YK:n ihmisoikeuskomitea vei kysymättä ihmisiltä identiteetin?

Monissa yhteyksissä saamelaiskysymyksissä vedottu kansainvälinen oikeus mahtaa olla suomalaiseen oikeusvaltioajatteluun sovitettuna pelkkää äänekkäimmän ”oikeutta”. Näin joutuu pohtimaan jos hiljattaista YK:n ihmisoikeuskomitean moitetta Suomen saamelaispolitiikasta yleensäkään koettaisi rinnastaa jonkinlaiseen oikeusprosessiin. Mistään tuomioistuinpäätöksestähän ei ollut kyse, mutta saadun suosituksen alla on sentään YK:n nimi.

Ihmisoikeuskomitea siis moitti Suomea siitä, että se oli korkeimman hallinto-oikeutensa (KHO) toimilla loukannut saamelaisen alkuperäiskansan perustuslakiin nojaavaa itsemääräämisoikeutta hyväksymällä saamelaiskäräjävaalien äänioikeutetuiksi käräjien vaalilautakunnan ja -hallituksen hylkäämiä hakijoita. Näin oli tapahtunut kahdesti eli vuosina 2011 ja 2015.

Ihmisoikeuskomitean suositus tuli mainiolla ajoituksella tilanteeseen, jossa Suomessa on menossa eduskuntavaalien kampanjointi ja myöhemmin syksyllä edessä myös saamelaiskäräjävaalit. Niinpä otollista ollut ruveta luomaan painetta siihen, että Suomen seuraavan hallituksen on nopeasti otettava tämä YK-komitean moite pöydälle ja korjattava saamelaiskäräjälakia tai sen tulkintaa saamelaiskäräjien johdon haluamalla tavalla. YK-valituksesta ei ole päätetty saamelaiskäräjien istunnossa. Saamelaiskäräjien hallitus lienee kuitenkin jo sorvaamassa KHO:lle vaatimusta sen ”virheellisten” päätösten oikaisemiseksi.

Tähän mennessä KHO:n päätösten oikaisemista on pidetty suunnilleen selvänä lähinnä vain Ylen saamenradion jutuissa ja niihin hankituissa asiantuntijakommenteissa. Sen sijaan Suomen nykyisen istuvan hallituksen suunnasta YK-suosituksen nopeaa tuomista seuraavan hallituksen käsittelyyn on arvioinut kaiketi vain oikeusministeri Antti Häkkänen, arvioimatta kuitenkaan millainen vastaus Suomen tulisi ihmisoikeuskomitealle muotoilla. Tuota vastaustahan edellytetään kuuden kuukauden kuluessa.

Toki lienee selvää, että myös virkamiespiiristä, ainakin oikeusministeriöstä ja kenties ulkoministeriöstäkin, saamelaisasioiden kirjaamista seuraavaan hallitusohjelmaan muistutetaan. Puolueista hallitusneuvotteluissa tuota asiaa ei varmuudella unohda tuoda esiin RKP, mutta todennäköisesti eivät myöskään vihreät. Näiden puolueiden stereotypioita eivät mitkään uudet tiedot ole päässeet muuttamaan - edes se, että jo noin 70 prosenttia saamelaisista asuu kaupungeissa niin kutsutun saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella.

YK:n ihmisoikeuskomitean posti Suomelle perustui kahteen kanteluun, joista toisen oli laatinut Klemetti Käkkäläjärvi (nimi tuollaisena YK:n papereissa) ja toisen Tiina Sanila-Aikio avustajanaan Martin Scheinin. Oletettu Klemetti Näkkäläjärvi on esiintynyt valituksessaan myös saamelaisia arvoja ajavan yhdistyksen edustajana, Sanila-Aikio sekä yksityisenä saamelaisena että saamelaiskäräjien puheenjohtajana.

Vaikka kantelijoina olivat yksittäiset henkilöt, YK:n ihmisoikeuskomitea ei ole missään vaiheessa pyrkinyt kuulemaan kantelujen kohteina olevia henkilöitä ja ilmeisesti tyytynyt arvioimaan heidän saamelaisen identiteettinsä tuntemuksellista tai lakiteknistä pätemättömyyttä ainoastaan kantelijoiden ja Scheininin väittämien pohjalta. Olen maallikko, mutta luulisi tällaisessa yksiselitteisesti ihmisoikeuksiin liittyvässä asiassa myös kantelun asianosaisen kohteen pitävän tulla kuulluksi.

