Turhat tunturipaljakat ja -koivikot

Ympäristöministeriössä työskennellyt, nyttemmin eläkkeellä oleva ympäristösuojeluneuvos Olli Paasivirta on ollut vuosikaudet innokas kirjoittaja ja ottanut kantaa milloin minkinlaisiin asioihin. Hän on tehnyt esityksiä milloin kotkanpesien häiritsijöiden nappaamisesta kelkkoihin asennettavan, ajajan jälkiä satelliitin kautta jonnekin (Pentagonin?) tietokoneelle tallentavan satelliittipaikantimen avulla, milloin Ylä-Lapin maaoikeuskiistan ratkaisemiseksi.

Paasivirta oli aikanaan valmistelemassa ensimmäistä maastoliikennelakia, joten sitä kautta selittyy hänen myöhempikin kiinnostuksensa moottorikelkkailun valvontaan.

16.5.2012 Olli Paasivirta kirjoitti Lapin Kansassa pohtien tunturipaljakoiden kohtaloa.

Otsikollaan ”Tunturipaljakat vaarassa – haittaako tuo?” Paasivirta toi mieleeni Utsjoen hallamittarituhojen yhteydessä kuulemani ja kirjaamani keskustelun tunturikoivikoiden merkityksestä. Hämmästyin nimittäin melkoisesti kun eräs Kaldoaivin paliskunnan poromies ja samalla vaikutusvaltainen kunnallispoliitikko piti tasan yhdentekevänä jos tunturikoivikot eivät enää hyönteistuhon jäljiltä elpyisikään.  Näinhän on oikeastaan jo käynyt osassa Utsjokea, Paistunturin paliskunnassa, aikaisempien tunturimittarituhojen seurauksena. Syyksi on esitetty muun muassa se, että runsas porokarja syö elpyvät tunturikoivut jo versovaiheessa eli ennen kuin ne ehtivät kasvaa riittävän pitkiksi porojen ulottumattomiin.

Julkisuudessa olleen poromiehen mukaan kuolleiden tunturikoivikoiden alueelle kasvaa valoisuuden lisääntyessä heinää, joka on paljon tärkeämpää porojen kannalta kuin nuo koivikot. Alan miehen näkemys lähti suoraan ja yksinomaan yhden luonnonkäyttömuodon taloudellisesta hyödystä, ei mistään viherpiipertäjien ekologiasta eikä ensinkään luonnon monimuotoisuudesta.

Olli Paasivirta tarkastelee tunturipaljakoiden merkitystä ja tilannetta käynnissä olevan ilmastomuutoksen ja tunturialueiden nykyisen käytön näkökulmista. Hänen mukaansa pohjoisen luonnon monimuotoisuudelle tärkeät tunturipaljakat ovat supistumassa ilmaston lämpenemisen johdosta. Toisin sanoen ne utsjokelaiselle poromiehelle haitalliset tunturikoivikot, kenties mäntykin, voisi tulevaisuudessa nousta kohti lakialueita ja vähentää näin paljakoiden pinta-aloja.

Paasivirta kirjoittaa:

”Karusta ulkomuodosta huolimatta uhanalaisia lajeja on tällä luonnontyypillä peräti 276. Huolimatta viime aikoina alueisiin kohdistuneista muutospaineista kokonaan hävinneitä lajeja on vain kuusi.
Suurimpiin kärsineisiin ryhmiin kuuluvat sammaleet, mutta myös perhoslajeja ja lintuja on useita mukana. Uhanalaisuuden arviointia vaivaa suuresti tutkimuksen eli tiedon puute. Peräti joka viidennen lajin uhanalaisuuden syytä ei ole tiedossa. Monen eliölajin pitkäaikaista seurantaa ei ole tehty ja populaatioselvityksetkin ovat vähäisiä.”

Paasivirta jatkaa:

”Pohjoisissa oloissa luonnon ravintoketjut ovat harvaverkkoisia ja lajimäärä pieni. Ne ovat herkkiä vähäisille, ulkoisten tekijöiden aiheuttamille häiriöille. Yhdenkin lajin tai lajiryhmän poistuminen ketjuuntuu koko ekosysteemissä. Lajien sukupuuttoja rekisteröidään sitä mukaan, kun lajikohtainen tutkimus etenee.

Toiseksi tärkeimmäksi uhanalaisuuden syyksi on noussut kuluminen. Siinä suurin merkitys tunturipaljakoilla on porojen ylilaidunnuksella. Joillakin alueilla matkailu, maastoliikenne, kuten moottorikelkoilla ja mönkijöillä ajaminen sekä rakentaminen vaikuttavat uhanalaisuuteen.”

Paasivirta ennustaa tunturipaljakoiden tulevaisuudesta synkkää kunhan ilmastomuutos vielä tästä etenee. Sen katsotaan uhkaavan nyt jo neljännestä paljakoiden uhanalaisista lajeista.

Ihminen ei voine ilmastomuutokselle enää mitään, sillä tuskinpa se on kokonaan alkanutkaan hänen pössyttelyistään. Eikä taida olla korjausta luvassa myöskään paljakoilla vaikuttaviin ihmisten toimiin, joista poronhoito on kiistatta laaja-alaisin ja voimallisin. Päinvastoin, pohjoisen kansojen katsotaan omaavan jotain sellaista, perinteistä luontotietoutta, josta urbaanin piiperomaailmankin tulisi ottaa oppia.

Ei siis muuta kuin annetaan porojen palkia ja Dunlopin pyöriä?

Veikko