Ugh! Päällikkö on jälleen puhunut

Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi on jälleen sivallellut sanan miekallaan. Osansa saivat päällikön viimeisimmässä puhuttelussa eduskunnan oikeusasiamiehen asettama ihmisoikeusvaltuuskunta ja allekirjoittanut. Ensin mainittu ei ollut lähtenyt tukemaan saamelaiskäräjien johdon ajamaa saamelaiskäräjälain uudistamisen mallia ja meikäläinen taas on osoittanut jälleen kerran suurta saamelaisvihamielisyyttä jättämällä eriävän mielipiteen työnsä päättäneen Pentti Lähteenojan metsähallituslakityöryhmän mietintöön.

Ihan ensimmäiseksi esitän, että statuksettomat saamelaiset hakisivat edustusta tuossa ihmisoikeusvaltuuskunnassa. Toiseksi totean, että Klemetti vääristelee ja puhuu suulla suuremmalla kirjoittaessaan eriävän mielipiteeni heijastamasta ”saamelaisvastaisesta ilmapiiristä”. Minä en sellaista edusta, vaikka vastustankin päällikön ajamaa, myös saamelaisia erottelevaa rasistista etnopolitiikkaa.

Näkkäläjärvi kertoo viettäneensä viime viikot tiiviisti Helsingissä neuvottelemassa ministerien kanssa saamelaiskäräjälakiesityksestä ja erityisesti sen saamelaismääritelmästä. Myös metsähallituslaki on ollut puheena, näin erilaiset lähteet sieltä Helsingistä ovat kertoneet.

Merkille pantavaa oli, että Näkkäläjärvi tuli retkensä jälkeen julkisuuteen kertomalla, ettei ILO 169 -sopimusta tulla tällä vaalikaudella ratifioimaan ja että on aika laittaa tuolle pyrkimykselle piste. Toki hän nyt blogissaan jo kirjoittaa, ettei Lähteenojan työryhmän ehdotus heikennä saamelaisten kulttuuri-itsehallintoa, vaan vahvistaa jonkin verran lainsäädännöllisesti saamelaiskulttuurin suojaa, eikä ehdotus heikennä ILO 169 -sopimuksen ratifiointiedellytyksiä, ”mutta on muistettava, että työryhmän esitykset eivät poista ILO169 -sopimuksen ratifiointiesteitä”.

Asian voisi ehkä selkeämminkin kirjoittaa, mutta näin sen Näkkäläjärvi nyt muotoilee. Ja kirjoittaa edelleen, että näyttää aivan selvältä, ettei sopimusta ratifioida tällä vaalikaudella, ja että saamelaiskäräjät tekee toki kaikkensa, että ratifiointi voitaisiin tehdä. Näkkäläjärven mukaan ratifioinnin etenemisen tiellä ovat muiden muassa eurovaalit, joissa ILO 169 nousee hänen mukaansa esille, vaikkei yleissopimuksen ratifiointi liitykään EU-parlamentin tehtäviin.

Selitys tuokin. Veikkaan vielä, että ILO 169 nousee esille myös EU-vaalien jälkeen tulevissa eduskuntavaaleissa. Ehkäpä yksi teema voisi olla pitäisikö Suomen selvittää ILO 169 -sopimuksen ratifiointiin liittyen keitä tuon sopimuksen piiriin pitäisi liittää ja mikä olisi tuon liitettävän alkuperäiskansan historiallinen asuinalue. Toinen vaihtoehto on tietenkin se, että Suomi ilmoittaisi lopullisesti jättävänsä ILO 169 -asian pois seuraavien hallitustensa ohjelmista.

Mitä puhe pisteen laittamisesta ILO 169 -sopimuksen ratifioinnille tai sen jättämisestä jonnekin aikaan parempaan voisi tarkoittaa? Tästä on erilaisia taustatietoja, mutta ehkä on parempi pitäytyä ”mahdollisten tarkoitusten” parissa. Voisi näet olla, että Helsingissä on pyritty tekemään kauppoja, joissa toisessa vaakakupissa ovat saamelaiskäräjien johdon ajamat valikoiva saamelaismääritelmä, saamelaiskäräjälakiin lisäksi viranomaisille ja julkisyhteisöille säädettävä yhteistyövelvoite sekä Lähteenojan työryhmän ehdotuksen mukainen osio metsähallituslaissa. Toisessa vaakakupissa olisi Suomen säästäminen kiusalliselta ILO-painostukselta ja mahdolliselta hankalalta alkuperäiskansan ja sen alueen määrittelyltä - ainakin toistaiseksi.

