Saamensukuiset Lapinmaan kanta-asukkaiden jälkeläiset ovat
vaatineet ILO 169 -sopimuksen tarkempaa tulkintaa suomeksi selvitettäessä keitä
sopimus tarkoittaa ja mitä sen tarkoittaman ryhmän asemalta edellytetään.
ILO 169 -sopimuksen tarkentamista Suomessa haluaa myös
saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti
Näkkäläjärvi käräjien hallituksen nimissä oikeusministeriölle antamassaan
lausunnossa.
Kummatkin vaatijat näkevät siis omista lähtökohdistaan ja
omia asemiaan perustellakseen aiheelliseksi tarkentaa sopimustekstiä. Edes
Näkkäläjärveä ei tunnu vakuuttavan saamelaiskäräjien entisen lakimiessihteerin OTK Heikki J. Hyvärisen muutamaan kertaan
tiivistämä perustelu: Kun saamelaiset on saatu kirjatuksi Suomen nykyisen
perustuslain 17. pykälään maan ainoaksi alkuperäiskansaksi, ei siinä kannata lappalaisten enää rypistellä; hehän ovat Hyvärisen mielestä suomalaisia
talollisia.
Asia on siis hänen mielestään kiveen hakattu.
Kun lukee ILO 169 -sopimuksen käännöksestä jo kauan sitten
esitettyjä tulkintoja, joutuu mielessään kysymään millaisella perehtymisellä
perustuslain 17. pykälää oikein kirjoitettiin ja perusteltiin. ILO 169 -sopimuksen määritelmä
alkuperäiskansasta kun taitaa olla ainoa juridinen alkuperäiskansan määritelmä.
Sopimuksen suomenkielisessä käännöksessä sen kerrotaan
koskevan ”itsenäisissä maissa eläviä
heimokansoja, jotka eroavat selvästi maan muista väestöryhmistä sosiaalisten,
kulttuuristen ja taloudellisten olojensa puolesta ja joiden asema määräytyy
kokonaan tai osittain niiden omien tapojen tai perinteiden tai
erityislainsäädännön mukaan” sekä ”niitä
itsenäisissä maissa eläviä kansoja, joita pidetään alkuasukkaina, koska he
polveutuvat väestöstä, joka maan valloituksen tai asuttamisen tai nykyisten
valtionrajojen muodostumisen aikaan asui maassa tai sillä maantieteellisellä
alueella, johon maa kuuluu…”
Käsiini sattui FM Pertti
Alasen kansantajuinen lausunto ”Lappalaiset (saamelaiset) Suomen
alkuperäiskansana” vuodelta 1998. Lausunto lienee pyydetty ja sitä on käytetty
jonkin harkinnan pohjana ainakin sosialidemokraattisessa eduskuntaryhmässä
ILO-asioita silloinkin mietittäessä. Alanen on koonnut kahdeksaan liuskaan tuon
hetken tuoreinta tulkintaa sekä sopimustekstistä että Suomessa asuvien
väestöryhmien muodostumisesta alkuperäisyyskäsitteen kannalta.
ILO-sopimustekstissä alkuperäiskansoja kuvataan englannin
adjektiivilla ”indigenous”, josta vastaava substantiivi on ”indigene”. Alasen
mukaan sanan suomentamisessa on ongelmia, jotka ”virallinen” suomennus on
ohittanut.
”Indigenous” on vakiintuneesti suomennettu ”kotimaiseksi,
syntyperäiseksi” tai ”synnynnäiseksi” ja sana englantiin on peräisin latinan
sanasta ”indigena” eli ”maassa syntynyt”. Alasen mukaan sivistyssana
”indigenaatti” tarkoittaa syntyperään ja kotipaikkaan perustuvaa oikeutta,
kansalaisoikeutta.
Indigenous-sanan synonyymejä ovat englannissa ”aboriginal”
(latinasta ab origine eli ”alusta alkaen”) ja ”native” (latinasta nativus eli
”synnynnäinen, luonnollinen”). Aboriginaalin vakiintunut suomennus on ”alkuasukas”.
Kun ”indigenous” on vuonna 1989 käännetty ILO:n
suomenkieliseen sopimustekstiin ”alkuperäiseksi”, tarkoituksena lienee Alasen
mukaan ollut halu välttää sinänsä täysin korrektia sanaa ”alkuasukas”, mutta
myös ”syntyperäistä”, joka olisi ollut täysin adekvaatti eli tarkoin vastaava
käännös.
Miksiköhän vältettiin?
