Jouni Kitti - kiitetty ja vihattu

Tunnen helsinkiläisen, Inarin kirkolla vuonna 1943 syntyneen Jouni Kitin pitkältä ajalta.

Nykyisin maa- ja metsätalousministeriön tarkastajan virasta eläkkeellä elelevä Kitti on tullut tunnetuksi saamelaiskäräjien johdon ajaman saamelaispolitiikan tiukkana kritisoijana. Hänen tiukan asiallista linjaansa ei ole pystytty vaientamaan eikä horjuttamaan, vaikka yritystä on ollut pitkin matkaa. Erityisen sinnikkäänä siinä lajissa on ollut saamelaiskäräjien entinen lakimies Heikki  J. Hyvärinen.

Hän on yrittänyt uhkailla ja pilkatakin ampuen sillä tyylillään vain omaan jalkaansa. Onpa Heikki J. tainnut joskus kertoa Kitin tulleen erotetuksi saamelaisten yhteisöstä – mikä se sitten lieneekään.

Kovaa puhetta stadilaislähtöiseltä entiseltä opettajalta, sittemmin lakia lukeneelta ja myöhemmin lakejaan lukeneelta Saamenmaan rakennusmestarilta.

Muistan vuosina 1976-1999 saamelaispolitiikassa toimineen Kitin jo saamelaisvaltuuskunnan ajoilta, jolloin hän oli mielestäni innostunut saamelaiskulttuurin ja erityisesti saamen kielen edistäjä. Jouni kirjoitteli jo tuolloin ahkerasti – myös saameksi muun muassa Lapin Kansaan ja saamenkieliseen Sapmelas-lehteen.  Hän toimi sittemmin Sapmelasin päätoimittajana vuosina 1981-1998, kunnes saamelaiskäräjät käytännössä lakkautti Suomen ainoan saamenkielisen lehden lopettamalla sen tukemisen valtion saamelaiskulttuurille myöntämistä määrärahoista.

Se taisi olla käännekohta Jouni Kitin suhtautumisessa Hyvärisen, Pekka Aikion ja Nils Henrik Valkeapään linjaamaan saamelaispolitiikkaan. Hän on kertonut silmiensä avautuneen huomaamaan miten raadollista ja sekä historiasta että nykypäivästä erkaantunutta maidenvaltauspolitiikkaa saamelaisvaltuuskunnassa ja sittemmin saamelaiskäräjillä harjoitettiin.

Ilman, että oltaisi välitetty kovinkaan paljon saamen kielestä ja siihen nojaavasta saamelaiskulttuurista.

Jouni Kittiä saadaan kiittää siitä, että hän on tuonut viime vuosina poliittiseen alkuperäiskansakäsitteeseen perustuvien poliittisten maaoikeusvaatimusten rinnalle historiallista ja oikeudellista näkökulmaa ja ennen kaikkea vahvaa tietoa.

Hän on selkiyttänyt ratkaisevasti saamelaisuuden ja lappalaisuuden sukulaisuutta ja aiheuttanut sillä harmaita hiuksia epäonnistuneen, valikoivan saamelaismääritelmän laatijoille ja sitä yhä puolustaville.

Jouni Kitti on niitä voimahahmoja ja vaikuttajia, joiden ansiosta koko entisessä Kemin Lapissa ihmiset ovat alkaneet selvittää historiaansa ja alkuperäisiin alueen asuttajiin ulottuvia juuriaan.

Asettuminen saamelaisena kritisoimaan saamelaispolitiikan johtomiesten ja -naisten ajamaa politiikkaa on vaatinut suurta rohkeutta. Näin siksi, että tuota politiikkaa on leimannut jo vuosikymmenten ajan poikkeuksellisen äänekäs yhden totuuden julistaminen. Eri mieltä olevat saamelaiset on julistettu saamelaisvaltuuskunnan ja -käräjien kokouksissa - olen itse kuullut - ”pelkosaamelaisiksi” tai ”luopiosaamelaisiksi”, muut kuin saamelaiset kritisoijat rasisteiksi.

Jouni Kitin toiminta on kuitenkin vaikuttanut osaltaan siihen, että saamelaispolitiikkaan on viime vaalikausina syntynyt välillä vahvaakin oppositiota.  On muun muassa huomattu, ettei johtotroikan ajama ”yleissaamelaisuus”, yhtenäisen saamen kansan politiikka ole ehkä sittenkään niin jaloa kuin sen on julistettu olevan. Saamelainen kulttuuri-itsehallinto on ollut niin kauan yhteistä, kunnes on pitänyt ottaa kantaa saamelaisten omien vähemmistöjen tarvitsemiin erityiskohteluihin tai vaikka vain erityismainintoihin.

