Julkaisen oheisen Jouni
Kitin lähettämän selvityksen äskeisestä Inarin Sajoksessa näytellystä
episodista, jossa ulkoministeri Erkki
Tuomiojaa aiottiin valaista saamelaisasioista vähintäänkin yksipuolisesti.
Olikohan se sitä joskus aiemminkin saamelaisvaltuuskunnassa
ja -käräjillä puheissa esiin tullutta ”suomiherran” aliarviointia? Eli että kun
”laitamma lapintakin päälle ja menemmä Helsinkiin, niin alkaa asia hoitua”.
Tässä tapauksessa ministeri oli vain saatu Inariin.
”Erkki Tuomioja Inarissa
Klemetti Näkkäläjärvi sulki Sajoksen ovet
inarinsaamelaisilta ministerikuulemisessa
Inarinsaamelaisten edustajilta estettiin tiistaina 21.1.2014 pääsy kulttuurikeskus Sajoksessa järjestettyyn kuulemiseen, jossa Inarissa vierailut ulkoministeri Erkki Tuomioja tapasi Saamelaiskäräjien puheenjohtajan ja eräitä muita saamelaisia.
Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi oli ohjeistanut kulttuurikeskuksen talonmiehen estämään eräiden henkilöiden pääsyn kulttuurikeskuksen parlamenttisaliin, vaikka ministeri oli tiettävästi kutsunut heidätkin tapaamiseen. YLE:n saamelaistoimituksen TV-uutisten mukaan ovien ulkopuolelle jätettyjä Anarašah-yhdistyksen edustajia ei ollut kutsuttu Saamelaiskäräjien viralliseen tilaisuuteen.
Uutisoinnista ei käynyt ilmi, millä perusteilla puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi oli valinnut virallisiksi edustajiksi kutsutut henkilöt. Kutsuttuina paikalla olivat käräjien ensimmäinen varapuheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio, toinen varapuheenjohtaja Heikki Paltto, kolttien luottamusmies Veikko Feodoroff, käräjien toimistosta määräaikaisen hallintopäällikkö Pia Ruotsala ja lakimiessihteeri Kalle Varis, käräjien jäsen ja sen kulttuurijaoksen puheenjohtaja, kolttasaamelainen Tauno Haltta ja Janne Näkkäläjärvi. Enontekiöläinen Janne Näkkäläjärvi jäi vaaleissa täpärästi varasijalle. Hän on viime aikoina nostanut poliittista profiiliaan ja on ollut esillä YLE Sápmin uutisissa. Tapaamiseen hän lienee osallistunut saamelaisalueen koulutuskeskuksen vt rehtorin ominaisuudessa.
Havaitessaan, että osalta eteistiloissa olleista oli evätty pääsy tapaamiseen, ministeri Tuomioja erityisavustajineen jätti kokousväen odottelemaan ja meni oven taakse jätettyjen luo pahoittelemaan tapahtunutta. Tuomioja tapasi näissä olosuhteissa Erika Sarivaaran sekä inarinsaamelaisten edustajat Inka Laitin ja Anu Avaskarin, jotka antoivat ministerille yhdistyksen kirjelmän.
Vasta tämän jälkeen ministeri palasi sisälle päästettyjen joukkoon. YLE:n saamelaistoimituksen tv- uutiset raportoi rauhallisesti sujuneen välikohtauksen pääpiirteiltään, mutta saamelaisuutisten verkkosivuilla kerrottiin ainoastaan ministerin ja saamelaiskäräjien puheenjohtajan tapaamisesta. Verkkouutisen olivat laatineet toimittaja Kaisa Aikio ja YLE Sápmin johtaja Pirita Näkkäläjärvi.
YLE Sápmin TV-uutisten uutistenlukijan mukaan ministeri puhui mielellään ILO-sopimuksen edistämisestä. Tuomioja toteaa TV-uutisissa, että ratifiointi edellyttää kompromisseja. Tuomioja totesi että ratifionnin mahdollistaminen edellyttää joiltain osin kompromisseja, ja ettei yksikään osapuoli voi odottaa ihan sataprosenttista tulosta, lisäten "Meillä on vahva tahtotila että tämä täytyy nyt saada hoidettua". Epäselväksi jäi tarkoittiko Tuomioja sanalla "me" hallitusta vai SDP:tä.
Tapaamisessa Saamelaiskäräjät jätti ministeri 16-sivuisen muistion. Siinä painotettiin muun ohella että Suomen nykyinen saamelaismääritelmä ja sen nk. lappalaiskriteeri on syntynyt Suomen valtion päätöksellä saamelaisten vastuksesta huolimatta. Muistion mukaan Saamelaiskäräjien näkemys on, että nk lappalaiskriteerin ottamisella saamelaismääritelmän osaksi Suomen valtio on paitsi puuttunut saamelaisten itsemääräämisoikeuteen kansana, myös määrittänyt saamelaisten vastuksesta huolimatta saamelaiskulttuuriin kuuluvan sellaista, mikä siihen ei kuulu. Selväsanaisesti tämä tarkoittaa niitä statuksettomia saamelaisia, joita Saamelaiskäräjät ei ole hyväksynyt saamelaisrekisteriksi kutsuttuun vaaliluetteloonsa, ja joiden kanssa Tuomioja keskusteli hetken Sajoksen eteistiloissa. Muistion Tuomiojalle oli laatinut Saamelaiskäräjien puolesta puheenjohtaja Näkkäläjärvi. Sen oli allekirjoittanut myös Veikko Feodoroff kolttien luottamusmiehen ominaisuudessa. Muistiossa painotetaan kolttien kulttuurikeskushankkeen etenemistä, minkä Feodoroff toi esille myös suullisesti tapaamisessa ministeri Tuomiojan kanssa.
Verkkouutisen mukaan ministerin poliittinen erityisavustaja Tarja Kantola kertoi ulkoministeri Tuomiojan tavanneen Inarissa "SDP:n kunnallispoliitikon Erika Sarivaaran", Saamelaiskäräjät ja Saamelaisalueen koulutuskeskuksen vt rehtorin. Uutisissa "Tuomiojan paikalliseksi puoluetoveriksi" ja SDP:n kunnallispoliitikoksi nimetty tohtori Erika Sarivaara on tunnettu saamelaispoliitikko, joka on profiloitunut metsäsaamelaisten ja muiden statuksettomien saamelaisten asioiden ajajana.”
Edellä oleva kirjoitus vastaa niitä tietoja, jotka olen myös
toisaalta, ja myös eräiltä paikalla olleilta tapahtuman kulusta saanut.
Tapahtumastahan ei ollut kerrottu muulle medialle kuin Yle Sápmille. Niinpä
varsinainen uutispuoli jäi sen valinnan ja näkemyksen varaan.
Itse hieman ihmettelen tässä kolttien vahvaa mukana olemista
kovia piirteitä saaneessa saamelaispolitiikassa. Siinä Suomen alkuperäisin
saamelaisväestö inarinsaamelaiset on näköjään päätetty pyyhkiä kartoilta,
puhumattakaan heidän naapureistaan metsäsaamelaisista.
Yhdenlainen etninen puhdistus on siis meneillään ja
nähtäväksi jää tarkoittaako ministeri Tuomiojan suuhun uutisoitu ”tahtotila”
Suomen hallituksen haluavan olla mukana tuossa puhdistuksessa.
Veikko
Saamelaiskäräjille koltat ovat halpa ja helppo tapa osoittaa kuinka saamelaiskäräjät "ottaa huomioon" ja pitää pieniä saamelaisryhmiä "tasavertaisina" pohjoissaamelaisen valtaapitävän ryhmän kanssa.
VastaaPoistaKolttien "nostaminen" esiin on strategisesti tarkoin suunniteltu operaatio, ikäänkuin "ikkuna länteen" ja "suvaitsevuuden" osoitus.
Se on halpa, koska kolttien kannatuksen ostamiseen käytetään valtion rahaa, tuetaan näyttävästi kolttien hankkeita . Tässä operaatiossa on Tauno Haltta korotettu melkein prinssiksi. Hän on täysin Klemetin lumoissa. Se näkyi konkreettisesti saamelaiskäräjien Brysselin vierailulla, jossa otetussa kuvassa Haltta katsoo Klemetti Näkkäläjärveä kuin aurinkokuningasta. Mitä kaikkea on käytettykään tässä osto-operaatiossa?