Koska Näkkäläjärvellä ja Sanila-Aikiolla on ollut tieto saamelaiskäräjien ei-julkisen vaaliluettelon sisältämistä ”vääristä äänioikeutetuista”, ja heistä jotkut kuten käräjävaalien toinen ääniharava, inarinsaamelainen Kari Kyrö julkisestikin tiedetty, olisi ihmisoikeuskomitealla ollut mahdollisuus tarjota näille kohdehenkilöille tilaisuus jollain tavalla kommentoida prosessia. Ja varsinkin, jos esimerkiksi Sanila-Aikion kantelu kohdistuu hänen poliittiseen kilpailijaansa, saamelaiskäräjien jäseneen Kyröön.

Nyt kun YK:n ihmisoikeuskomitea on nimestään huolimatta päätynyt ojentamaan Suomea noiden kyseessä olevien ihmisten ihmisoikeuksien ylitse, luulisi Suomen sentään vastausta laatiessaan ja sitä antaessaan toimivan suomalaisen oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien mukaisesti. Siis kuulemalla osallisia ja ehkä puolestaan huomauttamalla myös komiteaa oikeusvaltion tarpeesta soveltaa oikeudenmukaisuutta ja laillisuutta myös alkuperäiskansa-asioissa.

Ylen Ykkösaamussa 9.2. haastateltu KHO:n presidentti Kari Kuusiniemi perusteli varsin suoraselkäisesti oikeuslaitoksensa päätöksiä muistuttaen, että ne perustuivat osaltaan YK:n rotusyrjinnän vastaisen komitean aiemmin antamien huomautusten johdosta tehtyihin linjantarkistuksiin. Tuo komiteahan moitti Suomea liian kapeasta saamelaismääritelmästä! Kuusiniemi arvioi ihmisoikeuskomitean kantojen perusteita puutteellisiksi.

Martin Scheinin ehätti Twitterissä moittimaan Kuusiniemeä ”poliittisista kannanotoista”, joilla hän pyrkii ohjaamaan KHO:n muita tuomareita tekemästä ”objektiivisia” päätöksiä – siis muuttamasta KHO:n linjaa. Kun jo taannoisissa Mirhaminmaan metsäkäräjöinneissä saamelaisalueella epäonnisesti hässäköinyt Scheinin syyttää jotain korkea-arvoista tuomaria politikoinnista, ja mutkan kautta objektiivisuuden puutteesta, tulee mieleen milloin tämä Martin on katsonut viimeksi peiliin.

J.k:

Neljän saamelaiskäräjien jäsenen kirje YK:n suuntaan sekä tiedoksi Suomen vastausta YK:n ihmisoikeuskomitean suositukseen valmisteleville tahoille:

We resign from the UN Human Rights Committee decision - the Finnish Sámi Parliament Electoral Commission and the Government have violated the Sámi human rights

We resign from the UN Human Rights Committee's decision (1.2.2019). The decision and the things that support it are one-sided and based on inadequate information. The issue has not been addressed by the Finnish Sámi Parliament Assembly.

The Finnish Sámi Parliament Electoral Commission and Government have violated the Sámi human rights and sovereignty by leaving part of the Sámi outside the right to vote, which is a fundamental civil right.

Because of their legal security and budget, the Sámi Parliament does not represent a threatened group that needs protection from its own Sámi groups. The Supreme Administrative Court of Finland has found illegal actions by the Finnish Sámi Parliament Electoral Commission and the Government. In the future, there is still a need for The Supreme Administrative Court of Finland appeal channel, which is to monitor the realization of democracy. We wonder about the international UN body, which, with one-sided knowledge of the matter worldwide, is lobbied to speak out without thinking of the causal consequences for endangered indigenous peoples.

We also wonder about the Sámi Parliament president Tiina Sanila-Aikio's individual complaint that she has made as a private individual. He has learned things and documents in his work as President of the Sámi Parliament. We do not have the opportunity for other representatives to do so. She has used her personal position for personal gain in this matter. She does not represent the Sámi people as an individual and we have no support for this measure.

The position of lawyer Martin Scheinin as a defender of the Sámi people is questionable. He has been biased 30 years ago. Tiina Sanila-Aikio has provided a written answer on her actions as an expert in the Sámi Parliament.

The key issue in the decision is that it is not based on real knowledge of the course of events. The decision is based solely on the information received from the appellants. The appellants are people who have taken a narrow view of the Sámi. The 93 people complained of have not been heard by the UN Human Rights Committee.

Numerous of  Sámi have not given Sanila-Aikio the authority to act as a private individual in the name of the entire Sami people, nor is the Sámi Parliament Government in a position to authorize an individual to use personal data in her personal complaint.

The members of the Finnish Sámi Parliament.

Kari Kyrö, Anu Avaskari, Pigga Keskitalo and Tanja Sanila