöksen mukaan 1.12.2014 – 1.2.2016. Kulttuurikeskushankkeen selvitystyön nollatila nimittäin tuli julki yhdistyksen hallituksen muutamien jäsenten selvitysten perusteella. Selvittelyyn liittyen myös opetus- ja kulttuuriministeriöön meni tilanteesta tietoa, mutta mitään tietoa ministeriön aikeistakaan puuttua asiaan ei toistaiseksi ole.
City Sámit –yhdistyksen puheenjohtaja Pentti Pieski kertoi avustuksen saamisesta 4.12.2014 pidetyssä yhdistyksen hallituksen kokouksessa. Silloin sovittiin, että Pieski nimetään projektin vastuuhenkilöksi ja että hankkeelle on palkattava työntekijä. Tuohon tehtävään tarjoutui hallituksen jäsen ja samalla silloinen rahastonhoitaja. Vaikka valintaa hallituksessa vastustettiin, sai puheenjohtaja sen läpi perustelemalla, ettei avointa hakua ehdittäisi avustuksen saannin ehtojen mukaan tehdä. Puheenjohtajalle tuli tehtäväksi toimia hanketyöntekijän ohjaajana.
Kului talvi, kesä ja syksykin vuotta 2015 ja yhdistyksen hallitus sai meneillään olevasta selvitystyöstä vain suullisia raportointeja. Kerrottiin, että työ etenee hyvin. Elokuussa 2015 hanketta avustamaan oli palkattu konsultti tekemään eri konseptivaihtoehtoja ja rahoituslaskelmia. Joulukuussa kun piti olla niiden esittely, hallitukselle vain luvattiin niiden valmistuvan ”pian”. Tammikuussa 2016 alettiin jo tilanteesta huolestua kun hankkeenkin piti olla lopuillaan. Tuolloin puheenjohtaja kuittasi huolen kertomalla, ettei loppuraportoinnin aika ollut vielä. Kuitenkin jo samaisen tammikuun aikana puheenjohtaja joutui myöntämään, ettei hanke ole edennyt suunnitellusti ja ettei hanketyöntekijä ole saanut koko aikana juuri mitään aikaan. Puheenjohtaja ei ollut työn ohjaajana puuttunut tilanteeseen.
Kävi myös ilmi, että yhdistys oli rikkonut konsultin kanssa tekemänsä sopimuksen kun konsultille ei ollut toimitettu hänen tarvitsemiaan tietoa. Vaikka konsultin työ jäin näin vajaaksi, oli hän oikeutettu perimään palkkionsa.
Yhdistyksen hallitus kehotti puheenjohtajaa hakemaan välittömästi hankkeelle jatkoaikaa. Samalla keskusteltiin tulisiko tapahtuneesta antaa tieto yhdistyksen jäsenille ja rahoittajalle eli opetus- ja kulttuuriministeriölle. Puheenjohtaja ja osa hallituksen jäsenistä ehdottivat tilanteen salaamista.
Helmikuussa tänä vuonna puheenjohtaja esitti, että hänet palkattaisiin johtamaan hanketta. Hallitus ei kuitenkaan siihen enää suostunut ja osa jäsenistä ilmoitti kokevansa luottamuspulaa puheenjohtajaa kohtaan. Hankkeelle valittiin hallituksen ulkopuolinen vetäjä ja hänen tuekseen ohjausryhmä. Myöhemmin kolme hallituksen jäsentä esittivät lakimiehen palkkaamista selvittelemään tapahtumia ja yhdistyksen taloutta. Päätös ehdittiin jo tehdäkin, mutta sitä vastustanut puheenjohtaja toi sen uudelleen käsittelyyn ja lakimiehen palkkaaminen peruttiin.
Uuden hankevetäjän työ takkuili, koska puheenjohtajalta ja edelliseltä hanketyöntekijältä ei saatu toistuvista pyynnöistä huolimatta tietoja työn aiemmista vaiheista. Maaliskuussa asioista informoitiin myös opetus- ja kulttuuriministeriötä, josta kerrottiin, että epäselvyydet voisivat johtaa avustusrahojen osittaiseen takaisinperintään. 17.4.2016 pidetty yhdistyksen vuosikokous ei voinut käsitellä tilinpäätöstä, koska osa yhdistyksen hallituksen jäsenistä ei katsonut voivansa sitä allekirjoittaa. Ennen tätä hallituksen jäsenet olivat olleet yksityisesti yhteyksissä lakimieheen.
Vuosikokous valitsi yhdistykselle uuden hallituksen ja se päätti ensimmäisessä kokouksessaan palkata lakimiehen selvittelyjen avuksi. Tuolloin muun muassa selvisi, että edellinen hanketyöntekijä oli 13,5 kuukautta kestäneen täysiaikaisen työsuhteensa aikana nostanut yhdistykselle kertomatta 7,5 kuukauden aikana palkkaa myös täysiaikaisesta työstään valtion virkamiehenä. Hanketyöntekijä ei sittemmin ottanut mitään kantaa hänelle esitettyihin selvittelypyyntöihin.