Toki koltat ansaitsevat tukea kielen ja kulttuurinsa tueksi. Mutta tarvitseeko Klemetti heitä enää kun ILO-sopimuksesta on tehty päätökset?
Omituista tässä on se, että kun Klemetti joukkoineen korostaa kieltä saamelaisuuden kriteerinä, kolttien äidinkieliset puhujat ovat harvassa. Mutta hehän kelpaavat Klemetin tarkoituksiin tässä vaiheessa. Hajoita ja hallitse -strategian tueksi ja Klemetin vallan takaajiksi.
Vähälukuisena koltat eivät yksin uhkaa Klemetin ja hänen hovinsa yksinvaltiutta. Liittoutuneena inarinsaamelaisten ja muiden pienten pohjoissaamelaisten kanssa uhka olisi todellinen.
Koltat ovat Klemetin näkökulmasta myös vaarattomia pitkällä tähtäimellä.
Koltat ovat tulleet inarinsaamelaisten asuinalueelle sotien seurauksena. Sitä en aseta kyseenalaiseksi enkä kritisoi millään lailla. Se vaan sopii Klemetille. jonka joukot polveutuvat niistä suurporonhoitajista, jotka laituimien loppuunkulumisen vuoksi rajanvedossä 1800-luvun puolivälin jälkeen valitsivat Inarin paremmat laitumet ja asettuivat inarinsaamelaisten ikivanhoille nautintamaille. Eli he oliat vieraita asuttajia eli kolonisteja. Voi sanoa, että he veivät monelta osin inarinsaamelaisilta mahdollisuuden saada elantonsa perinteisten inarinsaamelaisten elinkeinojensa avulla. ja mahdollisuuden harjoittaa perinteistä inarinsaamelaista elintapaa.
Klemetti on oikein laskettanut, että kuinka paljon inarinsaamelaisten ja metsäsaamelaisten jälkeläisiä voisi maksimissaan olla ja hakeutua saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Hän maalailee kauhukuvia kuinka saamelaiset (klemettiläiset) jäisivät vähemmistöksi ja luonnollisesti menettäisivät valtansa, jos jokainen hakutuisi. Väite on lapsellinen mutta se kuvastaa Klemetin pelkoa siitä, että jos inarinsaamelaiset sekä metsä- ja kalastajasaamelaiset hyväksytään, menee häneltä valta ja ne edut ja hyödyt, joiden eteen hän ponnistelee, myös muiden hyödyksi. Turha puhua kollektiivisista oikeuksista, jotka ovat luonteeltaan sellaisia, että ne palautuvat yksilölle.
Klemetti pyrkii selvästi inarinsaamelaisten ja statuksettomien saamelaisten syrjintään. Älykäänä poliitikkona Erkki Tuomioja sen huomasi.
Klemetin kiihko saada ILO-sopimus mahdollisimman nopeasti voimaan, johtuu osaksi siitä, että hänen viimeaikaiset toilailunsa, ja "salatun ovelan strategian" paljastuminen, on herättänyt epäluuloa myös hänen tukijoissaan.
Toivottavasti Tuomioja jotain huomasi ja että häntä vielä asiasta jälkeenkin päin informoidaan.
PoistaKuvaat muuten hyvin tuota kolttien hyväksikäyttöä!
Tällä röyhkeydellä levittävät kyllä sen Näkkälän taudin koko lapinmaalle!
VastaaPoistaUlkoministeri Erkki Tuomioja ei hoksannut pyytää lupaa K.Näkkäläjärveltä
VastaaPoistakutsuessaan aivan omin päin vieraitaan. Oltiinhan sentään K. Näkkäläjärven reviirillä, jonka kulut maksaa Suomen valtio lisättynä K.Näkkäläjärven kuukausipalkalla.
"Oltiinhan sentään K. Näkkäläjärven reviirillä - - - "
VastaaPoistaSajos on Klemetin epäonneksi rakennettu inarinsaamelaisten ikiaikaisella reviirille. Heidän sulkemisensa pois ministeritapaamisesta oli sekä röyhkeää että uhkarohkeaa.
Ihmettelin miksi Näkkäläjärvet erityisesti mainostivat (Näkkäläjärvi K ja P) kolttakulttuurihanketta ulkoministeri Tuomiojalle, jonka toimiala on ulkopolitiikka ei kotimaan kulttuuri.
VastaaPoistaTavoitteena oli näytös, jossa näytettiin kuinka Klemetti välittää ja huolehtii saamelaisvähemmistöistä.
Taannoin inarinsaamelaiset esittivät kulttuurin ja kielen elvyttämiseen työntekijää. Se hylättiin. Sen sijaan perustettiin uusi virka "ulkosaamelaisten" oikeuksien ajamiseksi, vaikka ei sillekään ollut määrärahaa eikä sitä voitu heti toteuttaa, mutta virka perustettiin. Virkaa esitti perustettavaksi Pirita Näkkäläjärvi. Pitihän sulka hattuun saada.
Tällaiseen ala-arvoiseen hallintotapaan olisi jo tilintarkastajienkin syytä puuttua.
Inarinsaamen elvytyksen Klemetti näkee huonona asiana eikä siihen ainakaan saamelaiskäräjien rahaa anneta. Elvytys on inarinsaamelaisilta onnistunut niin, että sitä muistetaan kehua aina kielenelvytyksestä puhuttaessa. Klemetti ei muista (kuin jossain tilaisuudessa ja silloinkin niin että se menee saamelaiskäräjien eikä elvyttäjien piikkiin) eikä ole ollut muutoinkaan suosiollinen. Prenikan rintaansa hän kyllä ottaisi menestyksekkäästä elvytyksestä.
Muistelen menneiltä vuosilta sellaisia nimiä kuin Yrjö Mattila ja Aarne Turunen, jotka kovasti kritisoivat käräjien toimia. Käsittäkseni ovat inarinsaamelaisia. Onko käännetty takkia ja jätetty Anu yksin taistelukentälle. Raukkamaista.
VastaaPoistaAarne toimii Inarinsaamelaisten yhdistyksessä ja olen nähnyt hänet Anun kanssa esittämässä inarinsaamelaisten asioita. Yrjö toimii lapinkyläyhdistysten puolella. Eivät ole kääntäneet takkejaan.
PoistaAnu saa tukea ja sitä sopii toki lisätä! Kysymys on Suomen alkuperäiskansasta.
Miten joku voi käyttää verorahoja näin härskisti omien etujen ajamiseen? Poliisi tutkinta käyntiin. Muuten tulee pahempaa jälkeä
VastaaPoistaTuollainen "HAJOITA ja HALLITSE" (divide et impera) on ikivanha tapa
VastaaPoistavallanpitäjillä. Kun toisia suosii ja toiset jäävät "nopen osalle", niin eivät
ainakaan keskenään liittoudu valtaa vastaan. Suositut eivät huomaa olevansa pelkkiä pelinappuloita valtapelissä. Etuudet menevät pelkästään näille yksityishenkilöille, eivät koko heidän edustamalleen ryhmälle. Mutta ainahan oma suu on lähempänä kuin kontin suu, sanoi vanha kansa viisaudessaan.
Kuka kirjoittaa Jouni Kitin kirjoitukset?
VastaaPoistaSilloin tällöin minulle esitetään kysymys siitä, että kuka kirjoittaa esimerkiksi Veikko Väänäsen blogirjoituksiin kommenttini?
En katso olevani kenellekään tilivelvollinen siitä miksi olen ryhtynyt aktiivisesti arvioimaan saamelaispolitiikkaa, saamelaisradion toimintaa, penkomaan ja selvittämään porojen ylilaidunnukseen liittyviä kysymyksiä. Tämä kysymys on mielestäni henkilöäni kohtaan loukkaava ja epäkohtelias.
Kysymys laatimani tekstien kirjoittajasta osoittaa että kysyjät aliarvioivat kykyäni kirjoittaa, hankkia tietoa ja prosessoida sitä ja yhdistää eri tietolähteistä saatuja tietoja toisiinsa. Tämän taidon olen oppinut toimiessani saamenkielisen Sapmelas-lehden päätoimittajana ja saamelaisparlamentaarikkona vuosina 1976–1999.