Kauppa toisi Klemetin piirille enemmän kuin mitä ILO 169 -sopimuksen ratifiointi edellyttää ja jättäisi samalla lappalaiset ja statuksettomat saamelaiset osattomiksi lehdelle soittelemaan. Valtionkin puolelta kyseessä voisi olla houkutteleva sopimus. Ainakin siihen asti kunnes se saisi riesakseen toisen alkuperäiskansan julistuksineen ja vaatimuksineen. En nimittäin usko, että Lapissa nieltäisiin noin vain yhden etnisen ryhmän eliitin nousua pelkän poliittisen saannon nojalla suvereeniin valta-asemaan. Sitähän nuo yhteistyövelvoitteet ja kulttuurin heikentämiskiellot viime kädessä tarkoittaisivat.

Ja tuota yhden kulttuurimuodon yksinvaltaa kavahdetaan myös saamelaisten omassa keskuudessa, se kävi varsin hyvin ilmi Lähteenojan työryhmän työn aikana saamistani kannanotoista.

Vallasta ja sen lisäämisestä saamelaiskäräjälain uudistamisvaatimuksissa ja Lähteenojan työryhmän ehdotuksessa on todellakin kysymys. Kun Klemetti esimerkiksi ihmettelee miten eriävää mielipidettäni voidaan perustella kunnallisen itsehallinnon tai aluekehityksen näkökulmasta, täytyy jo tuota ”ihmettelyä” ihmetellä. Jos saamelaiskäräjälakiin ehdotettu yhteistyövelvoite toteutuisi ja jos metsähallituslakiin ehdotetut yhteistyövelvoite ja heikentämiskielto toteutuisivat, seuraisi siitä myös kunnille ja aluekehitykselle huomattavia lisävaikeuksia. Näin uskallan väittää Lähteenojan työryhmän mallina olleen kaivoslain kokemusten perusteella.

Ja eihän lakien avaamisten ole tarkoitus näihinkään jäädä. Minun kuulteni Klemetti Näkkäläjärvi on maininnut tarpeesta avata vielä ainakin maankäyttö- ja rakennuslaki sekä luonnonsuojelulaki. Niidenkään soveltamisella kun ei saisi haitata saamelaiskulttuurin harjoittamista.

Minusta oli valitettavaa, että Pentti Lähteenoja ajautui työryhmänsä puheenjohtajana saamelaiskäräjien johdon ja myös oikeusministeriön ja ympäristöministeriön edustajien vietäväksi. Hän jopa suostui tekemään joitain Näkkäläjärven esittämiä muutoksia työryhmän ehdotukseen vielä sen viimeisen kokouksen jälkeen. Ennen tuota Klemetin viimeistä iltalypsyä minulle oli annettu aiempi takaraja eriävän mielipiteeni jättämiseen.

En tiedä tekikö Lähteenoja tuossa vaiheessa virheen ja kuinka suuren, mutta minusta hän meni virkavastuullisena ministeriön edustajana liian pitkälle kertoessaan julkisuudessa (Esim. Lapin Kansa 20.3.2014), ettei työryhmän ehdotusten säätämisestä lakiin seuraisi mitään radikaaleja muutoksia. Lähteenojan mukaa kyseessä olisi ”vain olemassa olevien hyvien käytäntöjen kirjaaminen lakiin”.

Ei voine olla totta, että Lähteenoja antoi lausuntonsa ymmärtämättä työryhmänsä ehdotusten todellisia vaikutuksia laiksi säädettyinä. Ja kun hän ymmärtää, mitä lausunto menettelynä tarkoittaa?

Veikko

Jk. Ohessa Ari Laakson kirjoitus 26.3.2014 Lapin Kansassa:

Ja näin sitten Klemetti kuittailee 29.3.2014 Lapin Kansassa:

    Jouni Kitin vastaus Näkkäläjärvelle:

Alkuperäiskansa ei ratkea poliittisilla käsitteillä ja rajavedoilla

Viittaan Klemetti Näkkäläjärven Lapin Kansassa 29.3.2014 julkaistuun kirjoitukseen, jossa hän puolustaa ajamaansa ahdasta saamelaismääritelmää. Olen sitä mieltä että ajatus, jonka mukaan kaikki alkuperäiskansakysymyksiin liittyvät ongelmat voitaisiin ratkaista poliittisilla käsitemääritelmillä "kuka on saamelainen" ja mielivaltaisten rajojen vetämisellä, perustuu harhakuvitelmaan "etnisesti oikeasta alkuperäiskansasta" ja sen asuinalueesta.

Euroopan olisi jo pitänyt oppia, mihin etninen erottelu ja etnisen puhtauden tavoittelu johtaa. On käsittämätöntä väittää, että diskriminoiva määritelmä pelastaa saamelaisen kulttuurin ja saamen kielen. Mitä saamenkieleen tulee, saamelaiskäräjien näyttö sen turvaamisessa ei ole uskottava, koska saamenkielen turvaamista ei ole asetettu kaikkia saamelaisia yhdistäväksi tavoitteeksi. Henkilökohtainen kantani ILOn sopimuksen ratifiointiin on, että sopimuksen ratifioinnille ei ole vielä edellytyksiä. Ensin olisi selvitettävä, keitä alkuperäiskansan määritelmä sopimuksessa todellisuudessa koskee. Siinä on sitoutumattomille tutkijoille työsarkaa.

