keskiviikko 26. syyskuuta 2012

VIP-veljet metsojahdissa

Kun metsästysajoista ministeriölle esityksiä tekevä, Rovaniemellä asuva johtava virkamies metsästää metsoja Inarissa metsästyslupia kansalle myyvän Metsähallituksen myöntämällä ilmaisella VIP-luvalla, ei liene ihme, että asia saattaa vähän ihmetyttää tapaukseen valvontatilanteessa törmäävää suoritustason virkamiestä, paikallisesta riistaväestä puhumattakaan.
Tällainen tapaus on tullut esiin Nellimin suunnalla ja kyseessä siellä oli Suomen riistakeskuksen Lapin riistapäällikkö.
Eräs paikallinen kollegani on kysynyt tapauksesta Metsähallituksen pääjohtajalta Jyrki Kankaalta. Tyyliin kuinka yleistä VIP-korttien käyttö metsästyksessä on ja esimerkiksi kuinka laajaa virkamieskuntaa moinen huomattava etu mahtaa koskettaa.
Metson riista-arvohan on jonkin tiedon mukaan 350 euroa ja mikä arvo itse metsäsmahdollisuudelle pitäisi hinnoittaa? Siis jos etua ruvettaisiin pohtimaan vaikkapa lahjomana.
Metsähallituksen puolesta kysymyksiin on vastannut erätalouspäällikkö Jukka Bisi. Hän on kertonut VIP-lupien myöntämisen perustuvan peräti lakiin ja asetukseen; lupia voidaan myöntää harkinnanvaraisesti henkillöille, joiden virka-asema tai työ on sellainen, että heidän on hyvä liikkua valtion mailla ja perehtyä muun muassa Metsähallituksen metsästyksen ja kalastuksen järjestelyihin.
Bisin mukaan Metsähallitus järjestää eri puolilla maata myös sidosryhmätapahtumia, joissa näille ”seminaarivieraille” voidaan esitellä metsästys- ja kalastusjärjestelyjä. Toisin sanoen vieraat saavat luvat metsästää tai kalastaa. VIP-pyyntiin näyttäisi Metsähallituksen vastauksen mukaan liittyvän tarvittaessa myös maastoliikennelupien myöntämistä.
Osa sidosryhmäluvista on kirjoitettu erävalvonnan verukkeella. Toisin sanoen lupaa lompakossaan kantava siviilihenkilö voi esittäytyä olevansa pyyntinsä ohessa myös valvontatehtävissä.
Mitäkö mietteitä tällainen herrojen keskinäinen marjastelu saattaa kieroutuneessa kansalaisessa herättää?
No vaikkapa sellaisia, että ei ihme jos Ylä-Lapissa on tulevanakin talvikautena täysimittainen riekon pyyntikausi, vaikka riekkoja ei ole tiedossa nimeksikään.  Sekin juolahtaa mieleen, ettei Metsähallitus myy Inarissa metsolupia tavallisille lupapyytäjille – ainakaan sen ei pitäisi ilmoituksensa mukaan niitä myydä.
Olen vuosien mittaan kirjoittanut muutamatkin ”ikävät” jutut näistä VIP-luvista ja ties mistä kanakoirien koulutukseen ennen varsinaisen metsästysajan alkamista annetuista erikoisluvista. Minulle on silloin yleensä kerrottu, että käytäntö on muuttumassa tai jo muuttunut ja ettei tällaisia lupia ole vanhaan tapaan esimerkiksi erävalvonnan perustein edes Metsähallituksen omalle väelle kirjoiteltu.
Puheet ja esiin tulleet teot eivät täsmää.
Sama pätee ilmeisesti edelleen myös niin sanottujen valvonta- ja huoltotupien käytössä. Kun aikanaan kirjoitin niiden olevan joissain paikoissa enempi yksityis- kuin työkäytössä, minulle kerrottiin tupien ovien aukeavan jatkossa vain ”päivärahareissuilla”.
Eipä aikaa kun joku viranhaltija viisasteli entisen käytännön jatkuvan. Kuitenkin ehdolla, ettei kämppien vieraskirjoihin jätetä paljastavia merkintöjä.
Noihin merkintöihin narahti poliisi, jonka muutamat kämpät ovat olleet Ylä-Lapissa melkoisten väärtiporukoiden tukikohtina. Erämaa-alueille kun ei muuten saa lupia yksityiskäyttöön tarkoitettuihin kämppiin. Vähän ennen palkkatyöni päättymistä sain kuulla, että poliisihallinto on luopumassa parista turhasta Ylä-Lapin ”valvontakämpästään”. Luovutuksesta ei ole kyllä uutista missään näkynyt, mutta kerronpa sen sitten vaikka tässä.
Poliisikämpät siirtyisivät tietojeni mukaan Metsähallituksen huolto- tai valvontatuviksi. Niissä vieraskirjoja kirjoitellaan vain päivärahareissuilla.


Veikko

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Rotusyrjintää – ketkä ja keitä?

Saamelaiskäräjien hallitus aikoo vaatia hallituksensa kokouksessa (27.9.2012) korkeinta hallinto-oikeutta (KHO) purkamaan 26.9.2011 tekemänsä päätös, jolla se vahvisti neljälle inarinsaamelaiselle oikeuden kuulua saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Käräjien käytännössä pohjoissaamelaista enemmistöä edustava hallitus katsoo, että kyseiset inarinsaamelaiset ovat suomalaisia ja että saamelaisuutta ei saa ruveta määrittelemään polveutumista ja itseidentifikaatiota painottaen - ja että saamelaisiksi voidaan päästä vain saamelaiskäräjien vaalilautakunnan tai viime kädessä käräjien hallituksen suorittamalla valinnalla.
Saamelaiskäräjien hallituksen vaatimus oli odotettu ja perustuu tietenkin YK:n rotusyrjinnän poistamista käsittelevän komitean (CERD) suositukseen, jonka on tulkittu tukevan pohjoissaamelaisen saamelaisjohdon kieleen ja ”saamelaisyhteisön” hyväksyntään perustuvaa saamelaisuuden määrittämistä. Klemetti Näkkäläjärvi ja häntä tukevat saamelaispoliitikot eivät myöskään sallisi saamelaiseksi pyrkivän polveutumisen huomioimista pitemmälle historiaan kuin vuoteen 1875.
Nuorenpuoleinen alkuperäiskansa?
CERDin suositusta pidetään viime päivinä eri tahoilta kuulemieni arvioiden mukaan tilaustyönä. Nähtäväksi jää, miten suosituksen taustalla toimineet tahot ja yksittäisen vaikuttajat saadaan näkyville. Ja aina erikoisempaa, ellei heitä saada.
Tilaustyöväite saa pontta siitä tosiasiasta, että samainen rotukomitea oli aiemmin moittinut Suomea kahdestikin saamelaismääritelmän kapeudesta. Nyt komitean kanta olisi siis muuttunut?
Lienee selvää, ettei suomalainen oikeuslaitos voi lähteä heilumaan kansalaisten kannalta näin tärkeässä ihmisoikeusasiassa tuuliviirinä jonkin painostusryhmän mielen mukaan. KHO on joutunut saamelaiskäräjien vaalilautakunnan ja -hallituksen tekemät inarinsaamelaisten hylkäämispäätökset kumotessaan tutkimaan kansallisen lainsäädännön ohella kansainvälisiä alkuperäiskansojen määrittelemistä tehtyjä sopimuksia ja niiden tulkintoja sekä muuta kansalais- ja ihmisoikeuksista olevaa säädäntöä. Luonnollisesti myös uudet Suomen alkuperäiskansakysymystä koskevat tutkimukset tukevat KHO:n uudistunutta linjaa.
Jotenkin erikoiselta tuntuu tilanne, jossa nimenomaisesti rotusyrjintään keskittyvä YK-komitea ottaa kantaa etnisyyteen ja sitä koskevaan valintaan, ihmisiä vastoin heidän tahtoaan tapahtuvan erottelun puolesta.
