Löysä raha ruokkii löysää käyttelyä - City Sámit -yhdistyksessä kiehahti

City-Sámit -yhdistyksen ylimääräisessä kokouksessa (9.11.2016) ruodittiin kohta kaksi vuotta vireillä olleen Helsingin saamelaiskulttuurikeskuksen suunnittelutilannetta. On käynyt ilmi, ettei opetus- ja kulttuuriministeriöltä kaksi vuotta sitten saadulla 97 000 euron selvitysavustuksella ole valmistunut oikeastaan mitään. Sen sijaan rahaa on kyllä kulutettu, mutta kuinka paljon ja mihin kaikkeen, sitä ollaan kaiketi nyt selvittelemässä.

Ensimmäisenä joutuu kysymään kuinka yleensä on mahdollista, että noinkin suuria summia yhdistysmuotoiselle organisaatiolle myöntelevä ministeriö ei ole kysellyt rahan perään. Avustuksen käyttöaika kun oli sen myöntämispäätöksen mukaan 1.12.2014 – 1.2.2016. Kulttuurikeskushankkeen selvitystyön nollatila nimittäin tuli julki yhdistyksen hallituksen muutamien jäsenten selvitysten perusteella. Selvittelyyn liittyen myös opetus- ja kulttuuriministeriöön meni tilanteesta tietoa, mutta mitään tietoa ministeriön aikeistakaan puuttua asiaan ei toistaiseksi ole.

City Sámit –yhdistyksen puheenjohtaja Pentti Pieski kertoi avustuksen saamisesta 4.12.2014 pidetyssä yhdistyksen hallituksen kokouksessa. Silloin sovittiin, että Pieski nimetään projektin vastuuhenkilöksi ja että hankkeelle on palkattava työntekijä. Tuohon tehtävään tarjoutui hallituksen jäsen ja samalla silloinen rahastonhoitaja. Vaikka valintaa hallituksessa vastustettiin, sai puheenjohtaja sen läpi perustelemalla, ettei avointa hakua ehdittäisi avustuksen saannin ehtojen mukaan tehdä. Puheenjohtajalle tuli tehtäväksi toimia hanketyöntekijän ohjaajana.

Kului talvi, kesä ja syksykin vuotta 2015 ja yhdistyksen hallitus sai meneillään olevasta selvitystyöstä vain suullisia raportointeja. Kerrottiin, että työ etenee hyvin. Elokuussa 2015 hanketta avustamaan oli palkattu konsultti tekemään eri konseptivaihtoehtoja ja rahoituslaskelmia. Joulukuussa kun piti olla niiden esittely, hallitukselle vain luvattiin niiden valmistuvan ”pian”. Tammikuussa 2016 alettiin jo tilanteesta huolestua kun hankkeenkin piti olla lopuillaan. Tuolloin puheenjohtaja kuittasi huolen kertomalla, ettei loppuraportoinnin aika ollut vielä. Kuitenkin jo samaisen tammikuun aikana puheenjohtaja joutui myöntämään, ettei hanke ole edennyt suunnitellusti ja ettei hanketyöntekijä ole saanut koko aikana juuri mitään aikaan. Puheenjohtaja ei ollut työn ohjaajana puuttunut tilanteeseen.

Kävi myös ilmi, että yhdistys oli rikkonut konsultin kanssa tekemänsä sopimuksen kun konsultille ei ollut toimitettu hänen tarvitsemiaan tietoa. Vaikka konsultin työ jäin näin vajaaksi, oli hän oikeutettu perimään palkkionsa.

Yhdistyksen hallitus kehotti puheenjohtajaa hakemaan välittömästi hankkeelle jatkoaikaa. Samalla keskusteltiin tulisiko tapahtuneesta antaa tieto yhdistyksen jäsenille ja rahoittajalle eli opetus- ja kulttuuriministeriölle. Puheenjohtaja ja osa hallituksen jäsenistä ehdottivat tilanteen salaamista.

Helmikuussa tänä vuonna puheenjohtaja esitti, että hänet palkattaisiin johtamaan hanketta. Hallitus ei kuitenkaan siihen enää suostunut ja osa jäsenistä ilmoitti kokevansa luottamuspulaa puheenjohtajaa kohtaan. Hankkeelle valittiin hallituksen ulkopuolinen vetäjä ja hänen tuekseen ohjausryhmä. Myöhemmin kolme hallituksen jäsentä esittivät lakimiehen palkkaamista selvittelemään tapahtumia ja yhdistyksen taloutta. Päätös ehdittiin jo tehdäkin, mutta sitä vastustanut puheenjohtaja toi sen uudelleen käsittelyyn ja lakimiehen palkkaaminen peruttiin.

Uuden hankevetäjän työ takkuili, koska puheenjohtajalta ja edelliseltä hanketyöntekijältä ei saatu toistuvista pyynnöistä huolimatta tietoja työn aiemmista vaiheista. Maaliskuussa asioista informoitiin myös opetus- ja kulttuuriministeriötä, josta kerrottiin, että epäselvyydet voisivat johtaa avustusrahojen osittaiseen takaisinperintään. 17.4.2016 pidetty yhdistyksen vuosikokous ei voinut käsitellä tilinpäätöstä, koska osa yhdistyksen hallituksen jäsenistä ei katsonut voivansa sitä allekirjoittaa. Ennen tätä hallituksen jäsenet olivat olleet yksityisesti yhteyksissä lakimieheen.

