Saamelaiskäräjien ensi syksyn vaalien äänestäjäluetteloon
oli hakeutumassa 550 uutta henkilöä, joista käräjien vaalilautakunta hyväksyi
vain 207. Hylätyille on sittemmin tippunut postitse ilmoituksia, joiden mukaan
henkilöitä ”ei tunnistettu saamelaisiksi” ja lisäperusteluna on voinut olla
myös että heidän hakemuksensa on aiemminkin hylätty.
Äänioikeushakemuksen mahdollinen täydentyminen aiemmasta
kerrasta ei siis ollut vaikuttanut uuteen hylkäämiseen?
Ulkopuolelta hakuprosessia seuranneena on voinut kuulla
muutamia erikoisia asioita siihen liittyen. Niin sanotusti kentällä käräjien
vaalilautakunnan työhön osallistuneita puhuteltaessa on selitetty, että
oikeastaan lautakunnassa ei niin kovin hakemuksia edes enää luettu. Näin siksi,
että lautakunnan päätöksiä olivat valmistelleet jotkut ”lakimiehet”, joiden
esityön pohjalta päätökset itse kenenkin identiteetistä sitten nuijittiin.
Kyselijöille oli jopa pahoiteltu, että tämän mitä perustelluin saamelaisuus oli
sitten tainnut jäädä huomioimatta.
Kasvokkain on ollut vaikeampi sanoa ihmisestä toisin kuin
selän takana?
Erityisen ihmeissään jotkut hakeneet ovat olleet siitä, että
jälleen perheiden jäseniä on eroteltu ei-saamelasiksi. Näin on käynyt
perheissä, joissa vanhempi tai vanhemmat ja joku lapsista on hyväksytty aiemmin
äänioikeusluetteloon, mutta nyt äänestysikään varttunut nuorempi jälkeläinen
hylätty. Syystäkin saamelaiskäräjien vaalilautakunnan päätösten laillisuutta
epäillään.
Siellä kentällä kasvokkain on myös selitetty, että
pyrkimyksenä on yrittää päästä ”niistä KHO-saamelaisista eroon”. Onko
lakimiesten pohjatyötä ehkä linjattu tuolla tavalla vai onko tavoitteesta
turistu vain vaalilautakunnan taukokahveilla? Joka tapauksessa pelin henki haisee.
Jos pitäisi kuultujen perusteella jotain arvioida, kyseessä
lienee joka tapauksessa jonkinlainen koeponnistus korkeimman hallinto-oikeuden
(KHO) suuntaan. Kun YK:n ihmisoikeuskomitea saatiin yksipuolisesti myötäämään
saamelaiskäräjien valtaväen näkemystä ”väärien saamelaisten” hyväksymisestä
äänioikeusluetteloon ja huomauttamaan siitä Suomen valtiota, käräjäjohto päätti
protestoida myös KHO:lle sen päätöksistä ja vaatia niiden purkamista. Ehkä nyt
ajatellaan, että tuo vaatiminen ainakin pehmitti oikeutta peruuttamaan
aiemmasta linjauksestaan.
Poliittista selkänojaa lautakunnan yritykselle antaa vielä
surullisen kuuluisa ”Lohen kompromissi”, jolla oltiin jo melkein saamassa
sellainen saamelaiskäräjälaki, jolla polveutumiseen perustuva äänioikeus olisi lyhyellä
siirtymäajalla nollattu. Nyt poliittisellakin saralla voitaneen kohta edetä,
kunhan maahan saadaan Sipilän keskustavetoista hallitusta vieläkin ”saamelaismyönteisempi”
kansanrintamahallitus? Ehkäpä sitä jo ennakoiden, vielä parempaan uskoen,
saamelaiskäräjien enemmistö hylkäsi Lohen lakimallin.
Saamelaiskäräjien
vaalilautakunnan hylkäysten suuren määrän ja niiden laissa tuntemattomin
perustelujen vuoksi on siis syntynyt käsitys laittomista päätöksistä. Saamelaiskäräjälain
rikosvastuun edelleen puuttuessa mielivallan käyttö mahdollistuu ja
epäilijöiden mukaan myös kasvaa.
Kun vaalilautakunta on kirjannut hylkäyksen perusteeksi,
ettei se tunnista henkilöä saamelaiseksi tai että henkilön hakemus on aiemminkin
hylätty, eivät perustelut ole hylättyjen hakijoiden mielestä lailliset. Ja
etenkään, jos hakija on esittänyt polveutumistodistuksensa, jonka mukaan hän
kiistatta täyttää saamelaiskäräjälain 3§ toisen kohdan polveutumisen kriteerin
saamelaisuudestaan. Ja edelleen, jos sisaruksista toiset on hyväksytty, toiset
hylätty. Myös muita saman perheen sisällä eri tavoin kohdeltuja on lukuisia.
Valitusaika saamelaiskäräjien vaalilautakunnan päätöksistä
umpeutuu 12.4.2019. Inarinsaamelaiset-yhdistyksen ja Inarinmaan
lapinkyläyhdistyksen tahoilla onkin yhteistyössä päätetty, että väärää kohtelua
kokeneille hakijoille annetaan neuvontaa KHO-valitusten tekoon. Yhdistysten
taholta kannustetaan, että laittomilla perusteilla hylättyjen on ehdottomasti
syytä valittaa vääristä päätöksistä.
Neuvontaa annetaan Ivalon helluntaiseurakunnan kirpputorirakennuksessa
torstaina 28.3. kello 17 - 20 ja tiistaina 2.4. kello 7 – 20 sekä lauantaina
6.4. kello 14 -17 ja tiistaina 9.4. kello 17 - 20. Tiedusteluja asiasta voi tehdä
numeroista 040 700 6484, 0400 398 984 ja 0400 446 156.
Saamelaiskäräjien vaalilautakunta kirjasi hyväksymäänsä vaaliluetteloon 5844 äänioikeutettua. Edellisten saamelaiskäräjävaalien aikaan vuonna 2015 vaaliluetteloon haki lähes 800 henkilöä, joista äänioikeutetuiksi hyväksyttiin 576, heistä 93 KHO:n päätöksellä.
On syytä palata siihen miten heppoisilla perusteilla Suomessa ihmisten alkuperäisyys selvitettiin. Vuonna 1962 suoritettua saamelaista väestötutkimusta johti Pohjoismaiden saamelaisneuvoston sihteeri Karl Nickul. Tutkimus tehtiin haastattelututkimuksena. Haastattelijoille annettiin tehtäväksi haastatella jokaista Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kuntien sekä Kittilän ja Sodankylän kuntien pohjoisimpien kuntien alueiden asukasta, jonka vanhemmista tai isovanhemmista jollakin on tai on ollut saamenkieli ensimmäisenä kielenään. Väestötutkimuksen perusaineisto analysoitiin vuonna 1969 Erkki Nickulin toimesta.
VastaaPoistaKoska vuonna 1962 haastateltuun väestöön kuului kymmenkunta ns. yleisen käsityksen mukaan saamelaiseksi katsottavaa henkilöä, jonka vanhemmista tai isovanhemmista vain pari oli oppinut saamea ensimmäisenä kielenään. Nickul teki tutkimuksen saamelaismääritelmään lisäyksen, jonka mukaan myös henkilöä, jonka ensiksi oppima kieli on saame, pidetään saamelaisena.
Todettakoon tässä yhteydessä, että kyseisen vuoden väestötutkimuksessa tutkittiin ainoastaan ko. alueiden asukkaat, eikä tutkimus siten tavoittanut tämä alueen ulkopuolella asuvia henkilöitä, vaikka he olisivatkin täyttäneet tutkimuksessa omaksutun saamelaismääritelmän. Sama koski etenkin Ivaloa ja sen ympäristöä, koska myöhemmin on ilmennyt, että vain noin 20 - 30 % Ivalon ja sen ympäristön saamelaisväestöön kuuluvista saatiin haastattelututkimuksen piiriin. Tämä johtui siitä, että ko. alueen väestöä haastattelevilla oli varsin vähäiset tiedot alueen väestöstä ja sen muodostuksesta.
Vaikka vuoden 1962 väestötutkimus ei sinänsä ottanut mitään kantaa siihen, miten saamelaisuus tulisi määritellä, perustuivat vuoden 1973 saamelaisvaltuuskunnasta annetun asetuksen (824/73) saamelaismääritelmä sekä vaaliluettelo mm. sen tietoihin. Vuoden 1973 asetus (1 § 2 mom.) määritteli saamelaisvaltuuskunnan vaaleissa äänioikeutetun henkilön seuraavasti:
"Saamelaisella tarkoitetaan tässä asetuksessa henkilöä, joka tai jonka vanhemmista tai isovanhemmista ainakin yksi saamelainen on Pohjoismaiden saamelaisneuvoston jäsen Suomen jaoston vuonna 1962 suorittaman väestölaskennan mukaan taikka muutoin todetaan oppineen saamen kielen ensimmäisenä kielenään."
Asiassa on siis paljon kestämättömiä kohtia, joista vielä seuraavassa muutamia huomioita:
1. Kantasaamelaiset ja lappalaiset ovat yksi kansa historiallisten juuriensa kannalta eikä tätä seikkaa voida jakaa millään tavalla väestönryhmien samanlaisen historian ja nykyisten elinkeinojen ja olosuhteiden vuoksi.
