Indigenous people

Saamensukuiset Lapinmaan kanta-asukkaiden jälkeläiset ovat vaatineet ILO 169 -sopimuksen tarkempaa tulkintaa suomeksi selvitettäessä keitä sopimus tarkoittaa ja mitä sen tarkoittaman ryhmän asemalta edellytetään.

ILO 169 -sopimuksen tarkentamista Suomessa haluaa myös saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi käräjien hallituksen nimissä oikeusministeriölle antamassaan lausunnossa.

Kummatkin vaatijat näkevät siis omista lähtökohdistaan ja omia asemiaan perustellakseen aiheelliseksi tarkentaa sopimustekstiä. Edes Näkkäläjärveä ei tunnu vakuuttavan saamelaiskäräjien entisen lakimiessihteerin OTK Heikki J. Hyvärisen muutamaan kertaan tiivistämä perustelu: Kun saamelaiset on saatu kirjatuksi Suomen nykyisen perustuslain 17. pykälään maan ainoaksi alkuperäiskansaksi, ei siinä kannata lappalaisten enää rypistellä; hehän ovat Hyvärisen mielestä suomalaisia talollisia.
Asia on siis hänen mielestään kiveen hakattu.

Kun lukee ILO 169 -sopimuksen käännöksestä jo kauan sitten esitettyjä tulkintoja, joutuu mielessään kysymään millaisella perehtymisellä perustuslain 17. pykälää oikein kirjoitettiin ja perusteltiin.  ILO 169 -sopimuksen määritelmä alkuperäiskansasta kun taitaa olla ainoa juridinen alkuperäiskansan määritelmä.

Sopimuksen suomenkielisessä käännöksessä sen kerrotaan koskevan ”itsenäisissä maissa eläviä heimokansoja, jotka eroavat selvästi maan muista väestöryhmistä sosiaalisten, kulttuuristen ja taloudellisten olojensa puolesta ja joiden asema määräytyy kokonaan tai osittain niiden omien tapojen tai perinteiden tai erityislainsäädännön mukaan” sekä ”niitä itsenäisissä maissa eläviä kansoja, joita pidetään alkuasukkaina, koska he polveutuvat väestöstä, joka maan valloituksen tai asuttamisen tai nykyisten valtionrajojen muodostumisen aikaan asui maassa tai sillä maantieteellisellä alueella, johon maa kuuluu…”

Käsiini sattui FM Pertti Alasen kansantajuinen lausunto ”Lappalaiset (saamelaiset) Suomen alkuperäiskansana” vuodelta 1998. Lausunto lienee pyydetty ja sitä on käytetty jonkin harkinnan pohjana ainakin sosialidemokraattisessa eduskuntaryhmässä ILO-asioita silloinkin mietittäessä. Alanen on koonnut kahdeksaan liuskaan tuon hetken tuoreinta tulkintaa sekä sopimustekstistä että Suomessa asuvien väestöryhmien muodostumisesta alkuperäisyyskäsitteen kannalta.

ILO-sopimustekstissä alkuperäiskansoja kuvataan englannin adjektiivilla ”indigenous”, josta vastaava substantiivi on ”indigene”. Alasen mukaan sanan suomentamisessa on ongelmia, jotka ”virallinen” suomennus on ohittanut.

”Indigenous” on vakiintuneesti suomennettu ”kotimaiseksi, syntyperäiseksi” tai ”synnynnäiseksi” ja sana englantiin on peräisin latinan sanasta ”indigena” eli ”maassa syntynyt”. Alasen mukaan sivistyssana ”indigenaatti” tarkoittaa syntyperään ja kotipaikkaan perustuvaa oikeutta, kansalaisoikeutta.

Indigenous-sanan synonyymejä ovat englannissa ”aboriginal” (latinasta ab origine eli ”alusta alkaen”) ja ”native” (latinasta nativus eli ”synnynnäinen, luonnollinen”). Aboriginaalin vakiintunut suomennus on ”alkuasukas”.

Kun ”indigenous” on vuonna 1989 käännetty ILO:n suomenkieliseen sopimustekstiin ”alkuperäiseksi”, tarkoituksena lienee Alasen mukaan ollut halu välttää sinänsä täysin korrektia sanaa ”alkuasukas”, mutta myös ”syntyperäistä”, joka olisi ollut täysin adekvaatti eli tarkoin vastaava käännös.

Miksiköhän vältettiin?

