Hakuaika saamelaiskäräjien vaaliluetteloon lähestyy

On pyydetty, että blogissani kerrottaisiin yksityiskohtaisesti miten saamelaiskäräjien vaaliluetteloon hakeudutaan. Asia on sikäli ajankohtainen, että hakuaika tuohon äänioikeuden saamelaiskäräjävaaleissa antavaan luetteloon tapahtuu seuraavan kerran 5.11. - 31.12.2014 välisenä aikana. Jatkuvaa hakua on toki vaadittu, mutta toistaiseksi sellaiseen avoimuuteen ei ole päästy.

Pyysin hakumenettelystä ja siinä tarvittavista asiakirjoista sekä perusteista koostetta inarinsaamelaiselta henkilöltä. Tätä hakuasiaa on inarinsaamelaisten parissa selvitetty heidän yhteisönsä tarpeista, mutta yhtä lailla siitä lienee käytännön apua muillekin saamelaisvaalien luetteloon hakua aikoville.

Seuraavassa lainausta:

”Hakeutumiseen valmistautuminen kannattaa aloittaa jo nyt jotta saat kootuksi kaikki tarvittavat asiakirjat.
1.     Pyydä seurakuntasi kirkkoherranvirastosta virkatodistus saamelaisista sukulinjoistasi, jossa näyt sinä itse, vanhempasi ja isovanhempasi, niin pitkälle kuin saat. Liitä virkatodistus ja mahdolliset suvustasi tehdyt sukuselvitykset Oulun maakunta-arkiston hakemukseen.
2.     Soita Oulun maakunta-arkistoon ja pyydä heitä lähettämään sinulle todistus polveutumisestasi saamelaisista henkilöistä (esim. lapinvero). Puhelin: 029 533 7230. Oulun maakunta-arkiston papereiden tulo kestää noin kaksi viikkoa ja maksaa 25 euroa.
3.     Täyttäessäsi saamelaiskäräjien hakemusta, täytä se huolellisesti ja jatka tarvittaessa liitteessä sekä pyydä tarvittaessa apua.
-  Korosta hakemuksessa saamelaista identiteettiäsi, tuo esille se seikka, että olet saamelainen. Ei haittaa, vaikka korostat sitä useampaan kertaan
-  Merkkaa hakemukseen polveutumisesi saamelaisista suvuista, kaikista niistä linjoista, joista saamelaisuutesi polveutuu
-  Kuvaile millä lailla olet omaksunut saamelaisen kulttuurin suvussasi, miten saamelaisuus näkyy elämässäsi ja miten ylläpidät saamelaista kulttuuria
Saamelaiseen kulttuuriin voi viitata esimerkiksi siten, että on harjoittanut perinteistä kalastusta isän ja ukin kanssa. Korosta tuntevasi itsesi saamelaiseksi. Jos sinulla on suhteita metsästykseen, kalastukseen, poronhoitoon ja/tai keräilyyn, kerro niistä asioista osoittaakseni kulttuurin vaalimista.
-  Korosta niitä kulttuurin muotoja, joita suvussasi vaalitaan, esimerkiksi lapinpuvun käyttö, poronlänkien teko, käsityöt, heinän teko, kesäpaikat, elämäntapa, maiden tärkeys, perinteinen tieto, kieli.
-  Kieli, jos osaat kieltä mainitse siitä, mainitse ne henkilöt, jotka suvussasi puhuvat tai ovat puhuneet saamea.
-  Kuvaile myös vanhempiesi ja isovanhempiesi kulttuurista osaamista, kerro miten olet pitänyt yhteyttä saamelaiseen kulttuuriin ja miten se on siirtynyt vanhemmiltasi ja isovanhemmiltasi sinulle.
Mainitse hakemuksessasi kaikki ne sukulaiset, jotka ovat merkittyinä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Isovanhemmat, vanhemmat, sisarukset, serkut, tädit, sedät ja enot.
4.     Liitä hakemukseen kirkkoherran viraston todistus sekä Oulun maakunta-arkiston todistus. Muita liitteitä voi olla todistus saamenkielen taidosta, todistus vanhempien tai isovanhempien saamenkielen taidosta. Suomen sukuhistoriallinen yhdistyksen (SSHY) saamelaista perhekortistoa voi myös käyttää todisteena saamelaisesta polveutumisesta. Lehtileikkeet ja valokuvat, sekä todistus saamelaisyhteisöltä, että he pitävät sinua saamelaisena.
5.      Lähetä hakemus todisteellisesti saamelaiskäräjille kirjattuna tai vie hakemus itse Sajokseen saamelaiskäräjille. Pyydä vaalilautakunnan sihteeriltä etusivusta kopio ja siihen Sk-leima, päiväys sekä vastaanottajan allekirjoitus nimenselvennyksineen.”

