torstai 3. toukokuuta 2012

Isännät, rengit ja isäntärengit

Tuolla otsikolla julkaistiin muuan kunnallispakinani Lapin Kansassa  5.11.1999.
Kirjoittamaan innoitti silloin Nellimissä päivää aiemmin näytelty erikoinen näytelmä, jossa kunnanjohtaja, sivistystyön lautakunnan puheenjohtaja ja sivistystyön osastopäällikkö olivat tulleet paikalle kuulemaan ja keskustelemaan kyläläisten kanssa kouluasioista. Sen jälkeen kun kunnanvaltuusto oli jo päättänyt lakkauttaa 14 oppilaan kaksiopettajaisen kyläkoulun kuluvan lukuvuoden lopussa.
Paikalle olivat kyläläisten kutsumina tulleet myös kansanedustajat Esko Juhani Tennilä (vas.) ja Hannu Takkula (kesk.).  Hekin kuulemaan ja keskustelemaan.
”Koolla istui siis isäntiä ja renkejä, eli kuntalaisia ja kansalaisia nellimiläisiä sekä heitä palvelemaan palkattuja ja äänestettyjä virka- ja luottamushenkilöitä”, kerroin pakinassa.
”Näytelmän juonen olisi uskonut kulkevan tässä asetelmassa jotenkin eri tavalla kuin miten se kulki. Olen aina kuvitellut, että isännillä olisi jotain sanomista asioittensa hoitamisesta, eli että he sanovat rengeilleen mitä tehdään ja miten. Tietenkin ikäni toisia palvelleena tiedän rengilläkin olevan ja hänelle kuuluvan sanan sija kunnon talossa.
Nellimissä kävi kuitenkin hyvin konkreettisesti ilmi, että isäntien ja renkien ohella nykyajan yhteiskunnasta löytyy kolmaskin kasti: isäntärengit. Ja heidän varpailleen ei pidä isäntienkään astua.”
Nellimissä tavallisten renkien rooliin asettuivat Tennilä ja Takkula. He olivat aiemmin päivällä saaneet evästyksiä Ivalossa koolla olleelta Luontaiselinkeinojen Liiton kokoukselta ja luvanneet tehdä parhaansa saattaakseen porotalous- ja luontaiselinkeinotilallisten toivomukset eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan käsittelyyn. Nellimiin miehet samosivat läpi kuraisen taipaleen samoissa kuulemisen aikeissa, Lapin kansanedustajien jalkautumisperinnettä noudattaen.
Vaan nytpä renkipojat saivatkin kuulla pistäneensä päänsä väärään paikkaan. Tyrmäys ei tullut isänniltä, kansalaisilta nellimiläisiltä, vaan Inarin isäntärengiltä kunnanjohtaja Reijo Timperiltä. Hän sanoi, etteivät Tennilä ja Takkula olleet Nellimin kouluasiassa, eivätkä yleensäkään pohjoisten kuntien kouluasioissa mitään osapuolia. Kun kunnat halusivat puhua kouluongelmistaan ne puhuisivat suoraan silloiselle opetusministerille Maija Raskille (sd.).
Ehkä kunnanjohtajan mielessä Tennilän ja Takkulan tavoin Nellimissäkin kansalaisia kuulemassa kulkenut Rask oli noussut ministeriydellään isäntärenkien kastiin.
”Koulun lakkautustarvetta perustelemassa ollut Timperi vakuutti nellimiläisille, että kunta haluaa edelleenkin kehittää kylää. Kyläläisten ajatus siitä, että koulun toiminnan jatkaminen kirjattaisiin kunnassa Nellimin suunnan elinkeinolliseksi kehittämisinvestoinniksi, kuten Ivalossa siniset katulamput ja kivetyt kauppojen pihat. Esitys oli kunnanjohtajan mielestä kuitenkin mahdoton. Näin koska valtuustokin oli tarkoin linjannut kunnan tulevat menot sektoreittain. Sivistystoimen talouskehys ja elinkeinolliset hankkeet ovat eri asia, eikä aisojen yli ole mahdollista potkia.”
Nellimin koulun säilyttämiseksi tarvittava "investointitarve" olisi ollut reilut 300 000 markkaa. Katsoin summan pieneksi vertaamalla sitä esimerkiksi Ivalon tulevan jääkiekkohallin käyttökustannuksiin.
Kun Nellimiläiset ehtivät kokouksessaan vaiheeseen, jossa kouluasiasta siirryttiin kahvipaussin kautta kylän kehittämishankkeisiin, lähinnä tiekysymyksiin, oli kunnanjohtaja jo häipynyt.
Huikannut vielä mennessään ettei "paskalla pitkälle pötkitä".
Kyläläiset hätäilivät, että niinkö hän jo tarkoitti heitä, eli että sallimalla kansanedustajien tulla kyläkokoukseen he olivat menettäneet isäntärenkinsä suosion.
Ihmeissään olivat kansanedustajatkin ja heistä erityisesti sovittelua ja yhteistyötä parikin kertaa Timperille tarjonnut Takkula. Tennilä sen sijaan antoi jo takaisin omalla tyylillään:
"Lapissa on kuule aina ollut ikijätkiä ja käypäläisiä", hän kunnanjohtajalle latasi.
Siitä on nyt 13 vuotta kun Inarin kunnanjohtaja lupasi kunnan haluavan edelleen kehittää Nellimin kylää. Kunta olikin auttavana osapuolena kun nellimiläisten ainut teollinen työpaikka, Sarmijärven kalanviljelylaitos lakkautettiin. Tieasiaakin on edistetty entiseen malliin eli ei mitenkään.
Eikä ainakaan jos tuloksia tai edes näköpiirissä olevia edistysaskeleita listataan.
Nellimin kylä on hiljentynyt niin, että suljettu kyläkauppa on kaupan ja suljetusta koulusta tehty erähotellikin auki vain lyhyet sesongit.
Kunta on jälleen luvannut olla tukena jos Nellimin kylälle tehdään kehittämissuunnitelmaa. Ehtona kuitenkin on, että kyläläiset yhteistuumin tukevat kunnan kaavoitushankkeita eli vastustavat kehitystä estävää luonnonsuojelua.
Nellimiläisille on siis annettu kunnasta missio, tarkoitus ja syy olemassaoloon.
Divide et impera -politiikan miinanpolkijoina.