Kulttuurikeskushankkeen epäselvyydet johtivat hanketyöntekijänä toimineen henkilön vapauttamiseen myös yhdistyksen rahastonhoitajan tehtävistä. Sen jälkeen yhdistyksen taloudenhoidon tarkastaminen nosti esille laiminlyöntejä, joita oli tapahtunut muun muassa laskujen maksatuksissa johtaen ulosottoihin. Myös palkkojen maksussa oli ollut ongelmia johtuen muun muassa siitä, ettei yhdistys ollut perinyt ylläpitämänsä kielipesän hoitomaksuja vuoden ajalta eikä muistanut nostaa kaikkia avustuksiaan. Rahastonhoitaja oli omavaltaisesti korotellut myös työntekijöiden palkkoja ja käyttänyt kielipesän puskurirahastona olleen talletuksen oman palkkansa maksatukseen.
Taloudenpitoa selvitelleiden mukaan yhdistyksen puheenjohtaja oli ollut tietoinen ainakin ulosottoihin menneistä maksuista, mutta ei ollut puuttunut rahastonhoitajan toimintaan.
Kun selvityksiä vaatineet hallituksen jäsenet saivat lopulta käsiinsä yhdistyksen vuoden 2015 kirjanpidon, ei edellytyksiä tilinpäätöksen allekirjoittamiseen heidän mielestään siis ollut. Kirjanpidosta löytyi useita huolestuttavia seikkoja, kuten kuitteja, joissa ei ole eritelty kulujen kohdetta eikä perusteltu niiden liittymistä yhdistyksen toimintaan. Lisäksi löytyi kuitteja kuluista, joita ei pidetty asiallisina pienelle avustuksin toimivalle yhdistykselle. Näitä olivat muun muassa kestitsemiseen liittyvät kulut, yöllinen alkoholiosto sekä esimerkiksi tarpeettomalta vaikuttavat taksin käyttöön liittyneet kulut. Kirjanpidosta löytyi myös kuluja, joita  laskuttaneet hallituksen jäsenet eivät selvityspyynnöstä huolimatta voineet osoittaa liittyneen yhdistykseen toimintaan. Näitä olivat muun muassa eräät matkakulut ja tarvikehankinnat. Hallituksessa oli ollut suullisena ohjeena, että kaikki isommat kulut, kuten matkakulut, hyväksytetään etukäteen hallituksen kokouksessa. Kävi kuitenkin ilmi, että kolmella hallituksen jäsenellä oli kuluja, joita ei ollut tuotu hallituksen käsiteltäväksi, vaan hallituksen puheenjohtaja ja rahastonhoitaja olivat ne omavaltaisesti hyväksyneet. Lisäksi kirjanpidossa oli kuluja merkitty jatkuvasti momenteille, joille ne eivät kuulunee. Näitä on myöhemmin kirjanpidosta oiottu.
Kun tällaisia tulee esiin, voi tietenkin kysyä millä tasolla City-Sámit -yhdistyksen toiminnantarkastus mahtoi olla? On käynyt ilmi, että toiminnantarkastaja olisi jollain tavalla epäselvyyksiin kuitenkin viitannut. Kysymys toiminnan- eli tilintarkastuksen tasosta lienee aiheellinen siksikin, että City-Sámit -yhdistyksen talous pyörii tavanomaista yhdistystä paljon suuremmissa mitoissa. Erään yhdistyksen jäsenen mukaan puheenjohtaja Pentti Pieski oli kehaissut jossain tilaisuudessa valtion ja ehkäpä muidenkin tahojen rahaa virranneen yhdistykselle noin 600 000 euron edestä hänen puheenjohtajakaudellaan. Toinen yhdistyksen jäsen kertoi pohtineensa muun muassa miten lienee käynyt Suomen Kulttuurirahastolta yhdistykselle saatujen varojen. Kyseisen jäsenen mielestä olisi ilmeinen tarve viranomaisen suorittamalle tutkinnalle jo yhdistyksen uskottavuuden säilyttämiseksi.
Joka tapauksessa tilanne kärjistyi City-Sámit -yhdistyksessä niin, että puheenjohtaja Pentti Pieski sai keväällä lähteä ja hänen tilalleen tuli hallituksen kriittisiin jäseniin kuulunut Hanna Helander. Tuoreessa radiohaastattelussaan http://areena.yle.fi/1-3783807 Helander kertoo avoimesti tapahtuneista ja vakuuttaa yhdistyksen avoimeen toimintaan jatkossa. Hän myös kertoo yhdistyksen toivovan kulttuurikeskushankkeelle jatkorahoitusta. Keskuksen toiminta tulisi olemaan enemmän tapahtumiin nojaavaa, ei niinkään massiivisiin seiniin satsaamista.
Pentti Pieskin ajatus Helsingin kulttuurikeskuksesta taisi alun perin perustua hänen vaalimansa ”tiedotuskeskuksen” pohjalle. Keskuksen piti tuottaa ”oikeaa” tietoa saamelaisista ja saamelaisuudesta etelään painottuvan valtakunnallisen median ja päätöksenteon tarpeisiin.