Näin siis haetaan saamelaiskäräjien vaaliluetteloon.

On mielenkiintoista nähdä millaiseksi hakumenettely ja yleensä saamelaiskäräjävaalien järjestäminen muodostuu tilanteessa, jos saamelaiskäräjälakia mentäisiin vielä äänioikeushakemusten vireillä ja käsittelyssä ollessa muuttamaan. Nythän on julkisuudessa kerrottu välillä kuinka vaalit järjestetään nykyisen saamelaiskäräjälain mukaisesti ja välillä kuinka vaaleissa tullaan soveltamaan “uutta saamelaiskäräjälakia”.

Tuollaista uutta lakiahan ei ole vielä missään lyöty lukkoon ja näyttäisipä sen käsittely eduskunnassa hieman vielä kestävänkin.

Veikko

Yhdenvertaisuus lain edessä?

 Yhdenvertaisuus on sana, joka esiintyy saamelaispolitiikan vaatimuksissa ja jota myös ILO 169 – sopimuksella on haluttu edistää heimokansojen hyväksi suhteessa maiden niin sanottuihin valtaväestöihin.

Toinen sana on rasismi. Siitä syytetään hyvinkin kevyesti nimenomaan valtaväestöä tai sen yksittäisiä edustajia. Mutta voiko yhdenvertaisuuden vajetta, sortamista, tai rasismia esiintyä myös nk. vähemmistöstä valtaväestöön päin? Oheinen aikanaan pitkään seuraamani ja sittemmin pitkään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa viipynyt tapaus panee osaltaan pohtimaan näitä kysymyksiä. Julkaisen oheisen kirjoituksen pyynnöstä blogini kommenttina.

                                                                                                                         Veikko

"Ohessa yksi esimerkki kantelusta (ote kantelusta) ja siitä miten oikeuslaitos toimii saamelaispolitiikassa.

Kantelu on osoitettu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle 15.10.2001. Kantelun teosta on siis kulunut 13 vuotta. Lähes puoli vuotta olen odottanut vastausta kysymykseen, missä vaiheessa käsittely on. En ole saanut minkäänlaista vastausta.

V. 2010 ko. oppilaitoksen uudistettuun lakiin on tullut kohta: ”Muutosta ei kuitenkaan voi hakea henkilöstön nimittämistä koskeviin päätöksiin”

Lakeihin näyttää olevan helppo ujuttaa kohtia, joilla voidaan laillistaa vallitseva laiton toimintamalli. Miten tällainen on voitu kirjata lakiin?

Jos joku vielä luulee, että oikeutta saa viimeistään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta, en suosittelisi luottamaan. Ainakaan tällaisen junan tuoman, jonka pitäisi suostua pelinappulaksi ja olemaan rähmällään saamelaishypetyksen edessä.

Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaate on vahvistettu Euroopan ihmisoikeussopimuksessa. Yksi oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin tuntomerkki on asian käsitteleminen suullisesti tuomioistuimessa. Perustuslain saneleman turvan ja lakien pitäisi koskea kaikkia myös Ylä-Lapissa.

