Polveutuminen on kansainvälisesti tunnustettuna ensimmäinen
ja tärkein peruste alkuperäiskansaa määriteltäessä. Näin silloin kun puhutaan
oikeasti eli historiaan nojaten alkuperäisistä kansoista tai kansanryhmistä.
Sitten on olemassa se poliittinen alkuperäiskansan käsite, joka muuttuu vähän mitenkin sen mukaan miten ja millä tarkoitusperillä tuon käsitteen sisällä olevaa ryhmää halutaan rajata (esimerkiksi: http://www.kepa.fi/uutiset-media/uutiset/ovatko-alkuperaiskansat-alkuperaisia). Niinpä ilomantsilaissuonikyläläistä sukujuurta oleva Inarissa asuva henkilö voi Suomen perustuslaissa tunnustettuun alkuperäiskansaan, saamelaisiin, kelpuutettuna kolttana kertoa maailmalle kuinka Inarin alueen alkuperäisimmästä kalastajalappalaisväestöstä polveutuvat Kyrö tai Mattila eivät ole alkuperäiskansaa, eivätkä siten ole suomalaisina lantalaisina – tai ainakaan hänen johtamansa alkuperäiskansaelimen hyväksyminä – oikeutettuja kuulumaan saamelaiseen yhteisöön. Näin siitäkään huolimatta, että tuossa yhteisössä, tai ainakin sen ääntä käyttävässä politiikassa, on ruvettu puhumaan sukuyhteisöstä - toki tietenkin sillä varauksella, että tuohon sukuyhteisöön pääsy edellyttää niin sanottua ”ryhmähyväksyntää”, joka useimmiten on käytännössä tarkoittanut ”ryhmäsyrjintää”.
Sitten on olemassa se poliittinen alkuperäiskansan käsite, joka muuttuu vähän mitenkin sen mukaan miten ja millä tarkoitusperillä tuon käsitteen sisällä olevaa ryhmää halutaan rajata (esimerkiksi: http://www.kepa.fi/uutiset-media/uutiset/ovatko-alkuperaiskansat-alkuperaisia). Niinpä ilomantsilaissuonikyläläistä sukujuurta oleva Inarissa asuva henkilö voi Suomen perustuslaissa tunnustettuun alkuperäiskansaan, saamelaisiin, kelpuutettuna kolttana kertoa maailmalle kuinka Inarin alueen alkuperäisimmästä kalastajalappalaisväestöstä polveutuvat Kyrö tai Mattila eivät ole alkuperäiskansaa, eivätkä siten ole suomalaisina lantalaisina – tai ainakaan hänen johtamansa alkuperäiskansaelimen hyväksyminä – oikeutettuja kuulumaan saamelaiseen yhteisöön. Näin siitäkään huolimatta, että tuossa yhteisössä, tai ainakin sen ääntä käyttävässä politiikassa, on ruvettu puhumaan sukuyhteisöstä - toki tietenkin sillä varauksella, että tuohon sukuyhteisöön pääsy edellyttää niin sanottua ”ryhmähyväksyntää”, joka useimmiten on käytännössä tarkoittanut ”ryhmäsyrjintää”.
No, tästä nyt ei ota selvää pian se kuuluisa Erkkikään, puhumattakaan jostain
Helsingin Sanomien helsinkiläisestä toimittajasta. Lyhimmin asian voisi
selittää viittaamalla ILO 169-alkuperäiskansasopimukseen ja sen ratifiointiin
liittyviin erityisiin maankäytön ja -omistuksen odotuksiin. Ne kiteytti minulle
aikoinaan enontekiöläinen saamelaisaktiivi Nils
Henrik Valkeapää, aikana jolloin Suomeen puuhattiin niin sanottua
saamelaislakia ja josta silloinen saamelaisvaltuuskunta sittemmin riitelikin
antaakseen lakiluonnoksesta lausuntoaan. Tuolloin koltat olivat vielä
inarinsaamelaisten tavoin saamelaisyhteisön alemman kerroksen pieni vähemmistö,
eivätkä saamelaispolitiikan vallan huipulla kuten nykyään. Silloinen kolttien
luottamusmies Matti Sverloff meni
esittämään, että saamelaismääritelmä pitäisi uudistaa enemmän polveutumiseen
perustuvaksi, jolloin Valkeapää pomppasi pystyyn ja ojensi Sverloffia:
”Kuulepas sinä Matti-väärti! Meille on tulossa kohta sellainen laki,
joka antaa meille niin paljon hyvää, ettei meillä ole mitään järkeä ruveta nyt
kasvattamaan porukkaamme.”
