Facebookin saamelaispolitiikkaa sivunneessa kansalaiskeskustelussa
menin puuttumaan erään noihin osallistuvan saamelaispoliitikon viittauksiin ikiaikaisesta Saamenmaasta. Kysyin mistä
historiasta hän ammentaa moisen maan tai edes maantieteellisen nimityksen.
Tyyppi perusteli väitettään lataamalla vastaukseensa
Wikipedia-linkin (https://fi.wikipedia.org/wiki/Saamelaiset)!
Katosi sitten keskustelusta kun ehdin kysäistä oliko hän itse ollut noita tuon
linkin alta löytyviä asioita ja tarinoita sinne kirjoittamassa.
Työskennellessäni vielä palkkaa vastaan Almamedian riveissä,
Lapin Kansassa, erilaisissa lähdekritiikkiä koskevissa ohjeistuksissa meitä
toimittajia varoitettiin nimenomaan Wikipedian epäluotettavuudesta. Pelkästään
sen varaan ei saanut, tai ainakaan ei olisi saanut, perustaa mitään faktoina
esitettäviä asioita.
Laiskalle toimittajalle ja netin tarjoamaan helppoon
tiedonhankintaan kritiikittömänä heittäytyneelle kansalaiselle ”vapaa
tietosanakirja”, todellisuudessa ”vapaaehtoisten aktiivisuuteen” perustuva
ilmaissivusto, on helppoudessaan liian houkutteleva lähde.
Kuinkahan moni Wikipedian ”faktoja” lainannut on mahtanut
lukea edes sivuston oman esittelyn:
”Wikipedia on vapaasti muokattavissa oleva tietosanakirja. Kuka tahansa, jolla on Internet-yhteys, voi muokata Wikipedian artikkeleja. Wikipediasta löytyy paljon arvokasta ja totuudenmukaista tietoa, mutta Wikipedia ei kuitenkaan voi taata Wikipediassa olevan tiedon oikeellisuutta. Vaikka virheellisiä tietoja pyritään korjaamaan Wikipediassa, kenelläkään ei ole velvollisuutta korjata niitä, ja tästä syystä kaikki Wikipediasta löytyvä tieto toimitetaan lukijalle ilman takuuta oikeellisuudesta tai sopivuudesta mihinkään käyttötarkoitukseen…”
Niinpä kun joku tai jotkut aktiiviset tuottavat tähän ilman
totuuden takuita olevaan ”tietosanakirjaan” artikkeleita, vaikkapa nyt sitten
saamelaisten historiasta, ei noilla artikkeleilla ole välttämättä mitään
tekemistä todellisuuden kanssa. Ollaan siis paremminkin tarinaperinteen
puolella.
Toki tuon edellä olevan Wikipedia-linkin alta löytyy
montakin nykypäivän tilannetta kuvaavaa asiaa. Kuten vaikka Suomen nykyistä
saamelaisaluetta kuvaava kartta, jonka yhteydessä tosin virheellisesti (tai
valheellisesti) kerrotaan saamelaisten ”perinteisesti asuttamasta alueesta”.
Esimerkki miten tehdään todellisen historian ylitse kävelevää takuutonta”tarinahistoriaa”.
Tuon mainitsemani somekeskustelun aikoihin sattui silmiini
Lapin Kansan päätoimittajan, Antti
Kokkosen, kolumni ”Valheella onkin
pitkät jäljet”. Kokkosen aiheena oli Yhdysvalloissa juuri Donald Trumpin voittoon päättynyt
presidentinvaali. Hänen mukaansa sodassa, rakkaudessa ja nyt näköjään myös vaalitaistelussa
kaikki keinot ovat sallittuja. Siis myös valheet.
Kokkosen aiheesta ei tässä enempää, mutta hänen kolumninsa
jatkosta löytyi ihan mielenkiintoisia, tosin itselleni jo taannoisen ”tarinajournalismin”
buumin pedagogiavaiheen ajalta tuttuja asioita.