Veikko

2 kommenttia:

  1. Tieasia on ollut Nellimissä puheenaiheena aina ja syystä. Eikä sitä Elletjärven taikka Kessin taikka millä nimellä sitä milloinkin kutsutaan ,tietä saada ikinä aikaiseksi lyömällä kapuloita rattaisiin. Aikoinaan sitä vastustivat "edistykselliset" kommunistit, nyt sitä vastustavat kaikensuojelevat vihreät. Sen tien myötä syntyisi Nellimiinkin muutama pysyvä työpaikka. Ei montaa, mutta nykymenolla työpaikkoja ei synny yhtäkään, päinvastoin. Norjan yhteyden myötä tulisi nykyiselle Nellimintiellekin korjauspaineita ihan eri mittakaavassa. Sekö se pelko kunnassa onkin?

    Toinen juttu on kunnan ja Mettähullutuksen himo kerätä mökkiläiset yhteen nippuun. Parempien palvelujen piiriin, kunnallistekniikat ja kaikki. Todellisena tavoitteena on koota haitat "pienelle alueelle". Tuohan on ajatuksenakin mieletön. Harvan mökkiasutuksen myötä niitä haittoja ei synny ollenkaan, toisin kuin väkisin slummiuttamalla.

    Oletkos Veikko huntannu jospa tuo loppulauseesi voitaisiinkin kirjoittaa muotoon Divide et Timperi?

    VastaaPoista
  2. Tuota esittämääsi ajatusta on ollut liikkeellä ainakin parin vaalikauden alla, vaan lupauksiin on jäänyt.

    VastaaPoista