Ummikkosaamenkielisenä olen joutunut käymään Suomen kielen opiskelussa kovan koulun. Kun ummikkosaamenkielisenä jäin luokalle keväällä 1951 Inarissa, oli Oula Näkkäläjärvi se henkilö, joka tulkitsi minulle pyynnöstäni I luokan koulutodistuksen; olin neljässä aineessa saanut kaikista huonoimman arvosanan. Se pani miettimään miten voisin Suomen kielen taitoani parantaa.
Kukako kirjoittaa tekstini?
Jokainen voi joutua joskus tilanteisiin, joissa hänellä on tarve käyttää tukenaan eri alojen asiantuntijoita. Yritykset urkkia tietoon keitä käytän henkilökohtaisina avustajinani ovat minulle tuttu asia entuudestaan niiltä ajoilta jolloin toimin saamelaisvaltuuskunnan ja saamelaiskäräjien jäsenenä; jotkut käräjien jäsenet yrittivät aikoinaan laittaa minut seinää vasten väittäessään, että joku muu kuin minä itse on kirjoittanut eriävän mielipiteen jostakin käräjien kokouksessa hyväksytystä asiakirjasta.
Tekstien kirjoittamiseen, asian ymmärtämiseen, kirjoituksen lähettämiseen omissa nimissä tarvitaan tavallisesti oma tahto ja näkemys asian oikeellisuudesta. Toinen ei voi sitä kenenkään puolesta tehdä.
Jouni Kitti
Saamenkielisen Sapmelas-lehden päätoimittaja vv. 1980–-1999
Saamelaisparlamentaarikko vv. 1976–1999
Jouni on oikeassa.
PoistaVanha juridinen käsite "Luin ja omistin" kertoo kaiken eli sen, että sama ketkä kaikki kirjoituksia luonnostelevatkin, keskeistä on kenen nimissä (omistuksessa) ne julkaistaan.
Tuollainen aliarvioiva "haamukirjoittajiin" vetoaminen tai muunlainen alentuva suhtautuminen henkilön yhteiskunnalliseen tai virka-asemaan on ollut tyypillistä vuosikymmenten aikana käydyssä saamelaiskeskustelussa. Siihen on ollut erikoistunut etenkin eräs saamelaispolitiikan koneistossa toiminut henkilö, joka itse lienee ollut monenkin jonkin toisen henkilön nimissä esitetyn saamelaispoliittisen kannanoton laatija. Joskus hauskimmillaan tuon tekijän faksitiedot jäivät ihan toisen henkilön allekirjoittamaan tekstiin.
VastaaPoistaIhan eri asia on jos joku taho pyytää arvioimaan tekstejään kieliasun tai muun teknisen ominaisuuden takia. Sitähän tehdään - tai pitäisi tehdä - myös esimerkiksi lehtien tai miksei sähköistenkin viestimien toimituksissa. Niissä kiire on yleensä käytännön este.
Tunnen Jounin pitkältä ajalta ja olen nähnyt hänen joskus tuottavan tekstiä sekä ilmiömäisellä nopeudella että ajatuksellisesti sujuvasti.
Se vain on niin, että toiset ovat kirjoittajina sujuvampia kuin toiset ja jos kirjoittamiseen liittyy vielä vahva taustatietämys, saattaa sitä joku ihan aidostikin ihmetellä.
Vuosia sitten minun väitettiin "haamukirjoittavan" erään toisen henkilön tekstejä. Ja vain siitä syystä, että joku itseään akateemisena pitävä henkilö piti mahdottomana jonkin "vain poromiehen" osaavan kirjoittaa niin.
Kyseinen henkilö kirjoitti suurimman osan teksteistään käsin eli kyllähän ne tekstit jouduttiin kirjoittamaan toimituksessa puhtaaksi lehden järjestelmään. Sen työn teki kuitenkin joku muu kuin minä, eikä teksteissä sinällään ollut paljon pilkunpaikkojen korjailua.
Nuokin "vain poromiehen" kirjoitukset liittyivät saamelaisasioihin.
Nimellään kirjoittaja ilmaisee kantansa johonkin asiaan.
VastaaPoistaEsimerkiksi jonkun asian puolesta adressin tai vetoomuksen allekirjoittaneet eivät ole välttämättä itse kannanottoaan kirjoittaneet eivät yhdessä eivätkä erikseen. Näin esimerkiksi ne emeritusprofessorit ym. jotka allekirjoittivat vetoomuksen "saamelaismääritelmän" puolesta tai ne jotka ilmaisevat kantansa nettiadresseisssa.
Monet eivät ole edes lukeneet tekstiä vaan allekirjoittavat vain "hyvän asian puolesta" tai vaikkapa tukeakseen kaveriaan.
Jouni Kitti on satavarmasti kirjoitustensa takana. On aivan yhdentekevää miten ne ovat syntyneet, jos Jouni ei ole tekstejä plagioinut. Siitä ei Jounin tapauksessa ole kyse, niin omaleimaisia, kokemukseen ja tietoon perustuvia ne ovat.
Epäilyjä, että mielipidekirjoitukset olisivat jonkun muun tekemiä, käytetään yleensä "vastapuolen"
propagandakeinona.
Voisihan Jouni Kitti käyttää vetoomusadressi-menetelmää. Allekirjoittajia löytyy.
Nyt täytyy kyllä todeta, että alkaa homma saamaan aivan käsittämättömiä piirteitä. Mikä nykyisessä järjestelmässä on niin sortavaa ja epäoikeudenmukaista, että kannattaa ruveta yhteiskuntarauhaa rikkomaan varsin tahallaan? Minun käsittääkseni jo nyt pohjoissaamelaisilla on oikeuksia, jotka asettavat heidät muun väestön suhteen aivan ylivertaisen etuoikeutettuun asemaan. Jopa niin, että heidän etuoikeudet on revitään muiden selkänahasta. Kaiken huipuksi vielä, että ne, joiden oikeutta on tosiasiallisesti loukattu, joutuvat keppihevosiksi. Ensin on viety laidunmaat 1800-luvulla ja sitten vielä viedään mahdollisuus kulttuurin ylläpitämiseen siihen suunnatuilla yhteisillä varoilla. Varoilla, jotka on kerätty suomalaisilta työtätekeviltä veronmaksajilta. Kyllä ne rahat on tarkoitettu suomalaisten aitojen vähemmistöheimojen kulttuurin tukemiseen, ei suojatyöpaikkojen luomiseksi omalle suvulle nepotismin ja mielivallan edistämiseksi, jotta saadaan lisää valtaa ja mammonaa itsevalikoituneelle eliitille. Veronmaksajan kukkarosta tietenkin, mistäpä muualta.
VastaaPoistaEn ole henkilökohtaisesti kuullut yhdenkään lapinkyläläisen tai aidon Inarin saamelaisen mollaavan etnisesti suomalaisia. Enkä myöskään esittävän mitään etnisiin puhdistuksiin verrattavia kulttuuri-itsehallintomalleja. Maaoikeuksiakaan en ole kuullut heidän vaativan, ainakaan kovin kärkkäästi. Vaikka tosiasiassa heillä asiakirjanäyttöä on.
Lisäksi tahdon tuoda esille, että koltat kuuluvat itäiseen kristilliseen kulttuuriin. Tällä hetkellä saamelaiskäräjillä Klemetin porukassa puuhaavat kolttasaamelaiset eivät edusta itäistä kristillistä ajattelutapaa tai elämisen mallia, vaan itseään ja omaa ajattelutapaansa. Itäiseen kristillisyyteen kuuluu totuuden rakastaminen ja sen edistäminen omassa elämässä, omin valinnoin. Katsotaan, että ihminen on tekojensa ja valintojensa summa, ja tästä saa "kylvön mukaan niittää jo tässä elämässä", vaikka "niitto riihitään vasta tuonilmaisissa". Onneksi kolttaedustajat eivät ole näkyvästi vetäneet kirkkoa keppihevoseksi mukaan tähän soppaan. Vetoankin kolttaedustajiin, että jos teillä on vielä omaatuntoa jäljellä, niin miettikää, mikä on kohtuullista ja oikeata sekä toimikaa sen mukaan. Totuus ei pala tulessakaan, ja lopulta se tulee esiin. Sen jälkeen aletaan korjaamaan kylvettyä satoa.
