Oikeassahan olin, kun arvelin Klemetin miettivän puolueensa
piirissä miten ILO-sopimuksen ratifiointia ja saamelaiskäräjälain muutosta
ajettaisiin eteenpäin. Puheenjohtaja nimittäin ehti eilen päivittämään
blogisivustoaan ja kertomaan palaveeranneensa viime viikolla oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin (r.) kanssa
juuri noista edellä mainituista asioista.
En tiedä kumpi kutsui kumman neuvottelemaan, mutta aikaa
oikeusministeriltä joka tapauksessa tuntuu aina Klemetille löytyvän. Yhtä
onnekkaita eivät ole olleet lappalaiset eli statuksettomat saamelaiset, joita
kuitenkin muualla kuin oikeusministeriössä on ruvettu kuulemaan. Jään
mielenkiinnolla odottamaan millaisella koukkauksella Näkkäläjärvi ja Henriksson
yrittävät saada vaalilupauksensa maaliin.
Klemetti Näkkäläjärvi kertoo olleensa muutenkin kovin
kiireinen, kun saamelaiskäräjien hallitus on hukkumassa uuden kaivoslain
seurauksena sille lausunnolle tuleviin kullanhuuhdontalupiin sekä koneellisen
kullankaivun ympäristölupiin.
Kun katsoo saamelaiskäräjien nykyisen hallituksen
kokoonpanoa, käy suuni hieman hymyssä kun muistaa ketkä olivat Inarin kairoilla
ensimmäisinä, kullankaivajat vai suurporonhoitajat. Ensimmäisten kullankaivajien ei tarvinnut
kysellä lupia porosaamelaisilta, koska heitä ei noihin aikoihin kairassa ollut.
Näkkäläjärvi kannustaa blogissaan Lapin paliskuntaa ja
”muita osallisia” valittamaan kullankaivun ympäristöluvista, jotta muun muassa
Vuotson Lismajoelle aiottu kullankaivu saataisiin torpatuksi.
Tuskin Klemetin tarvitsee edes kannustaa, sillä tottahan
toki jossain puron kurussa jylläävä kullankaivaja uhkaa saamelaista poronhoitoa
ja ainakin porolaidunten biodiversiteettia.
Luonnon monimuotoisuus onkin saamelaiskäräjien
puheenjohtajan ensi viikon työohjelmassa. Samoin hän saa kuulla
Metsähallitukselta mitä se aikoo puuhailla saamelaisten kotiseutualueella.
Jossain alatasolla käydään keskustelua saamelaisuudesta, ILO
169 -sopimuksesta, oikeusvaltiosta…
Veikko
metsähallituksella ja käräjillä on yhteenliittymä. Presidentin luottomies toimii metsähallituksen tiedottajana. Samaten yksi läheisesti saamelaiskäräjien hallituksen jäseneen sidoksissa oleva toimittaja on lapin kansan saamenkielisessä toimituksessa töissä. Ainakin alkuajan tiedotuksissa läpinäkyvästi näkynyt tämä sidonnaisuus.
VastaaPoistaläpinäkyvää verkostoitumista, tätähän seon kun omia tungetaan avainpaikoille...
VastaaPoistaEikö Kitti, Väänäsen Veikko ja nämä vastaavat parjaajat ole sitte mitenkään keskenään verkottuneet? Eli kunhan muut ei tee samaa ja anna vastakommentteja propagandaan niin saavat olla..
VastaaPoistaNiin. Parjausta ja rasismiahan se on ollut pitkin matkaa heti jos on eri mieltä ja kyseenalaistaa harjoitetun politiikan. Onhan hiljaisuus ja esimerkiksi tutkimusten valikoiva hyväksyminen tai nollaaminen yhdenlainen kommentti sekin. Sillä tavalla usko omaan asiaan säilyy edes jollain tolalla, vaikka faktat katoaisivat alta. Itse kun en ole lopulta minkään sortin uskovainen, olen luvannut olla avoin kaikelle tiedolle sikäli kun sitä kulloinkin tarjotaan. Jos joku aukottomasti todistaa esimerkiksi Lapin asutus- ja oikeushistorian toiseksi kuin miksi ne on nyt tutkittu, en ala parjaamaan tutkijoita enkä vaikenemaan heistä. Jos faktat pitävät, ei siihen ole kenelläkään syytä mennä parjaamaan.