Näin se Nilsu väärtiään kokousmuistiinpanojeni mukaan
sanatarkasti ojensi. Tuosta lähtien aloin selvitellä mistä ”hyvästä laista” oli
oikein kyse ja sitä selvittelyä on sitten vaiheittain riittänytkin. On siis
kyse siitä, että jotkut haluavat toisia enemmän tai etuoikeutetusti oikeuksia
ja valtaa niiden hyödyntämiseen kavereittensa kanssa.
Kun Suomessa tunnustettu, omintakeisen elastisella etnisellä
tavallaan valikoitu alkuperäiskansa ei läpi leikaten omaa yhtenäistä
historiallisesti kestävää polveutumista alueen alkuperäisasukkaista, ei
Suomella liene myöskään kestäviä perusteita harkita ILO 169 -sopimuksen
ratifiointia kyseisen alkuperäiskansan nimiin.
Ei siis ole sellaista tietoa eikä sille näyttöä, jonka mukaan nimenomaan tuo käräjäluettelon ryhmä polveutuisi
aluetta ennen valtioiden rajojen syntyä asuttaneista esi-isistä. Toki tuossa ryhmässä näitä polveutujiakin on.
Oikeusvaltiona Suomi voi sallia ja sallii minkä tahansa
kansanryhmän harjoittaa kulttuuriaan millä kielillä haluaa ja millaiset puvut
yllään haluaa, mutta että noilla joillain kulttuuripiirteillä syntyisi oikeudet
maihin ja vesiin, tai oikeus niiden hallinnassakin muiden edelle tai jopa pois
sulkien, sellainen ei ole oikeusvaltiossa mahdollista.
Jos sitten on niin, ettei valikoitunut kansa halua hyväksyä alueensa
polveutuvia alkuperäisasukkaita samaan pöytään, miksei näistä alkuperäisistä perustettaisi
oma alkuperäiskansaryhmä. Sellainen, joka oman ja yhä katkeamattomana säilyneen
käytön ja kulttuurinsa muodoissa saisi tunnustuksen maa- ja vesioikeuksiinsa.
Jonkin verran lainsäädännön askeleleita tuohon suuntaan on jo olemassa, mutta
vielä kovin lyhyitä.
Kanadassa on jo 1970-luvulta ollut virallinen ”ensimmäisten kansankuntien”
alkuperäiskansamääritys (First Nations). Noihin ensimmäisiin kuuluvat ne
alkuperäisasukkaat, jotka eivät kuulu inuiitteihin tai osittain
eurooppalaisperäisiin métisseihin. Ensimmäisiin kansakuntiin kuuluvien aiempi
nimitys oli ”indians”, mutta jotkut kokivat sen loukkaavana ja nimitys
uudistettiin. Lieneekö hieman samaa ilmiötä kuin samoihin aikoihin yleistynyt
lappalaisen vaihtuminen saamelaiseksi?
Joka tapauksessa Kanadassa on kolme tunnustettua
alkuperäiskansaa. Mikä estää Suomea tunnustamasta alueelleen historialliseen
asuttamiseen ja kulttuuriinsa perustuvan ”ensimmäisen kansakunnan”? Olisivatko
tuon kansanryhmän jäsenet lappalaisia vai kantasaamelaisia vai keitä kaikkia,
mutta heitä yhdistäisi vähintäänkin historiallisen ajan kattavana ja siten
todennettavana alueensa yhtäjaksoinen asuttaminen ja siihen liittyvä,
nykyaikaan heijastuva kulttuuri.