Klemetille sellaisia terveisiä, että näin alemmistosuomalaisena näen saamelaisen itsenäistymisen positiivisena asiana. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Henkilökohtaisesti pidän parempana niukkaa omin käsin saavutettua elintasoa, kuin toisten varoilla epärehellisin keinoin siipeilyä. Itsenäistymisen voitte aloittaa vaikkapa kieltäytymällä sortovallan teille budjetoimista varoista. Oman työn kautta se alkaa itsenäistyminen lapsillakin. Jollei, käsillä on ikiteini kiukutteleva aikamiespoika...
Veikko, olet unelmiesi Lapissa. Siellä josta haaveilit.Fantasia-maailmassa - ihanaa vai mitä? Turkiseläimiä, pakkasta ja lapsenlapsia!
VastaaPoistaMiten jaksat käyttää aikasi tähän höpötykseen netissä jos elämässäsi on jo sisältöä. Vai onko? Ei tarvitse olla katkera vaikka on muualta tullutkin. Nyt vaikka pulkkamäkeen, lapsetkin tykkäävät!
Kiitos kysymyksistä ja huolenpidostasi. Ehkä et ole huomannut, että välitän niistä ihmisistä, joiden kanssa olen suurimman osan elämästäni elänyt. Eikä välittämiselle ja katkeruudelle löydy hevin yhtymäkohtaa. Ei myöskään ole säädettyä aikarajaa tai muutakaan määrettä sille kuka katsotaan tänne muualta tulleeksi. Onko tullut sata vuotta sitten vai 40 vuotta sitten... Jotkut ovat tulleet Norjasta, jotkut siirtyilleet vain tässä suomenmaassa.
PoistaOn tämä vain niin outo asia tämä syrjiminen. Muistan ku meilläki kotona puhuttiin, ettei ainakaan me olla saamelaisia ( sillon vielä lappalaisia). No nyt ollaan. Mutta semmoseksi tämon menny, ettei tässä kyllä kauhiasti ylpiä voi olla. Ja semmmoseksiki vielä, ettei viitti tai uskalla omalla nimellä näistä asioista kirjottaa, ettei tule leimetuksi omienkaan joukossa. Mutta kyllä minua vain hävettää tämä rasismi, jota nyt tässä meijän joukossa viljellään ja suojellaan muka saamelaisuuen nimissä. Tiiämmä kuitenki, että on meitä saamelaisia paljon enempi ku vain met viralliset. En mie vain halua tämmöstä kulttuuria omille lapsille siirtää. Toivonki, että meijän lapset jotenki ymmärtävät sitte aikanaan tämänki rasismin jonkulaisena ymmärtämättömyytenä - mitä se tietenki onki. Ja toivon, että tämä iso lapinmaa olis yhtenäinen meille kaikille saamelaisille ja ihan muillekki. Hyvä täällön olla jos ossaamma olla sovussa ja suvaitsevaisia, tottuutta pelkäämättömiä. Mitä suvaitsevaisempia olemma sen rikkaampia olemma määrällisesti ja kulttuuurillesesti ja sillai se kulttuuri on elävämpi ja oikiasti säilyypi. Mie niin tiiän, että naapurin Inarinsaamelainen mummo oli aina meijän perhettä "lappalaisempi", minusta sen lapset on sitä edelleen. Mutta me ollaan rekisterissä, net ei ole. Mikähän järki tässäki on. No minulle rekisterissä oleminen ei ole antanu mittään, en tuota äänioikeuttakkaan taija ennää käyttää ku ei ehokaslistoilla ole ku osa tämän kansan edustajista. Käräjillä nyt istuville toivoisin avarampia silmiä ja historian tuntemusta, ettei tarvis toistaa sammaa, mitä olemma jo aikoinaan kokeneet tämän pakko suomelaistuttamisen aikana. Annetaan ihmisten olla sitä mitä net on, ei se ole meiltä pois. Niin voimme olla ylpeitä ittestämme ja tekemisistämme.
VastaaPoistaMillä oikeudella nykyistä, hyvää saamelaismääritelmää on toteutettu
VastaaPoistamielivaltaisesti? Ainahan olen kuullut, että laki on niin kuin se luetaan.
Onko luetun ymmärtämisessä ollut kenties puutteita? On kuulemma olemassa parempi luettelo saamensuvuista kuin tutkimus vuodelta 1962.
Miksi sitä ei ole käytetty hyväksi, kun on otettu selvää, kuuluuko joku Saamen kansaan vai ei. Mutta jos Tuomiojan mainitsemaa tahtotilaa ei
kerta kaikkiaan ole eikä tule (näillä näkymin).
Ei riitä se, että meitä mollataan ja solvataan YLE Sapmin kommenttisivuilla: me vielä maksammekin siitä (verovaroin). Nytpä herääkin kysymys, salliiko YLE tämmöisen poliittisesti yksipuolisen
VastaaPoistaasioiden käsittelyn ja lisäksi veronmaksajien pilkkaamisen?
Alkaa olla teksti tuolla Yle Sapmin kommenttiosioissa sitä luokkaa, että kohta jollain pettää pelihermo. Ei kyllä viitsi suomalaisena rahoittajana kuunnella tuollaista poliittisten lemmikkien ja käenpoikasten tiiskutusta.
VastaaPoistaMihin suomalainen veronmaksaja tarvitsee saamelaisia tai saamelaiskulttuuria? Ei yhtään mihinkään. Rahoitus pois, ja jos ei vesi kantamatta kaivossa pysy niin se on voi voi. Eikös tuolla vasemmistoajattelussa (aate, johon klemettiläisetkin nojaavat) ole darwinismi ja evoluutio kova sana vieläkin lähimmäisen rakkauden ja kristityn ajattelun sijaan? Siihen darwinismiin valitettavasti kuuluu, että vain vahvimmat jäävät eloon. Tällä tarkoitan, että jollei saamelaiskulttuuri pysty sopeutumaan ympäristöön, niin se on elinkelvoton ja joutaa kuihtua pois vahvempien tieltä. Jollei suomaalisten ystävälliset eleet ja tuki rahallisessa muodossa aiheuta muuta kuin pahaa verta maksajille, niin tulppa irti saamelaisten veneestä, painukoon pohjaan minun puolesta. Ei tule loisimiseen perustuvaa kulttuuria ikävä.
YLE Sápmi julkaisi 28.1.2014 klo 19:02 uutisen otsikolla "Koskinen pehmensi lausuntoaan saamelaismääritelmästä".Kuitenkin jutun tekstin mukaan "Tiistaina Inarissa vieraillut Koskinen tarkensi muun muassa, että on ministeriön näkemys, että asiassa on pikemminkin kysymys vähän laventamisesta kuin supistamisesta."
VastaaPoistaUutinen tässä vosi olla se, että Koskisen kanta on ministeriön kanta, mutta yleensähän ministeri esittää kyllä oman ministeriönsa kantoja. Uutisen otsikolla "Koskinen pehmensi lausuntoaan saamelaismääritelmästä" ei ole pienintäkään katetta jutussa, vaikka Koskinen olisikin vähän pyöritellyt jotain sanaa ihan vain kohteliaisuudesta. Uutisen tekstin mukaan hän esitti kuitenkin Inarissa 28.1.aivan samaa kuin mistä Lapin Kansa oli uutisoinut edellisenä päivänä: "- - - Mutta mitä eilen sanoin, on että kun on tutustunut osaan näistä lausunnoista, mitä on annettu saamelaismääritelmästä, niin aika moni lausunnonantaja ollut vähän huolissaan siitä, että heidän käsityksenä mukaan uusi määritelmä kaventaisi aiempaa määritelmää. Pikemminkin on ollut aika paljon toiveita siitä, että se jollakin tavalla laajenisi, koska on ollut myös erilaisia oikeustapauksia, missä on käyty läpi, että millä tavalla pääsee saamelaiskäräjien luetteloon ja millä tavalla ei pääse, Koskinen sanoi Yle Sápmin haastattelussa jatkaen "Se on myös meidän ministeriön näkemys se, että pikemmin on kysymys vähän laventamisesta ennemmin kuin supistamisesta.
