tiistai 22. toukokuuta 2012

Siis kuka valvoo Suomea alkuperäiskansa-asiassa?

Kirjoitin (21.5.2012) kuinka saamelaiskäräjien johto muistuttaa oikeusministeriölle lähettämässään ILO-lausunnossa Suomen saaneen toistuvasti ”kansainvälisiltä valvontaelimiltä” huomautuksia sopimuksen ratifioinnin viivästymisestä. Ja kysyin kuka Suomea tässä asiassa valvoo ja miksi?
Seuraavassa pitkähkö juttuni Lapin Kansasta (LK 18.4.1996), josta osaltaan selviää miten ”kansainvälistä” painetta on synnytetty:
”Suomen hallitus on kiirehtinyt ulkoministeriön ja oikeusministeriön virkamiesten välityksellä YK:ta valmistelemaan ja hyväksymään alkuperäiskansojen oikeusjulistus meneillään olevan kansainvälisen alkuperäiskansojen vuosikymmenen ensimmäisellä puoliskolla, eli lähimpien neljän vuoden sisällä. Suomen kannan esitti YK:n työryhmän kokouksessa oikeusministeriön lainsäädäntöneuvos Eero J. Aarnio.
Alkuperäiskansojen oikeuksien julistusluonnos pitää sisällään mm. artiklat, joiden mukaan ´alkuperäiskansoilla on oikeus saada takaisin maat, alueet ja luonnonvarat, jotka he ovat perinteisesti omistaneet tai joita he ovat muulla tavoin hallinneet ja käyttäneet´. Sopimusluonnoksen mukaan ´alkuperäiskansoilla on kollektiivinen oikeus päättää myös omasta kansalaisuudestaan omien tapojensa ja perinteittensä mukaisesti´. Alkuperäiskansan kansalaisuus ei heikentäisi sen omistajan oikeutta hankkia niiden valtioiden kansalaisuus, joissa he elävät, mutta se takaisi heille oikeuden ylläpitää ja kehittää poliittista, taloudellista ja sosiaalista toimintaa yli valtioiden rajojen. Em. oikeutta käsittelevä julistusluonnoksen 35. artikla kantaa nimeä "Lex Aikio" esittäjänsä Pekka Aikion mukaan.
Alkuperäiskansan kansalaisuus oikeuttaisi sen haltijan nauttimaan lisäksi mm. valtioiden erityistä suojelua kriisiaikoina. Alkuperäiskansan jäseniä ei saisi värvätä asevoimiinkaan elleivät he ole itse siihen halukkaita.
YK:ssa esittämässään puheenvuorossa Aarnio totesi oikeusjulistusluonnoksen hyväksymisen Suomen osalta useimmilta kohdiltaan ongelmattomaksi. Englanninkielisen puheen vapaan käännöksen mukaan Suomi katsoo maapallon ensimmäisten ihmisten eläneen liian pitkään olosuhteissa, jotka eivät vastaa heidän asemaansa. Suomen mukaan nyt on aika korjata tilanne.
Suomi voi delegaationsa mukaan hyväksyä oikeusjulistuksen ensimmäiset artiklat, joihin kuuluu alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeus taloudellisissa, poliittisissa ja kulttuurisissa asioissa. Suomen mukaan itsemääräämisoikeus tulee rajata sisäisiin ja paikallisiin asioihin. Kulttuuri taas tulee Suomen mukaan käsittää siten, että se sisältää alkuperäisväestölle tyypillisen elintavan käyttää läheisesti hyväksi maata ja luonnonvaroja.
Oikeusjulistusluonnoksen 27. artiklasta, joka koskee maiden takaisin saantia, Suomi totesi asian herättäneen saamelaisalueellaan voimakkaita tunteita ja kuumentunutta keskustelua. Siksi delegaatio esitti, että maaoikeusartikla muotoiltaisiin joustavaksi, jotta se mahdollistaisi riittävän määrän kohtuullisia ja oikeudenmukaisia kansallisia ratkaisuja. Suomen tarkemmat esitykset luvattiin kertoa myöhemmin.
Suomi epäilee myös mahdollisuutta pitää saamelaisalueensa sotilaallisten puolustustoimien ulkopuolella, muttei ota kantaa esimerkiksi alkuperäiskansalaisten vapauttamiseen asevelvollisuudesta.
Alkuperäiskansan kansalaisuutta Suomi tarkasteli eri puolilta, mutta päätyi lopulta toteamaan sen olevan ongelmaton asia. Näin siksi, että Suomessa ahvenanmaalaisilla on jo ollut eräänlainen kaksoiskansalaisuus, jota voitaisiin soveltaa suunnilleen samalla tavalla myös saamelaisiin.”
Ivalolainen Yrjö Mattila toteaa jutussani Suomen päättäjien tulevan alkuperäiskansajulistuksella vedätetyiksi.
”- Suomen poliitikot kirjaavat hallitusohjelmiinsa pyöreitä korulauseita saamelaisten aseman parantamisesta ja ministeriöiden asiaan vihkiytyneet virkamiehet rientävät saamelaispoliitikkojen kanssa tulkitsemaan niitä mielensä mukaan YK:lle, sanoo Mattila.
-Tuskin monikaan kansanedustaja on vaivautunut jälkeenpäin tutkimaan englanniksi kirjoitettujen virkamiesten YK-puheenvuorojen sisältöä, hän epäilee.
Mattila ja muut Ylä-Lapissa aktiivisesti toimivat lappalaisten jälkeläiset ovat perehtyneet viime kuukausina ahkerasti niihin kansainvälisiin sopimuksiin ja -määritelmiin, joihin kiivaassa saamelais-lappalaiskeskustelussa on saamelaiskäräjien ja mm. Lapin läänin maaherran taholta viittailtu.
- Mitään sitovia sopimuksia tai määritelmiä ei ole, mutta niitä ollaan kovaa vauhtia kehittelemässä, Mattila kiteyttää. Hän viittaa esimerkkinä mm. maaherra Hannele Pokan mainintoihin ns. Cobon määritelmästä, jonka mukaan alkuperäiskansa voi itse määritellä ne henkilöt, jotka voivat siihen kuulua ja jota YK:n ihmisoikeuskomitea ´vakiintuneesti´ soveltaisi.
Mattila huomauttaa, että todellisuudessa kyse on yhdestä tutkimuksesta ja siihen liittyvästä alustavasta raportista, jossa on esitetty vaihtoehtoja alkuperäiskansan määrittelystä. Kun Pokka ja muut ovat viitanneet mm. kielen keskeiseen asemaan alkuperäiskansan määrittelyssä, mainitaan kieli mainitussa Cobon esityksessä vasta neljäntenä. Sen edellä ensimmäisenä on esi-isien maiden asuttaminen, toisena yleinen polveutuminen näiden maiden alkuperäisistä asukkaista, kolmantena kulttuuri ja yleensä sen erityispiirteet, viidentenä asuminen tietyssä osassa maata ja kuudentena muut asiaan vaikuttavat piirteet. Näiden jäsenyystuntomerkkien pohjalta tutkimuksen tekijän Jose Martinez Cobon mukaan ´alkuperäiskansat sanovat olevansa itse pätevät päättämään, ovatko ne alkuperäisiä´.
Yrjö Mattilan mukaan Suomessa on oleellista, että alkuperäisyydestä päättävät paljolti väärät henkilöt. Hän viittaa Inarin tilanteeseen, jossa nykyhistorian alkuperäisimpiä asukkaita ovat inarinsaamelaiset ja heihin sukulaissidoksissa olevat lappalaisten jälkeläiset. Inarinsaamelaiset ovat kuitenkin häviävä vähemmistö saamelaiskäräjillä ja lappalaisia ei ole toistaiseksi hyväksytty sinne lainkaan.”
Jutussa Yrjö Mattila ja enontekiöläinen Jouni Eira toivovat Suomen päättäjien perehtyvän tarkkaan eri tahoilla meneillään oleviin hankkeisiin, ennen kuin saamelaislakeja ruvetaan korjailemaan tai uusia säätämään.
”Heidän mielestään Suomen olisi syytä seurata myös erilaisten raportoijien toilauksia, esimerkkinä Ihmisoikeusliiton YK:lle toimittama Suomen rotusortoa käsittelevä informaatio.
Kyseisen raportin tekijöihin kuuluu mm. Inarin metsäkahinoita pyörittävä Martin Scheinin, ja niinpä raportti kertookin saamelaisten oikeuksia häiritsevistä Metsähallituksen hakkuista, kaivosuhista ja ei-saamelaisten henkilöiden aiheuttamasta uhkasta pohjoisessa Suomessa.
Jälkimmäinen uhka on Scheininin ja kumppaneiden mukaan kanavoitunut mm. tiedotusvälineisiin, joista erityismaininnan saa Lapin Kansa. Myös saamelaisalueen kunnat, erityisesti Inari, ovat raportin mukaan kunnostautuneet saamelaisten oikeuksien polkijoina ja vallan väärinkäyttäjinä.
Jouni Eira katsoo lappalaisten esittämisen YK:lle saamelaisvihamielisinä ´ei-saamelaisina´ olevan mitä karmeinta rotusortoa.”
Eli olisiko tämä ”kansainvälinen” valvonta ja aloitteellisuus siis lopulta pienestä piiristä tapahtuvaa kotikutoista lähtöä?

Veikko

5 kommenttia:

  1. Se joka onnistuu lain diskurssiin esittämään oikeaa kulttuurimääritelmää, pärjää. Siinä diskurssissa toisista tulee syrjään jääviä ja toiset sisältyvät määritelmän sisään. Näin kirjoittaa Martin Scheininin kollega artikkelissaan. Reetta Toivasen mukaan lain diskurssissa niin sanottu kulttuurimääritelmä vanhanaikaisenakin menee läpi.

    http://www.tieteessatapahtuu.fi/0405/Toivanen.pdf

    VastaaPoista
  2. ARE INDIGENOUS PEOPLE CONSERVATIONISTS?

    http://rss.sagepub.com/content/13/4/429.short

    VastaaPoista
  3. On sanottu, että ihmiset ovat laidasta laitaan utilisteja. Toisilla on ollut vain aiemmin tekniikkaa millä hyödyntää luonnonvaroja tehokkaasti.

    VastaaPoista
  4. Kiitos Veikko pienestä kertauksesta, joka liittyy ILO-sopimuksen vaiheisiin Suomessa.
    Viimeisin saamelaiskäräjien antama lausunto ILO-sopimuksen ratifioimisesta paljastaa miten poliittisen toiminnan välineinä saamelaiskäräjille ihmisoikeuksista on tullut alistamisen välineitä. Saamelaisrekisteriin kuulumattomien saamelaisten verisukulaisten - lappalaisten - oikeudet vähenevät. Näin käy erityisesti silloin kun alkuperäiskansojen ihmisoikeudet asetetaan saamelaiskäräjien vaatimaan prioriteettijärjestykseen.
    Edellä esittämilläni argumenteilla haluan painottaa sitä, että niin kutsutut ihmisoikeudet ovat aina suhteellisia. Ehdottomina arvoina ne ovat johtamassa saamelaisiakin vanhemman lappalaisen väestön ihmisoikeuksien polkemiseen samalla kun niitä pyritään saamelaisten kohdalla toteuttamaan. Tästä antaa hyvän kuvan saamelaiskäräjien viimeisin esitys ILO-sopimuksen ratifioimiseksi, jonka mukaan sopimusvaltion ei tarvitsisi noudattaa saamelaiskäräjien kohdalla kaikkia niitä periaatteita ja menettelytapoja, joita ILO-sopimuksen ratifiointi edellyttää. Tällaisella kannanotolla halutaan jättää lappalaiset sopimuksen ulkopuolelle. Sellainen jos mikä on rasismia. Käsitteenä alkuperäisväestön pitkäaikainen yhtäjaksoinen polveutuminen ja itseidentifikaatio auttavat näkemään kokonaisuuden siinä siirtomaa-aikaan liittyvässä kokonaisuudessa, jossa alkuperäiskansat aikoinaan pakotettiin kieltämään oma kielensä, historiansa ja kulttuurinsa. Valtiovalta oli tuolloin asetettu toteuttamaan tällaista valtiollista kolonisaatiota. Saamelaiskäräjien lausunnon mukaan sen paikan haluaa ottaa saamelaiskäräjät. Lappalaisiin kohdistuvan siirtomaapolitiikan harjoittaminen siirtyisi nyt valtion sijasta saamelaiskäräjille.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  5. sk johto on sanonut että parin lappalaisen uhraaminen sk asian tähden ei tunnu miltään.

    VastaaPoista