Pitäisikö komitean nimi olla YK:n rotusyrjintäkomitea?
Ihmisiä määritellään rodun ja etnisyyden perusteella, vaikka kumpikaan käsite ei liene kovin yksiselitteinen. On kuitenkin niin, että rodullinen luokittelu perustuu yleensä esivanhempiin eli polveutumiseen sekä erilaisiin näkyviin ominaisuuksiin, kuten ihonväriin ja kasvonmuotoihin. Etnisesti ihmiset luokittelevat itsensä kulttuurin, kielen, uskonnon tai jopa syntymäpaikan mukaan. Etnisyys tarkoittaa yleensä myös yhteenkuuluvuutta. Siitä ei ole pitkä matka myöskään nationalismiin, joka taas on poikinut maailmalla erilaisia kansalaisvaltioiden sisäisiä alue- ja muita kiistoja, jopa sotia.
Rotusyrjintä on liittynyt siirtomaahallintoihin, jotka ovat halunneet pitää itsestään erillään ja samalla yhteiskunnallisesti heikommassa ja alistetussa asemassa hallitsemiensa maiden ja alueiden alkuperäisasukkaat tai orjat. Esimerkiksi Etelä-Afrikassa harjoitettiin lähes 1900-luvun loppuun apartheidiksi kutsuttua erottelua, jonka tarkoituksena oli pelastaa valtaa pitävä ”valkoinen yhteisö” häviämiseltä, sulautumasta mustaan valtaväestöön.
Rotuerotteluun ovat kuuluneet väestöryhmien erilliset koulut, terveydenhoito, seka-avioliittojen kieltäminen ja jopa erilliset puistonpenkit mustille ja valkoisille.
Kirjoitin aiemmin kuinka menin esittämään saamelaiskäräjien silloiselle puheenjohtajalle Pekka Aikiolle dna-testejä ratkaisemaan jatkuvaa kiistaa siitä, kuka on saamelainen ja kuka suomalainen. Pekka tyrmäsi moisen ajatuksen rinnastaen testit ”hitleriläiseksi rotuopiksi” eli hän vastusti - mikä on ymmärrettävää - rodun kytkemistä saamelaismäärittelyyn.
Liittyykö saamelaiskysymykseen rotusyrjintää?
Sikäli kun minä tunnen lappilaista ja vieläkin syvemmin inarilaista paikallisyhteisöäni, en ole huomannut mitään rotusyrjinnäksi katsottavaa asennoitumista tavallisten kansalaisten tasolla, en niin sanotuista suomalaisista tai lappalaisista saamelaisiin kohdistuen, enkä päinvastoin.
Silti Inarissa on rakennettu aitoja erottamaan lapsia jo pienestä pitäen toisistaan sekä pyritty muutenkin pitämään rajaa niin sanotun valtaväestön suuntaan.  Vielä ei ole tullut kuitenkaan kylttejä ”Vain saamelaisille” saamelaiskirkon tai saamelaiskirjaston oviin. Toivottavasti ei koskaan tulekaan.
Siis, jos syrjintää todella tapahtuu, se on pienestä väestönosasta kumpuavaa, aggressiivisen ylemmyyden sävyttämää etnistä syrjintää.
Aitoja rakentamalla ei kuitenkaan pelasteta mitään ”valkoista yhteisöä” häviämiseltä.


