Ovatko alkuperäiskansat alkuperäisiä?

Tuollaiseen otsikkoon törmäsin jollain nettireissullani ja otsikon alta löytyi syyskuussa 2002 Kepa ry:n verkkolehdessä julkaistu Janne Sivosen artikkeli.

Kepa on kehitysyhteistyöstä kiinnostuneiden suomalaisten kansalaisjärjestöjen kattojärjestö ja Suomen johtava kehityspolitiikan järjestöasiantuntija.

Kepan artikkelissa arkeologian professori Ari Siiriäinen pitää alkuperäiskansa-käsitettä vähintäänkin ongelmallisena. "Alkuperäiskansa on poliittisesti latautunut käsite. Termi pitää sisällään ajatuksen siitä, että jokin kansa voisi omistaa asuttamansa maa-alueen siksi, että he ovat alueen ensimmäisiä asukkaita", hän toteaa.
Siiriäisen mukaan yksittäisen ihmisryhmän alkuperäisyyttä jollakin maa-alueella ei voida luotettavasti osoittaa. Esimerkiksi eteläistä Afrikkaa asuttavat bantut ovat Afrikkaan tunkeutuneisiin siirtomaaisäntiin verrattuna alueen alkuperäisiä asukkaita, mutta bantut ovat puolestaan syrjäyttäneet aikanaan tieltään "vielä alkuperäisempiä" kansoja, kuten esimerkiksi Lounais-Afrikan khoisanit. Ja joku on asunut samalla alueella myös ennen khoisaneja.
"Alkuperäiskansoina pidetyt ihmisryhmät ovat osa pitkää historiallista jatkumoa aivan samalla tavalla kuin ne kansat, joita ei pidetä alkuperäisinä. Kukaan ei voi sanoa, mikä ihmisryhmä on jollakin alueella se aivan ensimmäinen", Siiriäinen sanoo Kepan artikkelissa
Myös termin jälkimmäinen osa, "kansa", on Siiriäisen mukaan kiistanalainen käsite. "Ei voida yksiselitteisesti sanoa, mistä asioista jokin yksittäinen ’kansa’ muodostuu. Erilaisia kriteereitä kuten kieli, verenperintö tai identiteetti voidaan kyllä luoda ja niitä mielivaltaisesti yhdistelemällä saadaan mistä tahansa ryhmästä ’kansa’.”

”Esimerkiksi etninen saamelaisuus muodostui vasta siinä vaiheessa, kun ulkopuoliset määrittelivät saamelaiset erilliseksi ryhmäkseen”, kertoo Siiriäinen.

"Olisi kuitenkin poliittisesti rehellistä johdattaa alkuperäiskansoja tarkoittava termi jostakin muusta sanasta kuin ’alkuperäinen’. Oikeampaa olisi puhua esimerkiksi nykyistä valtaväestöä edeltävästä väestöstä”, Siiriäinen pohtii.

Kepan artikkelin mukaan monet alkuperäiskansojen edustajat ovat päätyneet aivan samanlaiseen määritelmään kuin Siiriäinen, vaikka itse sana onkin pidetty ennallaan.

” Esimerkiksi saamelaiskäräjien puheenjohtaja Pekka Aikio on todennut, että alkuperäiskansa on tekninen määrittely, joka ei merkitse sitä, että joku ryhmä olisi ensimmäinen jollakin alueella. Hänen mukaansa alkuperäiskansa on jonkin valtion alueella asuva ryhmä, jonka kulttuuri poikkeaa hallitsevasta ryhmästä. Alkuperäiskansa elää valtiossa, jonka hallinto rakentuu toisen kulttuurin pohjalle”, on Aikio selittänyt.

Valtiottomia kansoja on kutsuttu toisinaan myös neljänneksi maailmaksi. Niitä onkin melkoisesti: maailmassa on vajaat parisataa valtiota ja niissä asuu tuhansia kieleltään, kulttuuriltaan ja identiteetiltään muista erottautuvia ihmisryhmiä, kertoo Kepan lehti.