2. Ajatus, että saamelaisuus ja rekisteriin merkitseminen voitaisiin nojata vain kieleen tai etnisyyteen ilman historiaan on täysin mahdotonta jo siitä syystä, että perustuslaissa saamelaiset on määritelty alkuperäiskansaksi
3. Alkuperäiskansan käsite nojautuu tiettyyn historiaan, olosuhteisiin ja muusta yhteiskunnasta poikkeavaan elintapaan, joka on selvitetty eikä sen nojalla ole mahdollista jakaa tai erotella väestönryhmiä, joilla on sama historia.
4. Jos saamelaisuus halutaan nojata vain ideologiaan, se hylkää alkuperäisyyden kestämättömällä ja valheellisella tavalla, joka oikeuttaa peruuttamaan kaikki erityiskohtelun järjestelyt.
jatkuu...
...jatkoa:
VastaaPoista5. Mitään kestävää yhteiskunnallista ratkaisua ei ole ilman vuoropuhelua koko yhteiskunnan ja kaikkien asianosaisten kanssa, joten mikään valtaa perusteleva saamelaisideologia, joka vetää rajaviivoja alkuperäiskansan tai kansojen kesken, ei ole kestävä.
6. Saamelaiskäräjät ovat sidottuja samoihin lakeihin kuin muutkin yhteiskunnassa eikä niitä poikkeamista perusta mikään vain ideologinen näkökohta, joka ei perustu vakiintuneeseen tutkimukseen ja kaikkien perusoikeuksien tunnustamiseen.
7. Saamelaiskäräjät tai niiden edustajat eivät voi kiistää tutkimustuloksia siitä, ettei kielellä, etnisyydessä eikä lapinkylien asemalla ole merkitystä yhdenkään lappalaisoikeuden kannalta.
8. Kaiken selvittämisen perusteeksi on asetettava elinolosuhdeanalyysi, joka osoittaa, etteivät lappalaiset ja saamelaiset eroa vallitsevan elintason, elinkeinojen, tilan omistuksen tai asiakirjoihin perustuvan omistuksen ja hallinnan suhteen mitenkään. Eroa on vain kielen suhteen nykyisin. Sekään ei ole merkitsevä ero, kun tiedetään, ettei kielellä ole ollut merkitystä kuin vasta muutaman vuosikymmenen ajan.
9. Saamelaisjohtajat väittävät toisaalta polveutuvansa suoraan lapinkylien jälkeläisistä, mutta silti he eivät ole kveenien jälkeläisiä. Heidän alkuperänsä on hämmentävä, historian kirjoissa tällaista ei tunneta. Porosaamelaisten historiallinen tunkeutuminen sivuutetaan kokonaan. Nämä eivät ole kestäviä teesejä tai perusteluja
10. Väite saamelaisten kansan itsemääräämisoikeudesta ei ole perusteltu. Valtio ei sellaista tunnusta tai ole tunnustanut. Alkuperäiskansan asema ILOn yleissopimuksessa ei edellytä eikä mahdollista autonomiaa lainkaan. Perustuslailla saamelaisille on annettu kulttuurinen itsehallinto määrittelemättä siihen liittyviä taloudellisia oikeuksia.
11. Jos saamelaiskäräjien vaatimukset nojaavat vain kieleen tai etnisyyteen, se sivuuttaa alkuperäiskansoja koskevan sopimuksen perustelut samaistumisen ratkaisevasta merkityksestä ja on diskriminatorista.
12. On selvä, että kaikki keinotekoiset tai mielivaltaiset saamelaisen määritelmät lukevat väestöryhmään sinne jollain perusteella kuulumattomia ja jättävät toisaalta ulkopuolelle sinne kuuluvia ihmisiä.
No katsotaan sitten miten KHO ratkaisussaan nro 145/2019 on todennut saamelaiskäräjien vaalilautakunnan kykyä tulkita kielteisen päätöksen perusteita. "Nykytutkimustieto ei tue ajatusta, että assimilaatio uhkaisi saamelaisuutta yksittäisten ihmisten kautta. Henkilöt, joilla on saamelaiset kulttuuriarvot, saamelainen identiteetti ja saamelaiset juuret, joista he ovat ylpeitä, eivät ole uhkana saamelaisten vahvalle itsehallintoasemalle.
Ryhmähyväksynnän edellyttäminen ei perustu voimassa olevaan oikeusjärjestykseen. Nykyisellä tavalla toteutettuna se on vastoin perustuslain henkeä. Ryhmähyväksyntää koskevien päätösten takana on ollut hyvin pieni joukko saamelaisia. Vaaliluetteloon valitsijoilta ei ole vaadittu oikeudellista osaamista tai tutkintoa saati historiallista osaamista tai sukututkimustaustaa. Vaalilautakunta ja saamelaiskäräjien hallitus ovat käyttäneet ryhmähyväksyntävaltaansa mielivaltaisesti tekemättä punnintaa itseidentifikaation ja ryhmäidentifikaation välillä.
Henkilön itseidentifikaatiossa on kysymys henkilön perustuslailla turvatun perusoikeuden ydinalueen suojasta. Statukseton saamelainen menettää kaikki hänelle kuuluvat oikeudet ja ihmisarvon, jos häneltä evätään oikeus omaan identiteettiin. Henkilön identiteetin kyseenalaistaminen voidaan oikeuttaa vain, jos sillä on tosiasiallista merkitystä koko ryhmän olemassaolon kannalta, muussa tapauksessa ei. "
KHO:n raatkaisu nro 145/2015 osoittaa miten merkittävistä taloudellisista asioista on kyse. Statuksettomat saamelaiset näyttävät jäävän omilla historiallisilla alueillaan toisen luokan kansalaisiksi.
Veikon blogikirjoitus saamelaiskäräjien vaalilautakunnan sekoilusta on osoitus siitä miten vähän sellaiset faktat merkitsevät sille, jossa saamelaisstatusta hakevat kykenevät osoittamaan olevansa saamelaisia. Totuudesta ei ole niin väliä. Vaalilautakunta ei näy muistavan, että saamenkielisillä ja suomenkielisillä saamelaisilla on paljon yhteistä, kuten yhteinen historiallinen perinne, elinkeinot, poliittinen järjestelmä, uskonto, moraalinen normisto. Poliittisen järjestelmämme tehtävä on suojella saamen ja suomenkielisten saamelaisten yhteistä kulttuuriperintöä ja edistää kansanryhmien välistä yhteiseloa, eikä lähteä sitä turmelemaan kaikissa suhteissa epäonnistuneen saamelaismääritelmän avulla. Tämän vastuun soisi painavan vaalilautakunnan päätöksen teossa enemmän kuin puoluepolitikoinnin. Toivon, että vaalilautakunta tämän näkökohdan jo viimein ymmärtäisi!
VastaaPoistaSaamelainen itsehallinto voi periaatteessa olla kannatettava ajatus. Suhtaudun kuitenkin itse kielteisesti saamelaiseen itsehallinnon tavoitteeseen silloin kun se halutaan laajentaa kaiken kattavaksi. Harva ymmärtää, että täydellisen saamelaisen itsehallinnon vallitessa voidaan jakaa vain köyhyyttä, tai juuttua reservaattielämään valtion avustusten varassa. Hyvinvoinnin saavuttaminen pelkästään saamelaisten omin tiedoin, opein ja voimin ei tule onnistumaan. Itsehallinnon sisäisestä oikeudenmukaisuudesta antaa esimakua nykyinen saamelaisen itsehallinto, jossa tasa-arvo toteutuu vain propagandassa, joka on suunnattu erityisesti hyödyllisille idiooteille Suomessa ja muualla maailmassa YK:ta myöten.
Saamelaiskäräjien hallitus yhdessä vaalilautakunnan kanssa rakastavat valtaa, mutta eivät siihen liittyvää vastuuta. Saamelaisten oikeutettuja etuja ja todellisia tarpeita ajavasta saamelaisliikkeestä on tullut alkuperäisten ihanteittensa irvikuva. Demokratia ja ihmisoikeudet ovat sen äänekkäille toimijoille pelkkiä korulauseita ja sananhelinää.
Omien kokemusten perusteella voin todeta, että tietämys käräjien johtoportaassa on rajallista, ja se on kautta vuosikymmenten näkynyt kyvyttömyytenä muodostaa toimivaa saamelaispoliittista linjaa ja käydä aitoa vuoropuhelua alueella elävän suomenkielisen saamelaisväestön kanssa. Kestävän ja vastuullisen politiikan sijasta energiaa on kohdistettu moraalittomiin seikkailuihin, kuten maanomistushankkeeseen ja inarinsaamelaisten syrjintään. Kysynkin, että tälläkö tiellä, jossa yli 40 vuoden ajan on lyöty päätä seinään halutaan jatkaa?
Ihmeellistä on se, että kiistaa ylläpitävät pohjoissaamelaiset, koltat ja keskustapuolue eivät halua ymmärtää, että kiistan ratkaisu hyödyttäisi sekä kiistan osapuolia että koko alueen vakautta. Siinä ohessa kohentuisi myös ILO-sopimushankkeessa yhtenä pontimena ja perusteluna ollut Suomen kansainvälinen maine. Kiista ja siihen liittyvä myrkynkylvö on synnyttänyt ja ylläpitää paljon ahdistusta ja turhaa vihaa eri ryhmiin kuuluvien saamelaisten välillä. Kestävällä pohjalla olevat ratkaisut toisivat tähänkin välttämättömästi tarpeellista helpotusta. Joten vaalien jälkeen Suomen uusi hallitus joutuu jälleen kerran pohtimaan mitä tämän kaikkien Ylä-Lapin ihmisten elämään vaikuttavan kokonaisuuden kanssa pitäisi edetä. Se ei ratkea käymällä siitä huutokauppaa heittämällä perus- ja ihmisoikeudet roskakoriin. Suomen on jo viimein aika näyttää olevansa oikeusvaltio.