Kun oikeusministeriö on teettänyt ja kaiketi vielä
teettämässä Suomen alkuperäiskansatilanteesta ”kansainvälisesti vertailevaa”
selvitystä, olisi tässä Kanadan mallissa ehkä toteuttamiskelpoinen ajatus.
Pelkäänpä kuitenkin, ettei tuossa selvityksessä sen tekijöiden ennakkositoutumisen
tietäen paljon uudenlaisia näkemyksiä löydy. Hyvä jos koko Kanadan mallia edes
mainitaan.
Kun Kanadassa First Nations -alkuperäiskansan lisäksi
alkuperäiskansoja ovat lisäksi inuiitit ja osittain eurooppalaisjuuriset
métissit, Suomessa juuriltaan kirjava virallinen
ja toistaiseksi ainoa virallinen
alkuperäiskansa on mahtunut yhden vaaliluettelon ja -lain piiriin
nimikkeellä saamelaiset. Noin varmaan
voisi jatkuakin ilman että ruvettaisiin puhumaan mistään puoli- tai
pseudosaamelaisista. Saamelaisuudessahan kyse kun ei ole sittenkään polveutumisesta
vaan kulttuurisesta sukulaisuudesta?
Kuten jo aiemmin huomautin, kulttuurisen ja historialliseen polveutumiseen
perustuvan alkuperäiskansan jäsenistö on osin päällekkäistä.
Suomessa on nykyisen saamelaispolitiikan taholla haluttu
vetää rajaa sille missä vaiheessa alueen alkuperäiset lappalaiset ovat
muuttuneet suomalaisiksi eli lakanneet olemasta lappalaisina. Kanadassa
tällaisestakaan ei liene tehty ongelmaa vetämällä joitain aikatakarajoja.
Suomen tilanteessa erikoista on ollut se, että kun lappalaisten (tai
statuksettomien saamelaisten) taholta on vaadittu totuuskomissiota selvittämään
historiallisia totuuksia, mukaan lukien lappalaisväestön suomalaistaminen,
vaatimus ei ole saanut kovinkaan suurta huomiota. Sen sijaan vaatimusta on osin
ehkä hyvälläkin menestyksellä saatu peittoon saamelaisjohdon vaatiessa
totuuskomissiota ja valtion anteeksipyyntöjä nyt voimissaan olevan saamelaisen ”asuntolasukupolven”
pakkosulauttamisesta – tai ainakin sulautusyrityksestä.
Eiköhän asia ole oikeasti niin, että jos totuuskomissio
perustettaisiin, sen ensimmäisenä ja laajimpana tehtävänä olisi tutkia miten
Kemin Lapin lappalaisväestöä kielellisesti ja kulttuurisesti suomalaistettiin
ja miten tuon työn jälki näkyy nykypäivässä. Ja tässäkin totuuden etsimisessä
voidaan perustaa paljolti asiakirjoihin, eikä nojata pelkästään tarinaperinteeseen.
Kiitos Veikko taas kerran.Sanoppa mistä löytyy tältä perältä"Tulenkantajia"!Kyllä Inarilaiset ovat itse suurimpia syyllisiä tilanteeseen.Kaikki pelkää työpaikkojen ym. etujen vuoksi.Lusmuillaan toisten selän takana ja ollaan kiitollisia josko nuoleskellen saamelaisia heillekin jotain tippuisi.Koska olet kuullut Inarilaisten suusta totuutta muilta kun Karilta ja Yrjöltä?Avaskarin Anu leikkii jotain suurta tietäjää,mutta hänellä on poliitikkona aina oma lehmä ojassa.Voi sitä parkua Inarilaisraukkojen suusta sitte kun kaikki on mennyt!Kiitokset myös Kitti Jounille hyvin tehdystä työstö!
