Toimittajana en voi olla jatkuvasti ihmettelemättä sitä
suomalaisen median pinnallisuutta, kritiikittömyyttä ja linjattomuutta, joka
joissain ”pyhissä” aihepiireissä elää ja elää vaikka aineistoa
kyseenalaistavaan ja ainakin todellisuutta paremmin hahmottavaan
lähdekritiikkiin olisi runsaasti olemassa.
Olen joissain yhteyksissä kollegoita nälvinyt toteamalla
suomalaisen, toisaalla niin kriittisen ja suorastaan hyökkäävänkin journalistin
muuttuvan tyystin vietäväksi kolmen kovan ässän edessä.
Nuo ovat suojelu, saasteet ja saamelaiset.
Tänään kun tätä kirjoitan, vietetään saamelaisten
kansallispäivää. Ylen valtakunnanuutisissa kerrotaan kuinka se tapahtuu ”ilmapiirissä,
joka ei juuri osoita kunnioitusta Euroopan ainoaa alkuperäiskansaa kohtaan”.
Ylen uutisingressin mukaan saamelaisten asemaa vahvistavat lait ovat olleet
vastatuulessa ja jopa YK on näpäyttänyt Suomea saamelaisten asemasta.
Ylen laiska uutisointi toistaa suoraan saamelaiskäräjien
puheenjohtajan Tiina Sanila-Aikion
sanomisia. Ei taustoittamista eikä minkäänlaista kritiikin häivää. Netistä
löytyvää juttua on ingressin jälkeen kuvitettu yleläisen Raimo Torikan kuvalla joltain poroaidalta. Kuva ja teksti neljän
valtakunnan alueella asuvista saamelaisista, joiden kulttuurin olennainen osa
on poronhoito, ruokkii tahallisesti tai tahtomattaan sitkeästi elävää
stereotypiaa siellä jossain Pohjolan perukoilla poroja paimentavasta,
metsänhakkuiden, tekoaltaiden ja kaivosten ahdistamasta Suomen syrjimästä nomadikansasta.
Olisiko mediankin aika pikkuhiljaa ruveta tutkimaan onko
noin ja keiden intressiä mahdollinen todellisuusvajeinen mielikuva edistää?
Moniko saamelainen harjoittaa tänä päivänä siitä puhtaasti
elääkseen poronhoitoa? Moniko saamelainen yleensä asuu niin kutsutulla
saamelaisalueella tai edes puoli Suomea käsittävällä poronhoitoalueella? Kuinka
monelle saamelaiselle poronhoito on entinenkään kulttuurin ”oleellinen” osa?
Onko suurporonhoito Suomessa alun perinkään mikään saamelainen elinkeino tai
kulttuurimuoto? Kysymyksiä olisi paljon, mutta kysyjiä vielä vähän.
Ylen uutisen lyhyeen ingressiin ehtii mahtua jo monta
virhettä (jos vältän puhumasta valheista). En Ylä-Lapissa kaksi kolmasosaa
elämästäni asuneena tiedosta enkä siis myöskään hyväksy näkemystä, etteikö
saamelaisia kunnioitettaisi. He ansaitsevat kansanryhmänä muiden suomalaisten
täyden kunnioituksen maan asuttajina, rakentajina ja vanhimmat myös maan
sinnikkäinä puolustajina, demokraattisen maan yhdenvertaisina kansalaisina.
Väitän, ettei missään maailman maassa minkään toisen alkuperäiskansan asema ole
yhtä hyvä kuin Suomessa saamelaisten. Se ei kuitenkaan tarkoita, että Suomen
alkuperäiskansapolitiikka olisi esimerkiksi historiallisessa kontekstissa vielä
kohdillaan.
Ja mikä fakta löytyy hokeman ”Euroopan ainoa alkuperäiskansa”
pohjaksi. Kyse on tässäkin mielikuvan luomisesta sillä eihän asia ihan kunnolla
perehtyen näin ole. Se, että Suomi on sisällyttänyt poliittisella päätöksellä
perustuslakiinsa maininnan saamelaisista alkuperäiskansasta nykyistä etnistä
saamelaisväestöä tarkoittaen, ja että Ruotsissa heidät on kirjoitettu
sikäläisessä perustuslaissa kansalliseksi vähemmistöksi, ei tee saamelaisista
kirjaimellisesti Euroopan ainoaa alkuperäiskansaa. Löytyy ihan virallisen
näköisissä yhteyksissä viittauksia, joiden mukaan Euroopan unioni on
saamelaiset ainoaksi alkuperäiskansakseen tunnustanut, mutta tuntuisi, että tuo
tunnustus esiintyisi lainauksena hyvinkin monissa yhteyksissä saamelaisten
alkuperäiskansa-asemasta keskusteltaessa. Itse en ole tuollaista tunnustusta tähän
päivään mennessä nähnyt – vaikka on kai sitä tullut joskus perättyäkin.
Ja sitten ne Ylen kertomat ”saamelaisten asemaa vahvistavat
lait”, jotka ovat olleet vastatuulessa ja saaneet jopa YK:n näpäyttämään Suomea
saamelaisten asemasta. Kuinkakohan hyvin Sanila-Aikion Yle-jutussa viittaama filippiiniläinen
YK:n alkuperäiskansojen erityisraportoija Victoria
Tauli-Corpuz on perillä Suomen saamelaisten asemasta suomalaisessa
demokratiassa? Sen lisäksi, että saamelaiset Suomessa nauttivat yleisesti tasavertaisina
kansalaisoikeuksista, saamelaiskäräjien omien verkkosivujen mukaan ”Saamelaisista ja saamelaiskäräjistä löytyy
mainintoja useasta laista. Saamelaiskulttuuri, saamen kieli tai
saamelaiskäräjät on mainittu 122 eri laissa ja asetuksessa. Saamelaiskäräjät on
mainittu 11 laissa ja asetuksessa”.
Tauli-Corpuz ei tietenkään ole mikään YK:n virallinen kanta,
vaikkakin asemassaan voi tällaisia kannanottoja esittää. Hänen tulilinjallaan
oli saamelaisjohdon ruokkimana (ennen lehtimieskäytössä ollut lobbaukseen
viittaava käsite) parhaillaan eduskuntakäsittelyssä oleva metsähallituslain
uudistus. Tauli-Corpuz näyttää saaneen käsityksen, jonka mukaan saamelaisten
asemaa oltaisiin tuolla lakiuudistuksella heikentämässä tai että heidät olisi
siinä kokonaan syrjäytetty. Tosiasiahan on, että kaikki saamelaisia ja erikseen
poronhoitoa koskevat Metsähallitusta ohjaavat erityismaininnat ovat tulossa
lakiin siinä missä ne ovat nykyisessäkin laissa. Se, että laista ollaan jättämässä
ulos Pentti Lähteenojan erimielisen
työryhmän esittämät, saamelaiskäräjien asemaa äärimmäisyyksiin vahvistamaan
pyrkineet pykälät, palvelee pohjoisten kuntien muun väestön - myös enemmistön
saamelaisista - elinmahdollisuuksia. Valtaa haluavalle saamelaisjohdolle sekä
pienelle osalle ”oleellisen saamelaiskulttuurin” harjoittajia nuo veto-pykälät
olisivat olleet todellinen lottovoitto. Sen kertoo metsähallituslakiin nähden vaikutusmahdollisuuksiltaan
suppeamman kaivoslain soveltaminen - ja vaikka tuossa laissa saamelaiskäräjien
asema vahvistui jopa lievemmin kuin miten olisi tapahtunut metsähallituslaissa Lähteenojan
työryhmän esittämänä.
Ylen kansallispäiväjutussa Sanila-Aikio huomauttaa vielä,
etteivät metsähallituslain haaveillut pykälätkään ”vielä korvaisi
kansainvälistä YK:n työjärjestön ILO:n sopimusta 169, joka suojaa
alkuperäiskansojen kulttuuria paljon laajemmalti kuin vain maankäytössä”. Ylen
jutussa muuten puhutaan Lähteenojan työryhmän esittäneen metsähallituslakiin
Metsähallitusta saamelaiskäräjiin nähden sitovaa neuvotteluvelvoitetta. Sellainen toki on ollut jo useampaakin
julkista tahoa koskien, mutta nyt oltiin esittämässä paljon pitemmälle menevää yhteistyövelvoitetta ja päälle vielä mahdollisen
erimielisyyden saamelaiskäräjien viimeiseksi sanaksi muuttavaa kulttuurin heikentämiskieltopykälää.
Tuota yhteistyövelvoitetta olisi pitänyt soveltaa myös kolttien kyläkokouksen
kanssa toimittaessa.
Ylen kansallispäiväjuttuun on ilman herääviä lisäkysymyksiä kirjautunut
Tiina Sanila-Aikion lausahtamana ihan separatististakin ajattelua. ”Saamelaisia ei jostain syystä mielletä
suvereeniksi kansaksi, joka osaisi itse päättää, mikä sille on parhaaksi”,
sanoo saamelaiskäräjien puheenjohtaja kansallispäivän aattona.
Jos lainaan sinällään ei niin virallista lähdettä,
Wikipediaa: ”Suvereniteetti tarkoittaa
täydellisen, ehdottoman ja riippumattoman vallan omaamista jollain maantieteellisellä
alueella. Suvereeni on toisin sanoen taho: joko konkreettinen (kuten ”keisari”)
tai abstrakti, (kuten ”valtio”), jolla on ehdoton valta päättää alueen laista
ja hallinnosta. Ulkoinen suvereniteetti tarkoittaa valtion riippumattomuutta
toisista valtioista ja sisäinen suvereniteetti oikeutta käyttää omaa
valtiovaltaa omalla alueellaan. Kansainvälisessä oikeudessa on olemassa kaksi
suvereniteetin käsitettä: todelliseen valtaan viittaava de facto -suvereniteetti ja de jure -suvereniteetti, mikä viittaa tämän vallan
oikeutukseen. Suvereniteetti de jure
on jotain, minkä valtio voi myöntää toiselle tunnustamalla sen itsenäisyyden
mutta yhtä hyvin kiistää sen. Suvereniteetti tässä merkityksessä on vain
symbolista. De facto kytkeytyy
oleellisesti väkivallan monopoliasemaan, sekä sotilaalliseen että
taloudelliseen valtaan. Valtiollinen suvereniteetti on de jure kansainvälisen oikeuden näkökulmasta
suhteellista, sillä sitä rajoittavat kaikkia valtioita sitovat yleiset
kansainvälisen oikeuden normit sekä valtion käyttämä sopimuksenteko-oikeus. De
facto -suvereniteetti ei kuitenkaan voi
olla suhteellista, vaan suvereniteetin voi de facto kyseenalaistaa vain toinen sen sijalle asettuva suvereeni valta”.
Kun Sanila-Aikio lienee lakiakin joskus lukenut, ja kun tuo
hänen terminologiansa liippaa hieman sinne päin, jään mielenkiinnolla
odottamaan mahdollisia lisäavauksia.
En tätä kirjoittaessa tiedä vielä millaisen kansallispäivän
puheen saamelaiskäräjien puheenjohtaja mahdollisesti pitää, mutta tuo Ylen
juttu antaa kaikkine ”suvereeneineen” odottaa
välttymistä aivan hurjimmilta ääri-ilmauksilta. Joskus on käräjien
puheenjohtaja viestittänyt maailmalle Suomen harjoittavan saamelaisiin
kohdistuvaa kulttuurista kansanmurhaa ja edellinen käräjien puheenjohtaja teki
Suomesta kylmästi rasistisen valtion.
Suomen kansan itsenäisyyspäiväjuhlaan tasavallan presidentti
Sauli Niinistön vieraaksi kutsuttu 169-kolttataiteilija Pauliina Feodoroff kertoi äskettäisessä Yle Puheen haastattelussa
saamelaisjohdon harjoittaneen Suomen valtioon päin ”häpeäpolitiikkaa”. Juuri
sitähän se on äänekkäästi ja faktat alle polkien ollut ja onhan se politiikka
sinisilmäiseen valtakansaan ja sen poliitikkoihin tepsinytkin. Sen myös jokainen
yksittäinenkin - minäkin - kokee omalla kohdallaan kun jos menee kriittisiä
havaintojaan saamelaispolitiikasta julki kirjoittamaan. Rasistin ja
vihakirjoittajan leima tulee että pläjähtää. Kun on katsonut
saamelaispolitiikan tantereelle astuneen nuoremman joukon - toki myös osan
vanhempien - kirjoittelua verkossa, joutuu kysymään koskeekohan
vihakirjoittelun tuomittavuus ollenkaan heitä.
Selkeän syyttävästä, harhauttavasta ja yhä enemmän myös
suoran separatistisesta saamelaispoliittisesta sanailusta on tullut
saamelaisjohdolle ja sen tukijoille arkikieltä, johon tunnutaan vielä mediassa
ja miksei poliittisessa päätöksenteossakin katsovan hellän suvaitsevaisesti
alaspäin.
Näin kun mennään, ei syytöksistä ja niillä vauhditetuista
vaatimuksista tule loppua.
