Saamelaispolitiikan veteraani ei silittele

”Heikki Hyvärinen ja Pekka Aikio johtivat aikoinaan saamelaispolitiikkaa ikään kuin heillä olisi koko saamelaisväestöltä saatu avoin valtakirja. Hyvärinen ei ole poliittisessa vastuussa tekemisistään, vaikka käytännössä kirjoittikin useimmat saamelaisten nimissä annettavat kannanotot ja vastaili erilaisiin lehtikirjoituksiin, jossa hänen tekemisiään kyseenalaistettiin. Saamelaiskäräjien roolina näytti olevan hyväksyä Hyvärisen hengentuotteet - usein vasta sen jälkeen, kun ne oli jo julkaistu tai toimitettu eteenpäin. Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnalle ja perustuslakivaliokunnalle luovutetuissa muistioissa tämän tuosta vaadittiin erityisen saamelaislain pikaista säätämistä, tavoitteena maanomistusolojen muuttaminen ja saamelaisten asettaminen Ylä-Lapin muun väestön yläpuolelle poronhoitoa, metsästystä ja kalastusta koskevissa asioissa. Eräässä Hyvärisen kirjoittamassa muistiossa saamelaiset esitettiin maahan ja veteen kohdistuvien oikeuksien osalta harhaanjohtavasti ´lappalaisten oikeudenomistajina´.”

Pitkäaikainen saamelaispoliitikko ja Sapmelas-lehden päätoimittaja Jouni Kitti ei silittele kokemaansa ja näkemäänsä, kun kysytään hänen tuntojaan lähestyvän 70-vuotispäivän edellä. Tuo merkkipäivä on torstaina 17.1.2013.

Kitin mielestä harjoitetun saamelaispolitiikan seurauksena ei ole ihme, että lappalaisväestö on noussut puolustamaan oikeuksiaan.

”Lappalaisten vastarintaa mielivallan edessä voidaan pitää aiheellisena ja oikeutettuna. Riidoissa ei siis viime kädessä ole kyse siitä, kuka on saamelainen tai kuka edustaa alkuperäiskansaa, vaan siitä, että saamelaisstatukseen yritetään poliittisella päätöksellä jälkikäteen koplata etuja ja oikeuksia. Niistä pitää päättää erikseen ja puhua asioista oikeilla nimillä, jotta kansanedustajat ymmärtävät päätöksen sisällön ja seuraukset. Mitä Hyvärisen ja Aikion yli 10 vuoden takaisiin vaatimuksiin muuten tulee, ne olivat vaikutuksiltaan kumouksellisimpia, mitä suomalaisessa politiikassa on esitetty sen jälkeen, kun kommunistit omine vaatimuksineen poistuivat takavasemmalle.”

Maa- ja metsätalousministeriössä virkamiesuran tehnyt Kitti on nähnyt saamelaispolitiikan vaikutukset myös valtionhallinnon suunnasta. Yhdeksi esimerkiksi käy porotalous, jossa vastakkain joutuvat porotalouden laidunkriisi sekä heikko kannattavuus ja saamelaisjohdon vaatimukset ns. saamelaisen poronhoidon erityisasemasta. Siinä yhtenä tavoitteena on ollut ulkoistaa valtio puuttumasta poromääriin.

”Porotalouden laidunkriisi ja heikko kannattavuus kuuluvat ammattimaisen porotalouden yhteisiin ongelmiin, joita pitää pyrkiä ratkomaan kokonaisvaltaisesti, siis asettamatta elinkeinon harjoittajia syntyperän tai kielen perusteella eriarvoiseen asemaan. Monissa saamelaiskäräjien hallituksen lausunnoissa vaadittiin saamelaisille poroasioissa Suomen valtiosääntöön kirjatun tasa-arvoperiaatteen vastaista erityisasemaa. Jonkinlaista erotuomaria poroasioissa on joka tapauksessa tarvittu ja tarvitaan jatkossakin. Taitaa vain olla niin, että maailmasta ei löydy tahoa, jota saamelaiset pitäisivät puolueettomana.”