Jouni Kitti
Kyllä Jouni Kitti on kirjoituksessaan täysin oikeassa: on kauheaa olla itseään parempina saamelaisina pitävien "sylkykuppi." Vaalilautakunnan ja saamelaiskäräjien hylkäyskirjeet olivat isku vasten kasvoja. Sellaisiksi ne oli
VastaaPoistatarkoitettukin. Kun joku lailliseen alkuperäiskansaan kuuluva kirjoitti, että miksi te tuppaudutte sellaiseen ryhmään,johon teitä kertakaikkiaan ei
haluta, niin päätin olla enempis tuppautumatta. Moni muukin on jättänyt
saamelaiskäräjien vaaliluetteloon hakeutumisen sikseen. Saamelaiskäräjälaissa on selvät ohjeet, joiden mukaan hakijat on hyväksyttävä vaaliluetteloon. Niitä ei mikään vaalilautakunta ole alun alkaenkaan noudattanut. Hakijalta kyllä vaaditaan polveutumistodistus, jolle annetaan piut paut valintatilaisuudessa. Miten oikeusministeriö antaa
tämmöisen laittomuuden jatkua mitä ilmeisimmin maalman tappiin asti????????????????????????????
Näinköhän tuo kävi, että muutamalla citysaamelaisella ahneus meni niin pitkälle, että samassa kyydissä meni nurin heikäläinen yhdistyskin. On muuten kumma miten ministeriö tai yhdistys itsekään ei liene saanut aikaan minkäänlaista poliisitutkintaa noista kälmäyksistä. Yhdistyksen tuolloin puheenjohtaja on saamelaiskäräjien jäsen ja kaiketi sen hallituksessakin ja halukas varmaan johtamaan käräjiä sen nykyisen puheenjohtajan vetäytyessä.
VastaaPoistahttps://yle.fi/uutiset/3-10720095
Saamenkielisessä versiossa on nimetkin.
Poistahttps://yle.fi/uutiset/osasto/sapmi/city_samit_-searvvi_heaittiheames_mearridedje_vuosttas_have__ruhtamoivvis_aigot_dahkat_dutkanbivdaga_bolesii/10717957
Mihin tarvitaan saamelaista tiedotuskeskusta?
PoistaAiemmin viitattiin City Samit ry:n käynnistämään projektiin saamelaisten omasta tiedotuskeskuksesta. Hanke näyttää toistaiseksi ajaneen karille, mutta mikään ei takaa sitä etteikö hanke nousisi uudelleen esille. Sen jälkeen kun eduskunta oli vuonna 1995 säätänyt saamelaiselle kulttuuri-itsehallinnolle lailliset puitteet, ovat saamelaiset vaatineet omaa tiedotuskeskusta. Kun eduskunta hylkäsi esitykset saamelaiskäräjälain uudistamiseksi vuonna 2015, alettiin saamelaiskäräjiä lähellä olevien saamelaisvaikuttajien piirissä jälleen korostetusti puhua tiedotuskeskuksen tarpeellisuudesta. Sen tavoitteena olisi ollut toimittaa saamelaisten edun mukaista tietoa suomalaisille ja ulkomaisille päättäjille. Tiedostuskeskuksella tähdätään myös siihen, että monet yksittäiset toimijat ja toimittajat levittäisivät yhdenmukaista kuvaa Suomen saamelaisista muusta väestöstä erillään elävänä alkuperäiskansana.
Tähän esitykseen valtion tukemasta tosiasioita manipuloivasta tiedotuksesta, jota voisi kutsua propagandaksi sanan varsinaisessa merkityksessä, on syytä suhtautua kriittisesti. Kärjistäen voisi sanoa, että hanke tähtää siihen että saamelaiskäräjät saisi valtion rahoittaman keskuksen, jonka kautta levittää "tietoa" siitä miten Suomen valtio ja pääväestö sortavat saamelaisia. Seuraava askel lienee sitten saamelaiskäräjien oma suurlähetystö Helsinkiin. Tämä ei ole vitsi, Norjan saamelaiskäräjillä vaaditaan paraikaa suurlähetystöä Osloon.
Tähän asti saamelaisia koskeva ja heidän itsensä harjoittama tiedotustyö on toiminut pienillä resursseilla ja improvisoiden. Saamelaiskäräjien hyvänä apuna on tosin tunnetulla tavalla toiminut Yleisradion saamelaistoimitus. YLE-Sapmi on kuitenkin osa valtion varoin ylläpidettyä julkista yleisradiotoimintaa, ja siksi sen kautta tapahtuvan saamelaisen tiedotuksen tavoitteita ja menetelmiä on ollut vaikea määritellä yksiselitteisesti niin että se vastaisi täysin saamelaiskäräjien johdon tarpeita, tavoitteita ja ohjausta.
Saamelaisten kuvan kiillottaminen ja esittäminen Suomeen ja ulkomaille on ollut sekoitus kansallisen identiteetin uudelleen määrittelyä, kansallista tehtävää ja poliittis-taloudellisia intressejä. Tähänastinen tiedotustoiminta on ollut pahasti kaksijakoista. Valtaväestön tiedotusinstituutiot ovat jakaneet matkailua, vientikauppaa ja yleistä myönteistä Suomi-kuvaa palvelevaa, romantisoivaa saamelaiskuvaa. Aitoudesta on usein tingitty, on riittänyt että välittyvä kuva on kaunis ja eksoottinen.
Saamelaiskäräjät on kritisoinut epäaitousilmiöitä, mutta ei itse romantisoivaa kuvaa, jota se päinvastoin on itse ravinnut totuudellisuuden kustannuksella. Siinä missä valtion ja pääväestön laitosten saamelaistiedotus on rajoittunut myönteiseen kuvaan, käräjien tavoitteena on ollut järjestelmällisesti levittää kuvaa sorretusta alkuperäiskansasta Euroopan Unionin katolla ja muokata mielipidettä pyrkimyksilleen myönteisiksi. Tähän asti tapahtunutta toimintaa voisi kutsua hyvin selkeäksi yksisuuntaiseksi, nimenomaan "propagandaksi"; matkailupropagandaksi, vientipropagandaksi ja saamelaisnationalistiseksi poliittiseksi propagandaksi.
jatkuu...
...jatkoa:
PoistaSaamelaiskäräjien propaganda on kanavoitu etenkin YLE:n saamelaistoimituksen kanavien kautta mutta myös muiden uutisvälineiden kautta suomalaiselle suurelle yleisölle. Propagandan tavoitteisiin ja sisältöön on vaikuttanut se puutteellinen kuva, joka saamelaisten mielestä on ollut suomalaisilla saamelaisista. Propagandaa on yritetty muokata siten, että se kelpaisi poliittisille päättäjille, siitä on tehty myös alitajuisesti saamenkansan kansallisen kuvan peili. Syntynyt kuva on sekoitus saamelaisten omaa kuvaa ja suomalaista suuren yleisön miellyttämiseksi tehokkaiksi arveltuja elementtejä. Niissä painotetaan saamelaisten alistamista, mutta myös saamelaisten kulttuurisaavutuksia, fantasioita rodullisesta alkuperäiskansasta ja sen oikeutetuista alueellisista vaatimuksista Ylä-Lapin maihin ja vesiin.
ILOn sopimuksen ratifioinnin valmisteluun liittyvään toimintaan saamelaiskäräjät lähti voitonvarmana ja siksi huonosti valmistautuneena. Ratifioinnin valmisteluprosessin kuluessa kaikenlainen tiedotus ja mielikuvien välitys liittyi olosuhteiden pakosta propagandaan, joka tilanteen kärjistyessä kävi yhä räikeämmäksi. Käräjien oma ja YLE-Sapmin kautta tapahtuva tiedotus tarkoitti jotakin muuta kuin neutraalia tiedottamista. Siihen liittyi vastaanottajan manipulointia ja ohjaamista haluttuun suuntaan. Tiedotukseen kuului ihmismielen ohjailu psykologisin keinoin, sensuuri ja harhautus, jopa totuuden peittely alkuperäiskansan muodostuksesta. Käsitteiden sekamelska on jatkunut näihin päiviin asti.
ILOn sopimuksen ratifioinnin epäonnistuminen käynnisti tilanteen johon saamelaiskäräjät joutui pahasti valmistautumattomana. Organisoimattomuus ja toiminnan hajanaisuus näkyi kaikessa alastomuudessaan. Ajatus tiedotuskeskuksesta on nähtävä osana rivien uudelleen järjestämisestä.
Tähän asti jokainen toimija on siis tuottanut propagandaa omin keinoin, ja erilaisia viestintämenetelmiä on käytetty eri tavalla. Saamelaiskäräjien kannalta tulos on ollut epätyydyttävä. ILO-sopimuskriisin aikana harjoitettu osin kömpelön propagandistinen tiedotustoiminta paljasti suurelle yleisölle ja päättäjille liian avoimesti että eräiden keskeisten saamelaistoimittajien toimintaa ei hetkittäin ohjannut neutraalin tiedottamisen ihanne, vaan heidän omaksumansa saamelaispoliittinen aate.