Kokkonen kirjoitti:
”Tarinoiden valta ei ole uusi ilmiö. Tanskalainen tulevaisuudentutkija Rolf Jensen kirjoitti jo vuonna 1999 kirjan The Dream Society. Jensenin mukaan tietoyhteiskunnan jälkeen syntyy tarinayhteiskunta, toisilta nimiltään elämys- tai tunnelmayhteiskunta. Hänen mukaansa uudessa tarinayhteiskunnassa kuluttajat eivät osta arkista tuotetta, vaan tärkeää on tarina, joka tuotteeseen liittyy.”
Tähän väliin on hyvä heittää kysymys kuinka moni Lapin
Kansankin lukija on viimeisen vajaan vuosikymmenen aikana huomannut onko Rolf
Jenseniä luettu ja sovellettu myös Lapin Kansassa? Isot kuvat ja silminnäkijä
tarinoineen kärkeen, niinhän sitä tarinauutisiakin nykyään tehdään.
Ja Kokkonen jatkoi:
”Jensenin ajatukset ovat saaneet jalansijaa liike-elämässä, jossa tarinallisuudesta on tullut valtavirtaa. Sijoittajille ja kuluttajille pitää myydä hyvä tarina. Nyt ilmiö on tullut politiikkaan. Hyvä tarina pohjautuu usein väljästi totuuteen. Mutta tarinan tärkeisiin ominaisuuksiin totuus ei kuulu. Pikemminkin faktat usein pilaavat hyvän tarinan. Tärkeintä on se, että tarina vetoaa tunteeseen.”
Näinköhän tuo on, että vasta Donald Trumpin myötä Lapinkin
valtalehdessä on havahduttu huomaamaan myös politiikassa vellovan vailla
totuutta olevia tarinoita. Epäilenpä, mutta tokihan kritiikkiä ja lähdekritiikkiä on helpompi jyrähdellä riittävän kaukana tapahtuviin asioihin
ja ilmiöihin.
Mutta menepä Lapin Kansa tutkimaan vaikka Saamenmaan
historiallisia juuria tai kaivamaan taustafaktoja sivuillaan esitettyihin aidon
(tai väärän) saamenpuvun määrityksiin. Vaikkapa, että vaikutteet värikkääseen
lapinpukuun juontavat keskieurooppalaisen ylhäisön pukumallista, jonka sittemmin
varakkaammat saamelaiset omaksuivat Jäämeren pomorikaupan yhteydessä, puvun jo väistyttyä
käytöstä Euroopassa. Ja että saamelaisten lakkimallin alkumuoto lienee
itäeurooppalainen kolkka, jota nykyisin muistuttaa eniten kolttamiehen
nelikulmainen perinnelakki, sekin pomorikaupan ajan ”muotivirtausta”. Tai että Ruotsin
eteläsaamelaisten patalakin katsotaan olevan eteläskandinaavista perua. Ja niin
edelleen...
Eipä niin, ei näy saamenpuku-uutisen jatkeena faktalaatikkoa. Ja jos näkyisikin, se olisi lainattu Wikipediasta.
Tuollaisissa väitteissä on hienoa se, että kaikenlaiset menneisyyttä kuvaavat kartat saattavat olla historiallisesti totta. Voi jopa olla niin, että tuo saamenmaan kartta on jollakin vuosisadalla kuvannut saamelaisvaltaisia alueita ihan oikein. Tietysti sillä varauksella, että edellisellä vuosisadalla raja kulki muualla ja seuraavalla vuosisadalla jälleen ihan muualla.
VastaaPoistaSitten kokonaan toinen asia on rajan tulkinta ja sen käyttö politiikassa. Tuollaisten ikiaikaisten rajojen esittelyllä on pyritty perustelemaan omaa oikeutta johonkin ja ne ovat olleet oikein hyvä konfliktien synnyttäjä.
Tuntematta kyseista face-keskustelua, veikkaan että johonkin sellaiseen vastenmieliseen uhoon tämäkin rajojen esittely jälleen liittyy.