Olisivatko saamenkieliset toimittajat ymmärtäneet väärin Koskisen käyttämän sanan "laventaa"? Suomenkielisen uutisen oli kirjoittanut toimittaja Kaija Länsman vahvistettuna johtaja Pirita Näkkäläjärvellä.
Saamelaismääritelmän Pandoran lipas
VastaaPoista1990-luvun alkupuolelta jatkunut kiista saamelaisten alkuperäiskansa-asemasta osoittaa sen, miten oikeusvaltio on ajautunut kriisiin. Tilanteen kärjistyessä parlamentaarinen järjestelmä on epäonnistunut. Vajaan 20 vuoden aikana se ei ole onnistunut ratkaisemaan alueen alkuperäiskansan ongelmaa, vaikka meillä on nyt käytettävissä mitä luotettavimmat tiedot alueen alkuperäiskansan muodostuksesta.
Räjähdysalttiissa tilanteessa voimassa oleva saamelaismääritelmä ja saamelaisalueen rajausta koskeva kiista ovat nousseet keskeisiksi. Se on nostanut esiin vakavat jännitteet ja se voi viedä kaaokseen koko Ylä-Lapin, jonka väestöjen erilaiset vaatimukset ovat sekoittuneet sotkuiseksi vyyhdeksi. Tällaisessa tilanteessa tulisi toimia, eikä vain odotella, että joku selvittäisi sotkun. Kiistaa ei ole osattu ratkaista, vähiten puuttuvan tiedon vuoksi.
Miten tällaisiin samaa väestöryhmää jakaviin poliittisiin määritelmiin ja alueen rajausta koskeviin rajakysymyksiin tulisi sitten suhtautua? Ovatko ne Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa sellainen tabu, joka pitäisi vähin äänin sivuuttaa? Eikö valtiota sido mikään moraali ja vastuu sen aiemmista toimista? Miten ratkaisua haetaan yhä vain tekemällä uudelleen samoja virheitä kuin aiemminkin? Miksi puolueet politisoivat kiistan, jossa on kyse oikeutetuista perus- ja ihmisoikeuksista yleensä ja vasta sitten erityisistä oikeuksista ja asemasta? Miksi Metsähallitus diskriminoi entiseen tapaan alueen väestöä? Milloin valtio todentaa oikeutensa puhua ja edustaa alueen haltijana ja omistajana?
Olisiko aika ottaa uuteen käsittelyyn kaikki alkuperäisväestön määrittelyä koskevat vaatimukset ja määritellä uudelleen oikeudenmukaiset rajat sen mukaan miten etniset ryhmät ovat sijoittuneet alueelle? Vai onko sekään oikea tapa edetä? Jos yhtä määritelmää ei ole osattu asettaa, miten voitaisiin samassa onnistua toistamiseen? Olisiko Ylä-Lapin kartta piirrettävä uudestaan, jotta saadaan kiistaan rauhanomainen ratkaisu? Vai ratkaiseeko kiistan vasta luonnon tuhoutuminen, kun se ei muuten nouse agendalle?
jatkuu...
...jatkoa
VastaaPoistaSaamelaisalueen tulevaisuudesta keskusteltaessa on ajauduttu tilanteeseen, jossa kaikki vaihtoehdot vaikuttavat epäonnistuneilta ja kompromissi saamelaisten nykyisen poliittisen johdon ja statuksettomien lappalaisten välillä tuntuu mahdottomalta.
Alueen jakaminen saamelaisille ja muulle väestölle on kuolleena syntynyt ajatus. Sellainen ei ole saamelaisten pelastus tilanteessa, jossa saman väestön saamenkieliset ja suomenkieliset verisukulaiset asuvat ja työskentelevät päivittäin samoissa elinkeinoissa, elävät samoissa yhteisöissä ja olosuhteissa. Ja kaikki elävät kehittyneissä oloissa, viittaukset saamelaisten vanhakantaisiin elämänmuotoihin, perinteisiin ja erityiseen luontosuhteeseen palvelevat useimmiten vain ideologisia ja propagandistisia tarkoituksia joilla halutaan edistää ajankohtaisia ja tulevia valtapyrkimyksiä ja ryhmäkuntaisia aineellisia etuja. On selvää, että sukulaiset eivät halua siirtoja paikasta toiseen, mihin tällainen saman väestöön jako poliittisen saamelaismääritelmän perusteella johtaisi. Tällainen tuskin tapahtuisi ilman vastustusta: miten sellainen voitaisiin ylipäänsä hyväksyä. Maailma on täynnä varoittavia esimerkkejä siitä mihin rajojen vetäminen etnisillä perusteilla on johtanut.
Ajatus, jonka mukaan kaikki alkuperäiskansakysymyksiin liittyvät ongelmat voitaisiin ratkaista käsitemääritelmillä ja rajoilla, perustuu harhakuvitelmaan "etnisesti oikeasta alkuperäiskansasta" ja sen asuinalueesta. Sellaista totuutta ei ole. Todellisuudessa kaikki määritelmät ja rajat ovat poliittisten valtasuhteiden synnyttämiä historiallisia luomuksia. Ei ole sen paremmin oikeita kuin luonnollisiakaan määritelmiä kuin rajojakaan.
Selkeästi ideologisesti painottunutta termiä "saamelaiset" ryhdyttiin käyttämään vasta 1970-luvulta lähtien. Saamelaiset on käsitteenä ensisijaisesti ideologinen ja vasta sen jälkeen maantieteellinen. Se ei ole eikä ole voitu osoittaa sen olevan mikään alkuperäiskäsite. Niin kuin nyt hyvin tunnetaan ja tiedetään todellinen asutus- ja oikeushistoria on toinen kuin mitä saamelaisideologian maalaama. Alueen eri väestöryhmien pyrkimysten ja vaatimusten ristiriidat ja osin perusteettomuus mutkistavat lisäksi ristiriitojen ratkaisemista.
Konkreettisesti voimassa oleva saamelaismääritelmä johtaa siis samaa väestöryhmää koskevaan sisäiseen etniseen puhdistukseen. Valitettavasti saamelaisideologia on alkuperäisyyttä määrittävä tekijä, joka ei ota huomioon historiallisia tosiasioita eikä itseidentifikaatiota ja siksi statuksettomia lappalaisia vaaditaan vastoin kansainvälisiä sopimuksia kieltämään oma alkuperäisyytensä. Saamelaiskäräjien johto kutsuu heitä mielivaltaisesti suomalaisiksi, ja heidän kohtalonaan on jääminen omilla historiallisilla asuinalueilla toisen luokan kansalaisiksi. Tälle rasistiselle syrjinnälle eräät pienpuolueet ovat antaneet kritiikittömästi tukensa. Tällaisilla etnopoliittisilla rajauksilla ulkomailta Suomeen vuoden 1830 jälkeen muuttaneiden porosaamelaisten jälkeläisistä pyritään muodostamaan Suomen lapin alkuperäisväestö, alueen todellisen historiallisen alkuperäisväestön syrjäytyessä "statuksettomiksi lappalaisiksi".
Määrittelemällä ulkomailta Suomen suhteellisen myöhään muuttaneet porosaamelaiset Suomen Lapin alkuperäiskansaksi on yritetty selkiinnyttää Ylä-Lapin sotkuista tilannetta ja saada järjestys, joka vastaisi kansainvälistä ihannetta. Sen mukaan Suomi olisi alkuperäiskansojen oikeuksia kunnioittava valtio, joka osoittaisi kansainväliselle yhteisölle miten se turvaa esimerkillisellä tavalla alkuperäiskansan oikeudet. Tällaisen käsityksen on laskelmoitu edistävän Suomen ja suomalaisten poliitikkojen sijoittautumista kansainvälisissä elimissä.
jatkuu..
...jatkoa:
VastaaPoistaJos totuudenmukainen kokonaiskuva valkenisi kansanedustajille ja kansainväliselle yhteisölle, he näkisivät mihin Suomen valtion sitoutuminen saamelaiskäräjien politiikkaan on johtamassa: valtio pakottaa omilla historiallisilla alueillaan asuvat statusta vaille jääneet alkuperäiset lappalaiset sulautumaan valtaväestöön epäonnistuneiden poliittisten määritelmien perusteella. Eikö se ole puhdasta valtiorasismia tai itsevaltiaiden soveltamaa ikiaikaista perimmäistä diskriminaatiota? Keinotekoinen määritelmä kieltäisi samaan väestöön kuuluvien ihmisten identifioitumisen alkuperäiskansaan. Sellainen rajaisi suuren joukon sukulaisista alkuperäisyyden ulkopuolelle ja olisi siten perin syrjivä.
