Tuolla otsikolla
julkaistiin muuan kunnallispakinani Lapin Kansassa 5.11.1999.
Kirjoittamaan innoitti
silloin Nellimissä päivää aiemmin näytelty erikoinen näytelmä, jossa
kunnanjohtaja, sivistystyön lautakunnan puheenjohtaja ja sivistystyön
osastopäällikkö olivat tulleet paikalle kuulemaan ja keskustelemaan kyläläisten
kanssa kouluasioista. Sen jälkeen kun kunnanvaltuusto oli jo päättänyt
lakkauttaa 14 oppilaan kaksiopettajaisen kyläkoulun kuluvan lukuvuoden lopussa.
Paikalle olivat
kyläläisten kutsumina tulleet myös kansanedustajat Esko Juhani Tennilä (vas.) ja Hannu
Takkula (kesk.). Hekin kuulemaan ja
keskustelemaan.
”Koolla istui siis
isäntiä ja renkejä, eli kuntalaisia ja kansalaisia nellimiläisiä sekä heitä palvelemaan
palkattuja ja äänestettyjä virka- ja luottamushenkilöitä”, kerroin pakinassa.
”Näytelmän juonen olisi
uskonut kulkevan tässä asetelmassa jotenkin eri tavalla kuin miten se kulki.
Olen aina kuvitellut, että isännillä olisi jotain sanomista asioittensa
hoitamisesta, eli että he sanovat rengeilleen mitä tehdään ja miten. Tietenkin
ikäni toisia palvelleena tiedän rengilläkin olevan ja hänelle kuuluvan sanan
sija kunnon talossa.
Nellimissä kävi kuitenkin
hyvin konkreettisesti ilmi, että isäntien ja renkien ohella nykyajan
yhteiskunnasta löytyy kolmaskin kasti: isäntärengit. Ja heidän varpailleen ei
pidä isäntienkään astua.”
Nellimissä tavallisten
renkien rooliin asettuivat Tennilä ja Takkula. He olivat aiemmin päivällä
saaneet evästyksiä Ivalossa koolla olleelta Luontaiselinkeinojen Liiton
kokoukselta ja luvanneet tehdä parhaansa saattaakseen porotalous- ja
luontaiselinkeinotilallisten toivomukset eduskunnan maa- ja
metsätalousvaliokunnan käsittelyyn. Nellimiin miehet samosivat läpi kuraisen
taipaleen samoissa kuulemisen aikeissa, Lapin kansanedustajien
jalkautumisperinnettä noudattaen.
Vaan nytpä renkipojat
saivatkin kuulla pistäneensä päänsä väärään paikkaan. Tyrmäys ei tullut
isänniltä, kansalaisilta nellimiläisiltä, vaan Inarin isäntärengiltä kunnanjohtaja
Reijo Timperiltä. Hän sanoi,
etteivät Tennilä ja Takkula olleet Nellimin kouluasiassa, eivätkä yleensäkään
pohjoisten kuntien kouluasioissa mitään osapuolia. Kun kunnat halusivat puhua
kouluongelmistaan ne puhuisivat suoraan silloiselle opetusministerille Maija Raskille (sd.).
Ehkä kunnanjohtajan
mielessä Tennilän ja Takkulan tavoin Nellimissäkin kansalaisia kuulemassa
kulkenut Rask oli noussut ministeriydellään isäntärenkien kastiin.
”Koulun lakkautustarvetta
perustelemassa ollut Timperi vakuutti nellimiläisille, että kunta haluaa
edelleenkin kehittää kylää. Kyläläisten ajatus siitä, että koulun toiminnan
jatkaminen kirjattaisiin kunnassa Nellimin suunnan elinkeinolliseksi
kehittämisinvestoinniksi, kuten Ivalossa siniset katulamput ja kivetyt kauppojen
pihat. Esitys oli kunnanjohtajan mielestä kuitenkin mahdoton. Näin koska
valtuustokin oli tarkoin linjannut kunnan tulevat menot sektoreittain.
Sivistystoimen talouskehys ja elinkeinolliset hankkeet ovat eri asia, eikä aisojen
yli ole mahdollista potkia.”
