Maaherra maaoikeuksien ristiaallokossa

Arkistoja mahdollista myöhempää kirjoittamista varten jäsentäessä tulee ihmetelleeksi, miten samojen ihmisten mielipiteet, selitykset ja viralliset lausunnot vaihtuvat tilanteiden ja vuosien varrella.

Aivan ihmeissäni olen ollut muun muassa verratessani saamelaisvaltuuskunnan ja saamelaiskäräjien emerituspuheenjohtajan Pekka Aikion aikojen saatossa eri tahoilla esittämiä selvityksiä saamelaisuudesta ja saamelaisoikeuksien muodostumisesta.

Eilen tutkin oikeusministerinä, Lapin maaherrana ja siinä tehtävässä saamelaisasiain neuvottelukunnan puheenjohtajana sekä Ylä-Lapin metsäkiistojen selvittelijänäkin toimineen Hannele Pokan kirjoituksia ja sanomisia. Niissäkin riittää kirjoa, josta muutama hajanäyte:

8.2.1996 maaherra kirjoittaa Lapin Kansan kolumnissaan hieman ivalliseen sävyyn ”uuslappalaisista”. On saatu kokemuksia Pokan ministerinä ajamasta saamelaisten kulttuuri-itsehallintolaista, jonka piti siirtää syrjään aiemman, maaherra Asko Oinaan johtaman neuvottelukunnan esittämän saamelaislain nostattamat maaoikeuskiistat.

Vaan eihän tuo Troijan puuhevoseksi epäilty laki niitä kiistoja tietenkään poistanut, päinvastoin kiistely vain voimistui ja keskiöön nousi väittely kuka ja ketkä olivat Suomen ja Lapin todellista alkuperäiskansaa ja miten tuo määrittely piti oikeudenmukaisesti tehdä.

”Onko todella tapahtumassa oikeusmurha? Ollaanko saamelaisten ulkopuolelle jättämässä sellaisia ihmisiä, joiden pitäisi sinne kuulua?” kysyy Pokka kolumnissaan.

Ja vastaa, että eihän toki.

”Lappalaiskulttuuri- perinneyhdistyksen jäsenet pyrkivät aluksi vaikuttamaan lakiesityksen kaatamiseksi eduskunnassa. Eduskunta kuitenkin hyväksyi viime kesäkuussa saamelaislait suurella äänten enemmistöllä. Tämän jälkeen yhdistys on ruvennut vaatimaan jäsenilleen pääsyä mukaan saamelaiskäräjien hallintoon ja äänioikeutetuksi saamelaiskäräjävaaleissa, koska he ovat lappalaisia", maaherra kirjoittaa.

”Saamelaiseksi ei kuitenkaan pääse julkilausumilla, saamelaiseksi synnytään”, hän jatkaa.

”Kansainväliset sopimukset, jotka Suomi on omalta osaltaan hyväksynyt, määrittelevät alkuperäiskansan jäsenen, saamelaisen, yksiselitteisesti. Ensinnäkin henkilön täytyy itse haluta olla saamelainen ja toiseksi hänen, hänen vanhempansa tai isovanhempansa tai ainakin jommankumman edellä mainituista on pitänyt ensimmäisenä kielenään, äidinkielenään puhua saamea”.

Pokka vielä täydentää, että ollakseen saamelainen henkilön tai hänen lähimmän sukunsa suoraan ylenevässä polvessa on pitänyt säilyttää kulttuurisiteensä saamelaisuuteen ja että siteistä tärkein kansainvälisten sopimusten mukaan on juuri oma kieli.

Nykyisen ja silloisenkin tiedon valossa maaherran tulkinnat ovat kotoperäisesti valikoituneet.

”Jos saamelaiseksi pääsisi kuka hyvänsä suomalainen, joka voi kirkonkirjojen perusteella osoittaa, että joku hänen esi-isistään on ollut todennäköisesti saamelainen, niin kuin nyt vaaditaan, meitä ´uuslappalaisia´ olisi nopeasti puolet Lapin läänin asukkaista. Silloin kuitenkin harhaannuttaisiin jo kauas niistä kansainvälisistä sopimuksista, joiden perusteella yleensä maailmalla alkuperäiskansat rekisteröidään ja luetteloidaan”, Pokka kirjoittaa.

Siis mistä rekisteröimisen ja luetteloinnin sopimuksista?

Pokka epäilee, että halussa päästä saamelaisiksi oli kyse perisuomalaisesta kateudesta kun uskottiin, että saamelaisille oltaisiin Suomen ja EU:n ainoana alkuperäiskansana tuputtamassa maaoikeuksien ohella myös muuta taloudellista hyvää.

”Eläköön me uuslappalaiset, mutta ei meidän pidä ruveta saamelaisasioilla elämöimään!” Pokka huikkaa.

29.3.2002 maaherra kertoo Rovaniemellä tehdyssä Lapin Kansan uutisessa, kuinka saamelaiskäräjät jatkaa perinneriitelyä.

”Yliperällä on helpompi jatkaa perinneriitelemistä koetulta pohjalta kuin yrittää rakentaa sopua ja yhteistyötä”, hän lausuu kun käräjät on tyrmännyt maaherran johdolla istuneen, Ylä-Lapin maaoikeushallintoa pohtineen työryhmän esitykset.

”Saamelaiset eivät halua Ylä-Lapin valtion maille sellaista yhteishallintaa, jossa muutkin paikkakunnan asukkaat olisivat edustettuina”, Pokka kertoo saamelaiset käräjiensä ajaman politiikan taakse niputtaen.

 ”Nykyinen järjestelmä, jossa saamelaiset saavat aina valittaa metsänhakkuista ja muista valtion maankäyttöpäätöksistä tuntuu miellyttävän käräjiä enemmän kuin toimikunnan kaavailema yhteistyö”, hän purkautuu.

31.10.2006 maaherra Hannele Pokka sanoo jälleen Rovaniemellä tehdyssä uutisessa, että jos vääryyksiä Ylä-Lapin maaoikeuskiistassa on ja niitä aiotaan korjata, on sen tapahduttava valtion kustannuksella.

Uutinen on tehty Lapin lääninhallituksen ja maaherran verkkosivuilla olleesta kirjoituksesta, jossa Pokka toteaa oikeusministeriön kustantaman ja edellisellä viikolla oikeusministeri Leena Luhtaselle jätetyn tutkimuksen vahvistavan, että niin Ruotsin kuin Venäjän valtaapitävät ovat polkeneet lappilaisten oikeuksia.

”Luonnolliselta tuntuu, että yksityisillä ihmisillä pitäisi olla mahdollisuus hakea häneltä vietyjen oikeuksien palauttamista”, Pokka kirjoittaa.

Tuota valtion rahaa ei ole tähän päivään mennessä kuulunut.

Veikko