1970-luku on jättänyt Suomessa syvän jäljen alkuperäiskansakiistaan. ILOn alkuperäiskansasopimus on aiheuttanut runsaasti polemiikkia ja jännitteitä. On esitetty ideologisia perusteita sopimuksen ratifioimiselle, on kirjoitettu julistuksia ja luotu ihannekuvia. Monien mielestä näin syntyneet mielikuvat ovat vääristäneet todellisuutta. Vieläkään suurin osa keskustelijoista ei täysin tiedosta sitä, onko mitään ratifiointiedellytyksiä olemassakaan, mutta se ei estä heitä vaatimasta sopimuksen välitöntä ratifiointia.
Saamelaisideologia sokaisee, koska se ylistää saamelaisia ainoana oikeana alkuperäiskansana, jaloina villeinä johon kaupungistunut ja luonnosta vieraantunut nykyihminen saa heijastaa omia ihanneunelmiaan. Tilannetta voi verrata teatteriin missä lavasteilla ja toiminnalla ei ole mitään tekemistä keskenään. Lavasteet kuuluvat toiseen näytelmään, toiselle aikakaudelle, kun toiminta puolestaan johtaa aivan muuhun.
Tarkemmin sanoen samojen lavasteiden edessä näytellään kahta keskenään ristiriitaista käsikirjoitusta. Tavoitteena on ollut vallan saanti valtion maiden omistukseen ja hallintaan hinnasta ja seurauksista riippumatta. Saamelaiskäräjien puheenjohtajan politiikalla ei ole ollut mitään tekemistä faktoihin perustuvan alkuperäiskansapolitiikan kanssa, vaan ne ilmaisevat ennen kaikkea hänen näkemystään henkilökohtaisesta vallasta itseisarvoisena päämääränä.
Toiminta perustuu hänen ideologiseen visioonsa Lapin ja saamelaisten historiasta ja tulevaisuudesta. Ideologisoitu historia on kuitenkin satuilua ja tulevaisuudenvisio harhakuva. Eri puolilla maailmaa ja valitettavasti myös Euroopassa on nähty että tällaisilla etnisillä utopioilla voi olla hyvin raskaita seurauksia. Suomen valtiolla on tässä kannettavanaan suuri vastuu. Herää kysymys mitä on tehtävä, jos valtio ei kykene tätä vastuutaan näkemään ja kantamaan.
Jouni Kitti
Ehkä ei niinkään etäisesti tilanne tuo mieleen sen miten Ruotsin metsälappalaiset hävitettiin lähelle sukupuuttoa, ei fyysisesti, mutta kulttuurisesti. Valtio tuki tunturisaamelaisia, joiden nähtiin edustavan ja kannattavaa elinkeinoa, poronhoitoa. Ilman nomadisoivia saamelaisia ei poronhoitoa, ilman poronhoitoa ei verotuloja. Valtio nosti ennen ensimmäistä maailmansotaa tunnukseksi "lapp skall vara lapp" eli lappalaisen tulee pysyä lappalaisena. Ajatusta tuettiin mm. järjestämällä tunturisaamelaisten lasten opetus nomadikouluina, joiden opettajat seurasivat jutavia saamelaisia. Metsäsaamelaisten sen sijaan katsottiin olevan lähinnä haitaksi metsäteollisuudelle ja häiriöksi asuinseuduillaan. Heidän lapsensa pakoitettiin ruotsinkielisiin kouluihin, seurauksena nopea assimiloituminen ja metsäsaamelasisuuden häviäminen.
VastaaPoistaSuomen valtio suosii, suhteellisesti ottaen, tunturisaamelaisia saavuttaen näin monta hyötyä. Yksi näistä on metsäsaamelaisten hävittäminen kultturien suomenkartalta jotta näiden maaoikeudet eivät häiritsisi valtion maanomistusta Lapissa, valtiolla kun ei ole näyttöä siitä että sen omistusoikeus omikseen väittämiin maa-alueisiin perustuisi laillisiin saantoihin. Suosimalla tunturisaamelaisia Suomen valtio on myös yrittänyt niittää mainetta kansainvälisillä foorumeilla esimerkillisenä alkuperäiskansan asioiden hoitajana ja edistää täten eräiden johtavien suomalaispoliitikojen sijoittautumista korkeisiin kansainvälisiin tehtäviin. Vähäisin näistä ei ollut presidentti Tarja Halonen, joka aikoinaan oli hyvinkin aktiivinen saamelaisasioiden rintamalla.
Saamelainen banaanitasavalta?
VastaaPoistaSilloin kun saamelaisradion johtajana toimi Juhani Nousuniemi, minulla ei ollut tarvetta arvioida saamelaisradion toimintaa.
Viime aikoina olen joutunut kuitenkin kiinnittämään yhä enemmän huomiota saamelaisasioiden uutisoinnissa vallitsevaan epäterveeseen tilanteeseen. Ei riitä, että Ylen saamelaistoimitusta johtaa Pirita Näkkäläjärvi, joka on Saamelaiskäräjien puheenjohtajan Klemetti Näkkäläjärven sukulainen. Lisäksi Pirita Näkkäläjärven elämänkumppani Oula Labba on sanomalehti Lapin Kansan saamelaistoimittaja. En voi välttyä vaikutelmalta, ettei tällainen yhden saamelaisen sukuyhteisön sisäisenä yhteistyönä hoidettu saamelaisasioiden uutisointi ole enää riippumatonta ja puolueetonta.
Saamelaisradion tiedottamisen tavoitteena on edistää julkisuusperiaatteen toteutumista ja avoimuutta. Avoimuuden ohella keskeisimpiä periaatteita ovat tiedotettavien asioiden luotettavuus ja oikeellisuus. Näitä periaatteita ei mielestäni ole saamelaisradion toiminnassa viime aikoina aina noudatettu. Sellainen ei ole ainakaan minulle antanut objektiivista kuvaa saamelaisradion tiedottamisen puolueettomuudesta, jota radiolaissa ja journalistin ohjeissa edellytetään.
Kun saamelaisradio toimii verovaroin on oikeus ja kohtuus vaatia siltä tasapuolisuutta, mikä tarkoittaa sitä ettei sen pääasiasiallinen tehtävä näin ollen ole vastata saamelaiskäräjien politiikan tiedottamisesta vaan sen kriittisestä tarkastelusta ja raportoinnista. Tämän hetken tilanne on se, että heti kun aiheet menevät saamelaispolitiikan puolelle, saamelaisradio on pelkästään saamelaiskäräjien politiikan tiedotus-, markkinointi- ja propagandakanava. Sellainen ei herätä luottamusta!
Kun Pirita Näkkäläjärvi nimitettiin saamelaisradion johtajaksi hän erosi Saamelaiskäräjien edustajan tehtävästä. Olisiko sittenkin niin, että hän ei ole leikannut irti sidoksiaan hänelle läheiseen sukulaiseen ja poliittiseen kumppaniin Klemetti Näkkäläjärveen. Ilmeisesti radiopäällikkö Näkkäläjärvi on niin puheenjohtaja Näkkäläjärven loiston sokaisema, ettei hän kykene näkemään uutisoinnin vahvaa kallellaan oloa joka uhkaa saavuttaa tragikoomisuuden pisteen.
Useimmiten avoin ja rehellinen viestintä hankalissakin tapauksissa on saamelaisradion kuten kaiken muunkin uutisoinnin uskottavuuden kannalta paras ratkaisu. Saamelaisradion tiedottamisella ei koskaan saa vaarantaa kuuntelijoiden luottamusta puolueettomuuteen ja tasapuolisuuteen. Tästä syystä haluan korostaa, ettei tiedottamisella saa leimata eikä halventaa yksittäisiä ihmisiä eikä ihmisryhmiä. Tästä olen saamelaisradion johtaja Pirita Näkkäläjärvelle lähettänyt kyselyn 31.12.2013. Valitettavasti saamani vastaukset eivät ole tyydyttäviä eivätkä ne ole luoneet toivoa tilanteen korjautumisesta.