VastaaPoistaMikä Lapin "oikeushistoria" (jollei sillä tarkoiteta asutushistoriaan liittyvien oikeustapausten tarkastelua) on, en tiedä. Sen sijaan Lapin "asutushistoriasta", lappilaisten suomalaisten ja saamelaisten historiasta minun käsitykseni poikkeavat suuresti sekä sinun että Jouni Kitin käsityksistä.
PoistaOulun yliopiston historiatieteiden laitos on vuosikymmenet dominoinut Lapin historiatutkimusta. Käsitykset Lapin historiasta, erityisesti asutushistoriasta, perustuvat pitkälti Jouko Vahtolan väitöskirjaan vuodelta 1980, jota muut historiantutkijat, erityisesti Satakunnan ja Hämeen historiaan perehtyneet tutkijat, ovat ankarasti kritisoineet, samoin kuin kielitieteilijät ja nimistötutkijat. Vahtolan tutkimus on varsin karelianistinen (Karelianismiksi kutsutaan tieteen ja taiteen ihannoivaa kiinnostusta Karjalaa kohtaan. Se on osa suomalaista 1800-luvun lopun kansallisromanttista virtausta.) Väitöskirjassaan hän muitta mutkitta sijoittaa monien Lappiin muuttaneiden suomalaisten lähtöalueeksi Karjalan tarkastelematta väitettään kriittisesti tai käsittelemättä lainkaan muita vaihtoehtoja.
Matti Enbusken väitöskirja, johon Kitti usein viittaa, perustuu pitkälti Vahtolan tutkimukseen. Moni Enbusken väite on tarkemmissa tutkimuksissani osoittautunut virheelliseksi.
Edellisten tutkijoiden lisäksi Samuli Onnela on käyttänyt käsitettä "vanha Lapin suku" sen kummemmin määrittelemättä mitä sillä tarkoitetaan. On osoittautunut, että käsitettä on käytetty mm. niistä satakuntalais-hämäläisistä suomalaisista, joiden esivanhemmat ovat tulleet Pohjanmaan kautta jo ennen 1600-lukua ensin Tornionjoki- tai Kemijokilaaksoon ja siitä edelleen Kittilän tai Sodankylän kautta aina Inariin saakka.
On myös harhaanjohtavaa käyttää käsitettä "Lapin suku" sellaisistakaan lappilaisista, joiden polveutuminen ei ole tiedossa. Mm. Jakob Fellman käyttää sanaa "lapinsukuinen" vain saamelaisista.
Karelianismi innoitti myös kansatieteilijöitä ja monien alojen tiedemiehiä, joiden (mm. Ssamuli Paulaharjun) kirjoituksista lappilaiset historiankirjoittajat ovat hakeneet tukea omille käsityksilleen karjalaisten vahvasta roolista Lapin asuttamisessa.
Yleisessä keskustelussa heidän vaikutuksensa on ilmennyt jopa käsityksenä, että karjalaiset asuivat Lapissa ennen saamelaisia, jotka valloittivat Lapin ja syrjäyttivät heidät.
On jo aika lappilaisten historiaa tutkivien tarkastella kriittisesti Lapin historiaa ja irtaantua hallitsevista 1890-luvun virtauksiin perustuvista asustushistoriallisista oletuksista.
Toivottavasti olen antanut sinulle paljon aineksia antoisiin ajattelutuokioihin, ja kriittisiin tarkasteluihin.