Anja Kinnari"

Tässäpä vielä tuore Xia Torikan kolumni, jossa hän puhuu saamelaisten maita hamuavista "valkoisista varkaista". Opetettua vai omaksuttua rasimia, joutuu pohtimaan. http://www.lappilainen.fi/kolumnit/nykyajan-saamelaisnuoret.html

Veikko

Pokan Troijan hevosesta Henrikssonin troijalaiseen

Vuoden 1990 saamelaislakiluonnos oli ensimmäinen suuri ponnistus saattaa pohjoisimman Lapin valtionmaat niin sanotusti saamelaisten hallintaan ja omistukseenkin. Silloin esitettiin perustettavaksi paliskuntien rajoin historiaan pohjautumattomia lapinkyliä, joiden hallinto olisi rahoitettu ainakin osittain kylien alueiden luonnonvaroja hyödyntämällä.

Saamelaislaki jäi pelkäksi Kaisa Korpijaakon, Heikki Hyvärisen ja Pekka Aikion märäksi uneksi. Sitä ryhdyttiin vastustamaan jo silloisessa saamelaisvaltuuskunnassa, jossa ymmärrettiin kuinka laki kaventaisi myös saamelaisten silloisia ja nykyaikaan jatkuneita oikeuksia; kun silloin ja nykyisinkin saamelainen saa vaikkapa metsästää, kalastaa ja kelkkailla koko kotikuntansa alueella, olisi hänen pitänyt hakea uuden lain voimaan tultua lupa näihin mikäli aikoi poistua asuinpalkisensa eli ”lapinkylän” alueelta toisen paliskunnan puolelle.

Inarissahan on seitsemän paliskuntaa.

Saamelaislain kaatumista vauhdittivat lisäksi saamelaisvaltuuskunnassa virinnyt keskustelu siitä, pitikö metsättömille Utsjoen ”lapinkylille” saada talousmetsää Inarin puolelta. Tuo yhteismetsä ehdotettiin lohkaistavaksi Lemmenjoen kansallispuistosta. Silloiset vihreätkin moisesta hermostuivat ja Vihreässä Langassa saamelaislakiehdotuksen käsittelyä kuvailtiin varsin kriittisesti (olen jotain tästä kirjoittanut aiemmin blogissani  http://veikkovaananen.blogspot.fi/2012/04/ilo-tarinoita-esivihrealta-ajalta.html  ).

Nykyään jopa Lapin vihreät nuoret ovat tainneet vaatia ILO 169 -sopimuksen ratifiointia, vaikka kyse on edelleen tuosta vuoden 1990 lakivyörytyksen jatkumosta.

Saamelaislain tilalle ruvettiin puuhaamaan välittömästi saamelaisten kulttuuri-itsehallintolakia. Tuolloin jo ILO-sopimuskin oli vahvasti kuvioissa mukana, mutta silloinen oikeusministeri Hannele Pokka painotti voimakkaasti kuinka kulttuuri-itsehallintolailla poistettaisiin kiistely maiden omistuksista ja hallinnastakin ja että kulttuurilaki koskisi vain saamelaiskulttuuria.

Koska olin kuunnellut saamelaisvaltuuskunnassa käytyjä keskusteluja, joita taustoittivat muiden muassa tohtori Martin Scheinin ja oikeusministeriön lainsäädäntöneuvos Eero J. Aarnio, jonka erään ”strategia-alustuksen” saamelaisvaltuuskunnalle pääsin Saariselällä pidetyn saamelaisvaltuuskunnan kokouksen alla vahingossa kuulemaan, en oikein uskonut Pokan vakuutteluja. Kirjoitin Lapin Kansaan tekeillä olevasta kulttuuri-itsehallintolaista ja otsikoin juttuni ”Kulttuurilaki vai Troijan hevonen”.