Veikko

torstai 20. syyskuuta 2012

Inarin kunta häivytetty konsernimöykkyyn

Kuuntelin lehdistön penkille tunkeneena Inarin kunnanvaltuustoa sen kokoontuessa torstaina 20.9. puimaan paksua esityslistaansa. Vaalikausi on loppumassa ja kunnanjohto lykkää vanhan jo valmiiksi taamotun valtuuston eteen isoja ratkaisuja – pois alta ennen kuin uusi ja ties kuinka arvaamaton valtuusto aloittaa vuodenvaihteen jälkeen.
Kokouksesta riittää kommentoitavaa enemmänkin, mutta näin kärkeen on mielestäni syytä kertoa tekeillä olevasta kuntakonsernin rakenneuudistuksesta.   Sellaiseen on nyt havahduttu vuosien hartaan yhtiöittämisen, liikelaitostamisen ja säätiöimisen jälkeen, päättyvän vaalikauden alussa eri valtuustoryhmien kesken tehdyn sopimuksen mukaisesti.
Kovin kalkkiviivoille on mennyt homma ja kaiken lisäksi kaikki ryhmät eivät tunnu olevan yksimielisiä yhteistyön laadusta – tai että onko sitä kunnolla ollutkaan.
Kunnanjohtaja Reijo Timperi kertoi valtuustolle, että kunnan omistuksessa ja ”poliittisessa ohjauksessa” kokonaan tai osaksi on 31 erilaista osakeyhtiötä, niiden tytäryhtiötä, liikelaitosta, säätiötä sekä hännänhuippuna vielä kunnan taseesta eriytetty kalatalouden kehittämisrahasto. Konserni paisuu jo piakkoin vielä muutamalla uudella yhtiöllä, muun muassa pesulabisnestä varten perustettavalla Ivalon Teollisuuskiinteistöt Oy:llä. Kyseessä on reilun 6 000 asukkaan kunnalle ehkäpä suomenennätykseen yltävä konsernimöykky.
Kirjoitin joskus, että Inarin kunta sekoaa yhtiöihinsä. Ehkä tuolloista otsikkoa on syytä päivittää toteamalla, että peruskunta on jo häivytetty sekavaan konsernimöykkyyn, jota nyt sen pääarkkitehtikin tuntuu olevan kypsä järkeistämään.
Tavalliselle kuntalaiselle tuokaan yritys ei silti tuone mitään parannuksia palveluihin tai helpotuksia yhtiöiden ja liikelaitospalvelujen taksoihin.  Ei, ellei konsernin toimintaa opita katsomaan taseleikkien sijasta kuntalaisen taloudenpidon kantilta.
Voi olla turha toive mikäli nykyiset voima- tai voimattomuussuhteet kunnan päätöksenteossa jatkuvat.
Ja miten Inarin kuntakonsernin 2 – 3-vuotinen kehittäminen alkaa? Tietenkin perustamalla uusi yhtiö, Inarin Kiinteistöt Oy. Sille on tarkoitus siirtää kuntakonsernin kiinteistöjen hallinnointi, mutta silti konsernikaaviosta eivät poistu kiinteistöjä ja tiloja nykyisin hallinnoivat ja vuokraavat Inarin Vuokra-asunnot Oy ja Tilapalveluliikelaitos.  Sinne jää edelleen myös toiminnallisesti hajautettavasta InLike Oy:stä yritystilojen vuokraajana Kiinteistökehitys InLike Oy. Elinkeinojen kehittämistä puuhaavasta InLike Oy:n osasta muodostetaan peruskunnan eriytettynä taseyksikkönä toimiva Nordica.
Ainakin toimitusjohtajien vakanssit ovat myös jatkossa Inarin kuntakonsernissa kehittyvä ammattiala, tai sitten päällekkäiset johtajuudet lisääntyvät muutamille henkilöille.
Valtuustossa kokoomusryhmän Jari Huotari, Ulla Kemppainen ja Marja Männistö pyrkivät vetoamaan konsernimuutosten siirtämiseksi uuden valtuuston pohdittavaksi. Kunnanjohtajan mukaan päätöksiä piti tehdä kuitenkin heti, sillä uudet firmat olisi hyvä miehittää alkuunsa uuden vaalikauden päättäjistä.  Vasemmiston Terho Kinisjärvi tuntui kauhistelevan jo etukäteen mahdollisuutta, että uusi valtuusto lähtisi kaikesta huolimatta vaatimaan esimerkiksi kiinteistöyhtiöpaketin uutta tarkastelua, jolloin kunnanjohtajan ei auttaisi muu kuin valmistella asia uudelleen.
Kauhea painajainen kaveruksille Kinisjärvi ja Timperi?
Kinisjärven ohella nopeiden päätösten varauksettomiin kannattajiin liittyi sitoutumattomien Toini Sanila. Keskustan ehdokkaaksi kunnallisvaaleissa siirtyvä Sanila uskoi muutosten tuovan Nordican ansiosta enemmän avoimuutta ainakin elinkeinohankkeiden valmisteluun
Marja Männistö kyseli Timperiltä mitä säästöjä tulevat kiinteistöyhtiöiden kuviot mahtoivat tuoda. Kunnanjohtajan mukaan on mahdoton sanoa olisivatko säästöt 100 000 tai 200 000 euroa, mutta pitemmän päälle väki voisi kiinteistöyhtiöiden työyhteisöstä vähentyä ihmisten eläköityessä ja tuohon työyhteisöön kerääntyvä osaaminen takaisi myös paremman työtuloksen ja sitä kautta syntyvät säästöt.
Että sillä tavalla uskottavaa ja laskettua! Kun kunta investoi toisaalla työpaikkoja luodakseen, kuntakonsernista niitä halutaan pitemmällä aikavälillä vähentää.
Keskustan Kari Akujärvi toivoi kuntakonsernin uudistamisen avaavan yhtiöiden saloja, jolloin päästäisiin näkemään Inarin kunnan todellinen velkaisuus. Kun kokouksen alussa oli kuultu kunnan velkaantumisen kirivän ensi vuonna alle Lapin ja Suomen keskiarvon, noin 1 900 euroon asukasta kohden, muistutti Akujärvi kunnan todellisen velan olevan yhtiöihin piilotettuna karmeasti suuremman.