Sisälinjayhteys Saamelaiskäräjien puheenjohtajasta Klemetti Näkkäläjärvestä Lapin Kansaan kulkee siis Klemetti ja Pirita Näkkäläjärven sukulaislinkin ja poliittisen kumppanuuden kautta ja siitä edelleen elämänkumppanuuslinkin kautta lehden saamelaistoimittajaan. Yhdenlainen journalistinen kolmiodraama!
jatkuu...
...jatkoa:
VastaaPoistaNämä sidossuhteet eivät tunnu lehteä tai Yleä huolestuttavan. Lapin Kansa on Ylen saamelaistoimituksen julkaisumedioiden – TV-uutiset, saamelaisradio ja verkkouutiset – ohella tärkein saamelaisasioiden uutisointimedia. Näin saamelaisista uutisoinnin avain ulkoakäsin katseltuna näyttää olevan Klemetti Näkkäläjärven taskussa. Tällainen yhden suvun uutismonopoli ei yleensä tule kyseeseen kuin banaanitasavalloissa, diktatuureissa ja muissa valtioissa, jotka eivät täytä demokratialle asetettavia vaatimuksia. Meillä on varaa naureskella näille kaukaisille valtioille, joissa uutisvälineet toitottavat mahtipontisesti ja kritiikittömästi sitä, mitä hallitus käskee, tai valtioille, joissa presidentin suku omistaa tärkeimmät televisiokanavat ja lehdet. Näiden maiden kansalaisilla ja totuuden selvittämiseen ja välittämiseen pyrkivillä toimittajilla nauru saattaa olla aika kaukana.
Miten Suomen saamelaisten tilanne poikkeaa uutistarjonnan osalta edukseen noista valtioista? Mikä on Ylen ja Lapin Kansan vastuu kuulijoille ja lukijoille?
Jouni Kitti
YLE saamen radion rahoittamista verovaroin on syytä kyseenalaistaa näistä syistä.
VastaaPoistaAikoinaan laulettiin Suomessa valtaa pitävistä 20 perheestä.
VastaaPoistaSamanlaisen laulun voisi laulaa saamelaiskäräjistä, jonka valtaa tosiasiassa käyttää sen hallitus ja etenkin puheenjohtaja. He väittävät edustavansa kaikkia saamelaisia.
Tarkempi tutkimus paljastaisi tämän "saamelaisedustuksellisen elimen" vallan käyttäjinä olevan sukurypäs, jossa ei ole 20 perhettä vaan muutama suku, jotka vielä ovat sukulaisia keskenään.
Saamelaiskäräjien sivuilta voi hyvin todeta näin olevan.
Siirtyessään Yle Sápmin johtajaksi Pirita Näkkäläjärvi totesi tuoreeltaan, että hänestä tulee nyt vallankäyttäjien vahtikoira kun ennen oli vallankäyttäjä. Hän myös totesi, että hän hyvin ymmärtää mitä korkeita eettisä velvoitteita johtajalla on.
Minusta näyttää siltä että hän on pikemminkin vallan sylikoira tai ehkä paremminkin heidän ajokoiransa jahtaamassa kaikkia Klemetin kanssa erimieltä olevia.
Onkohan hän lainkaan ymmärtänyt mitä eettisyys tarkoittaa? Ymmärrys ei ainakaan näy hänen johtamansa Yle Sápmin toimituspolitiikassa eikä yksittäisissä uutisissa.
Pirita Näkkäläjärvi on yksi nykyisen saamelaiskäräjien toiminnan strategian keskeisistä suunnittelijoista, ja toteuttajista.
Siltä kannalta katsottuna on ymmärtä hyvin, ettei hän kykene toimimaan saamelaisasioissa Suomen Yleisradion toiminnalle asetettujen vaatimusten mukaisesti.
Hei anonyymi 21.18 tammik.27. Kirjoitit hienosti tästä välillä mahdottoman
VastaaPoistarumia piirteitä saaneesta ja kai edelleenkin saavasta tilanteesta. Olemme
oppineet sen, että inarinsaamelaiset pääsevät vaaliluetteloon vain
KOH:n kautta. On vaivalloinen reitti!
Yhdensuuntaistaminen rohkaisee populismia
VastaaPoistaSaamelaispolitiikasta; maanomistuksesta ja hallinnasta keskustellaan muuallakin kuin saamelaisten kotiseutualueella paljon, eivätkä ratkaisut niihin ole helppoja ja yksinkertaisia kuin julkisuudessa annetaan ymmärtää. Historian oikeutuksen ja totuuden toteuttaminen ei ole vain poliittinen asia. Siksi asiaa ajavat poliitikot ja saamelaisradio vetoavat kuuntelijoihin tunteikkaasti ja yksinkertaisilla iskulauseilla. Mutta eikö saamelaisradion tehtävä ole ensi sijassa välittää kriittistä tietoa politiikasta ja saamelaisten asioista sekä tosiasioista puolueettoman tutkimuksen valossa: miten sillä voisi olla mitään muuta keskeistä, yhteiskunnallista tehtävää?
Tästä ja muista saamelaisia koskettavista kompastuskivistä haluan herättää keskustelua, niin saamelaisväestön sisällä kuin laajemminkin yhteiskunnassa. Keskustelu on luonnollisesti oltava avointa kaikille, ei vain saamelaisille eikä vähiten sen vuoksi, että sekä Ylen että Saamelaiskäräjien toimintaa rahoitetaan verovaroin.
Saamelaisaluetta ei ole tarkoitus kehittää minään reservaattina ja asettaa sitä lasikuvun alle? Niinpä saamelaisten ja muun väestön täytyy kyetä elämään samassa yhteiskunnassa ja puhumaan avoimesti keskenään vaikeistakin asioista. Keskustelun pohjaksi on kuitenkin otettava toinen lähestymistapa kuin nykyinen kritiikkiä karttava ja estävä toimintatapa. Itse perään kuulutan saamelaisten ja statuksettomien saamelaisten yhteisen historian ottamista julkisen keskustelun pohjaksi. Se loisi purkaisi turhia ennakkoluuloja.
Poliittisten elinten ylivalta tiedotusvälineisiin nähden ei milloinkaan ole kuulunut länsimaiseen demokraattiseen järjestelmään. Euroopasta se on eräitä itäisempiä alueita lukuun ottamatta poistunut kommunistisen järjestelmän mukana. Ei ole mitään syytä, miksi sellaista järjestelmää aletaan pystyttää Suomessa vain siksi että kyse on pelkästään etnisistä saamelaisista, mutta ei todellisista alkuperäisasukkaista. Maantapaan kuuluvan tasapainon säilyttämisen kannalta on tärkeää huomata, että saamelaisilla ja lappalaisilla on mahdollisimman pitkälle samanlainen historia ja siihen sisältyvät perusarvot. Saamelaisuus ja lappalaisuus on peräisin lappalaisväestön yhteisistä juurista. Rauhanomainen rinnakkaiselo voidaan varmistaa silloin, kun se nojaa orgaaniseen todellisuuteen.
Tällaisen kahlehditun ja ohjaillun sananvapauden järjestelmä on vahingollinen kaikissa muodoissaan, ja sen nepotistinen versio ansaitsee kaiken sen halveksunnan jonka se saa osakseen vähänkin valistuneilta kansalaisilta.
Tästä perspektiivistä katsottuna niin Ylen kuin Lapin Kansan saamelaisuutisointi herättää vakavaa huolta niin journalismin tilasta kuin saamelaisten ja koko Ylä-Lapin tulevaisuudesta.
Jouni Kitti
Hiljattain uutisointiin, että vain puolet saamelaiskäräjien jäsenistä on osallistunut käräjien kokouksiin viime vuonna. Mistä tällainen passiivisuus kertoo?