Uuden tiedotuskeskuksen perustamishankkeella pyritään tiedotuksen yhdensuuntaistamiseen ja sen saamiseen paremmin saamelaiskäräjien hallintaan, mutta myös propagandan hiomiseen. Kyseessä on siis eräänlaisesta uuden alun yrittämisestä, tavoitteista luopumatta. Kaikesta näkee, että saamelaiskäräjät ei halua, että toimintaan osallistuisivat sen kontrollin ulkopuolella olevat viranomaiset, yksittäiset tahot, viennin edistämisorganisaatiot, suurten firmojen etujärjestöt, jopa yksityiset henkilöt.
Koska propaganda on saanut ansaitusti huonon maineen, sanaa ei tietenkään käytetä, vaan käytetään neutraalilta kuulostavaa tiedotus-termiä, vastaavasti kuin saamelaistoimituksen kautta harjoitettua propagandaa on harjoitettu tiedotuksen, uutisoinnin ja journalismin nimellä. Harvapa toimija kutsuu omaa propagandaansa tällä nimellä, ja yleisin käytetty peitenimi on tiedotus.
Jouni Kitti
Saamenkielisen Sapmelas-lehden päätoimittaja (1980-1999)
Tämä on hyvä…
VastaaPoista” KHO:n vuosien 2011 ja 2015 ratkaisujen purkaminen ei saavuttaisi negatiivista oikeusvoimaa suhteessa samojen henkilöiden mahdollisuuteen hakeutua saamelaiskäräjälain 3 §:n nojalla uuden selvityksen perusteella saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Saamelaiskäräjien vaalilautakunta ja tarvittaessa saamelaiskäräjien hallitus tulisivat tutkimaan uudet hakemukset ja mahdolliset oikaisuvaatimukset yksilöllisesti, objektiivisesti ja ilman syrjintää tai mielivaltaa. ”
(SK:n valitus KHO:lle, viimeinen kappale)
… ellei suorastaan hirtehinen.
Kyllä saamkär.hall on herjennyt miltei runolliseksi kirjoituksessaan KOHOlle. Aivan kyynel vierähti poskelle... Ajatella siellä luvataan
Poistatoimia asiallisesti ja laillisesti, jos poispotkitut uudistavat hakemuksensa uusine selvityksineen vaaliluetteloon. Mitä uutta he voivat tuoda esille?
Maailmankansalaisen ja ihmisoikeusjuristin uskomatonta järjenjuoksua on tänään laajasti ihasteltu, niin ja perustuslakiasijantuntija, koska perustuslaki edellyttää.
VastaaPoista” Onko Suomi täynnä? Talousihme Saksan väentiheydellä meille mahtuisi 80 milj. asukasta, pohjoismaa Tanskan tiheydellä 40 milj. Perustuslain 18-19 § (oikeudet työhön & sosiaaliturvaan) edellyttävät työn tekijöitä, eläkkeiden ja sosiaaliturvan rahoittajia. Se ei ole keneltäkään pois. ”
https://twitter.com/MartinScheininF
Inarin pinta-alaan suhteutettuna puhutaan 3,0 – 1,5 milj. asukkaasta! Näissä ”jalat ilmassa” ulostuloissa hiilijalanjäljestä ei tarvitse huolestua eikä vanhoista metsistä ja kyllähän se alkuperäiskansakin tässä tapauksessa hyvin sekaan mahtuu kunhan ILO.
Sámi Árvvut -yhdistys ja oikeusministeriö keskustelivat saamelaismääritelmästä 4.4.2019
VastaaPoistahttps://www.facebook.com/samiarvvut/posts/1048273162034099?__tn__=K-R
Pirita Näkkäläjärven YLE-kolumni aiheesta vaalitulos ja saamelaiset:
VastaaPoistahttps://yle.fi/uutiset/3-10741896
Lainaus: "Jos käyttää jälleen ILO 169 -sopimusta mittarina, niin Ylen vaalikoneesta voi tarkistaa mihin suuntaan Lapin vaalipiiristä valitut kansanedustajat asiassa kallistuvat. Kaikki seitsemän tuovat esille, että he ovat eri mieltä väittämästä, että ILO-sopimus pitää ratifioida seuraavalla hallituskaudella. Viisi edustajaa viittaa siihen, että olisi muka epäselvää kuka on saamelainen. Argumentti, joka toimii tekosyynä vastustaa ILO-sopimuksen ratifioimista."
Jonkinlainen katkeruus paistaa Piritan vuodatuksesta, tyhmälle ei nyt aukea, kenestä on kysymys.
PoistaPirita Nakkalajarvi @biret14. huhtik.
” Vinkki suomalaiselle ehdokkaalle Lapin vaalipiirissä: älä laita luhkaa vaalivideoon. Saattaa maksaa ne pari kipeästi kaivattua ääntä.
Päätin ettei ole minun vastuullani paikata puolueiden ja ehdokkaiden tekemisiä. Äänestin ja tuin ehdokasta ja puoluetta, jotka eivät sortunut huonoihin valintoihin symbolisen vallan käytössä tai vahvistaneet disinformaatioon perustuvia näkemyksiä saamelaisista
Harmi että hyvä ehdokas lähettää noin ristiriitaisia signaaleita symbolien käytöllä. ”
Halusi nolata Maijalaa, joka ei saanut saamelaiskäräjiltä saamelaisstatusta.
VastaaPoistaMaijala olisi tarvinnut yli 600 ääntä tullakseen valituksi. Olisiko kuitenkin kyse Karppisesta, joka jäi sen seitsemän äänen päähän?
PoistaKysymykseksi vaan jää, mistä moiset vihat Piritalta?
Lukka vaalivideossa väärän henkilön päällä edusti siis sortumista huonoihin valintoihin symbolisen vallan käytössä ja liittyi saamelaisia koskevan, disinformaatioon perustuvien näkemysten vahvistamiseen? Enpä ole onnistunut jäljittämään kuka tämän onnettoman valinnan oli tehnyt, vai oliko "vihje" heitetty julki tarkoittamatta täsmällisesti määrättyä ehdokasta. En anna tiedon puuteen estää minua pohtimasta asiaa yleisellä tasolla.
VastaaPoistaEn kannata enkä puolla sitä, että muut kuin saamelaiset käyttävät saamelaispukua tai siihen kuuluvia vaatekapapleita. Jo lapsena olisin halunnut vajota hankeen kun näin pannumyssyompelimosta peräisin olevan "neljäntuulenlakin" "urpaanin" naisen päässä. Silti oikeaoppisuuden valvontaa on syytä miettiä.
Eri puolilla maailmaa viralliset tai itsenimitetyt siveyspoliisit, -partiot, -kaartit, -iskuryhmät jne ovat valvoneet ja valvovat yhä käyttäytymisen ohella muiden pukeutumista. Ainakin USA:ssa naisten uimapukujen lahkeita on aikoinaan mitattu viranomaisten toimesta, ja mm. kouluissa pukeutumissäännöt mittaamisineen voivat edelleen olla tiukat. Historiallisesti laajemmin tunnettuja esimerkkejä ovat erilaiset uskonnolliset puritaanit eli puhdasoppiset. Koska ihanteena oli pröystäilemättömyys ja kerskakulutuksen torjunta, pukeutumista, tukan ja parran mallia, pitsien säätykohtaista maksimipituutta, ikkunaruutujen kokoa jne sääteleviä lakeja on usein nimetty myös ylellisyyslaeiksi. Suomessa "puhdasoppisuuden aikana", pääosin 1600-luvulla,ajan henkinen valtavirtaus oli arkisesti ilmaisten tiukkapipoisuus, joka ilmeni myös tiukkoina pukusäännöksinä ja muiden ulkoasun kyttäämisenä. Sitä seurannut pietismi korosti sisäistä elävää uskoa ja sen merkinä ulkoista prameilematonta hurskautta. Liikkeen saadessa yliotteen kirkon piirissä elävän uskon ihanne jähmettyi ja ulkoisten ohjenuorien noudattaminen korostui.
Meidän aikanamme pukupoliiseina tunnetaan vaikkapa talebanit ja Iranin pappisvaltion siveyspoliisit; jos puku katsotaan vääräoppiseksi, tulee keppiä ja asuste revitään pois. Väkivaltaankin turvautuvaa pukeutumisen siveysvalvontaa on harrastettu myös eräiden ääripuhdasoppisten juutalaisten ryhmien (mishmeret tzniyu) toimesta. Eivätkä esimerkit missään nimessä lopu tähän, vaan ilmiö on ikivanha, sitkeä ja kohtalaisen yleismaailmallinen.