- Jos kunta omistaa yhtiön sataprosenttisesti, en ymmärrä miksi yhtiön velka ei olisi käytännössä myös kunnan velka, Akujärvi  ihmetteli.

Velat maksatetaan joko välittömästi tai välillisesti kuntalaisilla.
Inarin ikiliikkujaksi muodostuneen konsernirakenteen muljaamisessa ovat eräinä vauhdittajina kunnan päätöksentekoa vaikeuttavat jääviydet. Kun luottamushenkilöt ajavat yhtiöiden hallituksissa yhtiöiden asiaa osakeyhtiölain määräämällä tavalla, ovat he jäävejä yhtiöitä koskevan ”poliittisen ohjauksen” puolella. InLike Oy:n hajauttaminen osaksi peruskunnan organisaatiota on yksi tapa kiertää jääviysongelmia.
Halu yhtiömiehiksi on kuitenkin niin kova, että jopa kunnanjohtaja on valituttanut itsensä kunnan uusia aluevaltauksia edustavan Saariselkä Oy:n hallituksen puheenjohtajaksi. Eli on siis jäävi esittelemään yhtiötä koskevia asioita kunnassa.
Oma pohdintansa paikka on juridiikan ohella siinä, mikä vaikutus johtavan viranhaltijan sitoutumisella tiettyyn yritystoimintaan on kunnan kokonaisvaltaiseen, tasapuoliseen kehittämiseen.