Siihen ”yleissaamelaisuus” on monesti hyytynyt. Muistan tässä taannoiset kolttien esitykset polveutumisen huomioimisesta paremmin saamelaismääritelmässä tai kolttien ja inarinsaamelaisten esityksen näiden vähemmistöjen mainitsemisesta erikseen saamelaisten kultuuri-itsehallintolaissa.

Parhaillaankin käydään kiistaa siitä, ettei inarinsaamelaisten osuus vain kasvaisi saamelaiskäräjien vaaliluettelossa tai peräti etteivät kadonneiksi uskotellut metsälappalaiset vain tunkeutuisi saamelaiskäräjille – jakamaan saamelaisten rahoja, kuten saamelaiskäräjien nykyinen hallituksen jäsen Pirita Näkkäläjärvi jokin aika sitten Helsingin Sanomissa ja Lapin Kansassa pelkäsi.

Tänään Jouni Kitti muuten vastaa Lapin Kansassa näin:

”ILO:n yleissopimus ei tuhoa saamen kieltä. Tällaisen kuvan saattoi saada, kun luki saamelaiskäräjien jäsen Pirita Näkkäläjärven kirjoitusta (LK 25.4.) alkuperäiskansoja koskevan yleissopimuksen ratifioinnin kielteisestä vaikutuksesta saamen kielen käyttöön.

Suomen hallituksen hallitusohjelmaan on saamelaiskäräjien vaatimuksesta kirjattu tavoite alkuperäiskansoja koskevan yleissopimuksen ratifioinnista. ILO:n yleissopimus numero 169 koskee alkuperäiskansan tai -heimon oikeuksia. Saamelaiskäräjät on vaatinut sopimuksen ratifiointia siten, että se soveltuisi vain sen ylläpitämään äänioikeusluetteloonsa merkittyjä. Ratifiointi on tällä perusteella oikeuksia loukkaava ja kiistanalainen, koska se koskee vain yhtä etnistä ryhmää ja kieliperusteista alkuperäisväestöä toisin kuin yleissopimus sääntelee.

Kiistan aiheuttaa nykyisen saamelaiskäräjälain mukainen, pääosin kieliperusteinen määritelmä saamelaisuudesta, josta edelleen yritetään härkäpäisesti johtaa alkuperäiskansaan kuuluminen.

Alkuperäiskansoja koskevan yleissopimuksen mukaan näin ei ole. Sen mukaan alkuperäisyys ei ole etninen, eikä kieliasia lainkaan. Sen perustana on jokaisen oma oikeus- ja asutushistoria, polveutuminen sekä ns. itseidentifikaatio alkuperäiskansana. Se ei edellytä edes kyseistä valtiota tunnustamaan ryhmän alkuperäisyys, minkä puuttuminen sinänsä olisi kyllä outoa, eikä se edellytä mihinkään rekisteriin kuulumista. Sellaisia edellytyksiä ei voida myöskään kansallisesti asettaa.

Kansainvälinen työjärjestö ILO on ratkaissut asian selvästi sopimuksen 1. artiklassa. Sen mukaan alkuperäiskansaan kuuluu henkilö, joka polveutuu alueen alkuperäisväestöstä, on säilyttänyt kulttuurinsa tunnusmerkkejä ja tuntee itse olevansa alkuperäiskansaa. Itseidentifikaatiolle annetaan suuri merkitys. Kieli on merkittävä, mutta merkitystä ei korosteta eikä erikseen edellytetä.

Suomessa voimassa olevasta kieliperusteisesta saamelaiskäräjälaista johdettu alkuperäiskansan määritelmä on siten yleissopimuksen 1. artiklan mukaan väärä.

Määritelmä ei sovellu tarkoitukseensa.”

Pirita Näkkäläjärvi pelotteli 100 000 suomalaisen rynnistyksellä saamelaiskäräjille tuhoamaan saamen kieltä ja kulttuuria. Jouni Kitti vastaa pelotteluun tyynesti faktoilla.

Siinä se ero ja Jounin vahvuus kun kirjoitetaan saamelaispolitiikkaa.

Veikko

Jk. Jouni Kitin kotisivut löytyvät muuten netistä osoitteesta: http://www.elisanet.fi/kitit/jkitti/index.html