VastaaPoistaAnu tekee hyvää ja rohkeaa työtä Saamelaiskäräjillä. Mutta kunnallispolitiikka on tosiaan toinen maailma. En minä tiedä, mikä hänen linjansa on siellä. En tiedä miten hän siellä haluaa profiloitua, enkä liioin tiedä mitä asioita hän siellä on ajanut ja haluaa ajaa. Näinhän se on, jos asioista suoraan puhutaan.
PoistaInarilaisten pitäisi osata laskea se mitä he ovat enontekiöläiseltä politiikalta tiodellisuudessa saaneet. Nuoret hajaannuttajatkin ainoastaan saaneet olla näkkäläpukuisten kavereita mutta siihen se on sitten jäänytkin ja myös saamelaiskäräjillä. Kannatti varmaan porukka jakaa ja netissä vieläkin räksyttää?!
PoistaEnsi keväänä käytävät kuntavaalit saattavat olla Inarin alkuperäisille ja Eskelisen tuomille merkittävät.Jo tässä vaiheessa kuulee huhuja kuinka saamelaiset keskittävät ehdokkaitaan listoille.Kun tietää eräitten poliitikkojen halun polkea Inarilaisuus jänkhään ja siunaamalla ehdokkaiksi kiilusilmäiset anarkistit,ovatko he kenen asialla olleet tähänkin asti?
PoistaKiitän jälleen Veikkoa erittäin selkokielisestä blogikirjotuksesta joka käsittelee varsin ajankohtaista kysymystä eli kuka saa päättää siitä, että ovatko Inarin kantaväestöstä polveutuvat ihmiset saamelaisia vai eivät. Edellä olevalla haluan sanoa ainoastaan sen, että jos inarinsaamelaisille ei haluta tehdä oikeutta vaan vaientaa heidät kuoliaiksi, niin se on pohjoissaamelaista valtapolitiikkaa joka tulee tuottamaan ikuisen häpeän.
VastaaPoistaTutkijoiden näkökulmien valinnat tässä ja monessa muussa Inarin saamelaisiin liittyvissä kysymyksissä ovat puhtaasti poliittisia. Tähän totean jatkoksi sen, että inarinsaamelaisten menneisyyttä ei saa painaa piiloon, koska se on osa heidän identiteettiään, mutta yhtä lailla se koskettaa Suomen puolen pohjoissaamelaistenkin identiteettiä. Vahva, kaiken kestävä identiteetti rakentuu ainoastaan tosiasioiden varaan, olkoonkin sitten että siitä ehkä tulee monimutkaisempi kuin joku historian väärentävään vääntämiseen perustuva heimokansallinen utukuva.
Olen juuriltani pohjoissaamelainen, mutta olen ottanut tavoitteekseni tukea inarinsaamelaisten pyrkimyksiä kielen, kulttuurin ja perinteen elvyttämiseksi. Nämä pyrkimykset edellyttävät mm. inarinsaamelaisten historian poliittisen käytön selvittämistä. Suomessa tilanne on toinen kuin entisissä sosialistisissa maissa joissa on toiminut totuuskomissioita. Olen sitä mieltä, että silloin kun on riittävästi vapaata tutkimusta ja avoimet arkistot ‒ kuten meillä tällä Suomessa ‒ komissiota ei tarvita. Sen sijaan tilanne ja olosuhdeselvitys on tehtävä niin pian kuin mahdollista. Se rauhoittaisi kummasti pohjoissaamelaisen eliitin ylimitoitettuja pyrkimyksiä siirtää inarinsaamelaisten historiallisista alueista päättämisen saamelaiskäräjille. Kovin monessa maassa ei historiantutkija ole yhtä vapaa tekemään tutkimusta kuin Suomessa. Sitä ikävämpää on, kun eräät tukijat väärinkäyttävät vapauttaan väärentääkseen saamelaisten ja lappalaisten historiaa, kylväen epäsopua ja palvellen hämäräperäisiä päämääriä.
Jouni Kitti
Naulan kantaan! Varsinkin tuo loppu!