VastaaPoistaSaamelaisalueella pukujen aitoutta pidetään keskeisenä arvona, ja saamelaisliikeen piirissä aitouden vaaliminen on otettu sydämen asiaksi. Samalla saamelainen muoti kehittyy ja muuttuu ilmeten hyvinkin mielikuvituksellisina luomuksina, joista osassa yhdistellään ja heitetään vallan ja vallanpuuteen symboleja ilman pidäkkeitä varsinkin eri taiteenlajeja yhdistelevien aktivistitaiteilijoiden performansseissa. Tätä ei pidetä ongelmana, mutta sen sijaan saamelaisten (tai sellaisiksi käsitettyjen) asusteiden valmistaminen, myyminen ja käyttäminen ei-saamelaisten (tai sellaisiksi käsitettyjen) toimesta katsotaan lähes kuolemansynniksi, sitä vahditaan tarkasti ja siihen reagoidaan jyrkästi. Norjan puolen Márkomeannu-festivaaleilla (sinänsä tökeröitä) "turisti-saamelaispäähineitä" on tiettävästi revitty kantajansa päästä. Tällaisesta festivaalien karnevalistisen perusolemuksen vastaisesta tiukkapipoisuudesta tulee mieleen psykiatrian piirissä käytetty käsite anankastinen personnallisuus, joka viittaa pakonomaiseen huomion kiinnitämiseen ulkoisiin sääntöihin ja niiden noudattamiseen. Kuvaan kuuluu täydellisyyden tavoittelu ja joustamattomuus,joka yleensä kohdistuu niin henkilöön itseensä kuin muihin. Käsitettä ei ole tässä tuotu esille luonnehtimaan ensimmäistäkään yksilöä, vaan sosiaalista ilmiötä. Jos ylenmääräinen kansallispukujen - niiden joukossa saamenpuvut - oikeaoppisuuden valvonta ja tarkkailu ei edusta kollektiivista anankastisuutta, niin kai sitä sentään voi luonnehtia ortodoksiseksi (ei merkityksessä kreikalais-katolinen vaan puhdasoppinen) tai puritaaniseksi (joka on lähes sama asia). Alkuperäisten puritaanien pukumuodista poiketen saamelaispuku ei kuitenkaan itsessään ole puritaaninen ilottomuuden ilmentymä, vaikka sen oikeaoppisuuden liioitellun tiukka valvonta parhaimmillaan tikin tai aiankin sauman tarkkuudella onkin kuin suoraan ankeuttajan kenttäohjesäännöstä.
Tosiaan Riikka Karppisen tvitterissä, vaalivideossa tammikuun alussa 2019, Riikalla on yllään luhka. Taitavat Piritaa itseäänkin jo kyllästyttää nuo heidän ikiaikaiset pukeutumissääntönsä.
VastaaPoistaAikamoinen uho menossa…
VastaaPoistaMartin Scheinin FIN @MartinScheininF3 tuntia sitten
Vastauksena käyttäjille @MartinScheininF, @PetraLaiti ja
Tilanne on muuttunut, koska 1) alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeus on tunnustettu kv-oikeudessa (missä olen ollut mukana), 2) on luotu kansalaisaloite. -> Esteet Saamelaiskäräjien toimivallalle tehdä virallisia lainsäädäntö- tai budjettiehdotuksia eduskunnalle ovat poistuneet
Mikkel Näkkäläjärvi���������� @Nakkalajarvi45 minuuttia sitten
Pari huomiota @biret’in erinomaisesta kolumnista.
1) SDP:lla on myönteinen puoluekokouspäätös ILO169-sopimuksen ratifioinnista.
2) Lapin kansanedustajia pidetään asiantuntijoina saamelaisasioissa. Miksi? Kyse on ihmisoikeuksista, ei aluepolitiikasta.
Lapin kansanedustajat paljon vartijoina nimeen omaan ihmisoikeuksien puolustajina.
Kuka näki 16.4. Alfa TV:n Dosentti-ohjelmassa Klemetti Näkkäläjärven haastattelun? Ei vielä löytynyt linkkiä, mutta varmaan tulee. Olipahan Klemetillä samanmielinen haastattelija ja johdattelija tuo Venäjä-dosentti!
VastaaPoistaTässä saamelaisuuskeskustelussa on yksi selkeä piirre eli se, mitä heikompi oma identiteettipohja on suhteessa polveutumiseen ja ihan arjen "kulttuuriseen" elämään, sitä kiivaammin ja röyhkeämmin käydään toisten identiteetin ja sen puutteellisten tai vääräoppisten ilmenemisten kimppuun. Citypiritat ovat tässä kärjistyneimpiä esimerkkejä.
VastaaPoistaOlisiko kenellä heittää linkkiä tuohon lukka-vaalivideoon että pääsisi tarkistamaan onko saumat ja tikit oikeaoppisesti?
VastaaPoistaPyynnöstä tikkien tarkistusta varten:
VastaaPoistahttps://www.facebook.com/riikkarppinen/videos/475158262889274/UzpfSTEwMDAwMTE5ODU0NzIzMDoxOTY5OTUyMjk5NzIxMzY5/
No nyt maailma hymyilee, hei me lennetään…
VastaaPoista” Petra Laiti (Ásllat-Mihku Ilmára Mika Petra) @PetraLaiti11 tuntia sitten
Lähden kahdeksi viikoksi New Yorkiin johtamaan @suomasaminuorat-delegaatiota YK:n alkuperäiskansojen foorumissa.
Sen jälkeen matkustan Venetsiaan esiintymään Biennaalissa osana Suomen edustustoa.
Elämä on tänään todella, todella jees. ”
Kuukauden päästä sitten taas taivas tippuu niskaan, koska ilmastohysteria, jäämerenrata, ILO, Suomi ja suomalaiset…
Tarkastuslausunto: Joo, tikit ei näjy, mutta olihan tuossa vähän sellaista pseudosaamelaista tavoittelua, oli lukka, laavu, tulenkajoa kasvoilla ja tunturit. Ihan piti aijaa toisen kerran äänen kanssa että oliko laavukuvassa tai lopusa vielä saamelaisen seremoniarummun (niin neth sannoo Ruottisa korrehtisti sitä mitä ennen sanothin noitarummuksi) kumistusta ja vaikkapa joikua. Ei sentään ollu. Niin että saattoi Pirita olla oikeassa siinä että muutama ääni saatto mennä. etenki jos vielä tikinvahtaajat sattu taustalla vasthan rupakoimaan että tuolle ei sitten ääniä. Jos meni kymmenen ääntä, niin tosi harmi.
VastaaPoistaJos meni kymmenen ääntä, niin tuli vähintään 1000.
VastaaPoistaLapin vihreät valmiit lahjoittamaan tuhat tukkia ilmaiseksi Inarin yksityismetsistä Notre Damen kattoon!!!
VastaaPoista” Tiheäsyinen ja luja pohjoissuomalainen puu olisi parasta tavaraa arvorakennuksen korjaukseen. Olisi hienoa saada tätä puuta pitkäaikaiseen hiilivarastoon Notre Damen kattoon. Suomen tulisikin lahjoittaa tarvittavat tukit Pariisille ja nostaa samalla suomalaisen puun arvostusta ja parantaa kestävän metsätalouden mainetta.
Puiden hankinnassa tulisi noudattaa jatkuvan kasvatuksen hakkuutapoja sekä varmistaa tukkien laatu ja rakentamiseen tarvittava tiheäsyisyyden tuoma lujuus ja pitkäikäisyys. Yksittäisten puiden hankinta Inarin yksityismailta Notre Damen tarpeisiin voisi olla osa hakkuukiistan ratkaisua, ja laadukkaita pidempiä tukkeja voisi hankkia muualta Pohjois-Suomesta. ”
https://www.hs.fi/paivanlehti/18042019/art-2000006075531.html
Tätä vihreää maailmanparantamisen logiikkaa ei tietenkään häiritse fakta, että kirkon katto oli tammea eikä mäntyä. Hakkuukiistan ratkaisu olisi siis tukkien luovutus ilmaiseksi, tällöin ilmeisesti FSC:llä voi pyyhkiä sanonko mitä. Vihreä ideologia joustaa tarvittaessa, kun kädet ovat kyynärpäitä myöten muiden taskuissa.
Tänään torstaina Alfatv:ssä kello 22:30 uusintana Dosentti-ohjelma, jossa K. Näkkäläjärvi.
VastaaPoistaDosentti Luukkanen oli pihalla kuin tamponin naru, taustatyö jäänyt tyystin tekemättä. Häpeäksi dosenttien ammattikunnalle, kaikkihan tuntevat halventavan nimityksen ’päivystävä dosentti’. Jos on riitaa ryhmien välillä, pätevä tutkija kysyisi myös vastapuolen näkemyksen asiasta, mutta Luukkanen ei, täysin ala-arvoista.
PoistaKaunis elehän tai ainakin ajatus tukkien lahjoittamisesta Pariisin Notre Damen katon tukirakenteiksi. Tiedä sitten miten kestäisi tammeen vrrattuna noissa oloissa. Veikkaan kuitenkin että uudet katon tukirakenteet tehdään tällä kertaa metallista. Rutikuivine tammisten kattotuolirakenteiden muodostama palokuorma oli melkoinen, ja me paloivat hyvällä vedolla eräänlaisessa kaminassa holvien yläpinnan ja lyijykaton välissä missä niitä ei päästy sammuttamaan. Toisaalta saattaa olla, ja tämä on pelkkä oma spekulaationi, että tuo kaminailmiö piti lämpötilan holvien alla niin santotusti olosuhteen huomioon ottane suhteellisen alhaisena. Muuten suuren ruusuikkunan edes jonkinasteinen säilyminen tuskin olisi ollut mahdollinen. Niin kauan kuin lyijykatto oli vielä sulamatta, sammutusvesi ei päässyt käsiksi palavaan tammipalkistoon. Lyijykatot kiellettiin erään tiedon mukaan monissa kaupungeissa siksi, että tulipalojen sattuessa sula lyijy suihkusi ränneistä.
VastaaPoistaVähemmän kaunis ele lahjoittaa toisen omaisuutta, taitaa löytyä moiselle toiminnalle jopa rikosnimike, olisiko huijaus vai petos?
