Klemetti Näkkäläjärvi janoaa valtaa

Lapin Kansa uutisoi 5.5.2012 saamelaiskäräjien puheenjohtajan Klemetti Näkkäläjärven oikeusministeriölle antaman lausunnon, jonka mukaan korkeimmalta hallinto-oikeudelta (KHO) on otettava pois mahdollisuus muuttaa saamelaiskäräjien vaalilautakunnan päätöstä siitä kuka hyväksytään saamelaiseksi käräjien vaaliluetteloon.

Näkkäläjärven mielestä vaalilautakunnan kielteisestä päätöksestä saisi valittaa ainoastaan käräjien hallitukselle, joka olisi näin saamelaisuuden määrittelyssä ylin valituselin.

Lausunto tähtää saamelaiskäräjälain muuttamiseen siten, että muutoksella estettäisiin viime käräjävaalien tapahtumien uusiutuminen. Tällöinhän KHO kumosi käräjien vaalilautakunnan ja -hallituksen kielteiset päätökset neljän vaaliluetteloon hakeneen inarinsaamelaista sukujuurta olevan hakijan osalta. Tapaus on järkyttänyt saamelaiskäräjien pohjoissaamelaista johtoa ja tilanteesta on saamelaisnuorten järjestön kautta kirjelmöity aina YK:lle asti.

Näkkäläjärvi perustelee lausuntoaan muun muassa YK:n alkuperäiskansajulistuksella ja katsoo nykyisen käytännön loukkaavan saamelaisten itsemääräämisoikeutta. Hän viittaa siihenkin, että Norjassa saamelaiskäräjät on ylin päättävä elin vaaliasioissa.

Mielenkiintoinen kohta lausunnossa on se, että Näkkäläjärvi esittää selvitettäväksi, onko kolme äänioikeutettua liian vähän asettamaan ehdokkaan käräjävaaleihin. Sattumaako sikäli, että KHO:n vaaliluetteloon hyväksymiä lappalaisia oli neljä - eli 3 ­­plus 1.

Olikohan tuo noin pikkutarkkaa varmistelemista, ettei vaan käräjien entisen lakimiessihteerin Heikki J. Hyvärisen saamelaisten julkiseksi vihamieheksi julistama Yrjö Mattila tai joku muu noista neljästä ei-toivotusta saamelaisesta vain ilmestyisi saamelaiskäräjille?

On todella mielenkiintoista nähdä riittääkö juristitaustan omaavalla oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonilla (r.) kantti ajaa lakimuutosta, jolla ihmisten etnisyyden määrittely annettaisiin yksin pienen ja asioita helposti pärstäkertoimen mukaan arvioivan konklaavin oikeudeksi. Oikeusvaltiossa luulisi, että korkeimmalle oikeusasteelle tulisi taata mahdollisuus arvioida näin tärkeää, ihmisen oikeusturvaa syvästi koskettavaa asiaa laajemmin lakien ja kansainvälisten sopimusten valossa.

Klemetti Näkkäläjärvi edellyttää myös, että saamelaiskäräjille taataan vielä mahdollisuus kommentoida ILO 169 -sopimuksen ratifiointia selvittäneen oikeusministeriön selvitysmiehen Eero J. Aarnion selvitystä.

Klemetillä tuskin on pelko puserossa Aarnion suhteen, sillä kyseinen lainsäädäntöneuvos on osoittautunut viime vuosikymmeninä varsin luotettavaksi saamelaiskäräjien politiikan tukijaksi.

Näkkäläjärvi myös edellyttää, että mikäli ILO-ratifioinnin osalta perustetaan vielä jokin työryhmä, on saamelaiskäräjille varattava mahdollisuus nimittää puolet sen jäsenistä. Eivätpä ole ajatukset ja vaatimukset saamelaiskäräjien johdossa muuttuneet, vaikka kasvot ovat saamelaisvaltuuskunnan ajoista alkaen vaihtuneet.

Saamelaisvaltuuskunnassa kolttien luottamusmies, sevettijärveläinen Matti Sverloff yritti taannoin kiinnittää huomiota kieleen ja lopulta subjektiiviseen arviointiin nojaavan saamelaismääritelmän heikkouteen ja esitti sen muuttamisesta oikeudenmukaisemmaksi huomioimalla myös ja etenkin polveutumien. Kolttalaissahan koltaksi katsotaan myös puoliso, vaikka hän ei olisikaan syntyperäinen koltta.

Tuolloin oltiin valmistelemassa saamelaislakia, josta olen kirjoittanut aiemmin.

Enontekiöläinen pohjoissaamelainen Nils Henrik Valkeapää kimposi pystyyn kommentoimaan välittömästi Sverloffin esitystä:

”Kuulehan Matti! Meille on tulossa sellainen uusi ja niin hyvä laki, että meidän ei ole järkevää ruveta kasvattamaan tätä meidän porukkaa.”

Kirjasin tuon Valkeapään lauseen sanatarkasti ylös, mutta suoraan en sitä näköjään silloiseen uutiseeni kyseisestä kokouksesta laittanut. Sen sijaan kyllä kerroin saamelaismääritelmästä käydystä keskustelusta.

Tuo lyhyeen lopetettu keskustelu herätti joka tapauksessa kiinnostukseni ruveta etsimään käsiini sitä ”niin hyvää lakia”.

Matti Sverloffin aikaan saamelaisten vähemmistöt, koltat ja inarinsaamelaiset, osasivat sulkea suunsa kun niin kehotettiin. Virallisesti saamelaisvaltuuskunnassa ja vielä alussa -käräjilläkin vallitsi siis harras yksimielisyys.

Nyt kun Klemetti Näkkäläjärvi lausuu oikeusministeriölle mielestään väärälle taholle luisuneesta saamelaisuuden määrittelystä, on muistettava, että saamelaiskäräjillä Suomen alkuperäisimmät saamelaiset, inarinsaamelaiset sekä ainakin yksi kolttaedustaja, eivät yhdy tähän lausuntoon. He ovat vaatineet polveutumisen ja samastumisen painottamista.

Eikä Klemetti Näkkäläjärvi näe hyvänä asiana jos inarinsaamelaisten joukko käräjillä kasvaisi. Eikä sitä, että ILO-sopimusta ruvettaisiin ratifioimaan ottamalla mukaan myös Lapinmaan historiallinen alkuperäiskansa.

Veikko