Perinnekö velvoittaa?

Keskustelussa saamelaisuudesta ja siihen ILO 169 -sopimuksen perusteella liitettävistä maa- ja vesioikeuksista ovat olleet kevään aikana esillä erityisesti saamelaiskäräjien jatkava puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi ja käräjien hallituksen uusi jäsen Pirita Näkkäläjärvi.

Myös oikeustieteen tohtori Kaisa Korpijaakko-Labba on kirjoitellut asiassa - kylläkin enemmän etelän ihmisiä ja päättäjiä valaistakseen.

Tässä kun eläkeläisenä harjoitan eläkeläisen harrastuksia eli pengon vanhoja asioita niistä joitain nykypäivään heijastavia taustoja löytääkseni, törmään näköjään samoihin sukunimiin ja nimiinkin jo 1970-luvun puolella ja edelleen heti vuodesta 1985 Inarin-Utsjoen alueelle Käsivarren puolelta muutettuani.

Jos olen siis pitkään seurannut ja hämmentänyt näitä pohjoisen maa- ja vesioikeuskiistoja, on niissä pitkä perinne myös pääroolien esittäjillä. Osalla siis jo periytyen toisessa polvessa.

Kun Enontekiöllä käytiin vesipiirirajankäyntitoimituksia helmikuussa 1979, esiintyi siellä varatuomari Oula Näkkäläjärvi vaatien toimitusten keskeyttämistä lainvastaisina. Hänen mukaansa valtio oli toimituksilla loukkaamassa perustuslain mukaista omaisuudensuojaa. Näkkäläjärvi perusteli toimitusinsinööri Kalevi Routalalle vaatimustaan rakennuskaaren 3. luvun 28 §:n säännöksellä, jonka mukaan vanhastaan maanjakotoimitukset olivat kiellettyjä lapinkylissä.

Näkkäläjärven maaoikeudelle jättämässä kirjelmässä edelleen vaadittiin, että mikäli toimitusta jatkettiin, tuli Enontekiölle muodostaa kolme vesioikeudellista kylää, joiden rajat määrätään vanhojen lapinkylien rajojen mukaan. Kaikki vesialueet tuli lisäksi vahvistaa jakamattomalla yhteisomistuksella lapinkylille ilman minkäänlaisia rasitteita.

No eihän Näkkäläjärven vaatimus mennyt silloin läpi ja seurasi valitusprosessi korkeimpaan oikeuteen asti. Näkkäläjärven Enontekiön lapinkyliä koskevassa KKO-valituksessa oli mukana toistasataa saamelaista, osa Inarissa asuvia, ja Utsjoen osalta 24 saamelaista.

Valituksessa vedottiin Kaisa Korpijaakon selvityksiin, joita tukivat OTK Heikki J. Hyvärisen selvitykset. Saamelaisoikeuksien asiantuntijoiksi korkeimpaan oikeuteen nimettiin lisäksi pari professoria, Heikki Ylikangas ja Antero Jyränki.

Kun tulin siis 1985 Inariin, siellä jatkettiin korkeimman oikeuden vuonna 1984 tekemän päätöksen mukaisesti pohjoisten kuntien vesipiirirajankäyntejä.

Tuossa heinäkuun lopussa pidetyssä aloituskokouksessa toimitusinsinöörinä toimi Yrjö Meltaus ja paikalla oli luonnollisesti papereineen myös Oula Näkkäläjärvi.

Näkkäläjärvet muuttivat Inariin vuonna 1932, jolloin heidän ensimmäinen asentopaikkansa sijaitsi nykyisen Hammastunturin erämaan Kulpakkojärvillä.

Lapinkylien ja niissä asuneiden lappalaisten oikeuksilla riittää siis edelleen kysyntää ja perinteiset oikeuksien vaatijat ovat hyvin edustettuina.

Mutta erikoista on sekin, että Käsivarressa Nils Matti Vasaran tokkakuntaa vastaan viime vuosina otellut Kaisa Korpijaakko-Labba on joskus taistellut valtiota vastaan Vasaran suvun vanhoilla oikeuksilla. Tällainen ihme tapahtui huhtikuussa 1983, kun Muoniossa käräjöitiin Äkäsjärven ylimuistoisista kalastusoikeuksista Metsähallituksen ja paikallisten vanhojen sukujen edustajien kesken.

Metsähallitus oli nostanut jutun kahdeksaa Äkäsjärven ranta-asukasta vastaan syynä sen mielestä luvaton kalastus.

Silloinen Kaisa Korpijaakko viittasi syytettyjen esi-isiin, Samuli Paulaharjun tuhkalappalaisiksi nimeämiin nutteihin,vasaroihin, sieppeihin ja suikkeihin, jotka olivat asuttaneet Äkäsjärven ympäristöä ja joille jälkeläisineen oli Korpijaakon tutkimusten mukaan syntynyt ylimuistoinen, perustuslain mukaisen omaisuudensuojan omaava nautintaoikeus.

Nyt noita vasaroiden ja muiden alkuperäisten lappalaisten jälkeläisiä olivat Äkäsjärvellä asuvat rauhalat, maunoset , mäkikokot ja niin edelleen.

Korpijaakko kertoi käräjöinnin yhteydessä selvittäneensä saamelaisten oikeudet maihinsa ja vesiinsä 1700-luvulle saakka ja että oikeudet ainakin siihen asti olivat olemassa. Tutkijan mukaan tarvittavien asiakirjojen etsiskely saattoi vaikeutua nykypäivää lähestyttäessä.

Myöhemmin asiakirjat ovat tainneet löytyä, mutta sikäli kun olen oikein käsittänyt, ainakaan Korpijaakko-Labba ei tunnu löydöistä kovin ilahtuneen.

Veikko