Lainvalmistelun sietämätön keveys

Alkaa olla pikkuhiljaa aika tulla kunnolla julkisuuteen metsähallituslain uudistamiseen liittyvän saamelaisosan valmistelun osalta. En nimittäin olisi ikinä uskonut miten kevyin eväin pohjoisinta Lappia ja koko maakuntaakin voimakkaasti koskevan lain osan valmistelua voidaan tehdä ja miten lyhyeksi ajaksi muodostetun työryhmän ehdotus aiotaan sulloa ilman lausuntokierrosta mukaan lain kokonaispakettiin.

Olen kuitenkin jo käytännössä varma, ettei työryhmältä, jonka jäsen olen, tule yksimielistä ehdotusta. Tuo varmuus syntyi eilen eli 13.2. Utsjoella pidetyssä työryhmän kokouksessa ja vahvistuu lisää – ellei nyt ihan suuri ihme tapahdu – 27.2. pidettävässä lakityöryhmän viimeisessä kokouksessa. Sen jälkeen on ainakin minulla paljonkin lisää kommentoitavaa.

Jos metsähallituslaista tulee sen nyt luonnosteltujen saamelaiskirjausten mukainen, voi todeta Klemetti Näkkäläjärven ja hänen saamelaiskäräjiä hallitsevan lähipiirinsä saaneen todellisen lottovoiton. Käytännössä se tarkoittaa, että niin kutsutun saamelaisten kotiseutualueen enimmillään noin 300 täysammattilaiseksi katsottavaa poronhoitajaa saavat vahvan vallan ohjata kaikkia Metsähallituksen maiden ja vesien käyttöön liittyviä hankkeita ja niiden valmistelua. Lakiin ollaan esittämässä Metsähallitukselle saamelaiskäräjiä koskevaa valmistelun ja suunnittelun yhteistyövelvoitetta, ja mikäli tuossa yhteistyössä ei päästäisi saamelaiskäräjiä tyydyttävään tulokseen, käräjien véto-oikeuden laukaisisi erillinen heikentämiskieltopykälä.

Saamelaiskäräjien nykyisen ja tulevan vallankäytön tuntien, tuo ajateltu yhteistyö tarkoittaa yhtä kuin "saamelaisen poronhoidon" ehdoilla elämistä. Valtapyrkimystä osaltaan on saatu tukemaan kolttien kyläkokous, jonka edustaja työryhmässä on Tiina Sanila-Aikio, hänkin samalla saamelaiskäräjien ensimmäinen varapuheenjohtaja.

Kyllä sovinnollisiksi mielletyistä koltistakin siis löytyy jo nykyisin ainesta maiden ja oikeuksien valtaajiksi, vaikka heidän roolinsa rajoittuisi peesaamisen palkkiona vain koltta-aluetta ja kolttia koskevien Metsähallituksen hankkeiden hyväksymiseen tai hylkäämiseen.

En mene vielä yksityiskohtiin näissä pykäläasioissa.

Oleellinen ongelma minusta on kaiken aikaa ollut se, että nyt käynnissä olevalta lainvalmistelulta puuttuu todennettavissa oleva tarveperusta. Ainoa konkreettinen selitys työryhmän asettamiselle tuntuu olevan Jyrki Kataisen hallituksen taannoisen iltakoulun linjaus, jonka mukaan on sitten edetty ILO 169 –sopimuksen ratifiointiedellytysten luomiseksi muun muassa saamelaiskäräjälain ja metsähallituslain saattamiseksi ratifioinnin edellyttämään kuosiin.

Sitä, mitkä puutteet saamelaisten oikeuksissa loivat tuon iltakoulun linjaustarpeen, ei ole minulle tullut kukaan kertomaan ja en ole saanut kysymyksiini myöskään mitään vastausta. Se on käynyt ilmi, ettei mitään yhteenvetoa tai analyysia saamelaisten oikeuksien tilasta ja niiden kehityksestä ole tehty sitten Hannele Pokan vuonna 2001 istuneen toimikunnan erimielisen mietinnön jälkeen. Ei, vaikka myöhemmin oikeusministeriökin on teettänyt uusia tutkimuksia ja vaikka noita tutkimuksia on tehty tilaamattakin – ja lisää varmaan on luvassa. On vain vedottu, että selvityksiä ja tutkimuksia on tehty jo tarpeeksi ja nyt on päätösten aika.

Huvittavaa suorastaan oli, vaikkei paljon naurattanutkaan, että työryhmämme toimeksiantoon liittyi lähtötilanteessa Pokan toimikunnan tavoitteista kopioitu Ylä-Lapin valtionmaiden ja –vesien käyttöä ohjaava neuvottelukunta tai neuvosto. Se on jalostunut matkan varrella kuntakohtaisiksi neuvottelukunniksi, joissa olisi varsin monipuolinen edustus.

Sen, kannattaako saamelaiskäräjien johto neuvottelukuntia, joissa sillä ei olisi enemmistöä ja jossa kaiken maailman paikalliset pääsisivät sanomaan sanansa Metsähallituksen käräjien kanssa yhteistyössä valmistelemista asioista, jätän tässä vaiheessa lukijoitteni arvattavaksi.

Teoriassa voi toki kahdestikin arvata.

Metsähallituslain saamelaispykälistä ja niiden perusteluista aiotaan siis pyytää lausunnot vasta metsähallituslain kokonaisuuden mukana. Muutoinhan tuota lakipakettia onkin esitelty jo kuukausien ajan erilaisissa seminaareissa pitkin Pohjois-Suomea, mutta tällainen ”pieni” lisäpaketti menee sitten siinä viimeisessä lausuntovaiheessa – kuin se muinainen lapsi pesuveden mukana.

Voi olla, että tässä tulee paikka tehdä vaikka kantelu oikeuskanslerille.

Nimittäin siksi, että ainoa peruste lain osan nopealle läpi runnomiselle on työryhmän puheenjohtajan mukaan kiire. Metsähallituslaki pitää kuulemma saada säädetyksi Kataisen hallituksen toimikaudella ja aikaa ei siis ole enää mihinkään erillisiin lausuntokierroksiin.

Ja kuitenkin ollaan säätämässä pykäliä, joilla käytännössä käydään niin kutsutun saamelaisten kotiseutualueen muun väestön ja myös yksityisten saamelaisten omistus- ja käyttöoikeuksien päälle. Myös kunnallinen itsehallinto saa osansa kun katsotaan kuntien oikeutta kaavoittaa valtionmailla tai niihin rajoittuvilla yksityismailla ja jos valtionmaille aiotaan myöntää joitain maankäyttö- ja rakennuslain mukaisia lupia.

Se, että kerron vielä hieman kesken olevasta työryhmätyöstä jo tässä vaiheessa, mutta toisaalta jo lähellä työn päättymistä, johtuu nimenomaan siitä, että haluan valmistella kansalaisia olemaan hereillä kun se lyhyt lausunnonantomahdollisuus sitten keväämmällä joskus huhtikuussa toivottavasti koittaa. Minusta tämä on jo velvollisuuteni työryhmään ainoana alueen ”muun väestön” ja kuntien edustajana huolittuna jäsenenä. Jo tuo työryhmän kokoonpano on yksi kantelun paikka.

Olen myös perännyt aiotaanko työryhmässä paneutua eli vetää jollain tavalla yhteen sekä muuten arvioida työmme alussa tehtyjä kuulemisia. Tähänkään ei ole kuulemma aikaa ja että ”siellähän ne ovat työryhmän aineistossa mukana”.

Eli että viime kädessä kansanedustajilleko noiden kuulemisten sato jää perattavaksi? Jos heillä sattuu olemaan ylimääräistä aikaa ja harrastusta?

Suomalaisen lainsäädännön heikosta tasosta oli jossain vaiheessa julkisuudessa uutisia ja taidettiin sitä joissain sähköisissä välineissä ihan pohdiskellakin.

Mitäkö ajattelin kirjoittaa jatkoksi tälle riville? Jääköön se myöhempään ajankohtaan.

Veikko