PoistaTäytyy tunnustaa että en jaksanut paneutua alkuperäiseen lahjoitusajatukseen, että kuka siinä oikeastaan oli lahjoittelemassa kenen puita. Sivumennen sanoen odotan että Putin vihjaisisi hänestä riippuvaisille oligarkeille että nyt sopisi lahjoittaa Venäjän kirkolle muutama milli tai billi per nuppi edelleen Notre Damen jälleenrakentamiseen lahjoitettavaksi. Kirkkodiplomatiaan kohde istuisi hyvin: kun Pariisin Notre Damen rakennustyöt alkoivat 1160, oli kulunut vain 106 vuotta siitä että itäisen ja läntisen kirkon tiet erosivat. Maallisen diplomatian tasolla pikku lahjoitus näyttäisi että idässäkin on (öljy- ja kaasu)rahaa. Pariisin ja erityisesti Pietarin välillä on vanhastaan merkittävää kulttuurivaihtoa, Venäjän slavofiilisen kirkon painopiste on tosin Moskovassa jossa Putin hoitelee tsaarin ja siten myös kirkon suojelijan tehtäviä.
PoistaVaalien jälkeen eri puolueiden piirissä on mietitty hallitusohjelmaan otettavia asioita. Yksi niistä on ILOn sopimuksen ratifiointi, jota saamelaiskäräjät ajaa edelleen härkäpäisesti. Mielenkiintoista on tietää, että onko tarkoitus ilmoittaa hallituspohjaa rakentaville puolueille, että esitykseen sisältyvien saamelaisten oikeuksien edistämisessä ei tavoitella yksityisoikeudellisia maaoikeuksia, vaan kyse on kaikkien saamelaisten kollektiivisten oikeuksien edistämisestä. Olisiko näillä ilmaisuilla tarkoitus kiertää edessä oleva karikko, johon törmättyään moni lakiesitys on kokenut surkean haaksirikon - nimittäin perustuslakivaliokunta? Onneksi näyttää siltä, että eduskunnalla on vielä jonkinlainen toimintakyky ja järjen taju maaoikeusasiassa. Viimeistään eduskunnassa joudutaan toteamaan se, että käräjien ajamaan maanomistusta koskevaan lain säätäminen käräjien mallilla edellyttää perustuslain säätämisjärjestystä, eli 5/6 määräenemmistöä.
VastaaPoistaTämä johtuu siitä, että käräjien ajamalla hankkeella rajoitetaan niin saamelaisten kuin muun väestön perustuslaissa suojattua yksityisomistusta. Sanakikkailu jonka mukaan ei tavoitella yksityisoikeudellisista vaan kollektiivisia oikeuksia ei auta, koska kollektiiviset oikeudet, mitä ne sitten olisivatkaan, kuitenkin rajoittavat yksityisiä oikeuksia ja muiden tasavertaisia oikeuksia valtion kyseenalaisten saantojen perusteella ominaan hallitsemilla mailla. Sen jälkeen asiassa joudutaan palaamaan, kuten aikaisempien rauenneiden esitysten kohdalla on käynyt, lähtöruutuun. Jos saamelaisten oikeuksien edistämisellä tarkoitetaan porojen laiduntamista ja siihen liittyviä asioita, nämä oikeudet on turvattu jo poronhoitolaissa. Jos tarkoitetaan luonnonainesten keräämistä, kalastusta tai metsästystä, ne on pitkälti turvattu jokamiesoikeuksilla, paikallisväestön metsästysoikeudella ja kalastukseen liittyvillä järjestelyillä. Tällä ei ole sanottu, etteikö näiden yksityiskohtia voisi hioa.
Mitä sisällöllisesti sekavalla muotoilulla yksityisistä ja kollektiivisista oikeuksista tarkoitetaan, on päivänselvää, että käräjien ajama malli tulee kärjistämään kysymystä lapinkylien maaoikeuksien nykyisistä omistajista, sen sijaan että veisi sen lähemmäs oikeudellisesti kestävää ja yhteiskuntarauhaa edistävää ratkaisua.
Kuten sanottua tällaiset hämärät kirjaukset hallitusohjelmaan eivät ratkaise inarinsaamelaisten oikeutta omaan, Inarin lapinkylää vastaavaan alueeseensa. Inarinsaamelaiset eivät ole olleet häätämässä sen enempää porosaamelaisia kuin kolttia mailtaan, vaikka kiistävätkin jyrkästi näiden isäntävallan Inarin lapinkylän maihin - olkoon luonteeltaan yksityisoikeudellinen tai kollektiivinen "kaikkien saamelaisten" nimissä. Sama koskee useita muita lapinkyliä. Jos mikään on varmaa, ja tämän jälkeen entistäkin varmempaa, niin se, että historiallisten lapinkylien asukkaiden jälkeläiset eivät tule minkäänlaisen painostuksen tai pakkolakien edessä hyväksymään heidän esivanhempiensa perintömaille muualta muuttaneita saamelaisia lapinkylien alueiden maaoikeuksien haltijoiksi tai alkuperäiskansaoikeuksiensa pääpäsmäreiksi.
Ihmeellistä on se, että kiistaa ylläpitävät pohjoissaamelaiset, koltat ja keskustapuolue eivät ole halunneet ymmärtää, että kiistan ratkaisu hyödyttäisi sekä kiistan osapuolia että koko alueen vakautta. Siinä ohessa kohentuisi myös ILO-sopimushankkeessa yhtenä pontimena ja perusteluna ollut Suomen kansainvälinen maine. Kiista ja siihen liittyvä myrkynkylvö on synnyttänyt ja ylläpitää paljon ahdistusta ja turhaa vihaa eri ryhmiin kuuluvien saamelaisten välillä. Kestävällä pohjalla olevat ratkaisut toisivat tähänkin välttämättömästi tarpeellista helpotusta. Tätä kannattaisi uusien vallanpitäjien pohtia hallitusohjelmaan otettavia kirjauksia pohtiessa.
Jouni Kitti
Inarilaisesta näköjään tullut Citysaamelaisten tiedotuslehti?
VastaaPoistaToisaalta hyvä raportti Pieskin kyvystä organisoida vähänkin vaativampia juttuja, jos ja kun on käräjien puheenjohtajaksi hakemassa.
Citysaamelaisten tiedotuskeskuksen suunnitteluun ja pienten lasten kielenopetuksen järjestämiseen valtiolta saaduilla rahoilla juotiin, syötiin ja juhlittiin yhdessä tuumin!?.
VastaaPoistaTässä sitä vielä hymyillään yhtenä joukkona.
VastaaPoistahttps://oddaz.saaminuett.fi/2014/10/23/kolttatytto-sophia-juhli-kielipesa-mattabieggan-avajaisia/
Ja tämäkin sitten lopulta ryssittiin perusteellisesti ihan itse. Mutta vaatimukset eivät tähän lopu.
https://yle.fi/uutiset/3-10749432
Saamelaislapsia asuu siis 240 kunnassa, mutta monessako kunnassa asuu näiden lasten vanhempia, jotka osaavat saamea, tuossa kielikylpytapauksessahan kaikki vanhemmat eivät osanneet.
Harhakäsityksiä saamelaismääritelmästä.
VastaaPoistahttp://ionmittler.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275867-suomalaisuuden-saamelaisuuden-ja-juutalaisuuden-ongelma
Ja mitä hän kirjoittaa 4 kappaleessa juutalaisseen yhteisöön hyväksymisestä ei olekaan sitten saamelaisten kohdalla hyväksyttävää.
VastaaPoistaUkko puhuu puuta heinää!
Emeritus näyttää saaneen Joonan väitöskirjan luettavakseen, vääntää fb:ssa jotain Joonan logiikasta lappalaisten jälkeläisten suhteen ja edelleen ILO:oon.
VastaaPoistaEsittää sitten olkiukon: "Korppi on lintu. Korppi on musta. Siis kaikki linnut ovat mustia."
Näppärästi unohtaa, että johdantonsa punainen lanka oli jälkeläiset. Ovatko kaikki linnut korppien jälkeläisiä? ILO:n polveutumispykälä on kiusallinen kanto maaoikeuksien kaskessa.
Saamelaisasian neuvontaa Italiasta saakka.
VastaaPoistahttps://www.hs.fi/paivanlehti/19052019/art-2000006110264.html
Näkyykö myös ’ei tilaajille’?
Ei näy kuin tilaajille.
PoistaSaamelaisen kulttuurin säilyminen on turvattava
PoistaJäämeren radan vaikutukset saamelaisten porotalouteen, asuinoloihin sekä kulttuuriin ovat kiistattomat – puhumattakaan koko pohjoisen Suomen herkästä luonnosta.
Repubblica, yksi Italian luetuimmista sanomalehdistä, julkaisi hiljattain nettisivuillaan jutun ja videon saamelaista. Otsikkona oli ”Suomi, Euroopan viimeisen alkuperäiskansan taistelu arktisesta alueesta”. Kokonaisuus antoi puheenvuoron saamelaisille, jotka vapaasti saivat kuvata niin kutsutun Jäämeren radan vaikutuksia elinoloihinsa. Italiassa olen joutunut useille tutuilleni selittämään ja toteamaan, että kyllä, tällaisia päätöksiä maassani voidaan tehdä. Ja minua hävettää.