Niinpä, mutta saamelaiskäräjien mukaan saamelaiset ovat kuitenkin Euroopan ainoa alkuperäiskansa.

”Usein painotetaan myös sitä, että kansa itse pitää itseään alkuperäiskansana. Väljimmillään määriteltynä alkuperäiskansoiksi voidaan laskea ne ihmisryhmät, jotka ovat perineet tietynlaisen elämäntavan. Alkuperäiskansaan kuuluva ihminen käsittää itsensä yhdeksi ekosysteemin osaksi ja hänen kulttuurinsa sopeutuu luonnon tuotantokykyyn siten, että ekologinen tasapaino säilyy. Siksi usein ajatellaan, että juuri alkuperäiskansojen kulttuuritraditio voi opettaa meille kuinka elää sopusoinnussa luonnon kanssa.”

Arkeologi Siiriäisen mukaan alkuperäiskansat eivät ole muita ekologisempia:

"Kyse on vain mittakaavaerosta: alkuperäiskansoiksi kutsutut ihmisryhmät kuluttavat luontoa siinä kuin muutkin - joskus jopa asumiskelvottomaan kuntoon. Mutta kun ihmisiä on vähän ja teknologia on yksinkertaista, luonnon kuluttaminen ei ole niin tehokasta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että alkuperäiskansat ’ymmärtäisivät luontoa’ tai ’olisivat yhtä luonnon kanssa’ - moiset väitteet saavat tutkijan niskakarvat pystyyn."

Kepan mukaan alkuperäiskansan määritteleminen ei ole pelkkää saivartelua, sillä alkuperäiskansat ovat vaatineet itselleen asemansa perusteella erilaisia oikeuksia. Kansainvälinen työjärjestö ILO edellyttää alkuperäiskansoja koskevassa sopimuksessaan, että alkuperäiskansojen oikeudet esimerkiksi maahan, veteen ja perinteisiin elinkeinoihin turvataan.

Suomessa sopimusta ei siis ole ratifioitu. Oikeusministeriössä on kuitenkin väännetty jo vuosikymmenet lakiehdotuksia, joiden tavoitteena on ollut niin sanotun saamelaisalueen valtionmaiden siirtäminen tavalla tai toisella saamelaishallintoon.

Suomessa ongelmaksi on muodostunut historiallinen ja oikeushistoriallinen kysymys siitä, keitä tosiasiassa kuuluu alueen alkuperäisiin saamelaisiin tai lappalaisiin eli miten esimerkiksi ILO-sopimusta tulisi kansainvälisesti oikein soveltaa - jos siihen yleensäkin päädytään. 

Kepan mukaan kansainvälisissä sopimuksissa alkuperäiskansan käsite on irrotettu alkuperäisyyteen viittaavasta arkimerkityksestään. ILO:n yleissopimuksessa alkuperäiskansaksi määritellään sellaiset kansat, joiden esi-isät ovat asuneet alueella ennen sen valloitusta tai nykyaikaisten valtionrajojen muodostumista. Lisäksi alkuperäiskansat ovat ILOn mukaan säilyttäneet kokonaan tai osittain omat sosiaaliset, taloudelliset, kulttuuriset ja poliittiset instituutionsa.

Kepan artikkelissa Suomen saamelaisten keskusjärjestön puheenjohtaja Maria Sofia Aikio katsoo, että alkuperäiskansan ja saamelaisuuden määritelmiä tarvitaan vain hallintoa varten. "Tavallinen ihminen ei tarvitse määritelmiä. Hän tietää sukunsa, tuntee lähipiirinsä ihmiset ja tietää, kuka kuuluu mihinkin ryhmään", Aikio kertoo.

Ei siis välttämättä tarvitse olla alkuperäinen, kunhan on alkuperäiskansaa?

Veikko