perjantai 11. toukokuuta 2012

ILO-kansa ja kielikansa

Maa- ja metsätalousministeriön selväsanainen ILO-lausunto, josta edellä kirjoitin, on saanut aikaan vilkasta keskustelua.
”Mitä nyt?” on ollut yleinen kysymys. On myös pohdittu mikä on rohkaissut ministeriötä ja aiemmin esimerkiksi kansanedustajia ottamaan reilusti kantaa Suomen ongelmalliseen alkuperäiskansa-asiaan.
Vastauskin tähän jälkimmäiseen pohdintaan tuntuu monilla olevan huulillaan. Yhtenevästi arvellaan, johtuisiko muutos presidentin vaihdoksesta.
Ei voitane kiistää, etteikö Tarja Halonen olisi ulkoministerinä ja presidenttinä ollut viimeisen päälle tukemassa Pekka Aikion ja Heikki J. Hyvärisen viitoittamaa saamelais- ja ILO 169 -politiikkaa, johon Klemetti Näkkäläjärvi on nyt jatkajana tiukasti hirttäytymässä.
Halosen vaihtuminen uudenlaista ajattelua, näkemystä ja tietoa omaavaan Sauli Niinistöön, muutti samalla sitä ajatusmaailmaa ja tietopohjaa, josta presidentti on näkemyksiään kartuttanut ja jatkossa kartuttaa.
En nimittäin ihan hevin usko, että Metsähallitusta vastaan epäonnisesti eräiden poronhoitajien asianajajana käräjöinyt, saamelaiskäräjien pestaamana asiantuntijana toiminut ja samalla Åbo Akademin virkavastuullisena professorina sekä YK:n ihmisoikeusraportoijana esiintynyt Martin Scheininin olisi enää nykyisen presidentin uskotuin neuvonantaja Suomen alkuperäiskansa-asiassa.
Entisen presidentin ja taannoisen vasemmistoaktivistin läheinen tuttavuus ja linkit harjoitettuun saamelaispolitiikkaan ovat tulleet vuosien varrella esille jopa Inarin Angelissa sijaitsevan lomamajan ja sen omistajayhtiön osakkuuksien kautta.
Majan tämänhetkisiä omistus- ja osakkuussuhteita en tiedä.
Samainen Martin Scheinin löytyy muun muassa Tarja Halosen presidenttifoorumeissa alkuperäiskansa-asioita kommentoineen Ihmisoikeusliiton johdosta. Niinpä en ole ihmetellyt, kun joskus vuosien varrella olen todennut kyseisen ”Suomen ihmisoikeustilanteen valvomisen ja kehittämisen” toimialueekseen julistavan järjestön tarjonneen sitä lähestyneille lappalaisille vain kylmää kättä.
Scheininhän on joskus todennut, että saamelaisistakin toisten ihmisoikeudet ovat arvokkaammat kuin toisten verraten silloin saamelaista poromiestä saamelaiseen metsuriin.
Scheininin ohella Martti Ahtisaaren jo aikanaan myötäilemässä Suomen saamelais- ja alkuperäiskansapolitiikassa ovat sallittuja tietäjiä olleet tohtori Kaisa Korpijaakko-Labba sekä tietenkin Heikki J. Hyvärinen. Lisäksi on ollut ja olemassa liuta ns. saamentutkijoita, joilla on ollut töilleen yksi ja sama lähtökohta tai ainakin jo etukäteen asetettu yksi ja sama lopputulos, joiden on kuulunut tukea vallitsevaa saamelaispolitiikkaa.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö avasi ja avarsi Inarin Sajoksen puheellaan alkuperäiskansakeskustelun 2000-luvulle. Voi hyvinkin olla, että tuulettuminen edesauttaa ministeriöiden virkamiehiä kirjaamaan lausuntojaan myös uusimpiin tutkimustietoihin ja aidosti avoinna ja epäselvinä oleviin asioihin viitaten.
Jotenkin sellainen maku tuli kun luki maa- ja metsätalousministeriön 11-sivuista lausuntoa ja vertasi sitä aiempiin samasta ikuisuusasiasta laadittuihin pyöreyksiin. Toki MMM on aiemminkin rohjennut jotain lausua.
Toivottavasti myös oikeusministeriössä uskalletaan rikkoa sinetti kaapista, jonne sen itsensä teettämät Lapin asutushistoriaa ja maaoikeuksia koskevat tutkimukset on suljettu. Ehkä silloin päästään vihdoin eteenpäin tai sitten lopetetaan päitten seinään puskeminen.
Mitäkö nyt?
On edelleen vaikea ennustaa yritetäänkö ILO 169 -sopimusta ja pohjoismaista saamelaissopimusta ajaa aidan alitse tai sitä ylittäen. Se on kuitenkin tiedossa, että saamelaiskäräjien johto ajaa saamelaiskäräjälain muuttamista siten, että muutoksella varmistettaisiin käräjien vaaliluetteloon eli saamelaisiksi pääsevien hyväksyminen yksin käräjien vaalilautakunnalle ja -hallitukselle.
On kuitenkin varmaa, että mikäli ILO 169 -sopimus aiotaan joskus ratifioida, se edellyttää Suomea selvittämään sopimuksen tarkoittamat ja sen piiriin oikeutetut ihmiset.
Käyköhän lopulta niin, että Suomessa on jonain päivänä ILO 169 -sopimuksen tarkoittama ja sen eduista nauttiva alkuperäiskansa, rinnallaan oman etnisyytensä kielelliseen kulttuuriin rajannut toinen kansanryhmä.