Mikkel Näkkäläjärven twitterissä ollut viesti ILOn sopimuksen ratifioinnista pakottaa jälleen puuttumaan tähän kysymykseen. Tässä kommentissani ILOn sopimuksen ratifioinnista en peräänny tavoitteestani tehdä loppu nykyisestä samaa väestöä jakavasta kiistasta. Monet saamelaiset kannattavat ko. sopimuksen laajempaa tulkintaa. Kysymys on tällöin kuitenkin sopimusjärjestelmän tietoisesta rikkomisesta. Kun sopimus tietoisesti rikotaan, kiista saa uusia ulottuvuuksia: faktoista ei ole mitään väliä. Ne korvataan meidän oikeusjärjestelmään kuulumattomilla saamelaisten kollektiivisilla oikeuksilla. Tässä tilanteessa sopimusjärjestelmää olisi pikemminkin lujitettava kuin horjutettava sitä, tai ajaa ratkaisevien kohtien irrottamista siitä.
VastaaPoistaMiksi tietyt saamelaisryhmät ottavat itselleen oikeuden keksiä ja kehittää vaatimuksilleen sellaisia oikeuksia, jotka uhkaavat samalla alueella asuvien ihmisten perustuslaillisia oikeuksia ja asettavat alueen asukkaat eriarvoiseen asemaan etnisillä perusteilla, ja vieläpä valheellisen asutushistorian perusteella? Tämä ongelma ulottuu kansallisen suvereniteetin puitteiden ulkopuolelle. Siksi siitä ei tule vaieta, vaan se tulee avata ja sitä tulee tarkastella perinpohjaisesti. Ylä-Lapin tulevaisuutta yhtä vähän kuin Suomen saamelaisten tulevaisuutta ei tule rakentaa asutushistoriallisille ja oikeudellisille valheille eikö syrjinnälle. Vain tosiasiat ja niistä yleistetyt totuudet ovat kyllin arvokas pohja saamelaiselle itsetietoisuudelle ja itsekunnioitukselle, ja sen kautta saavutetulle kunnioitukselle muiden taholta.
ILOn sopimuksen ratifiointia on ratkottava yhteistyökokemusten, keskinäisen tuntemuksen ja tradition avulla sekä yhteisiä kysymyksiä ratkomalla, eikä niin että yksi saamelainen ryhmä ottaa oikeudekseen sanoa, että näin valta otetaan muilta pois ja muut vaietkoot. Tällainen sanelupolitiikka johtaa vain epäluottamukseen niin saamelaisten kesken kuin ei-saamelaisten taholta. Jokaisen tulee aloittaa omasta itsestään. Se mitä samalla alueella asuvien väestöryhmien suhteista nyt puuttuu, on kunnioitus muita kohtaan yhtyneenä yhteiskuntaan kohdistuvaan objektiivisuuteen ja kriittiseen suhtautumiseen.
Tämä aika vaatii, että Ylä-Lappia koskeva alueellinen selkkaus ratkaistaan neuvottelupöydän ääressä. Ylä-Lapissa risteytyvät monien väestöryhmien edut, ei vain etnisten saamelaisten, kolttien, inarinsaamelaisten ja suomalaisten. Alue on ollut ja on historian, uskontojen ja eri kulttuurien risteys. Siksi on hyväksyttävä poikkeuksellisen vastuullinen, varovainen ja ‒ sanoisin ‒ hienotunteinen menettely, mutta ei sen sijaan ryöstöretket ja alituinen Suohpanterroristien kaltainen uho ja uhkailu. Meidän tulee toimia yhdessä, sanelupolitiikan aika on ohi. Tärkeintä on ottaa huomioon eri kansalaisryhmien oikeudet ja valita tie tulevaisuuteen ja pidättäytyä puuttumasta alueella asuvien eri väestöryhmien sisäisiin asioihin. Tällä hetkellä yksimielisyys pyritään luomaan vaientamalla mahdollisuuksien mukaan kaikki poikkeavat äänet. Tämä on kuitenkin tuhoisa tapa. Vasta kun jokainen ryhmä ja jopa niiden sisällä olevat erilaiset suuntaukset saavat oman äänensä kuuluviin, on jo menty yksi askel lähemmäs rakentavia ratkaisuja.
