Aivan ihmeissäni olen ollut muun muassa verratessani
saamelaisvaltuuskunnan ja saamelaiskäräjien emerituspuheenjohtajan Pekka Aikion aikojen saatossa eri
tahoilla esittämiä selvityksiä saamelaisuudesta ja saamelaisoikeuksien
muodostumisesta.
Eilen tutkin oikeusministerinä, Lapin maaherrana ja siinä
tehtävässä saamelaisasiain neuvottelukunnan puheenjohtajana sekä Ylä-Lapin
metsäkiistojen selvittelijänäkin toimineen Hannele
Pokan kirjoituksia ja sanomisia. Niissäkin riittää kirjoa, josta muutama
hajanäyte:
8.2.1996 maaherra
kirjoittaa Lapin Kansan kolumnissaan hieman ivalliseen sävyyn
”uuslappalaisista”. On saatu kokemuksia Pokan ministerinä ajamasta saamelaisten
kulttuuri-itsehallintolaista, jonka piti siirtää syrjään aiemman, maaherra Asko Oinaan johtaman neuvottelukunnan
esittämän saamelaislain nostattamat maaoikeuskiistat.
Vaan eihän tuo Troijan puuhevoseksi epäilty laki niitä
kiistoja tietenkään poistanut, päinvastoin kiistely vain voimistui ja keskiöön
nousi väittely kuka ja ketkä olivat Suomen ja Lapin todellista alkuperäiskansaa
ja miten tuo määrittely piti oikeudenmukaisesti tehdä.
”Onko todella tapahtumassa oikeusmurha? Ollaanko
saamelaisten ulkopuolelle jättämässä sellaisia ihmisiä, joiden pitäisi sinne
kuulua?” kysyy Pokka kolumnissaan.
Ja vastaa, että eihän toki.
”Lappalaiskulttuuri- perinneyhdistyksen jäsenet pyrkivät
aluksi vaikuttamaan lakiesityksen kaatamiseksi eduskunnassa. Eduskunta
kuitenkin hyväksyi viime kesäkuussa saamelaislait suurella äänten enemmistöllä.
Tämän jälkeen yhdistys on ruvennut vaatimaan jäsenilleen pääsyä mukaan
saamelaiskäräjien hallintoon ja äänioikeutetuksi saamelaiskäräjävaaleissa,
koska he ovat lappalaisia", maaherra kirjoittaa.
”Saamelaiseksi ei kuitenkaan pääse julkilausumilla,
saamelaiseksi synnytään”, hän jatkaa.
”Kansainväliset sopimukset, jotka Suomi on omalta osaltaan hyväksynyt,
määrittelevät alkuperäiskansan jäsenen, saamelaisen, yksiselitteisesti.
Ensinnäkin henkilön täytyy itse haluta olla saamelainen ja toiseksi hänen,
hänen vanhempansa tai isovanhempansa tai ainakin jommankumman edellä
mainituista on pitänyt ensimmäisenä kielenään, äidinkielenään puhua saamea”.
Pokka vielä täydentää, että ollakseen saamelainen henkilön
tai hänen lähimmän sukunsa suoraan ylenevässä polvessa on pitänyt säilyttää kulttuurisiteensä
saamelaisuuteen ja että siteistä tärkein kansainvälisten sopimusten mukaan on
juuri oma kieli.
Nykyisen ja silloisenkin tiedon valossa maaherran tulkinnat
ovat kotoperäisesti valikoituneet.
”Jos saamelaiseksi pääsisi kuka hyvänsä suomalainen, joka voi
kirkonkirjojen perusteella osoittaa, että joku hänen esi-isistään on ollut
todennäköisesti saamelainen, niin kuin nyt vaaditaan, meitä ´uuslappalaisia´ olisi
nopeasti puolet Lapin läänin asukkaista. Silloin kuitenkin harhaannuttaisiin jo
kauas niistä kansainvälisistä sopimuksista, joiden perusteella yleensä
maailmalla alkuperäiskansat rekisteröidään ja luetteloidaan”, Pokka kirjoittaa.
Siis mistä rekisteröimisen ja luetteloinnin sopimuksista?
Pokka epäilee, että halussa päästä saamelaisiksi oli kyse
perisuomalaisesta kateudesta kun uskottiin, että saamelaisille oltaisiin Suomen
ja EU:n ainoana alkuperäiskansana tuputtamassa maaoikeuksien ohella myös muuta
taloudellista hyvää.
”Eläköön me uuslappalaiset, mutta ei meidän pidä ruveta
saamelaisasioilla elämöimään!” Pokka huikkaa.
29.3.2002
maaherra kertoo Rovaniemellä tehdyssä Lapin Kansan uutisessa, kuinka saamelaiskäräjät
jatkaa perinneriitelyä.
”Yliperällä on helpompi jatkaa perinneriitelemistä koetulta
pohjalta kuin yrittää rakentaa sopua ja yhteistyötä”, hän lausuu kun käräjät on
tyrmännyt maaherran johdolla istuneen, Ylä-Lapin maaoikeushallintoa pohtineen
työryhmän esitykset.
”Saamelaiset
eivät halua Ylä-Lapin valtion maille sellaista yhteishallintaa, jossa muutkin
paikkakunnan asukkaat olisivat edustettuina”, Pokka kertoo saamelaiset käräjiensä
ajaman politiikan taakse niputtaen.
”Nykyinen järjestelmä, jossa
saamelaiset saavat aina valittaa metsänhakkuista ja muista valtion
maankäyttöpäätöksistä tuntuu miellyttävän käräjiä enemmän kuin toimikunnan
kaavailema yhteistyö”, hän purkautuu.
31.10.2006
maaherra Hannele Pokka sanoo jälleen Rovaniemellä tehdyssä uutisessa, että jos
vääryyksiä Ylä-Lapin maaoikeuskiistassa on ja niitä aiotaan korjata, on sen
tapahduttava valtion kustannuksella.
Uutinen on tehty Lapin lääninhallituksen ja maaherran verkkosivuilla
olleesta kirjoituksesta, jossa Pokka toteaa oikeusministeriön kustantaman ja
edellisellä viikolla oikeusministeri Leena
Luhtaselle jätetyn tutkimuksen vahvistavan, että niin Ruotsin kuin Venäjän
valtaapitävät ovat polkeneet lappilaisten oikeuksia.
”Luonnolliselta tuntuu, että yksityisillä ihmisillä pitäisi
olla mahdollisuus hakea häneltä vietyjen oikeuksien palauttamista”, Pokka
kirjoittaa.
Tuota valtion rahaa ei ole tähän päivään mennessä kuulunut.
Veikko