Vuosi 2019 - vaaleja demokratialla ja ilman?

Alkaneena vuonna Lapin ja erityisesti pohjoisimman Lapin kannalta pidetään parit mielenkiintoiset ja merkittävätkin vaalit. Huhtikuussa valitaan Helsingin Arkadianmäelle Lapin vaalipiiristä seuraavan kauden seitsemän kansanedustajaa ja syyskuussa uusi 21-jäseninen saamelaiskäräjät niin ikään seuraavaksi nelivuotiskaudeksi.

Suomen eduskuntavaalien demokraattisuutta ei auta kyseenalaistaa; siellä missä on eniten äänestäjiä, sieltä tulee myös suhteellinen edustajamäärä 200-paikkaiseen eduskuntaan. Lapin asioiden kannalta jakauma ei tietenkään ole kovin häävi, eikä varsinkaan, jos edustajat täältä ovat tosi paikan tullen hallituspuolueiden ”isojen poikien” joo-miehiä.

Viittaan edelliseen blogikirjoitukseeni ”Kaikkien mahalaskujen äiti”, mutta myös vaalikauden aiempiin tempauksiin kuten kirjoituksessani ”Kolmikanta saamelaiskäräjät, Metsähallitus ja kunta ei toimi”. Kun eduskuntaan pyrittäessä ääniä kalastellaan erilaisin vakuutteluin ja viestittelyin, ei niitä pitäisi kuitata lumeen sepittelemällä ja kannattamalla kummallisia äänestäjien identiteettiä, ihmisoikeutta ja kansainvälistä omaksuntaa polkevia tai heidän jo todennettuja erityisiä oikeuksiaan ohittavia ”kompromisseja”. Ei, vaikka ”oma” pääministeri olisikin saanut päähänsä saattaa edeltäjiensä vatuloinnit tuossa asiassa päätökseen ja pestannut vielä varmuuden vuoksi jollain YK-lennolla uskonveljensä ”etsimään totuutta, sovintoa ja mahdollisuutta tervehtymiseen” yksien osapuolten kanssa.

Nyt käynnistellyssä vaalikampanjoinnissa ”tuohon asiaan” eivät ole nämä mestarit viitanneet vielä sanallakaan. Koska puolueita on kuitenkin jo lähestytty kysymällä tuleviin hallitusneuvotteluihin liittyen niiden kantaa tulisiko saamelaiskäräjälain uudistaminen sekä ILO 169 -sopimuksen ratifiointi nostaa jälleen seuraavan hallituksen pöydälle, olisi tietenkin noin äänestäjien kannalta mielenkiintoista tietää millaisia evästyksiä pohjoiset edustajamme, tai sellaisiksi havittelevat, ovat puoluetoimistoihinsa antaneet. Vai ovatko mitään? Yhden puolueen osalta tiedän miten on evästetty.

Tokihan ilmastokysymys, petojen ”valtaisa” määrä ja vaarallisuus, vihreiden pöljyys sekä nyt viimeksi kuorossa tapahtunut herääminen pöyristelemään uudenlaisen miehisyyden kulttuurin kotoutumista Suomeen ovat aiheita, joilla pontentiaalisia äänestäjiä voi itsensä erinomaisuuden esittelyn ohella yrittää vokotella, mutta että jospa sittenkin ihan myös paikallisia, ihmisistä päin katsottuja huolia ja tarpeita voisi koettaa ottaa mietintään ja esille. Niitä petojakaan kun ei todellakaan täällä juuri vastaan kävele!

Olen nähnyt näiden nykyisten ”lapinpuolustajien” korostavan kuinka politiikka on joukkuepeliä - ja siis myös kompromisseihin taipumista. Tuo on ollut käypä selitys kautta aikojen ja myös kunnallispolitiikan saamattomilla. Kuten edellisessä kirjoituksessani muistelin, myös Jyrki Kataisen – Alexander Stubbin pääministerikaudella piti saada aikaan saamelaispolitiikan epädemokratian vahvistava laki sekä Suomen alkuperäiskansa-asian kansainvälisesti vääristävä sopimus, mutta silloin ”pelijoukkueeseen” kuului myös puolustajia. Nyt Juha Sipilän pelijoukkueen pelasti vain vastapuolen potku omaan maaliin.

Jos tulevien eduskuntavaalien muutosodotukset Lapin kannalta jäävät siihen putoaako hallituspuolue keskusta neljästä kolmeen paikkaan ja saako galluppien kärkeä lähestyvä kokoomus liittolaisineen yhden paikan sijasta kaksi, voisi saamelaiskäräjävaaleissa kai (teoriassa) odottaa suurempaa muutosta. Näin siksi, että myös saamelaisten parlamentin – ja erityisesti saamelaisjohdon sisäpiirin – toiminnasta on riittänyt kritiikkiä ja saamelaiskäräjävaalien hyvin alhaisen äänestysaktiivisuuden takia mahdollisuus muutokseen voi toteutua yksinkertaisesti uurnille menemällä.

Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon hakeutuminen päättyi vuodenvaihteessa ja vaaliluetteloon merkityt saavat ilmoituksen äänioikeudestaan, vaaliluettelon nähtävillä oloajasta ja -paikoista ja muista vaalien toimittamiseen liittyvistä asioista postitse maaliskuussa 2019. Vaaliluettelo on nähtävillä 18. - 29.3.2019 ja siihen tehtävät oikaisuvaatimukset on toimitettava 12.4.2019 kello 16 mennessä vaalilautakunnalle. Vaaliluetteloon on automaattisesti merkitty vuoden 2015 käräjävaaleissa äänioikeutetut henkilöt.

Tulipa saamelaiskäräjävaaleihin uusia äänestäjiä tai ei, se lienee selvää, että kisa tienestiksi muodostuneista käräjien johtopaikoista tulee olemaan kova. Ja että nykyiset johtohenkilöt mahtavat pyrkiä tavalla tai toisella käymään kisaa keskenään, vaalien henkilökohtaisista äänimääristä välittämättä. Tietenkin varauksella, että käräjien kokoonpanoon todellakin kertyisi riittävästi demokratian kannattajia.

Saamelaiskäräjien epädemokraattisuuden kulmakivi, tasasuuret kuntakiintiöt, pysyivät ennallaan saamelaiskäräjälain uudistamisen kaaduttua. Saamelaispolitiikan muutoshalua luulisi kuitenkin löytyvän myös pohjoissaamelaisille ”pyhitetyissä” kunnissa. Kun saamelaiskäräjien tulisi edustaa kattavasti kaikkia saamelaisia, ei saamelaisuudesta ammatin tehnyt, saamelaisten nimissä valtaansa ja taloudellista asemaansa pöhöttänyt, ympäröivästä todellisuudesta eriytynyt eliitti ole tuon yhteisen edustamisen kannalta optimaalisin tapa. Se lienee jo nähty.

Saamelaiskäräjävaalien ehdokasasettelu on tehtävä 2.8.2019 mennessä. Kuinka moni nykyisistä käräjäedustajista jättäytyy syrjään jää nähtäväksi. Joitain lausahduksia siihen suuntaan on kuulunut, mutta aikapa tuon näyttää. Kuten jo osasin aiemmin ennakoida, käräjien nykyinen puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio ei aio tavoitella puheenjohtajuuden jatkoa. Onko tehtävänsä tehneellä koltalla mahdollisuuksia edes jonkinlaisille palkintopaikoille, sekin sitten nähdään.

Saamelaiskäräjävaalit toimitetaan 2.9. - 30.9.2019.