Jäämeren radan vaikutukset saamelaisten porotalouteen, asuinoloihin sekä kulttuuriin ovat kiistattomat – puhumattakaan koko pohjoisen Suomen herkästä luonnosta. Tästä ei kuitenkaan Suomen mediassa juurikaan puhuta. Suomi yltää vuosittain ensimmäisten joukkoon lehdistön- ja sananvapaustutkimuksissa. Suomen koulut nostetaan jalustalle, kun puhutaan toimivista koulutusjärjestelmistä. Silti keskustelu Jäämeren radasta, kuten ILO 169 -sopimuksen ratifioinnista tai saamelaisten oikeuksista ylipäätään, jää usein turhan yksipuoliseksi – tai loistaa poissaolollaan.
Suomen valtion tulisi tehdä kaikkensa tämän ainutlaatuisen alkuperäiskansan olemassaolon turvaamiseksi. Kuitenkin erityisesti median, joka tavoittaa tavallisen suomalaisen, tulisi yhä laajemmin ja moniäänisemmin tuoda esiin saamelaisten asemaa sekä erinäisten, suomalaisten valitsemien poliitikkojen päätösten vaikutuksia heidän kulttuuriinsa ja elinoloihinsa.
Keskustelun tulisi olla avoimempaa ja kunnioittavampaa, jotta me tavalliset suomalaiset voisimme tietojemme ja ymmärryksemme valossa tehdä oikeita valintoja. Valintoja, jotka auttavat tätä kulttuurisesti ja kielellisesti ainutlaatuista kansaa elämään ja harjoittamaan kulttuuriaan vielä sadan vuoden päästä. Valintoja, joista voimme olla ylpeitä.
Noora Nurmola
opettaja, Monza, Italia
Edellä viitattiin Joonan väitöskirjaan. Suosittelen, että kaikki asiasta kiinnostuneet perehtyisivät siihen. Saamelaiset näyttäytyvät siinä valossa kuin historiallinen kehitys osoittaa. Siitä ei etnonationalistisille saamelaisille taida olla paljonkaan apua, koska Joonan työ perustuu oikeushistoriallisiin faktoihin, kun taas saamelaiskäräjien vaateet perustuvat mielikuviin saamelaisten kuvittelemasta historiasta. Muistan miten alkuperäiskansasopimukseen vedoten oli tarkoitus ensinnäkin kuristaa todellinen alkuperäisväestö, tilan entisille veromailleen perustaneet Inarin metsä- ja kalastajasaamelaiset. Tämä alkuperäisväestö, ihmiset joiden esivanhemmat olivat ikimuistoisista ajoista eläneet alueella, piti tuhota hajottamalla ihmisten väliset historialliset siteet.
VastaaPoistaVälineenä pohjimmiltaan samaa juurta olevan väestön jakamisessa kahteen eriarvoiseen ryhmään käytettiin kaikissa suhteissa epäonnistunutta saamelaiskäsitettä. Sitä on analysoitava lähinnä historiallisesta näkökulmasta ja siihen liittyvän vision kautta, joka tarkoittaa sitä, että saamelaisuus legitimoi itseään alusta saakka paremmalla tulevaisuudella. Valoisa tulevaisuus toimi saamelaiskäsitteen porkkana. Saamelaisten suuri utopia perustui olettamukseen perinteisen saamelaisesta yhteiskunnasta, joka palautuisi niin että kaikki saamelaiset saisivat tarpeidensa mukaan ja jokainen saamelainen voisi elää rauhassa sukujensa historiallisilla alueilla. Muistan miten tämä voimakas unelma vetosi moniin saamelaisiin ja heidän ystäviinsä. Se mobilisoi monia saamelaisia taisteluun paremman maailman puolesta.
Myöhempi visio käsitti paremman ja oikeudenmukaisemman saamelaisen yhteiskunnan, joka olisi laadullisesti parempi kuin saamelaisia sortava yhteiskunnallinen järjestelmä. Kannattaa muistaa, että saamelaiskäräjien vaatimuksissa sivutettiin kokonaan Joonan esiin nostama historiallisen lapinkyläjärjestelmän merkitys maakiinteistön omistuksen ja hallinnan kannalta. Ajatus siitä, että tulevaisuus kuuluu alkuperäiskansalle, toimi erityisen entusiasmin lähteenä.
Myöhemmin visiot muuttuivat ohjelmallisiksi, suuren päämäärän, saamelaisten maaoikeuksien palauttamisen vaatimuksiksi. Aikaa myöten valkeni, että maaoikeuksia vaadittiin ”palautettaviksi” sellaiselle väestölle, joilla niitä ei pääsääntöisesti ole koskaan Suomen puolella ollut, ja joilta niitä ei näin ollen ole milloinkaan viety. Lyhyesti sanottuna lappalaisilta vietyjä maaoikeuksia vaadittiin ”palautettavaksi” saamelaisille, mutta ei todellisille lapinkylän osakkaiden jälkeläisille. Se voidaan vielä korjata laatimalla tilanne ja olosuhdeselvitys. Ehdotan, että se siitä otetaan maininta Rinteen hallituksen ohjelmaan. Se rauhoittaisi nykyistä ylikuumentunutta tilannetta.
Jouni Kitti
saamelaiset veroluetteloon!
VastaaPoistahttps://neetainari.fi/2019/05/ratkaisuja-saamelaiskysymyksiin-saamelaiset-veroluetteloon/
” Saamelaiskäräjillä tulisi olla virallinen rooli kaavoituksessa, palveluiden järjestäjänä ja ylipäänsä alueellisena itsehallintoelimenä.
……………………
Tällainen uudistus vaatisi luonnollisesti myös lisäresursseja, ja on aivan luonnollista, että nämä katetaan antamalla saamelaiskäräjille maakuntia vastaava verotusoikeus. Näin saataisiin vihdoinkin aikaiseksi myös sellainen veroluettelo, jollaisista saamelaisia juuria nykyäänkin etsitään [6] – ja me saamelaiset pääsisimme ensi kertaa maksamaan veroa itsellemme, sen sijaan että anoisimme apurahoja ja lisäresursseja peruspalveluiden järjestämiseen, joista olemme jo verojen kautta kerran maksaneet. ”
Kovat on suunnitelmat, verotus ratkaisee kaiken aitoon demarityyliin. Voipi kuitenkin olla yllätys se veron määrä, mitä 10 000 rekisterisaamelaiselta saadaan kerätty.
Ehdotamme Pieskiä saamelaiskäräjien maakuntavarainministeriksi, varainkäyttö on hallussa.
PoistaMetsäteollisuuden käsitys yhteistyöstä ontuu
VastaaPoistaMetsäteollisuus ry ei ole oikea taho arvioimaan, onko yhteistyö saamelaisoikeuksien turvaamisen näkökulmasta ollut onnistunutta.
Karoliina Niemi Metsäteollisuus ry:stä (HS Mielipide 14.5.) puolusti metsäteollisuuden voimaperäistä edunvalvontaa saamelaisalueella. Hän väitti metsäteollisuuden vaalivan yhteistyötä.
Niemi mainitsi Ivalossa 8. huhtikuuta järjestetyt tilaisuudet, joissa tosiasiassa paljastuivat metsäteollisuudelle tyypilliset toimintatavat: esimerkiksi ainoastaan saamelaisosapuolten kolme puheenvuoroa keskeytettiin. Esiintyjät, aiheet ja ajankohta saneltiin metsäteollisuuden edunvalvonnan toimesta antamatta saamelaisosapuolelle aitoa vaikutusmahdollisuutta.
Kiista suojelualueiden ulkopuolisten vanhojen metsien kohtalosta on konkretisoitunut FSC-sertifioinnin vaatimuksiin. Sen keskeisiin periaatteisiin sisältyy alkuperäiskansojen oikeuksia tukeva FPIC-käsite eli vapaan, tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen periaate, johon myös Suomen valtio on sitoutunut.
Metsäteollisuus ry ei ole oikea taho arvioimaan, onko yhteistyö saamelaisoikeuksien turvaamisen näkökulmasta ollut onnistunutta. Uusia kokouksia järjestetään poronhoitajia mitenkään kuulematta ja jopa määritellään tahot, joiden tulee poronhoitajia edustaa. Edunvalvojien tulisi tutustua FPIC-periaatteisiin ja toimia niiden mukaisesti.
Janne Saijets
Saamelaiskäräjien jäsen
Osmo Seurujärvi
poroisäntä, Muddusjärven paliskunta
https://www.hs.fi/paivanlehti/27052019/art-2000006119483.html
Hyviä kysymyksiä tämän päivän LK:ssa: ” Miksi Rovaniemeltä Sodankylän ja Inarin kautta Norjan Kirkkoniemeen vievä rata tuhoaa saamelaiskulttuurin myös Utsjoelta ja Enontekiöltä? Miksi kulttuuri ei ole tuhoutunut Ruotsin Lapista, missä malmirata halkaisee Saamenmaan? Maantiet eivät tappaneet poroelinkeinoa, miksi rata tappaisi? Miksi Kemi-Rovaniemi-Kemijärvi-rata ei tehnyt niin? Mitä tässä tapauksessa tarkoittaa saamelainen kulttuuri? ”
VastaaPoistahttps://www.lapinkansa.fi/paakirjoitukset/kolumni-en-usko-rataan-enka-kansanmurhaan-3562503/
Vastauksia ei ole, hoetaan asuttajakolonialismista. Eikös tämä asuttajakolonialismi ole toiselta nimeltään väestönvaihto?