VastaaPoistaOn surullista miten Inarinsaamelaisten historiakuvaa ei haluta / tahdota millään tunnustaa olemassaolevaksi alkuperäiskansaan kuuluvaksi ryhmäksi vaan heitä on pyritty rajoittamaan keinotekoisesti hyviin suppeana joukkona ja ryhmänä. Vaikka asiakirjat muuta todistavat inarinsaamelaisten maanomistajuudet maihin ja vesiin ovat kiistattomia tosiasioita. Siihenkin on valikoitu vain poromiestaustaisia tai samanhenkisiä jotka on saatu manipuloitua tai uskomaan kuten Koltat joiden kanssa on saatu poliittinen voimasuhde joka edistää vallassa olevien tahtotilaa jonka suunnittelma on tarkoitushakuista valikoivaa keitä voi nykyisen saamelaismääritelmän mukaan ottaa mukaan ja keitä ei. He ovat itse luoneet ja rakentaneet yhdessä Kolttien kanssa tuon rakenteen jota on yritetty valiovallalle vakuuttaa ja syöttää. Tämä on johtanut nykyisin saamelaisten keskinäisiin ja varsinkin inarinsaamelaisten syrjimisenä. Tässä on yritetty luoda malli miten alkuperäiskansaksi ILO 169 sopimukseen määritykset kirjattaisiin. Näin on sitten nuo maattomat ylä-lapissa jutaava joukot saaneet kirjattua itsensä inarinsaamelaisten maihin ja vesiin ja siirtäneet kollektiiviset oikeuden heidän mielestään laillisin keinoin itselleen.
VastaaPoistaJos saamelaiskäräjät olisi ryhtynyt vaatimaan artikla 14 :sta mainittua selvityksiä ja purkua ei heidän laatimansa nykyinen määritelmänsä olisi ollut lainkaan kestävällä pohjalla ja mahdollista eikä uskottavaa toteuttaa kuten se on nyt onnistuttu vääntämään jättämällä oleellinen selvitys tekemättä.
On jopa saatu muutamia tutkijoiksi uskomaan Vuotson, Inarin,Utsjoen ja Enontekiöläisten miesten ja naisten yli 30 vuotta jauhamat valheet jotka ovat muuttuneet todeksi ja uskottaviksi, vaikka ne ovat mielikuvia joita pidetään ainoina faktoina. Kaikki mitä he ovat väittävät ei perustu asiakirja näyttöön vaan heidän omiin tulkintoihinsa. Jotta utopiat mitä he ovat luoneet toteutuisivat.
ON hyvä mainita myös, että Ylä-Lapissa on paljon poromiehiksi itseään tituleeraavia ja esiintyviä henkilöitä niin Utsjoella, Enontekijöllä ja Inarissakin jotka kertovat harjoittavansa poro-elinkeinoja vaikkei omista yhtäkään poroja saatikka poromerkkiä. Heillä on kova tarve tukea saamelaiskäräjien ajamaa linjaa jonkinlaisen etuuden toivossa. Siitä on monia esimerkkejä olemassa, mutta siitä myöhemmin.
Ai, vai niin. Poromieheksi pelkällä puhumisella. Eikö nyt saam.käräjät
VastaaPoistavaadi paperipumaskaa, jolla henkilö todistelee olevansa oikea ja aito
poromies. Hyi, hyi, valheenkengillä porskutellaan parempiin päiviin
eliitin sisäpiiriin.
Veikon viimeisimmästä blokikirjoituksesta syntynyt keskustelu osoittaa konkreettisen sen, että saamelaisasiasta käytävä kamppailu on perimmiltään ollut pohjoissaamelaisten ja inarinsaamelaisten välinen. Kamppailu ei ole menettänyt perinteisestä kiivaudestaan mitään. Pohjoisimpaan Lappiin perustettu saamelainen kulttuuri-itsehallinto on katsonut sopivaksi ottaa käyttöön ja vaalia uutterasti entisissä siirtomaavalloissa vallinneita syrjinnän periaatteen muotoja ja tapoja. Jotain tässä tilanteessa pitäisi esittää parannettavaksi. Miksi käräjät pelkää perinteisten lapinkylien toiminnan elvyttämistä?