Tässä yhteydessä viittaan saamelaisyhteisön sisällä vallitseviin kiistoihin siitä, kuka hyväksytään saamelaiskäräjien vaaliluetteloon ja viralliseksi saamelaiseksi. Esimerkiksi inarinsaamelaiset ovat julkisuudessa ilmaisseet oikeutetusti erimielisyytensä saamelaiskäräjien johdon kanssa saamelaisuuden määritelmästä. Saamelaiskäräjien tekemiin päätöksiin on myös haettu ja saatu korjauksia Korkeimmasta hallinto-oikeudesta, viimeksi vuonna 2011. Käsitykseni mukaan saamelaiskäräjälakityöryhmän esityksen mukaan ILOn ratifiointi entistäkin ahtaamman saamelaismääritelmän perusteella pahentaisi tilannetta. Kun alkuperäiskansan jäseniksi tunnustetuille taataan erityisoikeuksia niin lain edessä statuksettomat, mutta saamelaisiksi itsensä kokevat tulevansa syrjityksi. Oikeusvaltiossa tällaista syrjintää ei tule sallia.

Jouni Kitti

Saamenkielisen Sapmelas-lehden päätoimittaja vv. 1980-1999

Ari Laakso oikoo Klemettiä Lapin Kansassa 2.4.2014:

Metsähallituslakiin ehdotettavat ”saamelaispykälät”

Julkaisenpa tässä blogissani ennakkoon osan 19.3.2014 maa- ja metsätalousministeri Jari Koskiselle luovutettavasta työryhmämietinnöstä, joka sisältää esityksen ”saamelaispykälistä” valmisteilla olevaan metsähallituslakiin.

Jätin mietintöön eriävän mielipiteeni.

Mietinnön ehdotukset nojaavat mm. uuden kaivoslain säännöksiin ja ehdotuksella ennakoidaan yhteistyövelvoitteen osalta myös valtioneuvoston ministerityöryhmän käsittelyssä olevan saamelaiskäräjälain uudistuksen läpi menoa.

Miettikääpä tykönänne mitä nuo työryhmän ehdotukset tarkoittavat käytännössä! Työryhmän enemmistö ei halunnut lähettää mietintöä lausuntokierrokselle metsähallituslain säädännän kiireeseen vedoten, mutta olen esittänyt vielä nyt jälkeenpäin lausuntokierroksen järjestämistä, koska lakipaketin käsittely näyttää joka tapauksessa viivästyvän muun muassa Metsähallituksen yhtiöittämisestä nousseen kaplakan takia. Tästä ”pienemmästä jutusta” eli näistä pykälistä päättäjistä toistaiseksi vain pieni joukko taitaa tietääkään.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

Luku : Saamelaisten kotiseutualuetta koskevat erityissäännökset

a §. Saamelaisten kotiseutualueella tapahtuva suunnittelu. Metsähallituksen tehtävänä olisi valmisteltaessa saamelaisten kotiseutualueella valtion maa- ja vesialueiden hoitoa ja käyttöä selvittää toiminnasta aiheutuvat vaikutukset saamelaisten oikeuden kannalta alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan sekä harkita mahdollisten haittojen vähentämiseksi tarvittavat toimenpiteet.

Tarkoituksena olisi, että säännös koskisi saamelaisten kannalta merkityksellistä valtion maa- ja vesialueiden hoidon ja käytön valmistelua. Säännöksen tarkoitus on turvata säädösperusteisesti, että valmisteltaessa valtion maa- ja vesialueiden hoitoa ja käyttöä suunnitelmista aiheutuvat vaikutukset saamelaiskulttuurille selvitetään yhteistyössä saamelaiskäräjien ja koltta-alueella kolttien kyläkokouksen kanssa, ja siten pyritään löytämään saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksien toteutumisen kannalta mahdollisimman hyviä ratkaisuja. Esimerkkeinä hoidon ja käytön suunnittelusta, jota säännös koskisi, voidaan mainita metsätalouden periaatteet ja hakkuusuunnitteet, maan myynnin, oston ja vaihdon periaatteet, luonnonvarasuunnitelmien laatiminen, luonnonsuojelualueiden ja erämaa-alueiden hoito- ja käyttösuunnitelmien laatiminen, moottorikelkkareittien suunnittelu sekä maksullisten metsästyslupien ja kalastuslupien myöntämisperiaatteet, silloin kun niillä on olennainen merkitys saamelaisten harjoittamien elinkeinojen tai muun saamelaiskulttuurin kannalta.

Kulttuuri olisi ymmärrettävä ehdotetussa säännöksessä laajana käsitteenä samaan tapaan kuin perustuslain 17 §:n 3 momentissa. Säännös ei siten rajoittuisi ainoastaan kielellisten oikeuksien turvaamiseen ja kehittämiseen, vaan se ulottuisi laajemmin turvaamaan saamelaisten kulttuurimuotoa, johon kuuluvat myös saamelaisten perinteiset elinkeinot, kuten poronhoito, kalastus ja metsästys sekä saamen käsityö.