Anita Pesonen
Asuttaminen ja siihen liittyvä säätäminenhän ne sen oikeushistorian luovat sekä se, kenen kuninkaan tai keisarin ja minkä valtakunnan alueena Lapinmaa on kulloinkin ollut. Totta kai muuten Hämeen ja Satakunnan alueen asutushistorian tutkijoilla on omaan alueeseensa pitäytyen aihetta kritisoida Vahtolaa, onhan sitä aluetta asutettu myös etelästä ja kaipa lännenkin suunnista. Sen sijaan uskon Vahtolan itäiseen, varhaisempaan muuttohistoriaan, joka muodostaa juuret myös lappalaisuudelle ja siitä jatkuvalle osalle nykyistä "lapinsukuisuutta". Sekin on mielestäni tutkittua tietoa, että toinen "lapinsukuisuus" saapui nykyisen Suomen alueelle lännestä ja siinä yhteydessä jossain vaiheessa tapahtui myös kielen vaihto.
VastaaPoistaNäistä asuttamisista ja alkuperäisyyksistä on sitten riittänyt vääntöä taannoisista jääkauden aikaisista "talvehtimisteorioista" lähtien, joten johan siinä on eläkeläiselle sadepäiviksi aineksia harjoittaa ajattelutuokioita.
Länsi-Suomen historiaa tutkineet ovat kritisoineet Vahtolaa eniten sen vuoksi, että Vahtola on vähätellyt satakuntalaisten ja hämäläisten "panosta", joka kuitenkin 1500-luvulta alkaaen (ja jo sitä ennenkin) oli merkittävä nimenomaan Kittilän osalta. Tiedän ainakin neljä keskeistä kittiläläistä sukua, joiden juuret ovat monen lähteen ja tutkimuksen perustuen johdettavissa läntisestä Suomesta. Myös satakuntalaista ja hämäläistä erämaa-laitosta koskevat tutkimukset sekä varhaisimpaa Pohjanmaan verotusta koskevat tutkimukset tukevat ajatuksiani.
PoistaNämä läntiset asuttajat tulivat peltoviljelyalueelta ja läntisen kirkon hallitsemalta alueelta, ja olivat suomalaisia. Tosin he pohjoisten olosuhteiden vuoksi harjoittivat Lapissa lähinnä karjataloutta, kalastusta ja metsästystä. Se näkyy myös varhaisimmassa Tornionjokilaakson verotuksessa, jossa ei aluksi noudatettu peltoviljelyalueen verotusjärjestelmää. Olen tuonut nämä asiat esiin, koska olen kokenut, että ILO-sopimukseen liittyvät ilmiöt ovat olleet omiaan hämärtämään myös Lapin historiaa koskevaa tutkimusta.
Kiistaton tosiasia on, että Inaria asuttivat jo ennen historiallista aikaa inarinsaamelaiset, joita ulkopuoliset kutsuivat lappalaisiksi. Heidän ei tiedetä tulleen mistään muualta. Oma arveluni on, että inarinsaamelainen kulttuuri ja kieli on hyvin varhaista esihistoriallista alkuperää ja että nykyiset inarinsaamelaiset (myös aiemmin lappalaisiksi itseään kutsuneet) polveutuvat ikiaikaisesti Inarissa asuneesta väestöstä, ja heidän kulttuurinsa ja kielensä on aikojen saatossa siellä muotoutunut. Väestöä on saattanut alun perin tulla jääkauden jälkeen sekä läntisestä refugeesta Norjan rannikon kautta että koillisesta itäistä reittiä. Inarinsaamelaiset ovat myös yhtäjaksoisesti asuttaneet Inarin aluetta ja heillä on oman kielen lisäksi ollut omat instituutionsa ja tapansa järjestää yhteiset asiansa.
Muiden tulo inarinsaamelaisten asuma-alueelle on tapahtunut historiallisena aikana. Suomalainen uudisasutus 1758 ja varsinaisesti 1800-luvun alkuvuosikymmenistä, pohjoissaamea puhuvat porosaamelaiset rajojen sulkeuduttua 1800-luvun puolivälin jälkeen ja koltat sotien jälkeen. Muutamia varsinaisen inarinsaamelaisen yhteisön ulkopuolisia poroelinkeinoa harjoittavia ja kolttia asusteli/oleskeli Inarin alueella jo aiemmin.
Monet suurporonhoitoa harjoittavat suvut kuten Näkkäläjärvet polveutuvat suomalaisista suvuista, joista osa saamelaistui. Osa saamelaista suomalaistui.