” Lapille on myös tärkeää, että hallitusohjelmassa on sitouduttu ensimmäistä kertaa turvaamaan kaikkien saamelaisten ja saamelaisryhmien oikeudet. Tämä tarkoittaa, että pohjoissaamelaisten ylivaltaa ei enää tunnusteta, vaan huomioidaan tulevissa neuvotteluissa tasapuolisesti heidän lisäkseen myös inarinsaamelaiset, kolttasaamelaiset ja statuksettomat saamelaiset. ILO-169 yleissopimuksen ratifioimisen edellytyksiä selvitetään, mutta hallitus ei ole sitoutunut sen ratifiointiin tai mihinkään muihinkaan lakimuutoksiin ennen tasapuolisen ratkaisun löytymistä. ”
VastaaPoistahttp://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276901-hallitusohjelma-on-voitto-keskustalle-ja-maaseudulle?fbclid=IwAR2eYp35I42E9jIL_crmIHMWelnBAABafH4cu4htEo3JKvgLzkSHoSAvo2g
Tästä Kärnä ei kuitenkaan mainitse mitään:
” – Selvitetään pikaisella aikataululla saamelaiskäräjävaalien ajankohtaan liittyvä kysymys.
Useat eri saamelaisyhdistykset sekä Kolttien kyläkokous ovat esittäneet saamelaiskäräjävaalien siirtämistä niin, että seuraavissa vaaleissa noudatettaisiin uudistettua saamelaismääritelmää. ”
https://www.lapinkansa.fi/lappi/saamelaisyhdistykset-esittavat-vaalien-siirtamista-kunnes-saamelaismaaritelma-on-vaaditulla-tasolla-3553566/
Henrikssonista taas tulossa oikeusministeri, joten saas nähdä, mitä ylivaltaa tunnustetaan.
Näihin selittäjiin tyystin luotto mennyt. Oli kai siellä hallitusohjelmassa myös maininta siitä totuuskomissiosta. Sitäkin prosessia viety eteenpäin yhdellä raiteella.
PoistaHallitusohjelmasta näkyy, että Saamelaiskäräjät on yrittänyt kovasti vaikuttaa hallitusneuvotteluihin, että hallitus ottaisi ohjelmaan monia ajankohtaisia kysymyksiä kuten saamelaiskäräjälain valmistelun, totuuskomission, vaalien siirtämisen jne. Käräjien vaatimuksissa on kovaan ääneen puolusteltu ILOn sopimuksen merkitystä. Tällaiset kirjaukset ovat minusta huono väline poliittisissa kysymyksissä. Mieluummin olosuhde ja tilanneselvitykset ensin.
VastaaPoistaTuo mihin viitattiin saamelaiskäräjien vaalien siirtämisestä kertoo paljon esittäjästään, saamelaiskäräjien eliitistä. Kun katsoo Suomen historiassa järjestettyjä eduskuntavaaleja niin voi todeta, että Suomessa on aina järjestetty eduskuntavaalit myös kriisiaikoinakin. Suomessa ei ole nyt mikään kriisiaika jonka vuoksi saamelaiskäräjien vaaleja tulisi siirtää myöhempään ajankohtaan.
Se jälkeen mikäli tällaiseen poikkeusjärjestelyyn Suomen hallitus suostuu, sopii kysyä mihin tällaista edustuksellista elintä enää tarvitaan? Mielestäni tällaisen esityksen ottaminen saamelaiskäräjien vaatimuksesta hallitusohjelmaan kertoo pikemminkin saamelaiskäräjien rappiosta ja sen hallinnon sisäisestä ristiriitaisuudesta. Kysymys on puhtaasta ajanpeluusta, joka liittyy saamelaismääritelmään ja KHO:n tulkinnoista siitä. Kun eliitti ei haluaisi voimassa olevaa lakia noudattaa, vedotaan hallitukseen, että se tekisi eliitille mieluisan päätöksen. Tämä osoittaa, että vaikka meillä ei ole kriisiaika halutaan kiusalliseksi koetuista säännöksistä päästä eroon, suomenkielisten saamelaisten vahingoksi.
Jouni Kitti
Näin Rinteen hallituksen nimittämispäivänä tuli lyhyesti :-) kirjoitettua saamelaisen itsehallinnon uudistamistarpeesta:
VastaaPoistahttp://hirvasrumpu.blogspot.com/2019/06/rinteen-hallitus-vastuupaikalla.html
Gunnar Petterssonin blogikirjoitus rajat ylittävään alkuperäiskansa keskusteluun on ajankohtainen ja tervetullut lisä. Alkuperäiskansojen elämänmuotojen turvaaminen on tänä päivänä globaali ilmiö, jonka puolueeton tarkastelu vaati osallistujaltaan kokemusperäistä ja hankittua tietoa. Itse olen käynyt tutustumassa alkuperäiskansojen tilanteeseen Etelä- ja Pohjois-Amerikassa, Afrikassa, Vietnamissa, Japanissa, Kiinassa ja entisen Neuvostoliiton alueella Armeniassa, Azerbaitsanissa ja Gruusiassa jne.
VastaaPoistaJoten tiedän mistä on kysymys. Samoja argumentteja puolesta/vastaan esitetään niin Suomessa kuin muuallakin missä asuu alkuperäis- ja heimokansoja. keskusteluun liittyvä poliittinen taistelu termeistä "kuka kuuluu alkuperäiskansaan" on yleismaailmallista.
Suomessa erityisen mielenkiintoista on pohtia saamenkielisten ja suomenkielisten saamelaisten ja yhteiskunnallisten rakenteiden törmäysnäkökohtia: mitä esimerkiksi vapaaehtoinen itseidentifikaatio tai pakottaminen merkitsevät saamelaisille yksilöille ja toisaalta minkälaisen sisällön käsitteet "saamenkielinen ja suomenkielinen saamelainen" saavat yhteiskunnan rakenteissa ja päätöksenteossa. Yhtä mielenkiintoista on pohtia laissa olevaa saamelaiskäsitettä koskevaa julkisen tiedon laatua. Väitän, että julkinen keskustelu ei ole saavuttanut vahvojen mielikuvien takana olevaa arkista todellisuutta: muunnettu totuus, jota joku voisi sanoa valheeksi, elää! Poliittisista tai muista intresseistä irrallaan olevaa tieteellistä tutkimusta on olemassa hyvin vähän luukunottamatta Erika Sarivaaran väitöskirjaa statuksettomista saamelaisista.
Suomessa tehdään parhaillaan saamelaispoliittisia linjauksia, joista osa on kirjattu Rinteen hallitusohjelmaan. Nyt näyttää siltä, että saamelaispoliittisen lainsäädännön ja ILOn sopimuksen ratifiointia tullaan viimeinkin arvioimaan realismin pohjalta. Hallbergin toimikunta päätyi viime vuonna esittämään merkittäviä muutoksia saamelaiskäräjälakiin, joista merkittävin oli saamelaismääritelmän muuttaminen. Suomeksi sanottuna kynnystä esitettiin niin paljon nostettavaksi, että monen inarinsaamelaisen kohdalta saamelaisstatuksen saaminen olisi entisestään vaikeutunut.
Tämäkään esitys ei kelvannut käräjien enemmistölle, vaan puheenjohtaja Sanila-Aikio valitsi toisen tien; suoraan vaikuttamisen YK:n ihmisoikeuskomiteaan. Valituksessa ei enää puhuttu mitään siitä, että ovatko saamelaiset heimokansaa vai ei. Onneksi YK:lle on toimitettu lisäselvityksiä siitä mikä on todellinen tilanne. Suosittelen Tiina Sanila-Aikiolle, että tämän päivän nopean tiedonkulun aikakaudella on turha yrittää tehdä vastaavia välistävetoja. Näin laajakantoisista asioista käräjien kannattaisi järjestää avoimia seminaareja, joihin kaikki alkuperäisväestöön kuuluvilla olisi oikeus osallistua ja tuoda näkökantansa todellisten poliittisten päättäjien tietoon. YK:n kautta tehty koukkaus on ollut turha toimenpide. Tämä myös muille YK:n kävijöille tiedoksi.
Jouni Kitti
Täällä nämä jutut ovat kyllä hyviä esimerkkejä vilkkaasta mielikuvituksesta. Tuo ”YK:n koukkaus” -sanonta on vertaansa vailla. Entä ne lisäselvitykset? Tuskin niillä on merkitystä, ovathan ne ei-saamelaisten tuottamia. Onneksi oikeusministerinä toimii taas Anna-Maja Henriksson, joka ei toimi kuulopuheiden varassa.
VastaaPoistaJokos Henrikssonin lahjusporo on pantu lihoiksi?
PoistaTiina Sanila-Aikion valitus lie virrannut hänen avustajansa Martin Scheininin näppiksestä.
PoistaPaneelikeskustelu RAJAN HEITTELEMÄT KOLTAT – SELVIYTYJÄT Helsinkipäivänä 12.6. klo 18 Tenho Restobarissa
VastaaPoistaKlo 17 alkavan Kolttakino70:n jälkeen paneudumme saamelaisaiheisiin kulttuuritoimittaja Kirsikka Moringin moderoimana. Keskustelemassa panelisteina ovat kuntapoliitikko Anni Koivisto, Juha Aromaa, Greenpeace, saamelaisasiantuntija Pirita Näkkäläjärvi sekä Mari Korpimäki, Kolttakulttuurisäätiö. T
https://www.facebook.com/events/274977293284661/permalink/282309262551464/
Sentään yksi kolttakin mukana parin pohjoissaamelaisen ja Greenpeacen seurassa.