VastaaPoistaJoskus hämmästyy sitä kuinka vähän poliitikot tajuavat mitä todella on tapahtumassa. Kaikki tuijottavat saamelaiskäräjiä ikään kuin koko maailman asiat ratkeaisivat siellä, ikään kuin se olisi kaikkien saamelaisten pelastus tai vaihtoehtoisesti kaikkien Lapin asukkaita uhkaavien vaarojen lähde: mitään ei tiedetä siitä mitä on meneillään tämän hypnoottisen ilmiön ulkopuolella, ilmiön joka herättää vihaa ja uteliaisuutta.
Ylä-Lappi on kuin esirippu, jonka takaisista tapahtumista ei paljon kirjoiteta. Jotenkin saamelaisyhteisöt tuovat myös mieleen alkoholistiperheiden käyttäytymiskaavat, jossa perhesalaisuuksien kulisseja ulospäin pidetään yllä mutta niiden takana kaikki voivat huonosti. Vielä yksi kuvaannollinen vertaus voisi olla mafiakulttuurin hallitsemat alueet, jossa todelliset tapahtumiset ja niiden pitkät juuret pidetään ulkopuolisilta näkymättöminä vaikenemisen kulttuurin kautta. Samalla saamelaiskäräjien piirissä liputetaan totuuskomission puolesta, ilmeisesti sen kuvitelman vallassa että totuuden verhoa voi hallitusti raottaa juuri sen verran että se palvelee vain omia etuja.
Kuten sanottu saamelaisuuden dynaaminen käyttövoima on saamelaisutopia, yhtenäinen saamen kansa ja sen luvattu Saamenmaa. On vaikea uskoa todeksi, että osa inarinsaamelaisista, joilta ensin valtio on riistänyt omistusoikeuden laajoihin osiin heidän historiallisen lapinkylänsä alueisiin, ja jota sitten aivan muiden saamelaisten perilliset väittävät omakseen, ovat kuin hukkuva oljenkorteen takertuneet käräjien kulissien takana vakuuttamiin rauhoittaviin lupauksiin joiden mukaan kaikki kyllä järjestyy, kunhan inarinsaamelaiset ovat aina vaan hissukseen, valtio kyllä palautta inarinsaamelaisille heiltä viemänsä maat. Ensin vain inarinsaamelaisten tulee olla kiltisti hiljaa ja tukea käräjien suurta asiaa, yleissaamelaisia etuja.
Näin kuitenkin ilmeisesti luullaan, koska ihmiset tuijottavat kuin hypnotisoituina saamelaiskäräjiin ja ivaavat sen politiikkaan kriittisesti suhtautuvia ja siksi hallituksesta tai vaaliluettelosta syrjäytettyjä inarinsaamelaisia. Sovittelun asemasta käräjien johto sen sijaan etsii tapoja joilla se pyrkii saattamaan heidät arveluttavaan valoon ja mahdollisimman tukalaan tilanteeseen ‒ mikäpä tässä toimisi tehokkaammin kuin rivejä hajottavan rinnakkaisjärjestön perustaminen ‒ kunnes jäljelle jää vain sokea viha ja tyypillinen arvostelukyvyttömyys ja poliittinen kömpelyys, jota demagogit voivat käyttää hyväkseen.
jatkuu...
...jatkoa:
VastaaPoistaSaamelaiskäräjien ratkaisu inarilaisongelmaansa on se, että annetaan inarinsaamelaisten maltillisten voimien kokea riittävää menestystä, jolla he voivat vakiinnuttaa asemansa inarinsaamelaisten keskuudessa. Ainoastaan ulkonainen menestys saamelaiskäräjissä on se tie jolla maltilliset voivat säilyttää yhteiset asiat hallinnassa. Nykysaamelaisten luonteeseen kuulu taipumus äärimmäisiin ratkaisuihin. Tämä on vakiotila, joka meidän tulisi tuntea erityisen hyvin, aivan kuten tunnemme sukulaisen, jonka kanssa meidän on pakko elää ja jonka opimme ottamaan huomioon. Saamelaiskäräjissä on valuvikaluonteensa vuoksi paljon sellaista, mikä ei sovi meidän mittapuihimme.
