Se on median syy, ettei kirkkoherraan luoteta

Seurasin perjantaina surullista näytelmää Ivalon kirkon alakerrassa, seurakuntasalissa.

Kirkkoherra Jouko Lepistö  pasteeraili rajavartiolaitoksen virkapuku päällä ja välillä suorastaan piruillen kertomassa melkoiselle joukolle seurakuntalaisia, kuinka on välttämätöntä saattaa seurakunnan talous tasapainoon lakkauttamalla toisen seurakuntapastorin eli tunturipappi Anitta ”Anis”  Kuusisen virka. Lisäksi lumeeksi myös pitkään opiskelu- ja virkavapaiden takia tyhjillään ollut diakonin virka.

Näin saavutettaisiin reilun 100 000 euron pysyvä säästö seurakunnan toimintamenoihin, ja vaikka pidetyn tunturipapin potkujen seurauksena seurakunnasta eroaisikin 200 – 300 seurakuntalaista, se tarkoittaisi keskimääräisen kirkollisveron mukaan vain reilun 40 000 euron hävikkiä verotuloissa.

Seurakuntaelämä on näköjään ensiksi ekonomiaa ja sen jälkeen tunnetta, sekin kävi ilmi kun tulkitsi itselleen kirkkoherran tueksi tiedotustilaisuuteen Oulun tuomiokapitulista saatuja piispa Samuel Salmea ja lakimiesasessori Osmo Rahjaa. Piispa haki tukea kirkkoherran taloustilannekatsaukselle Suomen evankelisluterilaisen verottajakirkon yleisestä talouden alamäestä sekä siitä taloudellisesta epävarmuudesta, joka heijastuu myös valtiontalouteen Kreikan, Espanjan ja Italian talouksien horjumisen takia.

Ja Anitta Kuusisen uhraamalla ainakin Inarin seurakunta pelastuu?

Kysyin kuinka pitkälle pastorin saneeraamalla Inarin seurakunta uskoo pärjäävänsä tilanteessa, jossa se on menettänyt vuodesta 1995 noin 1500 jäsentä. Heistä aiemman tunturipappikahinoinnin seurauksena 120, joiden eroamisten hintalappu seurakunnalle oli toki ”vain” vajaat 26 000 euroa.

Eipä uskaltanut kirkkoherra ennustaa, eivätkä tietenkään tuomiokapitulinkaan viisaat
Kun Lepistö ilmoitti itse aikovansa nostaa seurakunnalta palkkaa ja laskuttaa kulujaan vielä vuoteen 2020 asti - alussa hän tosin lupasi olla virassa vuoteen 2070, mutta muisti sitten kai olevansa kuolevainen hänkin - ehtinee kirkonpalvelijamme katsella ympärilleen vielä muutamankin kerran kenet laittaisi seuraavaksi kilometritehtaalle. Ei siis liene ollut yllätys, että seurakunnan työsuojeluvaltuutettu, inarilainen suntio ehätti kertomaan kuinka mainio henki seurakunnan työyhteisössä vallitseekaan. Yhtä  ongelmatyöntekijää lukuun ottamatta.

Tulkitsin puheenvuoron kollegiaaliseksi nuolaisuksi, jollaiseen susilaumassakin on tarvetta alfauroksen miellyttämiseksi.

Seurakuntalaiset sanoivat suoraan, että kirkkoherraa kohtaan tunnetaan luottamuspulaa. Vaikka kukaan ei sitä suoraan sanonut, tiedän monen tietävän mielestään sen suurimman syyn mikä on saanut kirkkoherran jahtaamaan Kuusista. Toivon, että jos ja kun Anis kertoo tuon syyn joskus julki, myös tuomiokapitulissa asia uskottaisiin.

Lepistö käänsi maininnat luottamuspulasta median syyksi ja että hänestä on tehty virheellisesti siellä naispappeuden vihaaja.  Minäkään en siis usko, että kyse on yleensä naispappeudesta eli siinä kirkkoherra puhunee jopa totta. Syy on siis henkilökohtaisempi ja se liittyy Aniksen tapaan sanoa asioita niin kuin ne ovat.

Kun vähän veistin tilaisuuden lopulla median olevan tietenkin syyllinen tähänkin tilanteeseen, kehotti kirkkoherra pilkallisesti minua katsomaan vain peiliin.

Siispä katson ja mitä näenkään:

Siellä on mies, jolla on tukkaa ja ryhtiä enemmän kuin kirkkoherralla ja joka katsoo ihmisiä reilusti silmiin luimuilematta.

Uskon myös vakaasti, että jos tuo kaveri, joka ei juurikaan käy kirkossa, joutuu sen takia joskus helvettiin, on siellä saunomassa muutama kirkonmieskin. Jos taas muutamat kirkonmiehet pääsevät taivaaseen, jonka ovat väittäneet olevan olemassa, on siellä silloin nuotin vierestä veisaamassa myös tuo peilin kaveri.

Toisaalta epäilen tokko vapaamuurareina ja ties missä muissa kummallisissa kuvioissa puuhailevat papit itsekään uskovat mihinkään taivaisiin.

Palaan tähän Inarin seurakunnan tilanteeseen vielä paremmalla ajalla.

Veikko