Suomen eduskuntavaalien demokraattisuutta ei auta
kyseenalaistaa; siellä missä on eniten äänestäjiä, sieltä tulee myös
suhteellinen edustajamäärä 200-paikkaiseen eduskuntaan. Lapin asioiden kannalta
jakauma ei tietenkään ole kovin häävi, eikä varsinkaan, jos edustajat täältä
ovat tosi paikan tullen hallituspuolueiden ”isojen poikien” joo-miehiä.
Viittaan edelliseen blogikirjoitukseeni ”Kaikkien mahalaskujen äiti”, mutta myös vaalikauden aiempiin
tempauksiin kuten kirjoituksessani ”Kolmikanta
saamelaiskäräjät, Metsähallitus ja kunta ei toimi”. Kun eduskuntaan
pyrittäessä ääniä kalastellaan erilaisin vakuutteluin ja viestittelyin, ei niitä
pitäisi kuitata lumeen sepittelemällä ja kannattamalla kummallisia äänestäjien
identiteettiä, ihmisoikeutta ja kansainvälistä omaksuntaa polkevia tai heidän jo
todennettuja erityisiä oikeuksiaan ohittavia ”kompromisseja”. Ei, vaikka ”oma”
pääministeri olisikin saanut päähänsä saattaa edeltäjiensä vatuloinnit tuossa
asiassa päätökseen ja pestannut vielä varmuuden vuoksi jollain YK-lennolla
uskonveljensä ”etsimään totuutta, sovintoa ja mahdollisuutta tervehtymiseen” yksien
osapuolten kanssa.
Nyt käynnistellyssä vaalikampanjoinnissa ”tuohon asiaan”
eivät ole nämä mestarit viitanneet vielä sanallakaan. Koska puolueita on
kuitenkin jo lähestytty kysymällä tuleviin hallitusneuvotteluihin liittyen
niiden kantaa tulisiko saamelaiskäräjälain uudistaminen sekä ILO 169 -sopimuksen
ratifiointi nostaa jälleen seuraavan hallituksen pöydälle, olisi tietenkin noin
äänestäjien kannalta mielenkiintoista tietää millaisia evästyksiä pohjoiset
edustajamme, tai sellaisiksi havittelevat, ovat puoluetoimistoihinsa antaneet. Vai
ovatko mitään? Yhden puolueen osalta tiedän miten on evästetty.
Tokihan ilmastokysymys, petojen ”valtaisa” määrä ja
vaarallisuus, vihreiden pöljyys sekä nyt viimeksi kuorossa tapahtunut herääminen
pöyristelemään uudenlaisen miehisyyden kulttuurin kotoutumista Suomeen ovat
aiheita, joilla pontentiaalisia äänestäjiä voi itsensä erinomaisuuden esittelyn
ohella yrittää vokotella, mutta että jospa sittenkin ihan myös paikallisia, ihmisistä
päin katsottuja huolia ja tarpeita voisi koettaa ottaa mietintään ja esille. Niitä
petojakaan kun ei todellakaan täällä juuri vastaan kävele!
Olen nähnyt näiden nykyisten ”lapinpuolustajien” korostavan
kuinka politiikka on joukkuepeliä - ja siis myös kompromisseihin taipumista.
Tuo on ollut käypä selitys kautta aikojen ja myös kunnallispolitiikan
saamattomilla. Kuten edellisessä kirjoituksessani muistelin, myös Jyrki Kataisen – Alexander Stubbin pääministerikaudella piti saada aikaan
saamelaispolitiikan epädemokratian vahvistava laki sekä Suomen alkuperäiskansa-asian
kansainvälisesti vääristävä sopimus, mutta silloin ”pelijoukkueeseen” kuului
myös puolustajia. Nyt Juha Sipilän
pelijoukkueen pelasti vain vastapuolen potku omaan maaliin.
Jos tulevien eduskuntavaalien muutosodotukset Lapin kannalta
jäävät siihen putoaako hallituspuolue keskusta neljästä kolmeen paikkaan ja saako
galluppien kärkeä lähestyvä kokoomus liittolaisineen yhden paikan sijasta
kaksi, voisi saamelaiskäräjävaaleissa kai (teoriassa) odottaa suurempaa
muutosta. Näin siksi, että myös saamelaisten parlamentin – ja erityisesti
saamelaisjohdon sisäpiirin – toiminnasta on riittänyt kritiikkiä ja
saamelaiskäräjävaalien hyvin alhaisen äänestysaktiivisuuden takia mahdollisuus
muutokseen voi toteutua yksinkertaisesti uurnille menemällä.
Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon hakeutuminen päättyi
vuodenvaihteessa ja vaaliluetteloon merkityt saavat ilmoituksen
äänioikeudestaan, vaaliluettelon nähtävillä oloajasta ja -paikoista ja muista
vaalien toimittamiseen liittyvistä asioista postitse maaliskuussa 2019. Vaaliluettelo
on nähtävillä 18. - 29.3.2019 ja siihen tehtävät oikaisuvaatimukset on
toimitettava 12.4.2019 kello 16 mennessä vaalilautakunnalle. Vaaliluetteloon on
automaattisesti merkitty vuoden 2015 käräjävaaleissa äänioikeutetut henkilöt.
Tulipa saamelaiskäräjävaaleihin uusia äänestäjiä tai ei, se
lienee selvää, että kisa tienestiksi muodostuneista käräjien johtopaikoista
tulee olemaan kova. Ja että nykyiset johtohenkilöt mahtavat pyrkiä tavalla tai
toisella käymään kisaa keskenään, vaalien henkilökohtaisista äänimääristä
välittämättä. Tietenkin varauksella, että käräjien kokoonpanoon todellakin
kertyisi riittävästi demokratian kannattajia.
Saamelaiskäräjien epädemokraattisuuden kulmakivi, tasasuuret
kuntakiintiöt, pysyivät ennallaan saamelaiskäräjälain uudistamisen kaaduttua.
Saamelaispolitiikan muutoshalua luulisi kuitenkin löytyvän myös
pohjoissaamelaisille ”pyhitetyissä” kunnissa. Kun saamelaiskäräjien tulisi
edustaa kattavasti kaikkia saamelaisia, ei saamelaisuudesta ammatin tehnyt, saamelaisten
nimissä valtaansa ja taloudellista asemaansa pöhöttänyt, ympäröivästä
todellisuudesta eriytynyt eliitti ole tuon yhteisen edustamisen kannalta optimaalisin
tapa. Se lienee jo nähty.
Saamelaiskäräjävaalien ehdokasasettelu on tehtävä 2.8.2019
mennessä. Kuinka moni nykyisistä käräjäedustajista jättäytyy syrjään jää nähtäväksi.
Joitain lausahduksia siihen suuntaan on kuulunut, mutta aikapa tuon näyttää.
Kuten jo osasin aiemmin ennakoida, käräjien nykyinen puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio ei aio tavoitella puheenjohtajuuden
jatkoa. Onko tehtävänsä tehneellä koltalla mahdollisuuksia edes jonkinlaisille
palkintopaikoille, sekin sitten nähdään.
Saamelaiskäräjävaalit toimitetaan 2.9. - 30.9.2019.
