Luin paikallislehti
Inarilaisesta kaksi lukijakirjoitusta, jotka koskivat saamen kielen tai
–kielten tilannetta ja joissa esitettiin näkemyksiä tuon heikon tilanteen
korjaamiseksi.
Tohtori, dosentti ,
vähemmistökielten ja ihmisoikeuksien asiantuntija etc. Tove Skutnabb-Kangas
ihmetteli, ovatko saamelaiset itse heikentämässä kieliään ja kulttuurejaan
”räyskimällä ja äyskimällä” ketkä saavat puhua saamia ja ketkä eivät.
Kyseessä on vähän sama
asia kuin ketkä saavat käyttää saamenpukua ja milloin puku on päällä oikein.
Skutnabb-Kangas kertoo
seuranneensa surullisena keskusteluja saamenkielisestä päivähoidosta,
kielipesistä, kielikylvystä, äidinkielen merkitsemisestä väestörekisteriin ja
siitä kuka on saamelainen. Omasta puolestani voin yhtyä näkemykseen
paikalliselta inarilaiselta taholta kun olen seurannut aika läheltä sitä
kyläläisittäin apartheidiksi kuvattua ilmiötä, kun jotkut ”supersaamelaiset” ja ”samofiilit” kiivailevat ettei heidän
päiväkodin saamenkielisellä osastolla oleville lapsilleen saa tulla edes
suomenkielistä aamupuuronkeittäjää, ettei vaan lasten
kulttuuri-identiteetti häiriinny.
Nuo edellä mainitut
saamelaisuuteen viittaavat termit olen oppinut televisiossa juuri pyörineestä
saamelaisten itsensä tuottamasta ”Märät säpikkäät” –sarjasta, joten niiden
johdosta minusta ei pidä mennä tekemään mitään rasistista nimittelijää.
Skutnabb-Kangas viittaa
Inarin alueen alkuperäiskielen, inarinsaamen elvytysprojektiin. Siinä katoamassa olevalle kielelle koulutettiin
uuspuhujia henkilöistä, jotka eivät ole etnisiä saamelaisia, mutta joilla on
halu ainakin kielen puolesta sisäistyä saamelaisuuteen ja käyttää inarinsaamea jopa kotikielenään ja
opettaa se ensimmäisenä kielenä lapsilleen.
Viimeistään lapsistahan
tulee siinä tilanteessa saamelaisia Suomen nykyisen, polveutumisesta irrallaan
kulkevan saamelaismääritelmän ansiosta. Ja jos lapset vielä täysi-ikäisinä
identifioituvat saamelaisiksi.
”Monien pienten
alkuperäiskansojen kielten tulevaisuus riippuu pitkälle siitä, miten
suvaitsevaisia kansat ovat sen suhteen miten ne ottavat vastaan uusia puhujia”,
Skutnabb-Kangas muistuttaa.
Suvaitsevaisuuden osalta
kehitys saamelaisalueella on mennyt kyllä kaikilta osin negatiivisen suuntaan,
siitä kyseenalainen kunnia paljolti jo aiemmin viittaamilleni
suomenruotsalaisille ”suvaitsijoille”.
Inarilaisen toinen
kielestä kirjoittaja oli inarinsaamelainen, lappalaisliikkeen kärkihahmoihin
kuuluva Kari Kyrö. Hän esitti, että saamen kielten elvyttämiseksi todellisella
saamelais-lappalaisalueella (Kemin Lappi?), voitaisiin nykyisen
pakkoruotsin sijasta kouluissa opiskella ensimmäisenä vieraana kielenä jotain
saamen kieltä.
Kyrön esitys on tehty
ehkä hieman pilke silmäkulmassa ja testaamaan Suomen ruotsalaisen
kansanpuolueen ja suomenruotsalaisvaikuttajien saamelaiskulttuurista julistaman huolen aitoutta. Minusta jos
todella jotain konkreettista halutaan saada aikaan saamen kielten hyväksi,
Kyrön esitys on vakavasti otettava.
Muistan takavuosilta
esityksiä saamen kielten nostamisesta ruotsin rinnalle Suomen toisena tai
kolmantena kansalliskielenä suomen rinnalla. Esityksiä tehtiin tilanteessa,
jossa saamelaisten asema alkuperäiskansana vahvistettiin Suomen perustuslaissa.
Taisivat muuten silloin
suomenruotsalaiset poliitikot olla ensimmäisinä torjumassa tuollaiset
esitykset. Olisihan se saattanut merkitä ruotsin aseman heikkenemistä.
Kun Skutnabb-Kangas kysyy
ovatko saamelaiset itse heikentämässä saamen kieliä ja kulttuureja, tekee mieli
osoittaa saamelaiskäräjiä ja sen edeltäjää saamelaisvaltuuskuntaa. Nuo saamelaisten omat elimet ovat yhteensä
vuosikymmenten ajan sortaneet saamelaisten omien vähemmistöjen,
inarinsaamelaisten ja kolttien kieliä. On todella vasta lyhyt aika siitä kun
noita pieniä kieliä ryhdyttiin edes käyttämään saamelaiskäräjien
hallintokielinä pohjoissaamen rinnalla.
Pohjoissaame on edelleen
se kieli, joka yleisesti tarjoillaan saamena silloin kun kielestä puhutaan
yksikössä.
En ole ollenkaan
optimisti siinä, että inarinsaame, koltta ja pohjoissaamekaan säilyvät elossa
pitemmälle tulevaisuuteen. Se ei ole mitenkään mahdollista nykyisessä
globalisoituvassa ja urbanisoituvassa maailmassa, jonne saamelaiset nuoretkin
räppäävät lippa vinossa muiden maailman lökäpöksyjen jatkona.
Ja samassa menossa
menevät suomikin ja suomalaisuus.
” Tyyliin omg lol on
niinQ niin jeba et toi kieli niinQ rikastuu ja sillai…”. Vai mitä?
Veikko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti