Vain poliitikko ja pöljä syyttävät aseita sokkomurhista

On masentavaa nähdä miten aselain kiristykset ja erilaisilla tekosyillä tapahtuvat aselupien perumiset tai aseiden takavarikot nähdään keinoiksi estää tai ainakin vähentää viime vuosien koulu- ja muita julkisilla paikoilla tehtyjä ampumisia.

Vain poliitikolta ja pöljältä voidaan odottaa vakavassa asiassa näin suppeaa keinovalikoimaa.

Lapin Kansa kertoo (29.5.2012) kuinka Asealan elinkeinonharjoittajat ry:n puheenjohtaja Antti Sukuvaara on turhautunut, eikä vähiten siksi, että asepolitiikkaa käsiteltäessä myyttejä esitetään totena. Sukuvaaran mukaan yksi esimerkki myytistä on väite, jonka mukaan Suomessa olisi väkilukuun nähden kolmanneksi eniten aseita maailmassa ja että edellä olisivat vain Yhdysvallat ja Jemen.
Väite on sveitsiläistutkimuksesta vuodelta 2007 ja perätön.

-  Sisäministeriö korjasi väitteen, mutta juuri kukaan ei noteerannut sitä. Nyt myytti on taas esillä, vaikka todellisuudessa Suomessa on 30–35 asetta sataa ihmistä kohden. Se on miltei saman verran kuin esimerkiksi Itävallassa ja Ruotsissa, oikoo Sukuvaara.

Hieman korpesi kun katsoin televisiossa käytyä ampumis- ja asekeskustelua, yhtenä vastaajana sisäministeri Päivi Räsänen (krist.). Hän selviytyi kohtalaisesti, kun ei enää puhunut vain aselain kiristämisestä, vaan myötäili vieressään istuvaa professori Matti Rimpilää, jonka mukaan ongelmat löytyvät syvemmältä yhteiskunnasta, muun muassa olemattomasta sosiaalisuuteen kasvattamisesta.

Sen korpeamisen nostatti tietenkin jokapaikannero Timo Harakka, joka kolumnissaan muistutti poliitikkojen johtajuudesta ja otti esimerkkiä Norjasta:

- Poliitikot eivät toki saa tehtyä tekemättömäksi. He voivat kuitenkin osoittaa johtajuutta, kuten Norjan pääministeri Jens Stoltenberg viime kesänä Utöyan murhien jälkeen.  Vastaavaa on turha odottaa Suomessa. Jossakin muussa maassa pääministeri ilmoittaisi, että Hyvinkään tragedian jälkeen hän symbolisesti luopuu metsästysharrastuksestaan. Jossakin muussa maassa.

Voihan riuttalintu! Mitä yhteyttä metsästyksellä ja Utöyan tai Hyvinkään murhilla on?

Tällaiset ”johtavat journalistit” ne ohjaavat suomalaista keskustelua. Välillä oikeaankin osuen ja asioista jotain ymmärtäen, välillä taas itsensä karkeasti pöljiksi signeeraten.

Kysyn vain kuinka paljon suomalaista mielenterveyttä ja sosiaalisuutta on parannettu ja kasvatettu nimenomaan metsästysharrastuksen ja siihen liittyvän luonnossa olemisen kautta.

Jotta kantaisin oman risuni tähän harakoitten pesään, heitän aselain tiukennuksista käytyyn keskusteluun osin kokemusperäisen näkemykseni, jonka mukaan todellisia asehulluja ja mahdollisesti jonain päivänä sekoavia ramboilijoita ei tulla kaikesta huolimatta seulomaan lupien perumisia ja uusia lupia harkittaessa.

Olen nähnyt tapauksia, joissa tietyssä asemassa olevan henkilön pojalle on myönnetty vaikkapa magnumluokan automaattipistooli, myöntäjänä tuon henkilön kanssa samassa loosissa tai samoissa viranomais- tai reserviläispiireissä oleva poliisiviranomainen. Ja että noita macholupia ei ole varmasti uudelleenarvioitu.  On myös tapauksia, joissa tietyssä asemassa oleva ja ehkä asekuntonsa osalta jo vähän toistaitoinen henkilö on tyrinyt metsällä pahasti, ja että joku huolestunut taho on esittänyt kyseisen henkilön aselupien tarkistamista, mutta poliisi ei ole lotkauttanut korvaakaan. Tyypillä, joka ei tahdo erottaa eduskuntataloa hirvestä ja saattaa käyttäytyä ajoittain tavallisen ihmisen silmin oudosti, voi olla kaapeissaan 15 erilaista luvallista asetta ja ties mitä muuta tappokalustoa. Vaan kun on se asema.

Sen sijaan poromies, jota koetetaan yhdistää heikoin näytöin johonkin metsästysrikokseen, viedään putkaan heti reiluksi kahdeksi viikoksi ja häneltä kerätään aseet takavarikkoon kuukausiksi, kenties vuosiksi huolimatta siitä, että henkilö ihan oikeasti tarvitsisi asetta esimerkiksi myyntiporojen ampumiseen.

Seuraan parhaillaan yhden tällaisen tapauksen etenemistä.

Tällainen viranomaistoiminta aiheuttaa lopulta vain lain kunnioituksen heikkenemistä ja ehkä joissain tapauksissa jopa uhoa hankkia oikeudettomasti menetetyn aseen tilalle laiton.

Veikko


Jk. Tässä pieni jälkilisäys Lapin Kansan PS-palstalta 31.5.2012:
 

"Hyvinkään tragedia nosti esiin Turun ja Joensuun yliopistojen kriminaalipsykologian dosentin Jaana Haapasalon neljän vuoden takaisen jahtipsykoanalyysin.

- Pidän metsästystä, niin kuin urheiluammuntaakin, poikkeavana harrastuksena. Mielestäni ei ole normaalia, jos ihminen on kiinnostunut aseista,

hän sanoi ja lisäsi, että vanhemmilta on erityisen vastuutonta tarjota aseita alaikäisille ja ottaa heidät mukaansa metsästysretkille. Toimittaja Timo Harakka otti äsken kantaa samaan asiaan blogissaan, missä hän neuvoo pääministeri Jyrki Kataista (kok.) luopumaan symbolisesti metsästysharrastuksestaan Hyvinkään tapahtumien takia.

Näitä viisaita kuunnellessa herää väkisinkin kysymys, onko psykologiksi tai toimittajaksi hakeutuminen ihan normaalia?"