Veikko

maanantai 17. syyskuuta 2012

YK:n rotusyrjinnän vastainen komitea vaihteeksi kaventamassa

YK:n rotusyrjinnän poistamista käsittelevä komitea (CERD) ”suosittelee saamelaisille oikeutta itse päättää asemastaan ja saamelaisyhteisöön kuulumisesta”. Suositus koskee – ainakin Yle Lapin uutisen muotoilun mukaan - sitä, että saamelaisilla eli saamelaiskäräjien vaalilautakunnalla tulee olla oikeus määritellä ne henkilöt, jotka hyväksytään saamelaisiksi ja pääsevät äänestämään saamelaiskäräjävaaleissa. Suositus ei siis tarkoita sitä, että saamelaiseksi itsensä tuntevan henkilön samastuminen saamelaisuuteen voisi ohittaa saamelaiskäräjien vaalilautakunnan tai viime kädessä saamelaiskäräjien hallituksen käsityksen henkilön identiteetistä.
YK-komitean suositus palauttaisi Suomen saamelaismääritelmän viime saamelaiskäräjävaaleja edeltäneeseen aikaan. Viime vaaleihin liittyen korkein hallinto-oikeus (KHO) kumosi saamelaiskäräjien vaalilautakunnan ja -hallituksen neljä hylkäyspäätöstä ja vahvisti oikeuteen valittaneille neljälle inarinsaamelaisille heidän äänioikeutensa.
Siitä syntyi ”suuri poliittinen huuto” käräjien pohjoissaamelaisen johdon piirissä ja asiassa lähdettiin joukolla kirjelmöimään YK:lle. Viimeksi kerroin pohjoismaisen Saamelaisneuvoston kirjeestä komitealle ja sekin kirje näyttää osaltaan vaikuttaneen komiteaan.
Kun KHO lähti uusimmassa ratkaisussaan laventamaan saamelaismääritelmää huomioimaan vuotta 1875 pitemmälle historiaan ulottuva polveutuminen sekä äänioikeutta hakevan henkilön samastuminen saamelaisuuteen, se toteutti samaisen YK:n rotusyrjinnän poistamista käsittelevän komitean aiempaa linjausta. CERD oli peräti kahteen kertaan aiempina vuosina huomauttanut Suomea nimenomaan saamelaismääritelmän kapeudesta.
Nyt saatu suositus, sikäli kun sen sanamuoto vastaa julkisuuteen annettuja tietoa, osoittaa YK:sta tilattujen tai tilaamatta tulevien suositusten kepeyttä.  Tuskin tätäkään asiaa on kovin perusteellisesti selvitetty, vaan siinä on päädytty vaihteeksi saamelaiskäräjien valtaenemmistön ajamalle kannalle. Lieneekö käräjien inarinsaamelaisen vähemmistön polveutumista tukevaa kantaa YK:lle kukaan edes maininnut?
Lobbarit ovat toisilla onnistuneet, toisilla niitä ei tainnut tässä kiireessä ehtiä edes olla.
On mielenkiintoista nähdä ja kuulla millaisen ponnen YK-lausunto antaa vaatimuksille, joilla KHO:n halutaan muuttavan jälleen tulkintaansa ja vaaditaanko saamelaisuuden määrittelemistä kokonaan irti suomalaisesta oikeuslaitoksesta. Veikkaan, ettei tuollainen keikaus enää käy kovin helposti tilanteessa, jossa subjektiivinen henkilöiden valitseminen ja sitä kautta syntyvät erityiset oikeudet maihin, vesiin ja elinkeinoihin yritetään liittää yhteen, poliittisesti tehtävällä, mutta juridisesti vaikuttavalla päätöksellä.
Ollaanhan kuitenkin länsimaisessa oikeusvaltiossa.
Ehkä kalastaja- ja metsälappalaisten jälkeläisten ei kannata jatkossa edes pyrkiä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Ehkä heidän kannattaa lähestyä YK:n rotusyrjinnän poistamista käsittelevää komiteaa ja pyytää sitä suosittelemaan Suomelle lappalaisen alkuperäiskansan tunnustamista.
Ehkäpä YK:ssa toimiva ihmisoikeusraportoija Martin Scheinin voisi tukea kalastaja- ja metsälappalaisia heidän vaateissaan?


