Ei enää mitään tolkkua

Olen ollut viime ajat kovasti kiireinen - kuten eläkeläisten kuulemma kuuluu - ja seurannut asioita väliin hieman hatarasti. Tuossa kun päädyin tutkimaan mitä tällä foorumilla käsitellyistä asioista on hiljattain sanottu ja kirjoitettu, jäin pohtimaan saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärven ajatuskulkuja hänen viimeisimmän bloginsa perusteella.

Tulinkohan tulokseen, ettei niissä ole enää mitään tolkkua jos katsotaan mitä hänen aiheenaan ja huolenaan olleesta saamelaismääritelmästä on vuosien ja vuosikymmenten aikana hänen itsensäkin toimesta kerrottu, kirjoitettu ja uutisoitu.

Kun Näkkäläjärvi on aiemmin varoittanut muita kuin saamelaisia ottamasta kantaa saamelaismääritelmään, hän nyt kehuu valikoidun ei-saamelaisen ”tiedeyhteisön” julkisuuteen lanseerattua, hänen näkemyksiään tulkevaa julkilausumaa. Eli saamelaismääritelmästä saavat lausua muutkin, kunhan lausuvat kuten Klemetti haluaa.

Kannanoton ajoitus oli tarkoitettu myös palvelemaan hänen työtään tehtäväänsä päättävässä oikeusministeriön saamelaiskäräjälakityöryhmässä – paitsi että työryhmälle haettiin ja annettiin jatkoaika.  Olemme näköjään Klemetin kanssa yhtä mieltä siitä, että jatkoaika oli hyvästä.

Vielä enemmän tolkuttomuuteen mennään kun Suomen saamelaiskäräjien presidentti heristelee Norjan saamelaispoliitikoille heidän puuttumisestaan Suomen saamelaisten sisäisiin asioihin. Kyse on tässäkin tietenkin saamelaismääritelmästä ja siitä Suomessa käydystä keskustelusta, jota Norjan saamelaiskäräjävaaleissa ehdokkaina olevat Aili Keskitalo ja Laila Susanne Vars ovat kampanjoidessaan kommentoineet - ja pahaksi onnekseen toisin kuin Klemetti Näkkäläjärvi haluaisi.

Etenkin Keskitalon puheenvuoroa Klemetti harmittelee, onhan se hyvinkin painava kun Keskitalo saattaa nousta jälleen Norjan saamelaiskäräjien presidentiksi ja on nykyisen saamelaisten parlamentaarisen neuvoston hallituksen jäsen.

Norjassa on ihmetelty muutenkin Suomen saamelaiskäräjien ja sen asiantuntijoiden ahdasta, aggressiivista ja epäloogista saamelaisuuden määrittelyä. Kun saamelaisten oikeuksista käydyssä kädenväännössä Suomen saamelaisjohto ja sen työrukkaset ovat vedonneet monet kerrat Norjan ILO-ratifiointiin ja antaneet mielikuvaa Norjan esimerkillisyydestä, tulee nyt sieltä päin saamelaisten omasta keskuudesta viestiä, joka halutaan torpata maan rakoon ”sisäisiin asioihin puuttumisena”.

Norjassa todellakin saamelaiskäräjien vaaliluetteloon pääsee neljännen polven polveutumisella sekä myös pelkästään itseidentifikaatiolla. Päinvastoin kuin Suomen puolella, Norjassa on pidetty hyvänä sitä jos saamelaisten määrää voitaisiin kasvattaa.

Näkkäläjärvi näkee Keskitalon ja Varsin esiintymiset huolestuttavana myös siksi, että niillä kaivetaan pohjaa  pitkään tekeillä olleen pohjoismaisen saamelaissopimuksen alta. Siispä pohjoismainen saamelaissopimus voidaan saada aikaan, jos tehdään kuten Klemetti esikuntineen sanoo! Melkoisen kova kanta kun katsotaan millaisella populaatiolla ja pohjoissaamelaisten osalta historialla Suomen saamelaiset asettuvat ”Saamenmaan” kartalle.

Niin, Klemetti viittaa blogissaan myös Suomen ja Norjan erilaiseen historiaan kun puhutaan saamelaisista ja saamelaisten oikeuksista. Näitä oikeusasioita ja ILO 169 -sopimuksen ratifiointia on puolestaan kommentoinut Laila Susanne Vars – ja hänkin Klemetin mukaan siis väärin.

Kaikkineen, kun selaa vielä vanhoja Suomen saamelaispoliitikkojen kannanottoja sekä saamelaismääritelmästä että saamelaisten maaoikeuksista, ei voi kuin ihmetellä miten tällaiseen sekoiluun on voitu suhtautua Suomen valtion hallinnon taholta vakavasti ja näinkin pitkään.

Ehkä mallia kannattaisi ottaa Norjasta, jossa pääministeri Gro Harlem Brundtland taisi sanoa muutamat suorat sanat heidän ILO-ratifointinsa edellä. Noiden pääministerin sanojen kerrotaan vaikuttaneen myös silloisten saamelaiskäräjien johtopaikkoihin.

Viime viikkojen ja päivien uutisiin on kuulunut kansanedustaja Simo Rundgrenin eduskunnalle tekemä toimenpidealoite, jonka mukaan Suomen on laadittava kattava analyysi saamelaisten ja saamelaisalueen olosuhteista ennen kuin ILO 169-sopimuksen ratifiointia ryhdytään harkitsemaan ja valmistelemaan.
Aivan oikein Rundgren haluaa selvityttää missä määrin Suomen nykyinen lainsäädäntö estää saamelaisia harjoittamasta kulttuuriinsa kuuluvia elinkeinoja.

Rundgrenin mukaan riippumattoman ryhmän tulee tutkia myös nykyistä saamelaismääritelmää ja miettiä, voisiko saamelaisuuden erityistä oikeusasemaa laajentaa lainsäädännöllä kaikkiin historiallisten lapinkylien väestöstä polveutuviin henkilöihin. Samassa oikeusaseman ja saamelaismäärittelyn yhteydessä selvitettäisiin kysymys saamelaisalueen todellisesta maantieteellisestä ulottuvuudesta.

Rundgrenin mukana toimenpidealoitteen on allekirjoittanut kansanedustaja Eeva-Maria Maijala. Uskonpa että aloite saa tukea myös muilta lappilaisilta kansanedustajilta.

Minusta Suomen ei pidä kyyristellä saamelaiskäräjien kapoista johtoa ryhtyessään tekemään Rundgrenin esittämää olosuhdeselvitystä. Sitä edellyttää myös ILO.

On varmaa, että Klemetti Näkkäläjärvi vastustaa asiaa Martin Scheininin ja Kaisa Korpijaakko-Labban tukemana, mutta entä sitten? Olen vuorenvarma, että Suomen saamelaisista löytyy myös vahva tuki oikeudenmukaisen ja kestävän saamelais- ja -oikeusratkaisun saavuttamiselle.

Veikko