Selvittäminen koskisi ennen muuta Metsähallituksen luonnonvarasuunnittelua, joka on strategista maa- ja vesialueiden käytön suunnittelua valtion mailla. Suunnittelussa määritellään Metsähallituksen toiminnan painotukset ja keskeisten toimintojen mitoitus suunnitelma-alueittain kymmenvuotiskausittain. Työssä tarkastellaan monipuolisesti Metsähallituksen hallinnassa olevan omaisuuden vaihtoehtoisia käyttömuotoja. Pykälässä säädettävän suunnitteluvelvoitteen lisäksi olisi voimassa, mitä erilaisista selvityksistä, neuvottelumenettelyistä tai kuulemisesta muualla lainsäädännössä säädetään.

Luonnonsuojelualueiden käyttöä sääntelee luonnonsuojelulaki (1096/1996). Laissa säädetään suojelualueilla noudatettavista rauhoitusmääräyksistä ja niistä poikkeamisesta. Muita luonnonsuojelualueita perustettaessa voi valtioneuvosto säätää lisäksi eräistä aluekohtaisista poikkeuksista. Kansallispuistolle on laadittava luonnonsuojelulain mukainen hoito- ja käyttösuunnitelma. Luonnonpuistolle ja muille luonnonsuojelualueille hoito- ja käyttösuunnitelmat laaditaan silloin, kun se on tarpeellista. Hoito- ja käyttösuunnitelmia laaditaan myös erämaalain mukaisille erämaa-alueille. Hoito- ja käyttösuunnitelman laatii aluetta hallinnoiva viranomainen, joka on valtion mailla Metsähallitus. Kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelman vahvistaa ympäristöministeriö. Ehdotetussa säännöksessä tarkoitettu selvittäminen koskisi myös näitä suunnitelmia.

b §. Heikentämiskielto. Pykälässä säädettäisiin saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksien heikentämiskiellosta. Sen mukaisesti saamelaisten kotiseutualueella sijaitsevat tai vaikutuksiltaan sinne ulottuvat, valtion maa- ja vesialueilla toteutettavat Metsähallituksen suunnitelmat ja hankkeet olisi laadittava ja toteutettava niin, etteivät ne olennaisesti heikennä saamelaisten mahdollisuuksia käyttää heille alkuperäiskansana kuuluvia oikeuksia harjoittaa perinteisiä saamelaiselinkeinoja tai muutoin ylläpitää ja kehittää kieltään ja kulttuuriaan. Suunnitelmat ja hankkeet eivät saisi heikentää myöskään kolttien elinolosuhteita tai mahdollisuuksia harjoittaa mainittuja elinkeinoja koltta-alueella. Säädettäväksi ehdotetun heikentämiskiellon tarkoituksena olisi osaltaan turvata saamelaisten oikeus alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Olennaisuuskriteeriä tulee tulkita ja soveltaa perusoikeusmyönteisellä tavalla ja ottaen huomioon YK:n ihmisoikeuskomitean KP-sopimuksen 27 artiklaa koskeva käytäntö (PeVL 32/2010 vp, s. 10).  Ehdotettu heikentämiskielto koskisi Metsähallituksen kaikkea sellaista toimintaa, jonka vaikutukset ulottuvat saamelaisten kotiseutualueelle.

Lisäksi pykälässä säädettäisiin saamelaiskäräjien ja kolttien kyläkokouksen oikeudesta hakea muutosta Metsähallituksen tekemään hallintopäätökseen sillä perusteella, että se on heikentämiskiellon vastainen.

Valituskelpoinen hallintopäätös on määritelty hallintolainkäyttölain (586/1996) 5 §:n 1 momentissa toimenpiteeksi, jolla asia on ratkaistu tai jätetty tutkimatta. Valituskelpoisia hallintopäätöksiä eivät ole esimerkiksi valmisteluun tai tekniseen täytäntöönpanoon sisältyvät ratkaisut.

Metsähallituksen julkiset hallintotehtävät on lueteltu tarkkarajaisesti tämän lain x §:ssä. Muutoksenhausta on puolestaan säädetty y §:ssä. Esimerkiksi luonnonsuojelulain nojalla tehtyyn Metsähallituksen päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin luonnonsuojelulaissa säädetään. Maastoliikennelain 4 §:ssä, kalastuslain 5 §:ssä ja metsästyslain 6 §:ssä tarkoitetuille luville tai päätöksille Metsähallituksen hallinnassa olevan alueen käyttämisestä sanottujen lakien mukaiseen tarkoitukseen voidaan vahvistaa aluekohtaiset kiintiöt. Näitä koskeviin lupiin tai päätöksiin saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.

( Saamelaiskäräjien ja kolttien kyläkokouksen edustajat pitivät välttämättömänä, että sanan olennaisesti asemesta säännöksessä käytettäisiin ilmaisua ”vähäistä suuremmassa määrin”, kuten vesilain 2 luvun 8 §:ssä.)

20 § uusi 2 mom. Neuvottelukunnat. Saamelaisten kotiseutualueen maa- ja vesipinta-ala on yhteensä yli kolme miljoonaa hehtaaria eli kymmenesosa Suomen koko pinta-alasta.  Siitä yli 90 prosenttia on Metsähallituksen hallinnassa.  Luonnonoloiltaan ja elinkeinorakenteeltaan saamelaisten kotiseutualueen kuntien välillä on suuria eroja. Valtion maa- ja vesialueiden käytön suunnittelussa on tärkeää ottaa riittävällä tavalla huomioon erilaiset intressit sekä turvata paikallisten tahojen osallistuminen asioiden valmisteluun. Siksi on perusteltua, että kutakin saamelaisten kotiseutualueen kuntaa varten asetettaisiin neuvottelukunta.

Neuvottelukunnan tehtävänä olisi käsitellä valtion maa- ja vesialueiden sekä niihin kuuluvien luonnonvarojen kestävää käyttöä ja hoitoa.

Kuntakohtaisten neuvottelukuntien tehtävänä olisi toimia neuvoa antavina eliminä esimerkiksi metsätaloutta, hakkuusuunnitelmia, maan myyntiä, ostoa, vaihtoa ja vuokrausta, luonnonvarasuunnitelmia ja valtion retkeilyalueiden järjestyssääntöjä, moottorikelkkareittien ja -urien suunnittelua, maksullisia maastoliikennelupia, metsästyslupia ja kalastuslupia koskevissa asioissa.

Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää tarkemmin neuvottelukuntien tehtävistä, kokoonpanosta, toimikaudesta ja asettamisesta. Tarvittaessa voitaisiin säätää esimerkiksi neuvottelukuntien toiminnan kustannuksista, neuvottelukuntien jäsenmääristä ja toimikausien pituudesta. Tärkeää on, että neuvottelukunnissa olisivat edustettuina saamelaiskäräjät, kolttien kyläkokous ja asianomaiset kunnat. Neuvottelukuntaan voitaisiin nimetä myös muita paikallisia olosuhteita tuntevia asiantuntijoita. Ylä-Lapissa on muusta maasta poiketen runsaasti muun muassa erityisten etuuksien omistajia.

Kansallispuistojen ja erämaa-alueiden osalta alueiden hoidon ja käytön suunnittelu tapahtuisi jatkossakin luonnonsuojelu- ja erämaalain mukaan ja niitä varten erikseen asetettavissa yhteistyöelimissä.

Saamelaiskäräjien ja kolttien kyläkokouksen yhteistyöstä Metsähallituksen kanssa säädetään a §:ssä.

LAKIEHDOTUKSET

Yleiset säännökset

(muutokset ja lisäykset voimassa olevaan lakiin verrattuna kursiivilla)

Luku : Saamelaisten kotiseutualuetta koskevat erityissäännökset

a §. Saamelaisten kotiseutualueella tapahtuva suunnittelu

Valmisteltaessa saamelaisten kotiseutualueella valtion maa- ja vesialueiden hoitoa ja käyttöä Metsähallituksen tulee yhteistyössä saamelaiskäräjien ja koltta-alueella kolttien kyläkokouksen kanssa selvittää suunnitelmista aiheutuvat vaikutukset saamelaisten oikeudelle alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan sekä harkita mahdollisten haittojen vähentämiseksi ja estämiseksi tarvittavat toimenpiteet.

b §. Heikentämiskielto

Saamelaisten kotiseutualueella sijaitsevat tai vaikutuksiltaan sinne ulottuvat, valtion maa- ja vesialueilla toteutettavat Metsähallituksen suunnitelmat ja hankkeet on laadittava ja toteutettava siten, etteivät ne olennaisesti heikennä saamelaisten mahdollisuuksia käyttää heille alkuperäiskansana kuuluvia oikeuksia harjoittaa perinteisiä saamelaiselinkeinoja tai muutoin ylläpitää ja kehittää kieltään ja kulttuuriaan taikka kolttien elinolosuhteita tai näiden mahdollisuuksia harjoittaa mainittuja elinkeinoja koltta-alueella.

Saamelaiskäräjillä ja kolttien kyläkokouksella on oikeus hakea muutosta Metsähallituksen tekemään hallintopäätökseen sillä perusteella, että päätös on heikentämiskiellon vastainen.

20 §. Neuvottelukunnat

Metsähallituksen hallinnassa olevien valtion alueiden käyttöä koskevan päätöksenteon apuna paikallisen väestön aseman huomioon ottamiseksi ja toimintojen yhteensovittamisen edistämiseksi on [lääni- tai] aluekohtaisia neuvottelukuntia.

Valtioneuvosto asettaa saamelaisten kotiseutualueelle kuntakohtaiset neuvottelukunnat, joiden tehtävänä on käsitellä valtion maa- ja vesialueiden sekä niihin kuuluvien luonnonvarojen kestävää käyttöä ja hoitoa.

Neuvottelukuntien tehtävistä, kokoonpanosta, toimikaudesta ja asettamisesta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Aika laillistaa saamelainen ylilaidunnus?

Olen kirjoitellut eriävää mielipidettäni Pentti Lähteenojan ”saamelaispykälätyöryhmän” ehdotukseen, joka luovutetaan maa- ja metsätalousministeri Jari Koskiselle 19.3. Helsingissä. En ole ministerille pokkaamassa, sillä taidan olla silloin kokoustamassa Pokan kanssa Fennoskandian vihreästä vyöhykkeestä.

Ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka johtaa moista juuri perustettua Fennoskandian vihreän vyöhykkeen suojelua ja kehittämistä suunnittelevaa kansallista työryhmää, johon Inarin kuntakin sai valita edustajansa ja joksi edustajaksi tulin. Työryhmään varajäsenistöönkin saatiin inarilainen Anu Avaskari ja lisäksi näiltä nurkilta työryhmässä on paikka saamelaiskäräjien ympäristösihteerille, kuka hän nyt sitten viimeisten valintakiemuroiden jälkeen lieneekään.

Alkava ”vihertyö” liippaa juuri päätökseen saatua metsähallituslain saamelaisosan valmistelua sikäli, että siinäkin tullaan varmasti keskustelemaan Suomen ”vihreän vyöhykkeen” eli pohjoisinta Lappia ajatellen erämaa- ja luonnonsuojelualueiden tilasta ja käytöstä. Ei tarvinne lukijani kahdesti arvata, etteikö minulta heltiäisi tuohon työhön kriittisiä näkemyksiä, eikä vähiten erämaa- ja luonnonsuojelualueita hallinnoivan ympäristöministeriön suuntaan. Toisaalta saatan olla myös kiusallinen työryhmäläinen sikäli, että näkisin Suomen vihreällä vyöhykkeellä olevan muitakin käyttöarvoja kuin toimia näennäisen luonnonsuojelun pinta-aloina ja kaluttuina porolaitumina. Tarkoitan alueiden luonnonvarojen taloudellista ja ekologisesti kestävää hyödyntämistä. Esimerkkinä vaikkapa matkailu, metsätalous ja miksei kaivoksetkin.

Kannatan siis toisaalla rehellisempää toimintaa luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi ja palauttamiseksi, mutta samalla alueiden parempaa, mutta samalla hallittua taloudellista hyödyntämistä. Tuskin tämä tavoitteeni voi olla enemmän pielessä kuin ympäristöministeriön ja Metsähallituksen nykyinen luonnonsuojelun kaavussa tapahtunut askartelu kansallisomaisuudellamme.

Mutta palaanpa kirjoitukseni otsikkoon.

Kun olen nyt nähnyt millainen lakiehdotus Lähteenojan työryhmältä lopulta tuli saamelaiskäräjien puheenjohtajan Klemetti Näkkäläjärven ansiokkaasti paimentaessa, täytyy kysyä - sikäli jos ehdotus vielä läpäisisi poliittisen lainsäädännän myllyn eli muuttuisi laiksi -, ollaanko päätymässä tilanteeseen, jossa niin kutsutun saamelaisalueen tunturi- ja erämaapaliskunnissa jo kymmeniä vuosia jatkunut porojen ylilaidunnus laillistetaan?

Suoranaista ylilaidunnuksen sallivaa ja tekijät etnisesti laillistavaa pykälää ei toki olla esittämässä, mutta käytännössä tämä tapahtuisi kun maa- ja metsätalousministeriöllä ja Metsähallituksella ei olisi mahdollisuutta puuttua metsähallituslain yhteistyö- ja sovitusvelvoitteen sekä alkuperäiskansan kulttuuria suojaavan heikentämiskieltopykälän takia mihinkään sellaiseen valtionmaiden ja -vesien käytön toimintaan, jonka saamelaiskäräjät tai kolttien kyläkokous katsoo kulttuurin tarpeisiin kuuluvaksi. Ja ympäristöministeriöllähän tuollaista haluakaan puuttua mihinkään alkuperäiskansan luonnon käyttöön ei ole?

Ehkä tuota sentään vielä kysäisen varovasti Hannele Pokalta.

Jotta luonnonsuojelun ja poronhoidon ”harmonia” saataisiin metsähallituslain uudistamisen jälkeen saamelaiskäräjien johdon kannalta täydelliseksi, väläyteltiin päättyneen lakityön yhteydessä seuraavaksi tarvetta myös luonnonsuojelulain uudistamiseksi. Myös tuohon lakiin, jossa jo nyt mainintaan saamelaisen kulttuurin edellytysten turvaaminen, halutaan luonnollisesti vastaavat yhteistyövelvoite- ja heikentämiskieltopykälät kuin metsähallituslakia ennen vesilakiin ja kaivoslakiin. Ja onhan siellä tulossa myös uusittava ympäristönsuojelulaki.

Joudun eriävässä mielipiteessäni kysymään, onko lainsäätäjällä mitään vastuuta Suomen pohjoisimman alueen ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edistämiseksi.

Reservaateistahan luulisi olevan kansainvälistä oppimista vaikkapa Yhdysvalloista. Eikä se ole ollut noususuuntaista kehitys Norjan Finnmarkissakaan sitten ILO:n yleissopimuksen 169 ratifioinnin ja sen jälkeisen maankäytön hallinnon rakentelun myötä.

Kuten Norjassa, niin Suomessakin myös saamelaiset saisivat kokea taantumisen autuuden.

Veikko

Metsähallituslakiin saamelaispykäliä pohtinut työryhmä erimielinen

Uudistuvaan metsähallituslakiin erityisiä saamelaispykäliä pohtinut työryhmä päätyy erimieliseen ehdotukseen. Tulos oli kyllä odotettu.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskisen asettama työryhmä piti 27.2. viimeisen kokouksensa ja työryhmän ehdotus aiotaan luovuttaa maa- ja metsätalousministeri Jari Koskiselle 19.3.

Olin äärimmäisen hämmästynyt ja yllättynyt siitä keveydestä, jolla Ylä-Lapin ihmisten ja laajemminkin kansalaisten elämään sekä alueen kehitykseen monella tavalla vaikuttavan metsähallituslain osion valmistelua lopulta tehtiin. Työryhmä muun muassa järjesti joukon kuulemisia, joiden tarpeellisuutta jo ensin joidenkin taholta vastustettiin ja joita ei sitten mitenkään käsitelty tai vedetty yhteen työn kuluessa. Ja nyt kiireeseen vedoten työryhmän ehdotuksesta ei aiota järjestää minkäänlaista erillistä lausuntokierrosta, ei edes suppeaa sellaista, vaan ehdotus aiotaan ympätä suoraan jo ehkä maaliskuun aikana lausunnoille lähtevän metsähallituslain kokonaispaketin sisälle.

Metsähallituslakiin ollaan esittämässä saamelaisten kotiseutualuetta koskien säännöksiä, joilla Metsähallitus velvoitettaisiin saamelaiskäräjien ja kolttien kyläkokouksen kanssa yhteistyössä selvittämään valtion maa- ja vesialueiden hoitoa ja käyttöä koskevien suunnitelmiensa vaikutukset saamelaisten oikeudelle alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää kieltään ja kulttuuriaan. Yhteistyövelvoite sisältäisi vielä harkinnan mahdollisten haittojen vähentämistä ja estämistä koskevista toimenpiteistä. Yhteistyövelvoite koskisi myös suunnitelmia, jotka voivat ulottua muualtakin saamelaisalueelle.

Nykyisen saamelaiskäräjälain julkiselle viranomaiselle tai julkisyhteisölle edellyttämä neuvotteluvelvoite muuttuisi siis yhteistyövelvoitteeksi, joka käytännössä tarkoittaa saamelaiskäräjien ja kolttien kyläkokouksen tuomista Metsähallituksen sisälle sen suunnitelmien ja hankkeiden valmisteluun.

Yhteistyövelvoitetta tehostamaan ehdotetaan lakiin vielä heikentämiskieltopykälää, joka laukeaisi sovellettavaksi mikäli saamelaiskäräjät tai kolttien kyläkokous kaikesta yhteistyöstä huolimatta katsoisivat Metsähallituksen suunnitelmien saamelaisalueella tai sille ulottuen olennaisesti heikentävän saamelaisten mahdollisuuksia käyttää saamelaisille alkuperäiskansana kuuluvia oikeuksia perinteisten elinkeinojen tai muutoinkin kulttuurinsa harjoittamiseen.

Heikentämiskieltopykälään liittyisi lisäksi käräjille ja kyläkokoukselle erityinen oikeus valittaa Metsähallituksen tekemistä hallintopäätöksistä.

Saamelaiskäräjien puolelta on ilmoitettu, että se tulee edellyttämään heikentämiskiellon haittamaininnan ”olennaisesti” korvaamista ”vähäistä suuremmassa määrin” maininnalla.

Metsähallituslakiin on haluttu kopioida uuden kaivoslain ja vesilainkin säädöksiä ja perusteluja, vaikka kaivoslain soveltamisen ongelmat on jo nähty ja lakia vaadittu osin avattavaksi. Minulle kuitenkin kerrottiin, että joitain uusia saamelaispykäliä metsähallituslakiin on nyt kuitenkin pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelman ja hallituksen taannoisen iltakoululinjauksen takia saatava. Kiireen ja paineen takana on siis hallituksen lupaus alkuperäiskansoja koskevan ILO 169 -yleissopimuksen ratifioinnista vielä lopuillaan olevalla vaalikaudella.