Tähän kun lisätään vielä Utsjoen suomalaisista virkamiehistä, ruotsalaisista, norjalaisista sekä Norjan ja Ruotsin saamelaisista polveutuvat, saadaan runsas kirjo Suomen Lapin alueella asuvia alkuperäisiä asukkaita, saamen kieliä puhuvia ja eri väestöryhmistä polveutuvia.
Kysymys siitä, kuka polveutuu mistäkin, kuka on alkuperäinen ja kuka saamelainen, kuka suomalainen, on absurdi.
Siksi ei voida lähteä saamelaiskäräjien ahtaasta saamelaismääritelmästä eikä pelkästä polveutumisesta.
On turvattava sekä kaikkien saamelaisalueella asuvien perustuslailliset oikeudet että saamen kielten ja kulttuurien tulevaisuus.
Nyt on unohdettava valtapolitiikka ja propaganda. Asiat on selvitettävä avoimesti ja rehellisesti tosiasioiden pohjalta. Jos tähän ei kyetä, on Lapin tulevaisuus synkkä.
Pallo on nyt oikeusministeriöllä sen selvitellessä ILO -sopimuksen ratifioinnin edellytyksiä ja tarvittavia lakimuutoksia.
Anita Pesonen
Kiitos noista tarkennuksista. Tuota sukuhistoriaa minulla on vuosien ajoilta ja muun muassa mainitsemasi Näkkäläjärvien sukulaisuus Kyröjen kanssa on nykyisessä melskeessä ihan mielenkiintoinen asia. Myös alkuperäiset inarinsaamelaiset suvut ja niistä polveutuvat tiedetään, samoin sellaiset joskus yllättäviltä tuntuvat sukujen liikkeet kuten esimerkiksi Eirat, jotka ovat lähtöjään inarilainen suku, mutta jotka mielletään nykyisin Enontekiön vanhana lappalaisena kantasukuna ja johon kuuluvat ovat Koutokeinossa saamelaisia.
VastaaPoistaMitä siis kirjoitat saamelaisten ja suomalaisten absurdista erottelemisesta, on totta, samoin seuraava kappale ihmisten oikeuksien sekä saamen kielten ja kulttuurien turvaamisesta. On käsittämätöntä miten pitkään tätä hajottavaa politiikkaa on voitu jauhaa.
Suvuista vielä sen verran, että synnyinseudullani kainuulaisessa korpikylässä eli parinnetieto kylän alueella aikanaan asustaneesta Regina nimisestä lappalaisesta, joka sittemmin muutti jonnekin pohjoiseen. Lähistöllä oli asunut myös toinen, Suikki niminen lappalainen ja hänkin oli muuttanut jossain vaiheessa jonnekin. Sittemmin törmäsin samoihin nimiin Muoniossa ja Kolarissa ja ainakin Suikkeja lienee muuallakin Lapissa.
Hyvä Veikko! on hienoa että joku penkoo tätä asiaa perinpohjaisesti. Hyvä että täällä voi keskustella näistä asioista. Muistetaan aina ettei asiat ole koskaan niin mustavalkoisia kuin saamelaiskäräjät yrittää esittää.
VastaaPoistaKannattaa vilkaista Paavo Riihitammelan kotisivuja ja hänen tekemiä sukukirjoja, jos nämä asiat askarruttavat.
VastaaPoistaTuohon ensimmäiseen salaliittokommenttiin:
VastaaPoistaMetsähallitus on saamelaiskäräjien yksi tärkeimmistä (ellei tärkein) sidosryhmä/neuvottelukumppani.
MH:n suunnalta käydään neuvotteluja saamelaiskäräjiin monen eri henkilön kautta. Eli tieto kulkee - ei ole tarvetta sisäpiiriagentille. Ja lisäksi, ei ne neuvoteltavat asiat kovinkaan salaisia ole.
Pentti Pieski, Metsähallituksen saamenkielinen tiedottaja
Käittääkseni Suikki, jonka etunimeä en nyt muista oli viimeinen Kolarissa asunut metsälappalainen joka osasi vielä saamenkieltä. Käsittääkseni eli vielä 70-luvulla.
VastaaPoistaJanne Koivuranta