Toivon, että kaikki tietoiset ihmiset ymmärtäisivät saamelaisaatteen arvoa tai arvottomuutta koskevien akateemisten ja tunnepohjaisten keskustelujen hyödyttömyyden. Niistä ei ole kenellekään mitään hyötyä. Sillä ei ole mitään tekemistä oikeushistoriallisten faktojen kanssa. Saamelaisutopia on vain yksi niistä monista muodoista, joita alkuyhteiskunnan romantisoidun sosialismin tavoitteekseen aikoinaan omaksunut saamelaiseliitti haikailee. Tämä taustalla vaikuttava utopia ei ole minkään asteen ristiriidassa sen kanssa että sitä ajavat saamelaiset yksilöt, perheet ja suvut näkevät itsensä tuossa kuvitellussa tulevaisuudessa vauraina. Päinvastoin, tämähän oli myös ”reaalisosialismin” todellisuutta ‒ kaikki olivat tasa-arvoisia, toiset vain olivat tasa-arvoisempia kuin toiset. Niistä, jotka tietoisesti tai sitä itsekään täysin tajuamatta ajavat utopistisen, muodoiltaan utuisen sekavan saamelaisen sosialismin asiaa voi siis sanoa, että he ovat ”sen sortin sosialisteja”.
Saamelaisutopia on kuin uusi uskonto, jota historiallisen merkityksensä ja dynaamisuutensa vuoksi voi verrata islamiin. Maantieteellinen mittakaava toki on toinen, ja ehkä pohjoinen ilmanala vähän viilentää tunteita, mutta puhdasoppisuuden merkeistä ei voi erehtyä. Yhtäällä vapauden vertauskuvana kannetaan burkaa, toisaalla julistetaan saamenpuvun pyhää luonnetta mysteeriona, jota ulkopuoliset eivät voi tajuta. Molempien oppien ääripäiden kuvastossa kannetaan naamiointikangasasuja, kasvonaamioita, pommeja, panosvöitä, rynnäkkökivääreitä, pistooleja, puukkoja ja hirttosilmukoita. Ero on lähinnä siinä että anarkistiset saamelaisterroristit eivät ainakaan toistaiseksi ole näitä heille pakkomielteen tavoin rakkaita välineitä käyttäneet. Ero on olennainen, mutta muuten aatteiden sukulaissieluisuus on selvä. ”Ärhäkkää poptaidetta saamenmaan puolustamiseksi” (HS 30.10.16). Ärhäkkääpä tosiaankin. Ja pohjattoman typerää ja vastuutonta.
Käykääpä lukemassa 12.11 Lapin Kansassa sivulla 2 Antti Kokkosen kolumnin!Hän kirjoittaa että"Pikemminkin faktat pilaavat hyvän tarinan.Tärkeintä on se,että tarina vetoaa tunteeseen."Eipä Antti mainitse tässä jutussa miten hän suoltaa tarinaa unohtaen faktat.Kyse siis on LK linjasta keskustelussa Lapin alkuperäisasukkaista!
PoistaPäivän Hesarisa juttu siitä miten saamenpukuja ja saamelaisia tulee kuvata oikeaoppisesti:
VastaaPoistahttp://www.hs.fi/paivanlehti/17112016/a1479271616425
Viralliset ohjeet löytyvät täältä:
http://www.houseoflapland.fi/wp-content/uploads/2016/11/Saamelaisten_kuvaohjeistus.pdf
Näin valtiokirkon jäsenenä kysyn huolestuneena itseltäni: toivottavasti kirkkokuvan daami on kastettu, rippikoulun käynyt ja seurakunnan jäsen.
