Jostain syystä uutiseen on mahtunut myös pohdintaa siitä, mitä sopimuksen
ratifiointi tarkoittaisi Lapissa. Ja että sen takia sopimusta ei ole saatu
voimaan Suomessa.
Uutisessa kerrotaan kärkeen, että kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki (vas.)on
saamelaisten puolella. Ja että nyt Jyrki
Kataisen (kok.) hallitus yrittää viedä läpi sopimuksen, joka palauttaisi
alkuperäiskansan oikeudet maihinsa. Ja
että tasavallan presidentti Sauli
Niinistö on eri mieltä ratifioinnin tarpeellisuudesta edellyttäen ainakin ensin
konsensusta saamelaiskäräjien ja alueen muun väestön kesken.
Kuten Lapin Kansassa, Tennilä maalaa myös Kansan Uutisissa saamelaisten
kovaa kohtaloa ottaen esimerkin Sompion asukkaiden allasevakosta Vuotsoon. Hän
myös kertoo saamelaisalueen suomalaisten pelkäävän asemansa heikkenemistä jos
ILO-sopimus hyväksytään.
Kansan Uutisissa Klemetti Näkkäläjärvi saa
mahdollisuuden selvittää saamelaisuuden ja saamelaiskulttuurin määritelmäänsä:
”Saamelaiskulttuuri ei
ole mielentila eikä kulttuuri siirry eikä säily geeneissä, verotodistuksessa
tai mielipiteessä”, hän julistaa. Saamelaisuus on Klemetin mukaan yhteyttä
omiin esi- ja isovanhempiin, porolaitumiin, kalavesiin tai metsästysmaihin,
kielen rikkauteen, perinteiseen tietoon, arvomaailmaan ja yhteisöjärjestelmään.
Näitä tunnusmerkkejä
ei siis hänen mielestään suomalaisilla tai heihin sulautuneilla lappalaisilla
liene?
Myös toisenlaista
saamelaisuuden pohdintaa Tennilän uutisessa sallitaan. Inarinsaamelainen,
Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa opettava Inka Laiti kertoo päässeensä saamelaiseksi mummonsa ensimmäisenä
puhuman saamen kielen ansiosta. Hän on itsekin opiskellut saamea.
”Itse en usko
pelättyyn saamelaiseksi ryntäykseen, jos kriteerejä saamelaisrekisteriin
pääsylle väljennetään”, Inka Laiti kertoo Kansan Uutisissa.
Tennilän
ILO-uutisesta on käyty myös vähäistä keskustelua.
Juhani Harjunharja kommentoi toteamalla, että
asiassa on hyvä kuulla Lapin alueen muutakin väestöä ja että siitä ollaan myös
saamelaisten ja lappalaisten piirissä monta mieltä.
Harjunharja
suosittelee lukemaan Jouni Kitin
kirjoituksia, koska niissä on hänestä ansiokasta tietoa ja näkemystä.
Kuten
että ILO-sopimus on tarkoitettu
alkukantaisissa oloissa ja alistetussa asemassa elävien alkuperäis- ja
heimokansojen tueksi ja että siihen vetoaminen maaoikeuskysymyksessä ei ole
kovin perusteltua, koska valtaosa Suomen saamelaisista saa toimeentulonsa ns.
saamelaiselinkeinojen ulkopuolelta.
Kitin todetaan myös
huomauttaneen, että Suomen saamelaisväestö on jo pitkään elänyt täysin
tasavertaisessa asemassa valtaväestön kanssa, käytettiinpä sitten mittarina
taloudellista, yhteiskunnallista tai oikeudellista asemaa.
Sinikka Lehmusketo kertoo suomalaisten omistaneen
”poronhoitomaa-alueensa” jo 1700-luvulla, joten vastaavasti myös lappalaisten
olisi saatava samat oikeudet.
Jouni Mattuksen mielestä on eri juttu, jos Suomen valtio
omistaa maat kuin että suomalaiset omistavat ne. Hänestä saamelaiset,
lappalaiset ja suomalaiset ovat samalla viivalla jos valtio on maanomistaja.
”Tärkeää on kuitenkin
huomata, että porot saavat vapaasti laiduntaa valtion mailla. Ydinkysymys
kiistassa on varmaankin se taloudellinen hyöty, mitä maista olisi saatavissa.
Metsän myynti ja tonttien myynti ovat tuottoisaa bisnestä”, kommentoi Mattus.
Juhani Harjunharja tuo
esille vielä Kevon luonnonpuiston ja sitä ympäröivän Paistunturin erämaan.
”Jos ajattelemme, että
ILO-sopimuksen mukaan nämä alueet luovutettaisiin alueen alkuperäiskansalle,
niin keille ne alueet sitten todellakin luovutettaisiin ja miksi?” kyselee
Harjunharja.
Hänestä käytännössä
Utsjoen alueen maa-ala on hyvin suurelta osin alueen alkuperäisväestön hallussa
joko omistus- tai käytön hallinnan perusteella. ILO-sopimus ei hänestä ehkä
muuttaisi tilannetta kuin tuomalla mahdollisesti epäselvyyttä siitä, saisivatko
muut kuin porosaamelaiset käyttää alueita.
”Kapitalismissa täällä
Euroopan subarktisillakin perukoilla eletään ihan kuin muullakin, joten
yksityinen omistusoikeus saattaa olla kovakin pala ymmärrettäväksi erityisesti
valtionmailla. Valtion maat kun ovat periaatteessa yhteisiä, ja niitä valtio
voi kyllä myydä ja vuokratakin, kuten se on paljon tehnyt.
Jos sitten
saamelaisalueella siirryttäisiin jonkin asteiseen sosialismiin, ei se juuri
mitenkään muuttaisi maanomistuksen päämuotoa ainakaan Utsjoella. Joten tämän
hetkinen tilanne saattaa olla sittenkin paras mahdollinen kaikkien alueen
ihmisten kannalta.” kirjoittaa Juhani Harjunharja.
Veikko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti