Ugh! Päällikkö on jälleen puhunut

Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi on jälleen sivallellut sanan miekallaan. Osansa saivat päällikön viimeisimmässä puhuttelussa eduskunnan oikeusasiamiehen asettama ihmisoikeusvaltuuskunta ja allekirjoittanut. Ensin mainittu ei ollut lähtenyt tukemaan saamelaiskäräjien johdon ajamaa saamelaiskäräjälain uudistamisen mallia ja meikäläinen taas on osoittanut jälleen kerran suurta saamelaisvihamielisyyttä jättämällä eriävän mielipiteen työnsä päättäneen Pentti Lähteenojan metsähallituslakityöryhmän mietintöön.

Ihan ensimmäiseksi esitän, että statuksettomat saamelaiset hakisivat edustusta tuossa ihmisoikeusvaltuuskunnassa. Toiseksi totean, että Klemetti vääristelee ja puhuu suulla suuremmalla kirjoittaessaan eriävän mielipiteeni heijastamasta ”saamelaisvastaisesta ilmapiiristä”. Minä en sellaista edusta, vaikka vastustankin päällikön ajamaa, myös saamelaisia erottelevaa rasistista etnopolitiikkaa.

Näkkäläjärvi kertoo viettäneensä viime viikot tiiviisti Helsingissä neuvottelemassa ministerien kanssa saamelaiskäräjälakiesityksestä ja erityisesti sen saamelaismääritelmästä. Myös metsähallituslaki on ollut puheena, näin erilaiset lähteet sieltä Helsingistä ovat kertoneet.

Merkille pantavaa oli, että Näkkäläjärvi tuli retkensä jälkeen julkisuuteen kertomalla, ettei ILO 169 -sopimusta tulla tällä vaalikaudella ratifioimaan ja että on aika laittaa tuolle pyrkimykselle piste. Toki hän nyt blogissaan jo kirjoittaa, ettei Lähteenojan työryhmän ehdotus heikennä saamelaisten kulttuuri-itsehallintoa, vaan vahvistaa jonkin verran lainsäädännöllisesti saamelaiskulttuurin suojaa, eikä ehdotus heikennä ILO 169 -sopimuksen ratifiointiedellytyksiä, ”mutta on muistettava, että työryhmän esitykset eivät poista ILO169 -sopimuksen ratifiointiesteitä”.

Asian voisi ehkä selkeämminkin kirjoittaa, mutta näin sen Näkkäläjärvi nyt muotoilee. Ja kirjoittaa edelleen, että näyttää aivan selvältä, ettei sopimusta ratifioida tällä vaalikaudella, ja että saamelaiskäräjät tekee toki kaikkensa, että ratifiointi voitaisiin tehdä. Näkkäläjärven mukaan ratifioinnin etenemisen tiellä ovat muiden muassa eurovaalit, joissa ILO 169 nousee hänen mukaansa esille, vaikkei yleissopimuksen ratifiointi liitykään EU-parlamentin tehtäviin.

Selitys tuokin. Veikkaan vielä, että ILO 169 nousee esille myös EU-vaalien jälkeen tulevissa eduskuntavaaleissa. Ehkäpä yksi teema voisi olla pitäisikö Suomen selvittää ILO 169 -sopimuksen ratifiointiin liittyen keitä tuon sopimuksen piiriin pitäisi liittää ja mikä olisi tuon liitettävän alkuperäiskansan historiallinen asuinalue. Toinen vaihtoehto on tietenkin se, että Suomi ilmoittaisi lopullisesti jättävänsä ILO 169 -asian pois seuraavien hallitustensa ohjelmista.

Mitä puhe pisteen laittamisesta ILO 169 -sopimuksen ratifioinnille tai sen jättämisestä jonnekin aikaan parempaan voisi tarkoittaa? Tästä on erilaisia taustatietoja, mutta ehkä on parempi pitäytyä ”mahdollisten tarkoitusten” parissa. Voisi näet olla, että Helsingissä on pyritty tekemään kauppoja, joissa toisessa vaakakupissa ovat saamelaiskäräjien johdon ajamat valikoiva saamelaismääritelmä, saamelaiskäräjälakiin lisäksi viranomaisille ja julkisyhteisöille säädettävä yhteistyövelvoite sekä Lähteenojan työryhmän ehdotuksen mukainen osio metsähallituslaissa. Toisessa vaakakupissa olisi Suomen säästäminen kiusalliselta ILO-painostukselta ja mahdolliselta hankalalta alkuperäiskansan ja sen alueen määrittelyltä - ainakin toistaiseksi.

Kauppa toisi Klemetin piirille enemmän kuin mitä ILO 169 -sopimuksen ratifiointi edellyttää ja jättäisi samalla lappalaiset ja statuksettomat saamelaiset osattomiksi lehdelle soittelemaan. Valtionkin puolelta kyseessä voisi olla houkutteleva sopimus. Ainakin siihen asti kunnes se saisi riesakseen toisen alkuperäiskansan julistuksineen ja vaatimuksineen. En nimittäin usko, että Lapissa nieltäisiin noin vain yhden etnisen ryhmän eliitin nousua pelkän poliittisen saannon nojalla suvereeniin valta-asemaan. Sitähän nuo yhteistyövelvoitteet ja kulttuurin heikentämiskiellot viime kädessä tarkoittaisivat.

Ja tuota yhden kulttuurimuodon yksinvaltaa kavahdetaan myös saamelaisten omassa keskuudessa, se kävi varsin hyvin ilmi Lähteenojan työryhmän työn aikana saamistani kannanotoista.