Vuosikokous valitsi yhdistykselle uuden hallituksen ja se päätti ensimmäisessä kokouksessaan palkata lakimiehen selvittelyjen avuksi. Tuolloin muun muassa selvisi, että edellinen hanketyöntekijä oli 13,5 kuukautta kestäneen täysiaikaisen työsuhteensa aikana nostanut yhdistykselle kertomatta 7,5 kuukauden aikana palkkaa myös täysiaikaisesta työstään valtion virkamiehenä. Hanketyöntekijä ei sittemmin ottanut mitään kantaa hänelle esitettyihin selvittelypyyntöihin.

Kulttuurikeskushankkeen epäselvyydet johtivat hanketyöntekijänä toimineen henkilön vapauttamiseen myös yhdistyksen rahastonhoitajan tehtävistä. Sen jälkeen yhdistyksen taloudenhoidon tarkastaminen nosti esille laiminlyöntejä, joita oli tapahtunut muun muassa laskujen maksatuksissa johtaen ulosottoihin. Myös palkkojen maksussa oli ollut ongelmia johtuen muun muassa siitä, ettei yhdistys ollut perinyt ylläpitämänsä kielipesän hoitomaksuja vuoden ajalta eikä muistanut nostaa kaikkia avustuksiaan. Rahastonhoitaja oli omavaltaisesti korotellut myös työntekijöiden palkkoja ja käyttänyt kielipesän puskurirahastona olleen talletuksen oman palkkansa maksatukseen.

Taloudenpitoa selvitelleiden mukaan yhdistyksen puheenjohtaja oli ollut tietoinen ainakin ulosottoihin menneistä maksuista, mutta ei ollut puuttunut rahastonhoitajan toimintaan.

Kun selvityksiä vaatineet hallituksen jäsenet saivat lopulta käsiinsä yhdistyksen vuoden 2015 kirjanpidon, ei edellytyksiä tilinpäätöksen allekirjoittamiseen heidän mielestään siis ollut. Kirjanpidosta löytyi useita huolestuttavia seikkoja, kuten kuitteja, joissa ei ole eritelty kulujen kohdetta eikä perusteltu niiden liittymistä yhdistyksen toimintaan. Lisäksi löytyi kuitteja kuluista, joita ei pidetty asiallisina pienelle avustuksin toimivalle yhdistykselle. Näitä olivat muun muassa kestitsemiseen liittyvät kulut, yöllinen alkoholiosto sekä esimerkiksi tarpeettomalta vaikuttavat taksin käyttöön liittyneet kulut. Kirjanpidosta löytyi myös kuluja, joita  laskuttaneet hallituksen jäsenet eivät selvityspyynnöstä huolimatta voineet osoittaa liittyneen yhdistykseen toimintaan. Näitä olivat muun muassa eräät matkakulut ja tarvikehankinnat. Hallituksessa oli ollut suullisena ohjeena, että kaikki isommat kulut, kuten matkakulut, hyväksytetään etukäteen hallituksen kokouksessa. Kävi kuitenkin ilmi, että kolmella hallituksen jäsenellä oli kuluja, joita ei ollut tuotu hallituksen käsiteltäväksi, vaan hallituksen puheenjohtaja ja rahastonhoitaja olivat ne omavaltaisesti hyväksyneet. Lisäksi kirjanpidossa oli kuluja merkitty jatkuvasti momenteille, joille ne eivät kuulunee. Näitä on myöhemmin kirjanpidosta oiottu.

Kun tällaisia tulee esiin, voi tietenkin kysyä millä tasolla City-Sámit -yhdistyksen toiminnantarkastus mahtoi olla? On käynyt ilmi, että toiminnantarkastaja olisi jollain tavalla epäselvyyksiin kuitenkin viitannut. Kysymys toiminnan- eli tilintarkastuksen tasosta lienee aiheellinen siksikin, että City-Sámit -yhdistyksen talous pyörii tavanomaista yhdistystä paljon suuremmissa mitoissa. Erään yhdistyksen jäsenen mukaan puheenjohtaja Pentti Pieski oli kehaissut jossain tilaisuudessa valtion ja ehkäpä muidenkin tahojen rahaa virranneen yhdistykselle noin 600 000 euron edestä hänen puheenjohtajakaudellaan. Toinen yhdistyksen jäsen kertoi pohtineensa muun muassa miten lienee käynyt Suomen Kulttuurirahastolta yhdistykselle saatujen varojen. Kyseisen jäsenen mielestä olisi ilmeinen tarve viranomaisen suorittamalle tutkinnalle jo yhdistyksen uskottavuuden säilyttämiseksi.

Joka tapauksessa tilanne kärjistyi City-Sámit -yhdistyksessä niin, että puheenjohtaja Pentti Pieski sai keväällä lähteä ja hänen tilalleen tuli hallituksen kriittisiin jäseniin kuulunut Hanna Helander. Tuoreessa radiohaastattelussaan http://areena.yle.fi/1-3783807 Helander kertoo avoimesti tapahtuneista ja vakuuttaa yhdistyksen avoimeen toimintaan jatkossa. Hän myös kertoo yhdistyksen toivovan kulttuurikeskushankkeelle jatkorahoitusta. Keskuksen toiminta tulisi olemaan enemmän tapahtumiin nojaavaa, ei niinkään massiivisiin seiniin satsaamista.

Pentti Pieskin ajatus Helsingin kulttuurikeskuksesta taisi alun perin perustua hänen vaalimansa ”tiedotuskeskuksen” pohjalle. Keskuksen piti tuottaa ”oikeaa” tietoa saamelaisista ja saamelaisuudesta etelään painottuvan valtakunnallisen median ja päätöksenteon tarpeisiin.