Martin Scheinin yksinoikeudella?

Luin Lapin Kansasta (30.12.12) Oula-Antti Labban toimittaman Martin Scheininin haastattelun, jossa hän moitiskeli ILO 169 -sopimuksen ratifiointiin liittyviä ja asiassa keskeisimpien ministeriöiden lausuntoja ”moninkertaisiksi väärinymmärryksiksi”.

Ei voi kuin ihmetellä sitä, mikä yksinoikeus mielestäni hyvinkin jäävillä professori Scheininillä tuntuu olevan moiseen analysointiin? Missä vaiheessa maakuntalehti pyytää jotain toistakin kansainvälisen oikeuden ja -sopimusten tuntijaa esittämään arvioitaan samasta asiasta? Hyvä haastateltava saattaisi olla aiemminkin mainitsemani professori Pertti Eilavaara. Hänellä ei ole vastaavaa jääväävää historiaa vallinneen saamelaispolitiikan palkollisena ja asianajajana ja tieto näyttäisi hakkaavan mennen tullen Scheininin urautuneet näkemykset.

Kun luin Scheininin sanomiset, tuli ensimmäisenä mieleen onko hän mahtanut laisinkaan edes lukea uusimpia Lapin maaoikeuksiin, ILO 169 -sopimuksen tulkintaan ja alkuperäiskansan määrittelyyn liittyviä väitöstutkimuksia.

Lapin Kansassa Scheinin lähtökohta on yksinkertainen: Koska saamelaiset on tunnustettu alkuperäiskansaksi, ei ILO 169 -sopimuksen ratifioinnille ole mitään estettä. Ei siis mitään selvityksiä eikä vaikutusarvioita, ei epäselvyyttä siitä, onko saamelaiskäräjien vaaliluettelon mukainen etninen ryhmä yleissopimuksen edellyttämä alkuperäiskansa.

Scheininin jutustelu menee tyystin ristiin Helsingissä 30.11.2012 pidetyssä ihmisoikeusseminaarissa videolähetyksessä esiintyneen Lee Swepstonin sanomisten kanssa.  Swepston on ILO- yleissopimuksen valmistelun keskeinen asiantuntija, jonka mukaan jokainen yleissopimusta valmisteleva maa joutuu määrittelemään mikä on sen alueella asuva alkuperäiskansa ja mikä ei ole. Tarvitaan siis selvitys - ja etenkin kun uusi tutkimus sitä vaatii - eli kysymys on kaikkien mahdollisesti osallisten ryhmien perus- ja ihmisoikeuksista sekä tietenkin myös aineellisista oikeuksista.

Alkuperäiskansojen yleissopimuksella ei ole missään määritelty uusiksi minkään valtion historiaa. Ja miten niin voitaisiinkaan tehdä?

ILO 169 -yleissopimus ei voi tuoda saamelaisille tai muillekaan mitään subjektiivisia oikeuksia johonkin toiseen ryhmään ja heidän oikeuksiinsa nähden. Voinen mukailla näkemääni Jouni Kitin Swepstonin sanomisten pohjalta laatimaa analyysia, jonka mukaan sopimus ei voi viedä, vähentää tai heikentää kenenkään nyt olevia tai myöhemmin todettavia oikeuksia.  Koko yleissopimus ei siis koske kenenkään yksityisiä oikeuksia, vaan että valtio luopuu sille kuuluvasta vallasta päättää joistakin asioista. Ei kuitenkaan lainkäytöstä eikä lainsäädäntövallasta.

Valtion on siis ILO-ratifiointia harkitessaan määriteltävä muun muassa ensin, mitä oikeuksia ja asema lappalaisvähemmistöllä on nykytutkimusten mukaan. Se voi merkitä, että lappalaisten osallistumisoikeutta on laajennettava. Tämä voi johtaa siihen, että kyse on kokonaan muusta kuin saamelaiskäräjiä koskevasta järjestelmästä.

Paitsi ettei yleissopimus voi viedä keneltäkään oikeuksia jonkun toisen hyväksi, ei se myöskään synnytä kokonaan uusia oikeuksia. Tämä konkretisoitui Norjassa sen ratifioidessa sopimuksen. Toisaalta sopimus luo valtiolle erityisperusteen palauttaa oikeuksia kaikille niille, jotka ovat niitä valtion toimesta joskus menettäneet. Tarvitaan siis tältäkin osin lisäselvityksiä ja ehkä paljonkin. Ja nuo selvitykset kustantaa valtio.

On kyllä ollut mielenkiintoista seurata jo pitkään kuinka ihmisoikeusasiantuhtijana ja YK:n ihmisoikeusraportoijana askarteleva Martin Scheinin on edistänyt aktiivisesti Suomessa perus- ja ihmisoikeuksia loukkaavaa prosessia.

Siitä on nimittäin kysymys, jos Lapissa etniseen saamelaiseen ryhmään rajaten historiallisesti heitä vanhempi alkuperäinen väestö, lappalaiset - tai jos halutaan käyttää määritystä statuksettomat saamelaiset - ajettaisiin historiallisilla asuinalueillaan tuon historian ulkopuolisiksi.

Tuollaiseen vedätykseen ei Suomella ihmisoikeuksia maailmalle julistavana valtiona ole yksinkertaisesti varaa.

Veikko

Jk. Kun kirjoitan etnisestä saamelaisesta väestöryhmästä ja toisaalta lappalaisista tai statuksettomista saamelaisista, on huomioitava, että saamelaiskäräjien vaaliluettelossa on ehkä runsaastikin alkuperäisimpään lappalaisväestöön kuuluvia ihmisiä.