Niinköhän oikeus voisi toteutua?

Kuuntelin tänään vähän ihmeissäni Lapin alueradiota.

Siellä ei ole juurikaan otettu kantaa saamelais-lappalaiskysymykseen, eikä ainakaan niin, että lappalaisista olisi kerrottu tasapuolisesti. Yleensä uutiset ovat olleet saamelaiskäräjien politiikan selostamista, sen tiedotteiden sähköistä monistamista. Eipä silti, sitä se on ollut useimmissa sanomalehdissäkin, pohjoisena esimerkkinä lappalaisaihetta kilometrin päästä kiertänyt Pohjolan Sanomat.

Nyt radiossa puhuttiin ”statuksettomista saamelaisista”, joka käsite julkistui  viimeviikkoisen  Helsinkiin tehdyn lähetystökäynnin yhteydessä. Minusta tuo Erika Sarivaaran pian valmistuvassa väitöstutkimuksessa käyttämänsä määritelmä on tällä hetkellä osuva ja sillä määritellään niitä Lapin ja Suomen alkuperäisasukkaiden jälkeläisiä, joita ei ole kelpuutettu saamelaiskäräjien vaaliluetteloon eli saamelaisiksi.

Lapin radio kertoi mielestäni oikein, että saamelaiskäräjien äänioikeutta vaille jääneet vaativat saamelaismääritelmän laajentamista. Tai vähimmillään kyse olisi määritelmän tulkinnan avartamisesta huomioimaan nykyistä paremmin ihmisen polveutuminen sekä historiallinen, yhtäjaksoinen sidos alueeseen elinkeinot ja kulttuuri mukaan lukien.

Samoin radio kertoi kuinka saamelaiskäräjien vaalilautakunta on syrjinyt näitä ihmisiä. Etupäässä kieliperustein, mutta myös heitä saamelaiskulttuurista etääntyneiksi ja jopa saamelaisten vihollisiksi julistaen. Ainakin näin näyttäisi tehneen saamelaiskäräjien viimeisin vaalilautakunnan puheenjohtaja Pekka Aikio asiantuntijanaan käräjien entinen lakimiessihteeri Heikki J. Hyvärinen. Eikä saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvikään ole ollut toivottamassa tervetulleiksi korkeimman hallinto-oikeuden viimeksi hyväksymiä uusia saamelaisia.

Näkkäläjärven myötävaikutuksella oikeusministeriössä valmistellaan parhaillaan esitystä saamelaismääritelmän edelleen tiukentamiseksi.  Onhan luvassa kansainvälisen ILO-alkuperäiskansasopimuksen ratifioiminen, eikä sen takia ole mieltä antaa osille pääsevän joukon enää kasvaa.

Radio kertoi myös, että yhteisymmärrykseen saamelaismääritelmästä kannattaisi päästä ihan yhteiskuntarauhan vuoksi.

Olen samaa mieltä. Jos oikeusministeri Anna-Maja Henriksson  (r.) ajaa Martin Scheininin, Eero J. Aarnion, Eva Biaudetin, Tarja Halosen, Kaisa Korpijaakko-Labban ja ties keiden kaikkien vanhojen taustavaikuttajien tukemina  hallitukseen esityksen nykyiseen saamelaisrajaukseen perustuvasta  ILO-ratifioinnista, osoittaa se nykyisen uuden tiedon valossa käsittämätöntä piittaamattomuutta ja ylimielisyyttä kansalaisten oikeuksia kohtaan.

En jaksa uskoa, että juristi Henriksson menisi tuon tekemään. Silloin hän ajaisi ratkaisua, joka ei olisi kestävä ja joka todella järkyttäisi yhteiskuntarauhaa. Huomautan kuitenkin, etten tarkoita mitään sotaa tai kansanmurhaa. Sellaiset sanat ovat kuuluneet Heikki J. Hyvärisen ja Pekka Aikion retoriikkaan heidän kertoessaan kotimaassa tai maailmalla saamelaisiin kohdistuvasta suomalaisuhkasta (lappalaisista).

Pekka Aikio on tarkkaan siteeraten puhunut ”saamelaisten kulttuurisesta kansanmurhasta”, mutta määrittelevä sanavalinta on silti minusta kovin raflaava ja mielikuvia ruokkiva.

Radio oli haastatellut saamelaismääritelmästä ja statuksettomista saamelaisista väittelevän Erika Sarivaaran lisäksi rovaniemeläistä, enontekiöläislähtöistä  kansanedustaja Heikki Auttoa.

Olihan selväsanaista tekstiä  Auttolta!

Hänen mielestään saamelaismääritelmän tulisi yhdistää Ylä-Lapin saamelaisia eikä jakaa eri joukkoihin.

”Lain tulkinta on liian tiukkaa. Saamelaisuuden tulevaisuuden kannalta olisi tärkeää, että se joukko olisi elinvoimainen. Lain tulkintaa pitää väljentää, että kaikki alkuperäisasukkaat mahtuisivat lain piiriin”, Autto sanaili.

Autto näkee tärkeäksi selvittää senkin, olisiko saamelaismääritelmän ohella laajennettava myös lain tarkoittamaa saamelaisaluetta. Ainakin esitykselle on vahva historiallinen pohja.

Viime viikolla Helsingissä käyneessä lähetystössä oli mukana jo aiemminkin lappalaisliikkeessä vaikuttaneen Kemin-Sompion lapinkyläyhdistyksen edustajia. Kun saamelaisuutta on nojattu jo ainakin kolme vuosikymmentä kieleen, muistutti lähetystö hallitsijoiden ja kirkon pakottaneen Kemin Lappia etelämpänä asuttaneet lappalaiset luopumaan kielestään.

Esimerkiksi Kemin-Sompion alueen kieli on hävinnyt, mutta nykykielessäkin tuo vanha lappi kuuluu murteessa sekä paikkanimistössä, kertoi lähetystöön kuulunut Ritva Hannuniemi-Pulska. Radiossa muistutettiin Tuomo Itkosen kirjoittaneen vuonna 1918 kirjassaan ”Suomen Lappalaiset” kuinka Kuoskun ja Nousun kylissä vanhempi väestö taisi lappia.

Kirjoitan jossain vaiheessa piispa Samuel Salmen hiljattaisesta anteeksipyynnöstä saamelaisille. Siinä menivät piisparievulta ehkä monetkin asiat sekaisin ja mikäli johdonmukaisia edes yritetään olla, on enempään anteeksipyytelyyn vielä aihetta.

Jo 1970-luvun lopulla kuulin Hetan hotellin saunan lauteilla, että kohta tänne pohjoiseen tulee Saamenmaa, josta lantalaiset ajetaan kepit hihoissa kohti etelää. Sen jälkeen on asioita käännetty ja väännetty sekä tehty niin sanottua saamelaistutkimusta. Henkilökohtaisesti pidän tuon tieteenhaaran tyypillisenä eräänä huippusaavutuksena Erkki Pääkkösen vuonna 2008 esiteltyä väitöstutkimusta ”Saamelainen etnisyys ja pohjoinen paikallisuus”. Suosittelen lukemaan ja vertaamaan!

Eli että niinköhän oikeus voisi tässä pohjoista Lappia ja laajemminkin raastaneessa asiassa toteutua?

Näin voisi kaiken uuden tiedon ja rohkeiden ulostulojen valossa uskoa, vaikka uskomattomalta se varmaan jo tuntuisi.

Veikko