Alanen pohtii edelleen mitä ”alkuperäiskansoja” Suomessa
voisi olla. Kyse on hänen mukaansa silloin Suomessa syntyneistä eli
kirjaimellisesti ”indigenous”-kansoista. Niinpä tällaisiin asioihin näköjään
vielä nykyäänkin kantaa ottava Alanen toteaa, etteivät 1200-luvulla Manner-Suomeen
rantautuneet ruotsalaiset tai 1500-luvulla tulleet mustalaiset eivätkä muutkaan
maahanmuuttajat ole niitä, vaikka heimokansan määritykset sinällään molempiin
mainittuihin sopivatkin (eri asia hyväksyvätkö Stefan Wallin ja Eva Biaudet
moisen määrityksen - toimittajan huomautus).
Alasen mukaan Suomen alkuperäiskansoina jäljelle jäävät vain
suomalaiset ja saamelaiset, joista jälkimmäisistä hänen mielestään olisi luontevaa
puhua lappalaisina.
Alanen huomauttaa, että vielä 1960-luvulla julkaistuissa
tietosana- ja oppikirjoissa kerrottiin, että suomalaiset muuttivat joskus
ajanlaskumme vaihteesta alkaen Karjalan ja Aunuksen kannasta pitkin sekä
Suomenlahden yli Suomeen ja levittäytyivät vähitellen kohti pohjoista. Opin
mukaan lappalaiset vetäytyivät suomalaisten tieltä pohjoisemmas veroja ja
maanvaltaajia pakoon. Teoria perustui lähinnä suomalais-ugrilaisen kielitieteen
ajoituksiin ja arkeologiseen asutuskatkosteoriaan.
Seuraavilla vuosikymmenillä nuo minun
”kansakouluhistoriaksi” kuvaamani opit on kuitenkin kumottu niin
suomalais-ugrilaisen kielitieteen kuin geneettisen, paleoekologisen
(asutushistorian ja varhaisen ihmistoiminnan vaiheita sedimenttikerrostumista
analysoivan), historiallisen, antropologisen jne. tutkimuksen yhteispäätelmin:
Nykyisin Suomen kansan, suomalaisten, katsotaan syntyneen Suomen alueella, joka
ei ole ollut jääkauden jäljeltä autioitunut.
Vuosituhansien kuluessa Suomen alueelle on tullut eri tahoilta
väestöryhmiä, jotka ovat aina sulautuneet entisiin. Mitään näistä tulijoista ei
voi nykytieteen valossa nimittää ”suomalaisiksi”, vaan suomalaiset samoin kuin
muut Suomen heimot, saamelaiset siinä joukossa, ovat kehittyneet täällä.
Sisäiset muuttoliikkeet ovat myöhemmin yhtenäistäneet tuota heimojen Suomea.
Se on kuitenkin myös osoitettu, että ensimmäiset asukkaat
Suomen nykyiselle alueelle ovat tulleet etelästä ja idästä.
Genetiikasta Pertti Alanen vielä kokoaa, että suomalaiset,
saamelaiset ja suomenruotsalaiset eroavat geneettisesti huomattavasti
toisistaan. Geneettinen tutkimus ei paljasta kummat ovat Suomen alueella
vanhempaa väestöä, suomalaiset vai saamelaiset. Lisäksi Suomen saamelaisryhmät
eroavat geneettisiä perimiä tutkineen professori Reijo Norion mukaan geneettisesti suuresti toisistaankin.
Pertti Alanen esittää vuonna 1998 antamansa lausunnon
lopuksi, että kirjaimellisesti ”indigenous”-kansoja on Suomessa kaksi:
suomalaiset ja saamelaiset. Jos hänestä halutaan painottaa sosiaalisia, taloudellisia,
kielellisiä ja kulttuurisia eroja, alkuperäiskansoja voisi olla myös neljä;
suomalaiset, inarinsaamelaiset eli järvisaamelaiset, koltat ja porosaamelaiset.
Jostain syystä hän jättää aiemmin lausunnossaan viittaamat metsäsaamelaiset huomiotta
eli pitäytyy nykyajan ”saamelaisten kotiseutualueessa”.
”Symmetrisyyden vuoksi tulisi perustuslaissa mainita joko
kummatkin tai neljä alkuperäiskansaa, tai jättää kokonaan mainitsematta”,
lausuu Alanen.
Hänen mielestään
saamelaisten säätäminen Suomen ainoaksi alkuperäiskansaksi on vailla
tieteellistä pohjaa
.
Veikko