Vallasta ja sen lisäämisestä saamelaiskäräjälain uudistamisvaatimuksissa ja Lähteenojan työryhmän ehdotuksessa on todellakin kysymys. Kun Klemetti esimerkiksi ihmettelee miten eriävää mielipidettäni voidaan perustella kunnallisen itsehallinnon tai aluekehityksen näkökulmasta, täytyy jo tuota ”ihmettelyä” ihmetellä. Jos saamelaiskäräjälakiin ehdotettu yhteistyövelvoite toteutuisi ja jos metsähallituslakiin ehdotetut yhteistyövelvoite ja heikentämiskielto toteutuisivat, seuraisi siitä myös kunnille ja aluekehitykselle huomattavia lisävaikeuksia. Näin uskallan väittää Lähteenojan työryhmän mallina olleen kaivoslain kokemusten perusteella.

Ja eihän lakien avaamisten ole tarkoitus näihinkään jäädä. Minun kuulteni Klemetti Näkkäläjärvi on maininnut tarpeesta avata vielä ainakin maankäyttö- ja rakennuslaki sekä luonnonsuojelulaki. Niidenkään soveltamisella kun ei saisi haitata saamelaiskulttuurin harjoittamista.

Minusta oli valitettavaa, että Pentti Lähteenoja ajautui työryhmänsä puheenjohtajana saamelaiskäräjien johdon ja myös oikeusministeriön ja ympäristöministeriön edustajien vietäväksi. Hän jopa suostui tekemään joitain Näkkäläjärven esittämiä muutoksia työryhmän ehdotukseen vielä sen viimeisen kokouksen jälkeen. Ennen tuota Klemetin viimeistä iltalypsyä minulle oli annettu aiempi takaraja eriävän mielipiteeni jättämiseen.

En tiedä tekikö Lähteenoja tuossa vaiheessa virheen ja kuinka suuren, mutta minusta hän meni virkavastuullisena ministeriön edustajana liian pitkälle kertoessaan julkisuudessa (Esim. Lapin Kansa 20.3.2014), ettei työryhmän ehdotusten säätämisestä lakiin seuraisi mitään radikaaleja muutoksia. Lähteenojan mukaa kyseessä olisi ”vain olemassa olevien hyvien käytäntöjen kirjaaminen lakiin”.

Ei voine olla totta, että Lähteenoja antoi lausuntonsa ymmärtämättä työryhmänsä ehdotusten todellisia vaikutuksia laiksi säädettyinä. Ja kun hän ymmärtää, mitä lausunto menettelynä tarkoittaa?

Veikko

Jk. Ohessa Ari Laakson kirjoitus 26.3.2014 Lapin Kansassa:

Ja näin sitten Klemetti kuittailee 29.3.2014 Lapin Kansassa:

    Jouni Kitin vastaus Näkkäläjärvelle:

Alkuperäiskansa ei ratkea poliittisilla käsitteillä ja rajavedoilla

Viittaan Klemetti Näkkäläjärven Lapin Kansassa 29.3.2014 julkaistuun kirjoitukseen, jossa hän puolustaa ajamaansa ahdasta saamelaismääritelmää. Olen sitä mieltä että ajatus, jonka mukaan kaikki alkuperäiskansakysymyksiin liittyvät ongelmat voitaisiin ratkaista poliittisilla käsitemääritelmillä "kuka on saamelainen" ja mielivaltaisten rajojen vetämisellä, perustuu harhakuvitelmaan "etnisesti oikeasta alkuperäiskansasta" ja sen asuinalueesta.

Euroopan olisi jo pitänyt oppia, mihin etninen erottelu ja etnisen puhtauden tavoittelu johtaa. On käsittämätöntä väittää, että diskriminoiva määritelmä pelastaa saamelaisen kulttuurin ja saamen kielen. Mitä saamenkieleen tulee, saamelaiskäräjien näyttö sen turvaamisessa ei ole uskottava, koska saamenkielen turvaamista ei ole asetettu kaikkia saamelaisia yhdistäväksi tavoitteeksi. Henkilökohtainen kantani ILOn sopimuksen ratifiointiin on, että sopimuksen ratifioinnille ei ole vielä edellytyksiä. Ensin olisi selvitettävä, keitä alkuperäiskansan määritelmä sopimuksessa todellisuudessa koskee. Siinä on sitoutumattomille tutkijoille työsarkaa.

Tässä yhteydessä viittaan saamelaisyhteisön sisällä vallitseviin kiistoihin siitä, kuka hyväksytään saamelaiskäräjien vaaliluetteloon ja viralliseksi saamelaiseksi. Esimerkiksi inarinsaamelaiset ovat julkisuudessa ilmaisseet oikeutetusti erimielisyytensä saamelaiskäräjien johdon kanssa saamelaisuuden määritelmästä. Saamelaiskäräjien tekemiin päätöksiin on myös haettu ja saatu korjauksia Korkeimmasta hallinto-oikeudesta, viimeksi vuonna 2011. Käsitykseni mukaan saamelaiskäräjälakityöryhmän esityksen mukaan ILOn ratifiointi entistäkin ahtaamman saamelaismääritelmän perusteella pahentaisi tilannetta. Kun alkuperäiskansan jäseniksi tunnustetuille taataan erityisoikeuksia niin lain edessä statuksettomat, mutta saamelaisiksi itsensä kokevat tulevansa syrjityksi. Oikeusvaltiossa tällaista syrjintää ei tule sallia.

Jouni Kitti

Saamenkielisen Sapmelas-lehden päätoimittaja vv. 1980-1999

Ari Laakso oikoo Klemettiä Lapin Kansassa 2.4.2014: