Uutiset saamelaisista ruokkivat stereotypiaa ja separatismia

Toimittajana en voi olla jatkuvasti ihmettelemättä sitä suomalaisen median pinnallisuutta, kritiikittömyyttä ja linjattomuutta, joka joissain ”pyhissä” aihepiireissä elää ja elää vaikka aineistoa kyseenalaistavaan ja ainakin todellisuutta paremmin hahmottavaan lähdekritiikkiin olisi runsaasti olemassa.

Olen joissain yhteyksissä kollegoita nälvinyt toteamalla suomalaisen, toisaalla niin kriittisen ja suorastaan hyökkäävänkin journalistin muuttuvan tyystin vietäväksi kolmen kovan ässän edessä.

Nuo ovat suojelu, saasteet ja saamelaiset.

Tänään kun tätä kirjoitan, vietetään saamelaisten kansallispäivää. Ylen valtakunnanuutisissa kerrotaan kuinka se tapahtuu ”ilmapiirissä, joka ei juuri osoita kunnioitusta Euroopan ainoaa alkuperäiskansaa kohtaan”. Ylen uutisingressin mukaan saamelaisten asemaa vahvistavat lait ovat olleet vastatuulessa ja jopa YK on näpäyttänyt Suomea saamelaisten asemasta.

Ylen laiska uutisointi toistaa suoraan saamelaiskäräjien puheenjohtajan Tiina Sanila-Aikion sanomisia. Ei taustoittamista eikä minkäänlaista kritiikin häivää. Netistä löytyvää juttua on ingressin jälkeen kuvitettu yleläisen Raimo Torikan kuvalla joltain poroaidalta. Kuva ja teksti neljän valtakunnan alueella asuvista saamelaisista, joiden kulttuurin olennainen osa on poronhoito, ruokkii tahallisesti tai tahtomattaan sitkeästi elävää stereotypiaa siellä jossain Pohjolan perukoilla poroja paimentavasta, metsänhakkuiden, tekoaltaiden ja kaivosten ahdistamasta Suomen syrjimästä nomadikansasta.

Olisiko mediankin aika pikkuhiljaa ruveta tutkimaan onko noin ja keiden intressiä mahdollinen todellisuusvajeinen mielikuva edistää?

Moniko saamelainen harjoittaa tänä päivänä siitä puhtaasti elääkseen poronhoitoa? Moniko saamelainen yleensä asuu niin kutsutulla saamelaisalueella tai edes puoli Suomea käsittävällä poronhoitoalueella? Kuinka monelle saamelaiselle poronhoito on entinenkään kulttuurin ”oleellinen” osa? Onko suurporonhoito Suomessa alun perinkään mikään saamelainen elinkeino tai kulttuurimuoto? Kysymyksiä olisi paljon, mutta kysyjiä vielä vähän.

Ylen uutisen lyhyeen ingressiin ehtii mahtua jo monta virhettä (jos vältän puhumasta valheista). En Ylä-Lapissa kaksi kolmasosaa elämästäni asuneena tiedosta enkä siis myöskään hyväksy näkemystä, etteikö saamelaisia kunnioitettaisi. He ansaitsevat kansanryhmänä muiden suomalaisten täyden kunnioituksen maan asuttajina, rakentajina ja vanhimmat myös maan sinnikkäinä puolustajina, demokraattisen maan yhdenvertaisina kansalaisina. Väitän, ettei missään maailman maassa minkään toisen alkuperäiskansan asema ole yhtä hyvä kuin Suomessa saamelaisten. Se ei kuitenkaan tarkoita, että Suomen alkuperäiskansapolitiikka olisi esimerkiksi historiallisessa kontekstissa vielä kohdillaan.

Ja mikä fakta löytyy hokeman ”Euroopan ainoa alkuperäiskansa” pohjaksi. Kyse on tässäkin mielikuvan luomisesta sillä eihän asia ihan kunnolla perehtyen näin ole. Se, että Suomi on sisällyttänyt poliittisella päätöksellä perustuslakiinsa maininnan saamelaisista alkuperäiskansasta nykyistä etnistä saamelaisväestöä tarkoittaen, ja että Ruotsissa heidät on kirjoitettu sikäläisessä perustuslaissa kansalliseksi vähemmistöksi, ei tee saamelaisista kirjaimellisesti Euroopan ainoaa alkuperäiskansaa. Löytyy ihan virallisen näköisissä yhteyksissä viittauksia, joiden mukaan Euroopan unioni on saamelaiset ainoaksi alkuperäiskansakseen tunnustanut, mutta tuntuisi, että tuo tunnustus esiintyisi lainauksena hyvinkin monissa yhteyksissä saamelaisten alkuperäiskansa-asemasta keskusteltaessa. Itse en ole tuollaista tunnustusta tähän päivään mennessä nähnyt – vaikka on kai sitä tullut joskus perättyäkin.

Ja sitten ne Ylen kertomat ”saamelaisten asemaa vahvistavat lait”, jotka ovat olleet vastatuulessa ja saaneet jopa YK:n näpäyttämään Suomea saamelaisten asemasta. Kuinkakohan hyvin Sanila-Aikion Yle-jutussa viittaama filippiiniläinen YK:n alkuperäiskansojen erityisraportoija Victoria Tauli-Corpuz on perillä Suomen saamelaisten asemasta suomalaisessa demokratiassa? Sen lisäksi, että saamelaiset Suomessa nauttivat yleisesti tasavertaisina kansalaisoikeuksista, saamelaiskäräjien omien verkkosivujen mukaan ”Saamelaisista ja saamelaiskäräjistä löytyy mainintoja useasta laista. Saamelaiskulttuuri, saamen kieli tai saamelaiskäräjät on mainittu 122 eri laissa ja asetuksessa. Saamelaiskäräjät on mainittu 11 laissa ja asetuksessa”.

Tauli-Corpuz ei tietenkään ole mikään YK:n virallinen kanta, vaikkakin asemassaan voi tällaisia kannanottoja esittää. Hänen tulilinjallaan oli saamelaisjohdon ruokkimana (ennen lehtimieskäytössä ollut lobbaukseen viittaava käsite) parhaillaan eduskuntakäsittelyssä oleva metsähallituslain uudistus. Tauli-Corpuz näyttää saaneen käsityksen, jonka mukaan saamelaisten asemaa oltaisiin tuolla lakiuudistuksella heikentämässä tai että heidät olisi siinä kokonaan syrjäytetty. Tosiasiahan on, että kaikki saamelaisia ja erikseen poronhoitoa koskevat Metsähallitusta ohjaavat erityismaininnat ovat tulossa lakiin siinä missä ne ovat nykyisessäkin laissa. Se, että laista ollaan jättämässä ulos Pentti Lähteenojan erimielisen työryhmän esittämät, saamelaiskäräjien asemaa äärimmäisyyksiin vahvistamaan pyrkineet pykälät, palvelee pohjoisten kuntien muun väestön - myös enemmistön saamelaisista - elinmahdollisuuksia. Valtaa haluavalle saamelaisjohdolle sekä pienelle osalle ”oleellisen saamelaiskulttuurin” harjoittajia nuo veto-pykälät olisivat olleet todellinen lottovoitto. Sen kertoo metsähallituslakiin nähden vaikutusmahdollisuuksiltaan suppeamman kaivoslain soveltaminen - ja vaikka tuossa laissa saamelaiskäräjien asema vahvistui jopa lievemmin kuin miten olisi tapahtunut metsähallituslaissa Lähteenojan työryhmän esittämänä.

Ylen kansallispäiväjutussa Sanila-Aikio huomauttaa vielä, etteivät metsähallituslain haaveillut pykälätkään ”vielä korvaisi kansainvälistä YK:n työjärjestön ILO:n sopimusta 169, joka suojaa alkuperäiskansojen kulttuuria paljon laajemmalti kuin vain maankäytössä”. Ylen jutussa muuten puhutaan Lähteenojan työryhmän esittäneen metsähallituslakiin Metsähallitusta saamelaiskäräjiin nähden sitovaa neuvotteluvelvoitetta. Sellainen toki on ollut jo useampaakin julkista tahoa koskien, mutta nyt oltiin esittämässä paljon pitemmälle menevää yhteistyövelvoitetta ja päälle vielä mahdollisen erimielisyyden saamelaiskäräjien viimeiseksi sanaksi muuttavaa kulttuurin heikentämiskieltopykälää. Tuota yhteistyövelvoitetta olisi pitänyt soveltaa myös kolttien kyläkokouksen kanssa toimittaessa.

Ylen kansallispäiväjuttuun on ilman herääviä lisäkysymyksiä kirjautunut Tiina Sanila-Aikion lausahtamana ihan separatististakin ajattelua. ”Saamelaisia ei jostain syystä mielletä suvereeniksi kansaksi, joka osaisi itse päättää, mikä sille on parhaaksi”, sanoo saamelaiskäräjien puheenjohtaja kansallispäivän aattona.

Jos lainaan sinällään ei niin virallista lähdettä, Wikipediaa: ”Suvereniteetti tarkoittaa täydellisen, ehdottoman ja riippumattoman vallan omaamista jollain maantieteellisellä alueella. Suvereeni on toisin sanoen taho: joko konkreettinen (kuten ”keisari”) tai abstrakti, (kuten ”valtio”), jolla on ehdoton valta päättää alueen laista ja hallinnosta. Ulkoinen suvereniteetti tarkoittaa valtion riippumattomuutta toisista valtioista ja sisäinen suvereniteetti oikeutta käyttää omaa valtiovaltaa omalla alueellaan. Kansainvälisessä oikeudessa on olemassa kaksi suvereniteetin käsitettä: todelliseen valtaan viittaava de facto -suvereniteetti ja de jure -suvereniteetti, mikä viittaa tämän vallan oikeutukseen. Suvereniteetti de jure on jotain, minkä valtio voi myöntää toiselle tunnustamalla sen itsenäisyyden mutta yhtä hyvin kiistää sen. Suvereniteetti tässä merkityksessä on vain symbolista. De facto kytkeytyy oleellisesti väkivallan monopoliasemaan, sekä sotilaalliseen että taloudelliseen valtaan. Valtiollinen suvereniteetti on de jure kansainvälisen oikeuden näkökulmasta suhteellista, sillä sitä rajoittavat kaikkia valtioita sitovat yleiset kansainvälisen oikeuden normit sekä valtion käyttämä sopimuksenteko-oikeus. De facto -suvereniteetti ei kuitenkaan voi olla suhteellista, vaan suvereniteetin voi de facto kyseenalaistaa vain toinen sen sijalle asettuva suvereeni valta”.

Kun Sanila-Aikio lienee lakiakin joskus lukenut, ja kun tuo hänen terminologiansa liippaa hieman sinne päin, jään mielenkiinnolla odottamaan mahdollisia lisäavauksia.

En tätä kirjoittaessa tiedä vielä millaisen kansallispäivän puheen saamelaiskäräjien puheenjohtaja mahdollisesti pitää, mutta tuo Ylen juttu antaa kaikkine ”suvereeneineen” odottaa välttymistä aivan hurjimmilta ääri-ilmauksilta. Joskus on käräjien puheenjohtaja viestittänyt maailmalle Suomen harjoittavan saamelaisiin kohdistuvaa kulttuurista kansanmurhaa ja edellinen käräjien puheenjohtaja teki Suomesta kylmästi rasistisen valtion.

Suomen kansan itsenäisyyspäiväjuhlaan tasavallan presidentti Sauli Niinistön vieraaksi kutsuttu 169-kolttataiteilija Pauliina Feodoroff kertoi äskettäisessä Yle Puheen haastattelussa saamelaisjohdon harjoittaneen Suomen valtioon päin ”häpeäpolitiikkaa”. Juuri sitähän se on äänekkäästi ja faktat alle polkien ollut ja onhan se politiikka sinisilmäiseen valtakansaan ja sen poliitikkoihin tepsinytkin. Sen myös jokainen yksittäinenkin - minäkin - kokee omalla kohdallaan kun jos menee kriittisiä havaintojaan saamelaispolitiikasta julki kirjoittamaan. Rasistin ja vihakirjoittajan leima tulee että pläjähtää. Kun on katsonut saamelaispolitiikan tantereelle astuneen nuoremman joukon - toki myös osan vanhempien - kirjoittelua verkossa, joutuu kysymään koskeekohan vihakirjoittelun tuomittavuus ollenkaan heitä.

Selkeän syyttävästä, harhauttavasta ja yhä enemmän myös suoran separatistisesta saamelaispoliittisesta sanailusta on tullut saamelaisjohdolle ja sen tukijoille arkikieltä, johon tunnutaan vielä mediassa ja miksei poliittisessa päätöksenteossakin katsovan hellän suvaitsevaisesti alaspäin.

Näin kun mennään, ei syytöksistä ja niillä vauhditetuista vaatimuksista tule loppua.