Kieli alkuperäisyyden tunnuksena

Kielestä on kehitetty Suomessa aivan omaperäinen alkuperäiskansan määrite.

Siihen vannotaan kun erotellaan kuka kelpaa saamelaiseksi ja kenen on tyytyminen vaikkapa kadonneeksi tai suomalaistuneeksi lappalaiseksi. Kieli ei ole kuitenkaan aivan ehdoton alkuperäiskansan tunnus, onhan saamelaisia, jotka eivät osaa saamea ja toisaalta muita jotka puhuvat hyvinkin saamea.

Jälkimmäisistä tuntuu tulleen joltinenkin ongelma muun muassa saamelaiskäräjien puheenjohtajalle Klemetti Näkkäläjärvelle. Jo ennestään ongelmanaan olleiden lappalaisten lisäksi.

Alkuperäiskansasta ja alkuperäisyydestä väännettäessä on asialla ollut sakkia ja asiantuntijoita joka lähtöön. Valikoivaan kielialkuperäisyyteen ovat määrittelyssään hirttäytyneet aiemmin monet hyväuskoiset tutkijat ja politikoivat professorit. Sittemmin on tullut joukko nuorempia tutkijoita, jotka ovat lähteneet liikkeelle historiallisista ja oikeushistoriallisista lähtökuopista sotkien kisan jo sovittuja taktiikoita.

Kolmas ryhmä ovat meikäläiset maatiaisepäilijät, jotka ovat paneutuneet lukemaan sekä politikoivien että historiaan nojaavien tutkijoiden töitä ja koettaneet muodostaa niistä järkeen käypää kuvaa Suomen pohjoisen kolkan kuumasta kysymyksestä.

Siinä eräs mielestäni pätevä keino on nykypäivästä historiaan suuntautuva asioiden aikajärjestykseen asettaminen sekä muun muassa internetin ja kirjallisuuden sisältämän tiedon haravointi ja ennen kaikkea vertaileminen.

Painotan vertaamista jo siksikin, että esimerkiksi Wikipedian näyttävät jotkut tahot vallanneen varsin onnistuneesti muun muassa saamelaisten historian selityksillään.

Joskus näillä tiedonhankintaretkillä sukeltaa hauskoihinkin tuoksinoihin. Niinpä käteeni osui Helsingin Sanomissa viime vuoden lopulla käytyä keskustelua ”Suomi” ja ”suomalainen” -sanojen alkuperästä. Huomasin, että samaa keskustelua oli sittemmin kommentoinut myös Matti Asikainen paikallislehti Inarilaisessa.

Inarilaisessakin muutamat kerrat alkuperäiskansa-asiaan kantaa ottanut ja mielestäni monissa asioissa ihan jäljillä oleva Arvi Hagelin oli Hesarissa arvioinut suomalaisten esi-isien olleen Baltiasta pohjoiseen rantautuneita lättiläisiä, saameksi láddelaš, jotka vaihtoivat kielensä saamensukuiseksi joutuessaan vuorovaikutukseen alueen alkuperäisasukkaiden kanssa.

Hagelinin mukaan Suomea alkuperäisinä asuttaneet saamelaiset olisivat kutsuneet noita murteella saamea puhuvia tulokkaita nimellä ”suomalaš”.

Asikainen esittää Inarilaisessa kysymyksen, kuinka Hagelinin kertoma kielenvaihdos saattoi lopulta ulottua myös Suomenlahden eteläpuolelle, tunnetaanhan eestin ja suomen kielten lähisukulaisuus. Ehkä eesti eli lätti muotoutui Suomesta takaisin soutaneiden paluumuuttajien murteesta? Suomen kielihän on kai sitten Hagelinin teoriaan nojaten muotoutunut tänne jääneiden lättiläisten yrityksestä puhua keskenään saamea.

Tiedä mihin näissä alkuperäisyyden piirikunnallisissa vielä päädytäänkään.

Kielentutkijoiden mukaan saamen kielen sanat ”laddi”, láddelaš ovat lainoja skandinaavisista sanoista ”land” ja ”landsbo”. Näin láddelaš olisi tarkoittanut alun perin etelästä muuttanutta maanviljelijää.

Asikainen leikittelee paikallislehdessä Suomi -sanan alkuperälläkin eli että oliko muna ennen kanaa: Sapmi/Saame ennen Suomea vaiko Saame pelkkä savolaismurteesta juontuva ”Suami”-väännös.

Professori Eljas Pohtila siteerasi omassa suomalaisten ja saamelaisten sukujuuria ruotineessa kirjoituksessaan toista professoria, Jouko Vahtolaa, jonka mukaan Sapmi- ja sapmelas -sanojen alkumuodoksi jossain tarjotut ”sämä” ja ”häme” tarkoittavat yleisesti vain ihmistä.

Minä uskon tietoon, jonka mukaan Suomen aluetta asutettiin jääkauden jälkeen Karjalan suunnasta ja tulijat olivat suomalais-ugrilaisia vanhan suomen puhujia. Heihin kuuluivat omana säilyneenä tai muuntuneena murreryhmänään sittemmin lappalaisina puhutellut tulijat, joiden kieliperintöä ovat myös lapinkielenä alkuperäinen inarinsaame ja joiden sukujuuret yltänevät koltat idempää mukaan lukien Tenon jokisaamelaisiin asti.

Olen lukenut ja kuunnellut seminaaripuheita myös täällä pohjoisessa tapahtuneesta kielenvaihdosta, kun nykyisen Norjan rannikolta itään suunnanneet asuttajat vaihtoivat tietäjien mukaan baskijuurta olleen kielensä suomalais-ugrilaiseksi.

En ryhdy spekuloimaan keitä nuo kielenvaihtajat olivat, kun geenitutkimustakaan ei ole tässä käden ulottuvilla apuna. Eli kielellä näitä alkuperäasioita lienee aika vaikea ihan oikeastikin selittää.

Eikä näissä itäisissä ja läntisissä asuttajissa ja ees taas soutajissa vielä kaikki!

Keitä alkuperäisiä olivat ne suomalais-ugrilaisiksi esitetyt  bjarmit, joiden maa  Bjarmia näkyy ikivanhoissa kartoissa nykyisestä Finnmarkista itäkaakkoon, Vienanmeren suuntaan. Heidäthän norjalaisten kuningas Ottar kohtasi joskus 800-luvulla seilatessaan pohjoiseen ja koilliseen ja tavattuaan sitä ennen rannikolla vain finnejä.

Niin, finnejähän on sittemmin selitetty saamelaisiksi.

Ja niin edelleen…

Veikko