Vastustan historian kuluessa solmiutuneiden suhteiden keinotekoista katkomista, mutta oikeudenmukaisuus vaatii, että kunnioitamme Suomen kaltaista oikeusvaltiota ‒ jonka kansalaisia myös me saamelaiset olemme ‒ joka toistaiseksi estää saamelaiskäräjiä ryöstämästä ja alistamasta alueella asuvia muita väestöryhmiä, kuten sen ulkopuolelle suljettuja statuksettomia saamelaisia. Ylä-Lappia koskevan selkkauksen oikeudenmukainen ratkaisu on välttämätöntä. Sitä vaatii jo keskinäisen riippuvuuden ja eheyden logiikka.
jatkuu..
...jatkoa:
VastaaPoistaSaamelaisten asialle on tehnyt hallaa suohpanterrorismilla uhkailu. Sellainen ei tarjoa kestävää ratkaisua saamelaisille, joita historian kulussa on voitu kohdella monin tavoin vääryydellä, mutta joita ei kuitenkaan ole kansana orjuutettu kuten monia muita alkuperäiskansoja. Saamelaisen historian synkätkin puolet on täysi syy nostaa ja pitää esillä, mutta nykyisen saamelaispolitiikan perustaminen siihen että saamelaiset ovat siirtomaavaltojen alistama, vapaudestaan taisteleva kansa ei vastaa sen enempää historiallisia tosiseikkoja kuin nykytilannetta. Poliittisen strategian perustaminen väärään analyysiin ei yleensä tuo menestystä.
Pidän saamelaisia siinä missä suomalaisia maailmanyhteisöön kuuluvina. Ihmiskunnan huolenaiheet ovat meidän saamelaistenkin huolenaiheita, sen tuska on meidän tuskaamme, sen toiveet meidänkin toiveitamme. Niin suuria kuin meidän keskinäiset erot ovatkin, meidän kaikkien tulee oppia yhdessä varjelemaan suurta ihmisperhettämme. Meidän saamelaisten ei tule vaatia itsellemme minkä haluaisimme kieltää muilta, meidän ei tule vaatia itseämme vanhemmalle alkuperäisväestölle kuuluvia oikeuksia. Tietenkään meidän saamelaisten ei myöskään tule suostua itseämme ja muita vahingoittavaan syrjintään. Me emme vaadi, että meidän tulisi olla aina oikeassa. Meidän on oltava valmiit vastaamaan valtiovallan, poliittisten puolueiden ja yhteiskunnallisten liikkeiden ja yksityisten ihmisten tekemiin ehdotuksiin. Meidän on oltava valmiit käymään neuvotteluja jokaisesta ehdotuksesta, joka sopii kaikille.
Eri kansallisten ryhmien suhteiden inhimillistämiseksi tarvitaan toimia inhimillisen kanssakäymisen alalla, muun muassa siinä mikä koskee tiedonvälitystä ja ihmisten välisiä suhteita. Se auttaa luomaan moraaliset takuut rauhan säilyttämiseksi. Sen sijaan eräiden toimittajien harjoittama aggressio tiedon välityksessä johtaa henkiseen köyhtymiseen, mutta estää normaalia kanssakäymistä ihmisten välillä ja kulttuurin rikastumista. Nämä toimittajat levittävät kylvävät ja lietsovat itse vihaa puolueellisilla toimintatavoillaan hyvää lehtimiestapaa rikkoen, ja kun tähän sitten reagoidaan he huutavat ääneen että kritiikin harjoittajat harjoittavat vihapuhetta johon on puututtava. Taskuvarkaiden kansainvälisesti käyttämä keino takaa-ajajien hämäämiseksi on huutaa ”Ottakaa varas kiinni!” Ei mene läpi.