Alanen pohtii edelleen mitä ”alkuperäiskansoja” Suomessa voisi olla. Kyse on hänen mukaansa silloin Suomessa syntyneistä eli kirjaimellisesti ”indigenous”-kansoista. Niinpä tällaisiin asioihin näköjään vielä nykyäänkin kantaa ottava Alanen toteaa, etteivät 1200-luvulla Manner-Suomeen rantautuneet ruotsalaiset tai 1500-luvulla tulleet mustalaiset eivätkä muutkaan maahanmuuttajat ole niitä, vaikka heimokansan määritykset sinällään molempiin mainittuihin sopivatkin (eri asia hyväksyvätkö Stefan Wallin ja Eva Biaudet moisen määrityksen - toimittajan huomautus).

Alasen mukaan Suomen alkuperäiskansoina jäljelle jäävät vain suomalaiset ja saamelaiset, joista jälkimmäisistä hänen mielestään olisi luontevaa puhua lappalaisina.

Alanen huomauttaa, että vielä 1960-luvulla julkaistuissa tietosana- ja oppikirjoissa kerrottiin, että suomalaiset muuttivat joskus ajanlaskumme vaihteesta alkaen Karjalan ja Aunuksen kannasta pitkin sekä Suomenlahden yli Suomeen ja levittäytyivät vähitellen kohti pohjoista. Opin mukaan lappalaiset vetäytyivät suomalaisten tieltä pohjoisemmas veroja ja maanvaltaajia pakoon. Teoria perustui lähinnä suomalais-ugrilaisen kielitieteen ajoituksiin ja arkeologiseen asutuskatkosteoriaan.

Seuraavilla vuosikymmenillä nuo minun ”kansakouluhistoriaksi” kuvaamani opit on kuitenkin kumottu niin suomalais-ugrilaisen kielitieteen kuin geneettisen, paleoekologisen (asutushistorian ja varhaisen ihmistoiminnan vaiheita sedimenttikerrostumista analysoivan), historiallisen, antropologisen jne. tutkimuksen yhteispäätelmin: Nykyisin Suomen kansan, suomalaisten, katsotaan syntyneen Suomen alueella, joka ei ole ollut jääkauden jäljeltä autioitunut.

Vuosituhansien kuluessa Suomen alueelle on tullut eri tahoilta väestöryhmiä, jotka ovat aina sulautuneet entisiin. Mitään näistä tulijoista ei voi nykytieteen valossa nimittää ”suomalaisiksi”, vaan suomalaiset samoin kuin muut Suomen heimot, saamelaiset siinä joukossa, ovat kehittyneet täällä. Sisäiset muuttoliikkeet ovat myöhemmin yhtenäistäneet tuota heimojen Suomea.

Se on kuitenkin myös osoitettu, että ensimmäiset asukkaat Suomen nykyiselle alueelle ovat tulleet etelästä ja idästä.

Genetiikasta Pertti Alanen vielä kokoaa, että suomalaiset, saamelaiset ja suomenruotsalaiset eroavat geneettisesti huomattavasti toisistaan. Geneettinen tutkimus ei paljasta kummat ovat Suomen alueella vanhempaa väestöä, suomalaiset vai saamelaiset. Lisäksi Suomen saamelaisryhmät eroavat geneettisiä perimiä tutkineen professori Reijo Norion mukaan geneettisesti suuresti toisistaankin.

Pertti Alanen esittää vuonna 1998 antamansa lausunnon lopuksi, että kirjaimellisesti ”indigenous”-kansoja on Suomessa kaksi: suomalaiset ja saamelaiset. Jos hänestä halutaan painottaa sosiaalisia, taloudellisia, kielellisiä ja kulttuurisia eroja, alkuperäiskansoja voisi olla myös neljä; suomalaiset, inarinsaamelaiset eli järvisaamelaiset, koltat ja porosaamelaiset. Jostain syystä hän jättää aiemmin lausunnossaan viittaamat metsäsaamelaiset huomiotta eli pitäytyy nykyajan ”saamelaisten kotiseutualueessa”.

”Symmetrisyyden vuoksi tulisi perustuslaissa mainita joko kummatkin tai neljä alkuperäiskansaa, tai jättää kokonaan mainitsematta”, lausuu Alanen.

 Hänen mielestään saamelaisten säätäminen Suomen ainoaksi alkuperäiskansaksi on vailla tieteellistä pohjaa

.

 Veikko