Nellimin koulun säilyttämiseksi tarvittava "investointitarve" olisi ollut reilut 300 000 markkaa. Katsoin summan pieneksi vertaamalla sitä esimerkiksi Ivalon tulevan jääkiekkohallin käyttökustannuksiin.
Nellimin koulun säilyttämiseksi tarvittava "investointitarve" olisi ollut reilut 300 000 markkaa. Katsoin summan pieneksi vertaamalla sitä esimerkiksi Ivalon tulevan jääkiekkohallin käyttökustannuksiin.
Kun Nellimiläiset ehtivät
kokouksessaan vaiheeseen, jossa kouluasiasta siirryttiin kahvipaussin kautta
kylän kehittämishankkeisiin, lähinnä tiekysymyksiin, oli kunnanjohtaja jo
häipynyt.
Huikannut vielä
mennessään ettei "paskalla pitkälle pötkitä".
Kyläläiset hätäilivät,
että niinkö hän jo tarkoitti heitä, eli että sallimalla kansanedustajien tulla
kyläkokoukseen he olivat menettäneet isäntärenkinsä suosion.
Ihmeissään olivat
kansanedustajatkin ja heistä erityisesti sovittelua ja yhteistyötä parikin
kertaa Timperille tarjonnut Takkula. Tennilä sen sijaan antoi jo takaisin
omalla tyylillään:
"Lapissa on kuule
aina ollut ikijätkiä ja käypäläisiä", hän kunnanjohtajalle latasi.
Siitä on nyt 13 vuotta
kun Inarin kunnanjohtaja lupasi kunnan haluavan edelleen kehittää Nellimin
kylää. Kunta olikin auttavana osapuolena kun nellimiläisten ainut teollinen
työpaikka, Sarmijärven kalanviljelylaitos lakkautettiin. Tieasiaakin on
edistetty entiseen malliin eli ei mitenkään.
Eikä ainakaan jos
tuloksia tai edes näköpiirissä olevia edistysaskeleita listataan.
Nellimin kylä on hiljentynyt
niin, että suljettu kyläkauppa on kaupan ja suljetusta koulusta tehty
erähotellikin auki vain lyhyet sesongit.
Kunta on jälleen luvannut
olla tukena jos Nellimin kylälle tehdään kehittämissuunnitelmaa. Ehtona
kuitenkin on, että kyläläiset yhteistuumin tukevat kunnan kaavoitushankkeita
eli vastustavat kehitystä estävää luonnonsuojelua.
Nellimiläisille on siis annettu
kunnasta missio, tarkoitus ja syy olemassaoloon.
Divide et
impera -politiikan miinanpolkijoina.
Veikko
Tieasia on ollut Nellimissä puheenaiheena aina ja syystä. Eikä sitä Elletjärven taikka Kessin taikka millä nimellä sitä milloinkin kutsutaan ,tietä saada ikinä aikaiseksi lyömällä kapuloita rattaisiin. Aikoinaan sitä vastustivat "edistykselliset" kommunistit, nyt sitä vastustavat kaikensuojelevat vihreät. Sen tien myötä syntyisi Nellimiinkin muutama pysyvä työpaikka. Ei montaa, mutta nykymenolla työpaikkoja ei synny yhtäkään, päinvastoin. Norjan yhteyden myötä tulisi nykyiselle Nellimintiellekin korjauspaineita ihan eri mittakaavassa. Sekö se pelko kunnassa onkin?
VastaaPoistaToinen juttu on kunnan ja Mettähullutuksen himo kerätä mökkiläiset yhteen nippuun. Parempien palvelujen piiriin, kunnallistekniikat ja kaikki. Todellisena tavoitteena on koota haitat "pienelle alueelle". Tuohan on ajatuksenakin mieletön. Harvan mökkiasutuksen myötä niitä haittoja ei synny ollenkaan, toisin kuin väkisin slummiuttamalla.
Oletkos Veikko huntannu jospa tuo loppulauseesi voitaisiinkin kirjoittaa muotoon Divide et Timperi?
Tuota esittämääsi ajatusta on ollut liikkeellä ainakin parin vaalikauden alla, vaan lupauksiin on jäänyt.
VastaaPoista