No, jokainen saattoi pian todeta kummasta oli kyse. Tuon lain ansiosta Suomi on tänään yhä syvemmällä sekä kotoisessa alkuperäiskansakiistassaan että konfliktissa pohjoisen maiden ja vesien hallinnasta. On kaivoslakia ja vesilakia, on hyllyllä olevassa metsähallituslakiehdotuksessa saamelaiskäräjille todella suurta valtaa tarjoileva Pentti Lähteenojan työryhmän ehdotus – johon jätin työryhmän jäsenenä eriävän mielipiteen. On saamelaiskäräjälakiehdotukseen ujutettu julkisyhteisöjä ja viranomaisia koskeva yhteistyövelvoite, on Metsähallituksen vapaaehtoisesti käyttöön ottama Akwé:Kon ja niin edelleen.

Sen sijaan, että Suomen hallitus ja sille lakiehdotuksia valmistelevat ministeriöt olisivat havahtuneet kaikkien uusien tutkimusten ja muun tämän päivän tiedon valossa lyömään jarruja tälle 1970-luvun radikalismissa juuret omaavalle maiden valtaukselle, painaa hallituksen nykyinen oikeusministeri Anna-Maja Henriksson käärmettä yhä syvemmälle pyssyyn ajaessaan koko arvovallallaan ja Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen vaa´ankieliasemalla kiireistä ILO 169 -sopimuksen ratifiointia. Edellisen kerranhan sitä esitti Hannele Pokan saamelaistyöryhmä vuoden 2001 lopussa, eikä oikeusministeriössä ole lotkautettu korvaakaan tuon ajan tilanteen jälkeen tehdyille ja ministeriön itsensäkin teettämille tutkimuksille, vaaditusta olosuhdeanalyysista puhumattakaan.

Myös Henriksson kertoo kuinka nyt Alexander Stubbin hallituksen allekirjoitettavaksi plankkona tarjottava ja seuraavan hallituksen toimeenpantavaksi tuleva ILO 169 -sopimus ei tuo mitään uutta saamelaisten oikeuksiin eikä vie keneltäkään mitään oikeuksia pois. Hän on jopa sanonut, että Suomen lainsäädäntö täyttää ja ylittääkin nykyisellään ILO-sopimuksen edellyttämän yhdenvertaisuuden vaatimukset - eli on itse asiassa ihan turha -, mutta siitä huolimatta se vain pitää ratifioida koska Suomi on saanut kansainvälisesti huomautuksia viivyttelystään vahvistaa saamelaisten oikeudet (lue: saamelaiskäräjien oikeudet).

Ja kukapa sitä ”kansainvälistä painetta” onkaan ollut saamelaiskäräjien johdon ohella maailmalta Suomelle haalimassa kuin firenzeläinen Martin Scheinin. Hän on jo ehtinyt kommentoida Henrikssonin rauhoittelua toteamalla, ettei Suomi pääse ILO 169 -sopimuksen ratifioinnin edellyttämään tasoon nykyisellä lainsäädännöllään, vaan kun sopimus allekirjoitetaan, sitä on myös sovellettava kaikkien artiklojen osalta.

Se tarkoittaa, ettei maa- ja vesikiistoja rauhoiteta saati haudata ratifioimalla viidakkokansojen suojaksi aikanaan laadittu ILO 169 -sopimus. Se tarkoittaa, että kiistoja maista ja vesistä sekä siitä ketkä saavat olla saamelaisia ja ketkä lopulta ovat Suomessa ILO:n tarkoittamaa alkuperäiskansaa, jatketaan yhä vaikeammista asemista hamaan tulevaisuuteen.

Oikeusministeri Hannele Pokan lupaukset osoittautuivat Troijan hevoseksi. Ehkä oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin aikomusta voidaan kuvata nykyajassa troijalaiseksi, joka tulee pilaamaan vielä monta elämää ja hidastamaan tai ehkä pysäyttämäänkin Suomen pohjoisimman kolkan kehityksen.

Pahimmillaan tämä troijalainen kaataa maailmalla koko Suomen imagon ihmisoikeuksien puolustajana ja opettajana.

Veikko