Toivottavasti seurakunta ja varmuuden vuoksi piispa, tuomiokapituli ja kirkollishallitus on antanut siunauksensa kirkon käyttämiselle kuvaukseen.
Saamelaiskäräjien kuvausohjeet herättävät muita huolia. Toivottavasti sekä malli että kuvaaja ovat aitosamelaisia, eikä esim puoliverisiä. Ehkäpä kuvaaja ja malli ovat vaaditun sukujuuria selvittävän rupattelutuokionsa aikana saaneet tarkistaa toistensa sukuselvitykset, papintodistukset ja geenitestitulokset ennen kuvausta.
Ohjeiden mukaan kuvien yhteydessä tulisi julkaista kuvassa olevan saamelaisen nimi. House of Laplandin esimerkikuvassa sellaista ei ole, joten on vaikea tarkistaa onko ohjeita muuten noudatettu, esimerkiksi kantaako malli nyt ihan varmasti sellaista saamelaispukua johon hän on oikeutettu. House of Laplandille Hesarin saamelaisasiain toimitukseen toimittajakirjailija
Mikko-Pekka Heikkiselle muistutus siitä, että hyvän tavan mukaan julkaistavien kuvien yhteyteen pannan julki kuvaajan nimi. Hesarin käyttämässä ilmaiskuvassa kuvaksi on merkitty "Paadar Image". Tämä viittaa kyllä rauhoittavalla tavalla siihen että kuraveristen saamelaisvastainen mafia ei ole tässä tapauksessa pistänyt lusikkaansa puhtaaseen soppaan.
Ihan hyviä ohjeita sinänsä, eipä siinä mittään. Lienee kuitenkin paikallaan hahmotella saamelaiskuvauksen ohjeiden laajentamista.
Saako ihan varmasti käyttää digiä? Jos kuva on otettu filmille eikä diginä, olisiko toivottavaa että filmin emulsio on keitetty poronnahasta, mieluiten aidossa kodassa tai lapinpiisiillä?
Saako saamelaista kuvata takaapäin?
Saako kuvauksissa käyttää vain Davvi-merkkistä meikkiä? Miten tukka tulee laittaa? 1960-luvulla saamelaisnaistenkin korkeaan tukkahoitoon kuului aimo annos hiuslakkaa.
Erityisesti on varmaankin syytä tarkistaa, että mallin päähine vastaa hänen siviilisäätyään. Ohjenuoraa voi hakea duoddji-ompelijoilta, jotka myös pelkällä vilkaisulla osaavat metrien päästä sanoa onko tikit ommeltu aidolla saamelaisella perinneompelukoneella, sellaisella jossa ei ole moottoria eikä poljinta, vaan käsiveivi.
Miten jos saamelaisnainen on muslimi, näitähän tulee vääjäämättä jatkossa, saako hän käyttää lapinpuvun kanssa hijabia tai niqabia? Voisiko saamelaiskäräjät miettiä sääntöjä niin että House of Lapland voisi valistaa Hesarin lukijoita ja varsinkin ohjeistaa kelpoitettavia kuvaajia? Voisiko saamelaiskäräjät ja House of Lapland julkaista luettelon sertifioiduista, aidoista ja oikeaoppiseen kuvaukseen sitoutuneista saamelaiskuvaajista ja -malleista? Hei, tämähän oli ihan oikeasti hyvä ajatus! Vielä kun jokaisen Lapissa tehtävään elokuvatuotantoon kiinnitettäisiin aitosaamelaiset työporukat niin Lapin filmikomission, vai mikä se House of Laplandin kyljessä toimiva putiikki on, sertifioimissa elokuvissa voisi lopputeksteissä olla maininta että elokuva on tehty saamelaisia loukkaamatta. Minimivaatimus voisi olla, että tuotanto on työllistänyt ainakin yhden tarina- ja elämyskonsultin huolehtimaan sitä että saamelaiset kuvataan oikein.