Ihmisoikeuksia tulkitsevaa ja kommentoivaa Martin Scheininiä Kitti ei pidä saamelais-lappalaisasiassa puolueettomana.

”Hänen tulkintojaan saamelaisten perustuslaillisista oikeuksista on metsäkäräjien yhteydessä testattu yli kymmenen vuoden ajan Suomen oikeuslaitoksen kaikilla tasoilla. Saamelaisjohdon mielestä käräjäprosessin lopputulos on varmaankin osoitus suomalaisen oikeuslaitoksen puolueellisuudesta. Minun mielestäni ratkaisu oli sekä puolueeton että oikeuslaitoksen uskottavuuden kannalta ainoa mahdollinen - olen perehtynyt perusteellisesti käsiteltyyn ongelmakenttään ja oikeuden pöytäkirjoihin. Tappio Genevessä - jonne ilmeisesti koko ajan varsinaisesti tähdättiin - lienee kirvellyt saamelaisosapuolta paljon enemmän. Mihin seuraavaksi valitettaisiin? Saamelaisosapuolen ainoa johtopäätös kiville menneistä käräjistä näyttää olevan vaatimus, että vastaavanlaisen käräjöinnin kustannukset on jatkossa maksettava verovaroista - siis käräjien lopputuloksesta riippumatta. Touhua seuratessa on tullut mieleen, että kun eläintieteilijä testaa uusia teorioitaan mittaussarjoilla tai eläinkokeilla, oikeustieteilijän koelaboratoriona on oikeuslaitos. Ei käy kateeksi niitä poromiehiä, jotka ovat antautuneet saamelaisporomiesten nimissä pyöritetyn käräjärumban ´koe-eläimiksi´!”

Kitin mukaan erämaitten ihmiset ovat olleet kautta vuosisatojen alttiita erilaisille manipuloijille, puhutaan siiten vaikka uskonnollisten aatteiden levittämisestä tai yksittäisistä, ihmisiä höynäyttäneistä ´Lisman ministereistä´. Hänestä muualta tulleet, saamelaisten oikeuksilla kannuksiaan kiillottaneet lakimiehet ja oikeustohtorit kuuluvat noihin manipuloijiin, joita ei huolestuta se mihin heidän tekemisensä johtavat.

”Pidän alkuperäistä luontoa ja sen suojelemista niin arvokkaana asiana, että siihen verrattuna saamelaisten ja muidenkin väestöryhmien ikuinen pyrkimys omien etujen ja oikeuksien lisäämiseen on Suomen tapaisessa korkean elintason maassa toisarvoista näpertelyä. Saamelaispoliitikkojen tavoitteena on yhdistää saamelaisten vanhat oikeudet nykyiseen tekniikkaan, elintasoon ja rahantarpeeseen. Minun mielestäni yhtälö on kaikella tavalla mahdoton. Jos halutaan pitää ajatteluani kolonialistisena, niin siitä vain. Opittavaa on vielä paljon, mutta tämänhetkisen arvioni mukaan valtiovalta ja sen toimijana Metsähallitus hallitsee Ylä-Lapin luonnonvaroja ja luonnonsuojelualueita vastuullisemmin kuin saamelaiset tekisivät. Muuhun johtopäätökseen on vaikea päätyä, jos kulkee molemmat silmät auki saamelaisalueen metsissä ja tuntureilla.”

Kitin noin lausuessa mielessä käväisee siellä usein viivähtänyt kysymys millaisten suodattamien läpi ympärillä olevia asioita lopulta katsotaan.  Noita suodattimia voivat olla oman edun ja hyödyn tavoittelu, eksotiikkaan tai johonkin kiilusilmäideologiaan hurahtaminen tai sitten vain halu olla alentuvasti fiksu. Todelliset näkijät ovat karuja tyyppejä, joita ei tee läheskään aina mieli uskoa.

”Kaimani Hannun Jouni (Jouni Kitti) oli muuten siinä Lisman ministerin tapauksessa ainoa, joka näki sen huijarin läpi, mutta häntä ei ajoissa uskottu”, Jouni Kitti naurahtaa.

Veikko