Saamelaisten on korkea aika tunnustaa, että meidän ei kannata tuhlata aikaa ja inhimillisiä voimavaroja yrityksiin voittaa toinen toisemme ja saada yksipuolisia etuuksia toisten ihmisten kustannuksella. Panos tässä pelissä on liian suuri. Toisten ihmisten oikeuksien nollaaminen osuu pahiten tekijään itseensä syöden hänet sisältä käsin.
Meillä saamelaisilla ja lappalaisilla on menneisyydessämme paljon sellaista, mitä on syytä arvostaa ja mitä voidaan hyödyntää tulevaisuuden tapahtumien luomissa oloissa. meidän saamelaisten on rakennettava suhteemme alueella asuviin kansalaisryhmiin yhdenvertaisuuden ja riippumattomuuden kunnioittamisen pohjalle. Näitä periaatteita, jotka ovat kestäneet ajan koettelemukset, saamelaisten tulee noudattaa, kuten sanotaan, joka säällä, tapahtuipa sitten mitä muutoksia tahansa.
Jouni Kitti
Kitin kirjoitus liittyy hyvin tuohon historia-aiheeseen. Historiaa on väännelty jo niin pitkään, että tuohon väännökseen taitavat nuoremmat saamelaispolvet uskoa jo itsekin. Ikävää tässä asiassa on se, että media osallistuu tuohon vääntelyyn kai juuri laiskuuttaan. Ja kun samoin tekevät laiskimmat poliitikot, tuloksena on historiasta irrallisia ja konflikteihin johtavia elämyslakeja ja -sopimuksia.
VastaaPoistaJos porukalla ei ole muita dokumentteja politiikkansa tueksi kuin itse kirjoitetut wikipedian jutut niin mistäpä muualta revit.
VastaaPoistaNiimpä!Kerropa se näille ministeriöiden virkamiehille ja politikoille jotka suunnittelevat ja päättävät asioista!Kyllä dokumentteja löytyy,niitä vain ei haluta edes vilkasta.Historia kirjoitetaan uusiksi ensi tammikuun jälkeen,ja hyvä niin!
PoistaLisää historiaa...
VastaaPoistaEeva-Maria Maijala : Kirjoitin metsälappalaisuudesta kirjan "Kemin-Lappi elää!"
” Olen toimittanut kirjan nimeltään ”KEMIN-LAPPI ELÄÄ!” Kirjassa tarjotaan näköaloja keminlappalaisten eli metsälappalaisten/ metsäsaamelaisten historiaan ja ennen kaikkea siihen, miten kulttuuri elää tänään.”
http://emmaijala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227168-kirjoitin-metsalappalaisuudesta-kirjan-kemin-lappi-elaa
Norjasta kantautuu huhua että uutta pohjoismaista saamelaissopimusta nostettaisiin esiin viimeistään halmikuussa saamelaisten kansallispäivän aikoihin. Lienee syytä kysyä miten tuollainen sopimus jos se vähänkään muistuttaisi vuoden 2005 karmeaa luonnosta voisi nousta suoraan ratifiointiin tai sen suosittamiseen ilman laajempaa lausumista? Kansanedustajat nyt herätys vaatimaan tietoa taustalla häärivien suuripäiden puuhista!
VastaaPoistaValtiontilintarkastajat arvostelivat ja ohjeistivat vuonna 2013 tuloksellisuustarkastuskertomuksessaan ulkoasiainministeriön säädösvalmistelua, valtiosopimusten valmistelu mukaan lukien:
VastaaPoistahttps://www.vtv.fi/files/3618/12_2013_UMn_hallinnonalan_ohjausjarjestelma.pdf
Dokumentissa puhutaan mm. valmisteilla olevista sopimuksista tiedottamisesta ja lausuntokierroksista. Lukemisen arvoista tekstiä, jonka painoarvoa ei myöskään ministeriön virkamiesten ole syytä vähätellä. Ainakin pohjoismaisen saamelaissopimuksen piilottelijoilta se näkyy jääneen lukematta, tai sitten se on pantu roikkumaan seinälle koukkuun, ei lukemista vaan kierrätyskäyttöä varten, nimittäin ministeriön kaakeloituun pikkuhuoneeseen.