Tieto tilaisuudesta on levinnyt lähinnä suusta suuhun menetelmällä, sillä mitään sen kummempaa avointa tiedottamista asiassa ei ole ministeriön puolesta harjoitettu. Joitain tahoja, kuten kunnat, on kutsuttu jo aiemmin päivällä kuultaviksi ja joitain lisäkutsujakin on asiassa ministeriöön yhteyksissä olleille luvattu toimittaa, loput kiinnostuneet saavat mennä paikalle kuuntelemaan.
Ja aika rajattua taitaa kuuleminen olla 2,5-tuntisessa avoimessa
tilaisuudessa niiden osalta, joilla siellä on mahdollisuus esittää
näkemyksensä. Ministeriön mukaan esitettävät puheenvuorot saavat olla
korkeintaan kolmen minuutin mittaisia.
Toki kannanottoja on jo tätä ennenkin lakityöryhmälle voinut
lähettää ja jatkossa kai jotain vielä ehtii. Työryhmän toimikausihan ulottuu
tämän vuoden toukokuun loppuun.
Työryhmä http://www.om.fi/1330604107388
asetettiin viime elokuussa valmistelemaan ehdotusta saamelaiskäräjistä annetun
lain tarkistamiseksi. Työryhmän tehtävänä ”on selvittää saamelaiskäräjistä
annetun lain muutostarpeet ja valmistella ehdotus lain tarkistamiseksi
tarvittavilta osin”.
Työryhmän työskentelyn pohjaksi on töitä paiskinut nykyisin
jo kai virallisesti eläkkeellä oleva entinen lainsäädäntöneuvos Eero J. Aarnio. Hänhän on häärinyt
saamelaisasioissa laajalla skaalalla jo saamelaisvaltuuskunnan ajoista ja
itsellänikin on ollut joskus mielenkiintoinen tilaisuus kuunnella hänen
”strategialuentoaan” saamelaisvaltuuskunnalle tulevan saamelaisten
kulttuuri-itsehallintolain tiimoilta. Toki tuota esitystä ei liene ollut
tarkoitettu korvilleni.
Aarnion selvitys liittyy ainakin kunnille lähetettyyn
kuulemiskutsuun ja löytyy myös oikeusministeriön verkkosivuilta, edellä olevan
linkin alta. Sieltä löytyy myös saamelaiskäräjien hallituksen esitys lain kiireellisimmistä muutostarpeista.
Niihin kuuluu muun muassa saamelaismääritelmän rajaaminen siten, että sillä
ehkäistäisiin jopa 100 000:n suomalaisen pääsy
saamelaiskäräjien äänioikeusluetteloon tuhoamaan saamelaiskulttuuria.
Saamelaismääritelmän rajaaminen, tai laajentaminen
vastaamaan historiallista totuutta ja vaikkapa kansainvälisen ILO
169-sopimuksen alkuperäiskansakriteereitä, on Suomelle todellakin laajan kuulemisen kysymys. Mikäli siinä
mennään sieltä mistä aita on matalin, on edessä äärimmillään toisen,
historiallisen alkuperäiskansan tunnustaminen. Nythän Suomen alkuperäiskansa
halutaan määritellä lähinnä kielellisin perustein, subjektiivisen ja
kollektiivisen etnisen valinnan nojalla - ihmisen polveutumista ja
itseidentifioitumista, samastumista, vähemmän kunnioittaen.
En vielä pysty kovin tarkasti arvioimaan sitä, kuinka
saamelaiskäräjälain muutostyö kunnissa hahmotetaan. Eroja näyttäisi kuitenkin
olevan ja ainakin siinä, miten tärkeäksi kuulemiseen osallistuminen ja yleensä
kuntien tarve lausua asiasta nähdään. Esimerkiksi Inarissa kuuleminen aiottiin
hoitaa virkamiespäätöksellä, toisen käden töinä. Uusi kunnanhallitus saattaa
ottaa asiaan vielä toisenlaisen kannan ja pohtia tarkemmin sekä kunnan edustajia
että kunnan puheenvuoron käyttämistä.
Minusta saamelaiskysymykseen sekä siihen saumattomasti
liittyviin maaoikeus- ja elinkeinokysymyksiin pitäisi kunnissa nyt jo viimein
havahtua. Kyseessä on kuntalaisia ja kuntia organisaatioina voimakkaasti
koskettava asiakokonaisuus, jossa kamreerien tietämys näyttää jäävän monissa
asioissa kepoiseksi. Kuntien tulisi tässä asiassa tehdä yhteistyötä yhteisten
näkemysten kirjaamiseksi. Ensimmäisenä kannattaisi perehtyä vaikkapa Norjan
Finnmarkin tilanteeseen, jotta esimerkiksi ILO-sopimuksen soveltamista siellä
ja Suomessa esitettyjä vaatimuksia voitaisiin verrata.
Yleensäkin kuntien tulee vaatia oikeusministeriötä ja miksei
koko valtioneuvostoa toimeenpanemaan ILO 169-sopimuksen ratifiointia koskeva
vaikutusten selvittäminen. Valtioneuvosto päätti iltakoulussaan laajentaa
saamelaisasioiden käsittelyä useamman ministeriön ministeriryhmälle. Tuohon
ryhmään tulisi minusta saada mukaan myös kuntaministeri, sillä - kuten Norjassa
on nähty ja päätetty - ILO-sopimuksen
soveltamisessa ei voida kävellä kuntien eikä alueiden muun väestön ja
paikallisyhteisöjen ylitse.
Ei muuta kuin oikeusministeriön kuulemista kuulemaan.
Toivottavasti Sajoksen eettiset säännöt eivät edellytä osan
kuulijoista jättämistä ovien ulkopuolelle.
Veikko
jk.
Niin, tuohon saamelaiskäräjien muuttamista pohtivaan
työryhmään kuuluvat puheenjohtajana Riitta-Leena
Paunio (oikeustieteen lisensiaatti), Sami
Manninen (OM:n lainsäädäntöjohtaja), Johanna
Suurpää (OM, johtaja), Camilla Busck-Nielsen
(OM:n lainsäädäntöneuvos, työryhmän sihteeri), Klemetti Näkkäläjärvi (saamelaiskäräjien puheenjohtaja), Tiina Sanila-Aikio (saamelaiskäräjien I
varapuheenjohtaja) ja Nilla Tapiola
(saamelaiskäräjien jäsen). Työryhmän pysyvinä asiantuntijoina toimivat Eero J. Aarnio (varatuomari), Mirja Kurkinen (OM:n hallitusneuvos), Tuomas Ojanen (professori, Helsingin
yliopisto), Juha Joona (tutkija,
oikeustieteen lisensiaatti, Lapin yliopisto) sekä lisäksi ”saamelaiskäräjien
myöhemmin nimeämä asiantuntija”, jota ei vielä ole nimetty tai joka on jäänyt
ministeriöltä päivittämättä.