Veikko

torstai 13. syyskuuta 2012

Mahtava meno, tiukka etukeno

Kirjoitan lehtitiedon varassa eli kuten tavallisestikin kuntalainen joutuu asioita arvioimaan.
Inarilaisen sivulla keskiviikkona 12.9.2012 allekkain olleita otsikoita: ”Inari pistää rahahanoja tiukemmalle”, ”Saariselälle halutaan uusi palvelukeskus ja keilahalli” ja ”Saariselkä saa urheilukentän”.
Jätän tuon viimeisen otsikon alla olleen uutisen kommentoimatta muuten, kuin että on hyvä, kuinka siinä Saariselällä asuva Marko Katajamaa voi todeta jo edellisellä valtuustokaudella tekemänsä urheilukenttäaloitteen edenneen vihdoin kentän rakentamisen ensimmäiseen vaiheeseen.
Sivun ylin otsikko siis kertoi kunnan talouden tiukkenevan ja kuinka kunnanjohtajalta joudutaan kysymään lupa yli 50 000 euron hankintoihin sekä kunnan käyttömenoja lisääviin hankintoihin. Uutisessa kunnanjohtaja Reijo Timperi vakuuttaa, kuinka kunnan talouden kehitystä on seurattu huolella ja loppusyksyä koskevia säästöpäätöksiä tehty ripeästi, mutta harkiten.
Edelleen lienee kunnanjohtajan positiiviseksi viestiksi tulkittava tieto siitä, että tulevana vuonna kunnan Tilapalvelu-liikelaitos pidättäytyy nostamaan kunnan vuokria sen omista tiloista vain parilla prosentilla, vaikka tarve maksaa vuokria taskusta toiseen olisi enemmän. Meitä kuntalaisia veronmaksajia siis ajatellaan?
Edelleen kerrotaan kunnan vesiyhtiön Inarin Lapin Vesi Oy:n osakkeiden myynnistä kunnan energiayhtiö Inergia Oy:lle. Myyntituottoa on luvassa 1,2 miljoonaa ja kunta antaa kalatalousrahastostaan Inergialle tuon miljoonasumman lainaksi, jolloin luvassa lienee mukavia lainan korkotuottoja. Ehkä niillä saadaan vihdoin rakennettua se Partakon sääkatos, joka sikäläisille kalastajille luvattiin vaalikauden alussa, vai oliko se edellinen vaalikausi, Teukka Katajamaa?
Kunnan yhtiöiden keskinäisen kaupan merkitys kuntalaiselle veronmaksajalle jää tavalliseen tapaan selittämättä ja siis arvailujen varaan. Vaikuttaako kauppa esimerkiksi siten, että sähkönsiirtomaksut halpenevat? Tai vesimaksut? Vai saako kunta tämän jälkeen Inergian myyntivoitoista enemmän osinkoja ja mihin ne puolestaan käytetään? Ehkäpä vanhainkodin laajennukseen ja muihin investointeihin peruspalveluissa?
Totta kai valistuneet kunnan päättäjät ovat nuo asiat perin juurin hahmottaneet, mutta mitäpä niitä selviä asioita rahvaalle kertomaan.
Vielä uutisen faktalaatikossa todetaan, kuinka peruskunnan asukaskohtainen lainamäärä edelleen supistuu. Ensi vuonna lainaa aiotaan ottaa vähemmän kuin sitä lyhennetään. Summia ei kerrota, mutta niitähän voisi päätellä vaikkapa seuraavasta uutisesta, jossa kerrotaan kunnan hankkeesta rakentaa Saariselän uusi rinnepalvelukeskus. Tai senhän toteuttaa kunnan uusin yhtiö Ski Saariselkä Oy.
Kunnanjohtaja Reijo Timperin mukaan hanke toteutuu pitkällä aikavälillä ilman verorahoitusta, koska se rahoitetaan tulevaisuudessa eli noin 10 vuoden aikana saatavilla maanmyyntituloilla. Mutta koska noita tuloja ei ole vielä tilillä, joudutaan toimimaan etupainotteisesti eli ottamaan kunnan nimiin 3 miljoonaa lainaa. Jos hommiin päästään jo ensi vuonna, ensimmäinen tarvittava erä lainaa on Timperin mukaan 1,4 miljoonaa. Siis ainakin tuon määrän kunta varautuu lainaamaan ensi vuonna. Ja lyhentää siis enemmän kuin tuon summan edestä vanhoja velkojaan? Pitäisikö kiinteistö- tai tuloveroprosentteja sittenkin vielä vähän korottaa?
Timperin mukaan etukenolainat maksetaan pois kolmen vuoden kuluttua, joita talkoita astunee silloin hoitamaan jo hänen seuraajansa.
Siis kolmen vuoden kuluttua, lähestyvien kunnallisvaalien alla, Partakon sääkatosta edelleen lupaillaan?  Inarin kirkonkylässä odotetaan josko edellistä edeltäneellä vaalikaudella toteutettuun koulu-, terveystalo-, päiväkoti- nuorisotila-, asuntoalue- ja kalanviljelylaitoskeskittymään johtava turvaton tienpätkä saataisiin vihdoin levennettyä ja varustettua jalankulkutiellä? Ivalossa kunnanvaltuustosalin seinälle ripustetaan uusia muotokuvia..?


Veikko