Kukaan ei uhkaa saamelaiskulttuuria

Otsikon alla kirjoitti Lapin Kansassa(LK3.5.2012) Pirjo Wäisänen, joka on aiemminkin ottanut kantaa jälleen ajankohtaiseen alkuperäiskansa- ja maaoikeuskeskusteluun:

”Saamelaiskäräjien hallituksen jäsen Pirita Näkkäläjärvi kauhisteli (LK 25.4.) saamelaisvastaisen toiminnan ilmenemistä ja ihmetteli, kuinka polveutumisen perusteella moni lappilainen yrittää päästä saamelaiskäräjien jäseniksi.

Jos saamelaisvastaisuutta on, niin voidaan kysyä, miksi? Onko saamelaisten pyrkimys pienenä kansanryhmänä hallinnoivaan asemaan uhka niille, jotka kokevat olevansa juuriaan myöten Lapin alkuperäisasukkaita polveutumisen ja syntyperän perusteella?
Mitä tarkoittaisivat käytännössä saamelaisten erityisoikeudet? Mitä siitä seuraisi? Kävisikö niin, että Lapin maiden ja vesien käyttöä hallinnoisivat yksinomaan saamelaiset yli syntyperäisten lappilaisten, joiden esivanhemmat ovat maita asuttaneet jo vuosisatoja? Tämäkö olisi oikeudenmukaisuutta?

Siksi polveutumisen perusteella itsensä alkuperäiskansaksi identifioivat ihmiset eivät voi hyväksyä ILO-169 -sopimusta, mikäli se ei koske myös heitä. Ei sovi myöskään unohtaa muualta Lappiin muuttaneita. Heidän työpanoksensa ja veronmaksu ovat kehittäneet Lapin kyliä.

Presidentti Sauli Niinistön kannanotto ILO-169 sopimuksen tarpeellisuuteen Suomessa oli oikeudenmukainen. Saamelaisyrittäjien kielteinen kannanotto sopimuksen ratifioimiseen - vedoten erimielisyyksiin saamelaisten ja muiden paikallisien kesken - oli myös järkevä.

Tämä ei ole kannanotto saamelaisuutta, vaan niitä pyrkimyksiä vastaan, jotka toteutuessaan loisivat Lappiin epäoikeudenmukaisen tilanteen ja kasvavia erimielisyyksiä, jotka voisivat johtaa arvaamattomiin seurauksiin.

Ei kukaan uhkaa saamelaiskulttuuria, päinvastoin. Valtio on tukenut ja tukee rahallisesti saamenkielen ja -kulttuurin kehitystä sekä porotaloutta. Kulttuurikeskus Sajos nousi pystyyn pääosin valtion varoin ja porotalous saa korvauksia petojen sekä liikenteen aiheuttamista vahingoista.

Mikäli kansa itse pitää huolta kielestään ja kulttuuristaan ja siirtää tietonsa eteenpäin jälkipolville, niin kulttuuri pysyy elävänä ja vahvana.”

Toivon hartaasti, että Pirjo Wäisäsen ja muiden hänen laillaan ajattelevien asialliset ja käytäntöä sekä oikeudenmukaisuutta luotaavat näkemykset kantautuvat myös oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin (r.) ja erityisesti pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) korviin.

Itse asiassa uskon niin käyvän, sillä luotan Lapin nykyisten kansanedustajien olevan ajan tasalla ja myös toimivan tässä koko maakunnalle tärkeässä asiassa.

Veikko