Veikko

6 kommenttia:

  1. Tämä toinen kansanryhmä johon viittaat on äärimmäisen tukalassa tilanteessa tänä päivänä. Kielen säilyttämisen kanssa on arjen tasolla todellisia vaikeuksia, ilman tätä ILO keskusteluakin. Kun mennään sisälle kielellisen kansan syviin riveihin, totuus kielen elävyydestä ja todellisuudesta on liian kolkko tuotavaksi todelliseen keskusteluun. Nopeasti kurkattuna vaikka saamelaiskäräjien nykyiseen työntekijälistaan, varmaankin (sukunimestä päätellen) suuri osa on ns. rekisterisaamelaisia, mutta mikä on itseidentifikaatio ja kielellinen tilanne kaksi sukupolvea eteenpäin, useat ovat avioliitossa ei saamelaisen kanssa ja jo seuraava sukupolvikin on avioitunut suomalaisen kanssa. Yleisemminkin jo tänä vuonna todella monella saamelaislapsella on umpisuomalaisia ja saamelaisia serkkuja, se kertoo jo jotakin. Heillä on ennenpitkää (pian)sama kohtalo kuin meillä inarinsaamelaisilla kielemme menettäneillä. Mielestäni heidän pelkonsa on aiheellinen ja koska uhkakuva on sama molemmissa leireissä, täytyisi jaksaa vain jättää tämä keskustelu teille lehtimiehille ja jatkaa oman kulttuurin ylläpitoa ja huolehtia siitä, että seuraavalla sukupolvella on mitä vaalia. Kenenkään kotiin ei tarvitse lähteä vierailulle havannoimaan minkälaista saamelaisuutta sieltä löytyy, ajatus on täysin epäinhimillinen. Jokainen saamelainen ja ylälapissa asuva ihminen näkee omilla silmillään mikä tilanne on ja jokaisella on oikeus vaalia kulttuuriaan kuten tahtoo. Se mikä on ihmisten tahtotila näkyy lastenlapsissamme ja siihen meidän tulisi nyt suunnata yhteiset voimavaramme, ei tähän.

    VastaaPoista
  2. Olet mielestäni harvinaisen oikeassa tuossa huolessasi kielten säilymisestä. Olen seurannut vuosikymmenet saamelaisvaltuuskunnan ja -käräjien politiikkaa ja ihmetellyt eräänkin kerran miten vähän mielenkiintoa ja ponnistusta on riittänyt kielten vaalimiseen ja muuhun perinteisesti kulttuuriksi mielletyyn. Sen sijaan mielenkiintoa on riittänyt maihin ja vesiin sekä yksinoikeuksiin tietyissä, käytännössä vain pienen ihmisryhmän harjoittamissa elinkeinoissa ja käyttömuodoissa.
    Jos sama ruuti olisi käytetty siis toisin, voitaisiin olla nykyistä paremmassa jamassa kieltenkin osalta.
    Minulla on tuntuma siihen, että myötämieltä etenkin uhanalaisimpien inarinsaamen ja koltan elvyttämiseen löytyy etnisen vedenjakajan toiselta puolelta. Hyvä ei tilanne ole varmasti pohjoissaamenkaan kohdalla, kun arvioidaan kielen säilymistä nykynuorison ja sitä seuraavien muutaman sukupolven käytössä. Nykyäänkin pohjoissaamea kuulee arkisissa yhteyksissä yleisesti enää Utsjoella. Muualla sen käyttö näyttää jo enemmän puhumaan alkamiselta tai esittämiseltä.

    VastaaPoista
  3. ei rekisterittömät saamelaiset kuitenkaan ole syyllisiä kielen tilaan, kuten julkisuudessa annetaan ymmärtää.

    VastaaPoista
  4. No eivät varmasti. Sikäli kun vähänkään ymmärrän, uudet saamelaisiksi hyväksytyt henkilöt toisivat päinvastoin lisävoimaa kielten säilyttämiselle. En usko tippaakaan väitteisiin, joiden mukaan 100 000 suomalaista haluaisi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon hävittämään saamelaiskulttuuria.

    VastaaPoista
  5. Mutta julkisuudessa on painotettu, että saamelaiskäräjät ei halua riveihinsä enää yhtään uutta saamelaista, sillä heille ei merkitse mitään se, että onko saamelaisia 10 vai 20, mutta kunhan ei kuitenkaan 100 000. Että sama alkuperäiskansasuoja on, vaikka lukumäärä on pieni. Sinänsä ihmeellistä ajattelua. Ei mene minun päähän, että mikä siinä on takana. Tietenkin, jos pelätään vallan ja rahojen uusjakoa, niin sitten voin ymmärtää, mutta ei se silti oikein uppoa. Yksi juttu on se, että jos valta menetettäisiinkin, niin ei sitä oikeusvaltiossa pitäisi diktatuurin keinoin kuitenkaan pyrkiä estämäään. Oli sitten alkuperäiskansa tai ei. Demokratia paitsi tarkoittaa sitä, että pyrkii tekemään töitä koko kansan puolesta, eikä harvojen ja valittujen.

    Toinen juttu, mikä häiritsee on se, ettei ihmisiä kunnioiteta eikä tunneta. Omat pienet piirit vain pönkittävät egoa. Sellaista aljuseurakuntaa vedetään perässä. Onneksi ihailijoiden laumalla osalla aukeaa silmät. Nuoret on vielä suvaitsemattomia ja tietämättömiä, eivät tunne sukuja eivätkä historiaa. Se on tullut selväksi. Eivätkä kunnioita ketään. Sellaisella käytöksellä ei voi kyllä päästä taivaaseen.

    VastaaPoista
  6. Hyvä keskittyä nyt vaan siihen kaivoshommaan

    VastaaPoista