Metsähallituslakiin ollaan vielä esittämässä saamelaisalueelle kuntakohtaisia neuvottelukuntia, joiden tehtävänä olisi käsitellä valtion maa- ja vesialueiden sekä niihin kuuluvien luonnonvarojen kestävää käyttöä ja hoitoa. Neuvottelukuntien kokoonpanosta ei kuitenkaan päästy sopuun, joten tarkempi säätäminen niistä ohjattaisiin valtioneuvoston asetukseen.

Saamelaiskäräjien puolelta vastustettiin kaiken aikaa neuvottelukuntia, joissa olisi kuntien ja muun paikallisen väestön sekä elinkeinojen edustajia.  Myös sitä esitystäni vastustettiin, että Inarin osalta neuvottelukuntaan tulisi saamelaiskäräjien ja kolttien kyläkokouksen edustajan lisäksi kolmanneksi inarinsaamelaisten edustaja. Saamelaiskäräjien edustajien ohella ympäristöministeriön edustaja piti neuvottelukuntia turhina ja edellytti, ettei niiden toimenkuvaa uloteta erämaa- ja luonnonsuojelualueille.

Tulen osaltani jättämään työryhmän työstä ja sen tuloksista eriävän mielipiteeni. Minusta työ kokonaisuudessaan ei ole täyttänyt hyvän lainvalmistelun vaatimusta, ei teknisesti eikä edes siltä osin, ettei työryhmää asetettaessa saati sen työn aikana ole voitu osoittaa mitään konkreettista sellaista yhdenvertaisuuden vajetta, joka edellyttäisi saamelaisten aseman, ja käytännössä vain saamelaiskäräjien aseman, vahvistamista valtionmaiden ja -vesien käyttöä koskevissa asioissa.

ILO 169-sopimuskaan ei edellytä alkuperäiskansalle ylivertaista, ainoastaan yhdenvertaista asemaa, ja kaipa Suomen perustuslakikin on tarkoitettu suojaamaan myös muita kansalaisia, joukossa myös saamelaisten enemmistönä olevat ne saamelaiset, jotka eivät ammattinsa ja elinkeinonsa osalta nauti saamelaiskäräjien ajaman kulttuurin suojan tarvetta tai joita ei edes haluta hyväksyä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon.

Veikko

Taustafaktaa:

Pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelman mukaan saamelaisten oikeuksia alkuperäiskansana kehitetään muun muassa maankäyttöön liittyvää lainsäädäntöä selkiyttämällä.

Hallitus käsitteli saamelaisasioita iltakoulussaan 12.12.2012 ja linjasi muun muassa maa- ja metsätalousministeriön asettamaan työryhmän valmistelemaan ehdotus saamelaisten osallistumisoikeuksien lisäämiseksi valtion maa- ja vesialueiden käyttöä koskevassa päätöksentekomenettelyssä.

Työryhmä asetettiin 16.7.2013, mutta saamelaiskäräjien johto ei ollut sen ehdotettuun kokoonpanoon tyytyväinen ja ilmoitti jäävänsä ulos. Sittemmin saamelaiskäräjiä lepyteltiin ilmoittamalla, että työryhmään ensin pyydetyn kolmen käräjien edustajan sekä yhden kolttien kyläkokouksen edustajan lisäksi siihen kutsutaan viides saamelainen asiantuntijajäseneksi. Näin koko edustus nousi viiteen ja kaikki viisi henkilöä ovat nykyisen saamelaiskäräjien hallituksen jäseniä.

Tällä lisäyksellä työryhmän työ saatiin alkamaan 1.10.2013 ja sen piti päättyä jo saman vuoden joulukuussa. Jatkoaikaa haettiin ja sitä saatiin helmikuun loppuun.

Niin sanotun ”muun väestön” edustajia työryhmään huolittiin vain yksi henkilö. Valinta tehtiin neljän saamelaisalueen kunnan ehdotuksista ja sen suoritti Lapin liiton hallitus. Veikko Väänäsen varahenkilöksi työryhmään nimettiin Sari Keskitalo Enontekiöltä.

Ministeriöistä maa- ja metsätalousministeriöllä työryhmässä on ollut puheenjohtaja Pentti Lähteenojan lisäksi kaksi muuta jäsentä sekä sihteeri. Lisäksi työryhmään ovat kuuluneet oikeusministeriön, ympäristöministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön edustajat. Saamelaiskäräjien asiantuntijajäsenen lisäksi työryhmässä on ollut lakiasiantuntija Metsähallituksesta.

Lakihanketta koskeva aineisto löytyy linkistä:

http://www.hare.vn.fi/mHankePerusSelaus.asp?h_iID=19154&tVNo=1&sTyp=Selaus