Rotusyrjintää – ketkä ja keitä?

Saamelaiskäräjien hallitus aikoo vaatia hallituksensa kokouksessa (27.9.2012) korkeinta hallinto-oikeutta (KHO) purkamaan 26.9.2011 tekemänsä päätös, jolla se vahvisti neljälle inarinsaamelaiselle oikeuden kuulua saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Käräjien käytännössä pohjoissaamelaista enemmistöä edustava hallitus katsoo, että kyseiset inarinsaamelaiset ovat suomalaisia ja että saamelaisuutta ei saa ruveta määrittelemään polveutumista ja itseidentifikaatiota painottaen - ja että saamelaisiksi voidaan päästä vain saamelaiskäräjien vaalilautakunnan tai viime kädessä käräjien hallituksen suorittamalla valinnalla.
Saamelaiskäräjien hallituksen vaatimus oli odotettu ja perustuu tietenkin YK:n rotusyrjinnän poistamista käsittelevän komitean (CERD) suositukseen, jonka on tulkittu tukevan pohjoissaamelaisen saamelaisjohdon kieleen ja ”saamelaisyhteisön” hyväksyntään perustuvaa saamelaisuuden määrittämistä. Klemetti Näkkäläjärvi ja häntä tukevat saamelaispoliitikot eivät myöskään sallisi saamelaiseksi pyrkivän polveutumisen huomioimista pitemmälle historiaan kuin vuoteen 1875.
Nuorenpuoleinen alkuperäiskansa?
CERDin suositusta pidetään viime päivinä eri tahoilta kuulemieni arvioiden mukaan tilaustyönä. Nähtäväksi jää, miten suosituksen taustalla toimineet tahot ja yksittäisen vaikuttajat saadaan näkyville. Ja aina erikoisempaa, ellei heitä saada.
Tilaustyöväite saa pontta siitä tosiasiasta, että samainen rotukomitea oli aiemmin moittinut Suomea kahdestikin saamelaismääritelmän kapeudesta. Nyt komitean kanta olisi siis muuttunut?
Lienee selvää, ettei suomalainen oikeuslaitos voi lähteä heilumaan kansalaisten kannalta näin tärkeässä ihmisoikeusasiassa tuuliviirinä jonkin painostusryhmän mielen mukaan. KHO on joutunut saamelaiskäräjien vaalilautakunnan ja -hallituksen tekemät inarinsaamelaisten hylkäämispäätökset kumotessaan tutkimaan kansallisen lainsäädännön ohella kansainvälisiä alkuperäiskansojen määrittelemistä tehtyjä sopimuksia ja niiden tulkintoja sekä muuta kansalais- ja ihmisoikeuksista olevaa säädäntöä. Luonnollisesti myös uudet Suomen alkuperäiskansakysymystä koskevat tutkimukset tukevat KHO:n uudistunutta linjaa.
Jotenkin erikoiselta tuntuu tilanne, jossa nimenomaisesti rotusyrjintään keskittyvä YK-komitea ottaa kantaa etnisyyteen ja sitä koskevaan valintaan, ihmisiä vastoin heidän tahtoaan tapahtuvan erottelun puolesta.
Pitäisikö komitean nimi olla YK:n rotusyrjintäkomitea?
Ihmisiä määritellään rodun ja etnisyyden perusteella, vaikka kumpikaan käsite ei liene kovin yksiselitteinen. On kuitenkin niin, että rodullinen luokittelu perustuu yleensä esivanhempiin eli polveutumiseen sekä erilaisiin näkyviin ominaisuuksiin, kuten ihonväriin ja kasvonmuotoihin. Etnisesti ihmiset luokittelevat itsensä kulttuurin, kielen, uskonnon tai jopa syntymäpaikan mukaan. Etnisyys tarkoittaa yleensä myös yhteenkuuluvuutta. Siitä ei ole pitkä matka myöskään nationalismiin, joka taas on poikinut maailmalla erilaisia kansalaisvaltioiden sisäisiä alue- ja muita kiistoja, jopa sotia.
Rotusyrjintä on liittynyt siirtomaahallintoihin, jotka ovat halunneet pitää itsestään erillään ja samalla yhteiskunnallisesti heikommassa ja alistetussa asemassa hallitsemiensa maiden ja alueiden alkuperäisasukkaat tai orjat. Esimerkiksi Etelä-Afrikassa harjoitettiin lähes 1900-luvun loppuun apartheidiksi kutsuttua erottelua, jonka tarkoituksena oli pelastaa valtaa pitävä ”valkoinen yhteisö” häviämiseltä, sulautumasta mustaan valtaväestöön.
Rotuerotteluun ovat kuuluneet väestöryhmien erilliset koulut, terveydenhoito, seka-avioliittojen kieltäminen ja jopa erilliset puistonpenkit mustille ja valkoisille.
Kirjoitin aiemmin kuinka menin esittämään saamelaiskäräjien silloiselle puheenjohtajalle Pekka Aikiolle dna-testejä ratkaisemaan jatkuvaa kiistaa siitä, kuka on saamelainen ja kuka suomalainen. Pekka tyrmäsi moisen ajatuksen rinnastaen testit ”hitleriläiseksi rotuopiksi” eli hän vastusti - mikä on ymmärrettävää - rodun kytkemistä saamelaismäärittelyyn.
Liittyykö saamelaiskysymykseen rotusyrjintää?
Sikäli kun minä tunnen lappilaista ja vieläkin syvemmin inarilaista paikallisyhteisöäni, en ole huomannut mitään rotusyrjinnäksi katsottavaa asennoitumista tavallisten kansalaisten tasolla, en niin sanotuista suomalaisista tai lappalaisista saamelaisiin kohdistuen, enkä päinvastoin.
Silti Inarissa on rakennettu aitoja erottamaan lapsia jo pienestä pitäen toisistaan sekä pyritty muutenkin pitämään rajaa niin sanotun valtaväestön suuntaan.  Vielä ei ole tullut kuitenkaan kylttejä ”Vain saamelaisille” saamelaiskirkon tai saamelaiskirjaston oviin. Toivottavasti ei koskaan tulekaan.
Siis, jos syrjintää todella tapahtuu, se on pienestä väestönosasta kumpuavaa, aggressiivisen ylemmyyden sävyttämää etnistä syrjintää.
Aitoja rakentamalla ei kuitenkaan pelasteta mitään ”valkoista yhteisöä” häviämiseltä.

Veikko