Maanvaltauspaperi

Olen kirjoittanut aiemmin Klemetti Näkkäläjärven saamelaiskäräjien hallituksen nimissä oikeusministeriölle antamasta, ILO 169 -sopimuksen ratifiointia koskevasta lausunnosta.

Tarkempi 17-sivuiseen lausuntoon perehtyminen antaa aiheen kirjoittaa lisää. On nimittäin syytä hahmottaa, millaisessa maailmassa, nutukkaat tukevasti irti maasta, saamelaiskäräjien johto elää ja kuinka halveksivasti siellä voidaan suhtautua Lapin muuhun väestöön sekä myös Suomen päättäjiin.

Lausunnossa korostetaan, että ILO-sopimuksen ratifioinnin esteenä on saamelaisilta puuttuva oikeus maahan. Ja että Suomi on saanut toistuvasti ”kansainvälisiltä valvontaelimiltä” huomautuksia sopimuksen ratifioinnin viivästymisestä. Kuka Suomea tässä asiassa valvoo ja miksi?

Lausunnon mukaan ILO-sopimuksen ratifiointi ei vaadi uusia oikeudellisia tai historiallisia selvityksiä, vaan poliittista tahtoa. Edustaako tämä väite realismia edes saamelaisten itsensä kannalta?

Saamelaiskäräjien johto pitää välttämättömänä, että ratifioinnin valmistelu tehdään Suomen valtion ja saamelaiskäräjien hyvällä ja tehokkaalla yhteistyöllä ja että ILO-sopimuksen mukaan ”kaikki neuvottelut täytyy tehdä vilpittömin mielin päämääränä yhteisymmärrys”. Eikö Lappia ja Suomeakin järisyttävän asian käsittelyssä ole muita osapuolia kuin valtion ja saamelaiskäräjien johdon edustajat?

Lausunnon mukaan ratifiointi edellyttää keskeisen saamelaisia koskevan lainsäädännön tarkistamista sekä saamelaiskäräjien, saamenkielisten palvelujen ja saamelaisten perinteisten elinkeinojen rahoituksen lisäämistä. ”Ratifiointi loisi vahvat edellytykset Suomelle hyväksyä pohjoismainen saamelaissopimus ja toimia edelläkävijänä kansainvälisesti alkuperäiskansojen oikeuksien edistäjänä."

Näkkäläjärvi luettelee lakeja ja niihin liittyviä hallinnon uudistamishankkeita, jotka ILO-sopimuksen ratifiointiin liittyen tulisi avata muutettavaksi ja antaa niissä saamelaiskäräjille valtaa. Niitä ovat poronhoitolaki, kalastuslaki, Tenojoen kalastusta säätelevä valtiosopimus, Näätämöjoen kalastusta säätelevä valtiosopimus, metsähallituslaki, kunnallishallinnon rakenneuudistus, saamelaiskäräjälaki (mm. saamelaismääritelmä), maastoliikennelaki, luonnonsuojelu- ja erämaalaki, maankäyttö- ja rakennuslaki, ympäristövaikutusten arvioinnista annettu laki sekä perusopetuksen yleisiä valtakunnallisia tavoitteita ja tuntijakoa koskeva uudistus. Uusittuun kaivoslakiin käräjät tuntuisi tyytyvän.

Edellä olevan lisäksi saamelaiskäräjien johto pitää selviönä, että saamelaiskulttuurin tosiasiallisen suojan saavuttaminen edellyttää ”positiivisia erityistoimia” ja mahdollisuutta kehittää saamelaiskulttuuria. Aiemmin noista positiivisista erityistoimista on käytetty nimitystä ”positiivinen syrjintä”.

Lausunnon mukaan ”Erityisolosuhteiden joustava huomioiminen ei saa estää sopimuksen tavoitteiden toteutumista, eikä johtaa siihen, että saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksia siirrettäisiin myös valtakulttuurin edustajille asuinpaikan perusteella. ILO 169-sopimuksen on ratifioinut 22 valtiota, pohjoismaista ainoastaan Norja ja Tanska. ILO-sopimuksen ratifiointiprosessin yhteydessä voi olla hyödyllistä tutustua muiden maiden kokemuksiin sopimuksen ratifioinnista, mutta sellaisenaan muiden valtioiden mallit eivät Suomen erityisolosuhteisiin sovellu."

Mikä lieneekään saamelaisjohdon puolelta nähtynä se syy, miksei esimerkiksi Norjan tilannetta voitaisi soveltaa sellaisenaan Suomeen?

Painottaessaan useampaankin kertaan maan- ja luonnonvarojen omistuksen ratkaisevaa merkitystä alkuperäiskansan kulttuurin säilymiselle, saamelaiskäräjien johto muistuttaa vielä lausuntonsa lopussa, ettei ILO 169 -sopimus salli minkäänlaisia poikkeavia (lieventäviä?) varaumia, sopimus tulee ratifioida sellaisenaan tai sitten jättää ratifioimatta.

Ja mitä Suomi saamelaiskäräjien johdon kanssa ILO- sopimuksen ratifioidessaan saa?

Paitsi jo edellä mainitun aseman ”edelläkävijänä kansainvälisesti alkuperäiskansojen oikeuksien edistäjänä”, Suomi voisi saavuttaa käräjien mukaan nopealla ratifioinnilla ”ulkopoliittista uskottavuutta” ja kenties vielä ”paikan YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi kaudelle 2013–2014.

Näillä maininnoilla saamelaiskäräjien vaaliluettelossa olevaa etnistä ryhmää ja siitäkin käytännössä yhtä osakulttuuria edustava saamelaiskäräjien johto tekee kauppaa maista ja mannuista. Ohi Lapinmaan muun väestön.

Meneekö halvalla, mutta menköön?

Veikko

Jk. Saamelaiskäräjien johto muistuttaa ILO-sopimuksen ratifioinnin olevan Suomelle myös tärkeä sisäpoliittinenkin kysymys. Olen samaa mieltä, vaikkakin ehkä eri lähtökohdista.