VastaaPoistaLuulen, että monelle käräjien jäsenelle Saamelaiskäräjien poliittisen johdon taistelu tosiasioita vastaan on ollut masentavaa seurattavaa. Saamelaisten verisukulaiset statuksettomat saamelaiset eivät ole halunneet tätä kiistaa. He ovat yrittäneet tehdä valtiovallalle rakentavia ehdotuksia tilanteen normalisoimiseksi. He ovat toivoneet päätöksentekijöiden ymmärtävän statuksettomien saamelaisten ja rekisterisaamelaisten olevan samaa väestöä, jolla on samat lailliset oikeudet.
Statuksettomat saamelaiset ovat olleet kärsivällisiä ja koittaneet päästä yhteiseen neuvottelupöytään. Mutta saamelaiskäräjien johto on kieltäytynyt kaikesta yhteistyöstä. Se on selvä merkki käräjien poliittisen johdon vihamielisyydestä verisukulaisia statuksettomia saamelaisia kohtaan. Tätä vihanpitoa on nyt jatkunut kohta 20 vuotta. Se osoittaa, että vihamielisyys ja piittamattomuus ympäröivästä yhteiskunnasta on suurempaa kuin arvata saattaa. Käräjien poliittinen johto on ryhtynyt vihamielisiin valmisteluihin statuksettomien saamelaisten esiin nostamien faktojen mitätöimiseksi tilatessaan asioista tietämättömiltä tutkijoilta kirjoittamaan lausuntoja, joilla statuksettomien saamelaisten vaateet pyritään mitätöimään.
Ahdas saamelaismääritelmä on mitä suurimmassa määrin keinotekoinen ja leikkaa samaan alkuperäisväestöön kuuluvat ihmiset erilleen toisistaan, eli ihmiset jotka kuuluvat sivistyksellisesti ja taloudellisesti samaan väestöön. Sellainen jos mikä on rasistista mutta myös imperialistista valloituspolitiikkaa. On aivan turha ja vihamielistä luoda sellaisia vaikeuksia samoissa yhteisöissä olevien ihmisille. Sellainen ahdas määritelmä ei ole tarpeen todellisen alkuperäiskansan oikeuksien suojelemiseksi. Kun kiista on näinkin kauan jatkunut sitä ei voida enää helposti pysäyttää muuten kuin viheltämällä peli poikki. Käräjien jäsenten lisääntyvät poissaolot kokouksista kertovat sen, että käräjien olemassaolon tarvetta on aika ryhtyä pohtimaan. Veronmaksajien varoin ylläpidettävän saamelaiskäräjien aika on ohi.
Jouni Kitti
Voisi olla tervehdyttävää että saamelaiskäräjiin nähden oppositioasemassa olevat julkaisisivat selkeät periaate ja tavoite ohjelmat että niiden linjasta ottaisi selvän. Nyt tuntuu että kaikki mitä käräjät tekee on väärin mutta, mitä sitten tilalle?
VastaaPoistaEihän käräjät oikeasti halua eikä ole kuullut mitä tilalle on ehdotettu..
PoistaMitkä "oppositioasemassa olevat" ? Onko sinulle tietoa sellaisesta yhtenäisestä joukosta, joka vois rustata julkilausuman tai em. ohjelmat.
Saamelaiskäräjät ei ole esittänyt periaate- ja tavoiteohjelmaa, jolle voisi julkaista "varjoohjelman".
Ilmeisesti "oppositioasemassa olevia" on paljon ja eri pohjalta sk:ta kritisoivia. Eli kritiikkiä riittää.
Oppositioasemassa olevat? Avaimenreiästäkö sieltä saamelaiskäräjiltä maailmaa ympärillä katsotaan? Kannattaa varmaan koettaa hahmottaa kuka oikeasti on oppositiossa ja kenen näkemyksille löytyy laajempi perusta. Saamelaiskäräjien pomoilla on korkeintaan niin paljon kannatusta kuin oli ääniä heitä valitsemassa. Ja se ei ole paljon.
PoistaKäräjät ajaa vahvaa ohjelmaa muotoilematta sitä kovinkaan selkeästi, koska se ei ole sen johdon etujen mukaista. Eli Saamelaiskäräjät ei ole esittänyt periaate- ja tavoiteohjelmaa, jolle voisi julkaista varjo-ohjelman. Oppositioasemassa olevia on paljon ja eri pohjalta sk:ta kritisoivia. Toisin sanoen oppositiota on, mutta se on hajanainen. Sellaiseksi se jääkin. Eli kritiikkiä riittää, mutta se ei johda mihinkään. Saamelaiskäräjien pomoilla on korkeintaan niin paljon kannatusta kuin oli ääniä heitä valitsemassa. Se ei ole paljon, mutta se riittää hyvin pitämään heidät vallassa aivan kuten he ovat nytkin. Ellei sitten jotkut ryhdistäydy ja nosta itseään kauluksesta napinasuosta ja ala rakentaa vaihtoehtoista poliittista ohjelmaa. Ei se, että sellainen puuttuu käräjiltä estä sitä, että toisilla voisi sellainen olla. Olen kuitenkin aika pessimistinen, sillä jupinalinjaan juuttuminen on suomalainen perisynti joka taitaa vaivata saamelaisiakin. Mitäpä tässä itteään nostamaan... Mitäpä meteliä pitämään... Ajattelevat vielä että minä luulen joku olevani... Pois politiikka saamelaiskäräjiltä, ei se sinne sovi eikä kuulu. Autuaita ovat sävyisät, sillä he saavat periä maan - sikäli kuin ne ei mene vahvemmille. Hyviä ihmisiä ovat, kiitos olkoon, saamelaiskäräjien johtajat, hyviä ovat professorit jotka ovat saamelaisten puolella. Joskus olen miettinyt onko tällaisessa alistumisessa kyse jonkinasteisesta masokismista. Jospa äiti tai opettaja on näpäyttänyt viivottimella sormille niin monta kertaa että ihminen on oppinut tyyttymään siihen että jupisee ja nurisee itsekseen tai korkeintaan samanmielisten seurassa, niinkuin nurkkaan pantu pikkulapsi. Kyllä muutosten aikaansaaminen vaatii hiukan enemmän.
PoistaYlä-Lapissa väitellään kiivaasti siitä, onko saamelaisten julistautuminen Suomen ainoaksi alkuperäiskansaksi historiallinen fakta, jonka perusteella muun väestön kanssa samanlainen elämäntapa, maanomistus ja hallinta olisi turvattava omalla erillisellä lainsäädännöllä ja vain etnisille saamelaisille. Tätä vaadittaessa jätetään kertomatta, että sellainen merkitsisi saamelaisten verisukulaisten lappalaisten ja muun väestön oikeuksien rajoittamista ja itsensä kieltämistä.
VastaaPoistaSamalla poliittinen tavoite merkitsisi sitä, että vakiintuneen hyvin toimivan järjestelmän päälle muodostettaisiin saamelaisille oma erillinen kollektiivinen maanhallintaelin, samansuuntainen kuin mitä aikoinaan Neuvostoliitossa kokeiltiin huonolla menestyksellä. Se on vallan siirtämistä kansalta poliitikoille, olipa kulloisenkin esityksen muoto mikä tahansa.
Suomen saamelaisväestö on jo pitkään elänyt täysin tasavertaisessa asemassa valtaväestön kanssa, käytettiinpä sitten mittarina taloudellista, yhteiskunnallista tai oikeudellista asemaa. Tässä tilanteessa sellaisten saamelaisten nostaminen erityisasemaan, joilla on kielelliset yhteyden kolmen sukupolven taakse, loukkaisi erityisesti alueella yhtä pitkään tai pitempään asuneiden ”lappalaisten” oikeuksia, joilla varsin monella näyttää olevan asiakirjanäytöt oikeuksistaan aina 1700-luvulta lähtien. Näin ollen ILO-sopimuksen ratifioiminen käräjien etnopoliittisten vaatimusten pohjalta on omiaan lisäämään eriarvoisuutta, ei vähentämään tai poistamaan sitä.
Kun puhutaan samaa väestöä jakavasta ILOn yleissopimuksen ratifioinnista, on myös välttämätöntä määritellä se elämäntapa, mitä saamelainen elämäntapa on ja mitä ei; siinä onkin tehtävää. Valtio tai poliitikot määrittelevät, miten kansa elää tai saa tai miten sen pitäisi elää. Sitä ei tähän mennessä ole haluttu tehdä, eikä se ole aivan yllättävää.
Samassa yhteydessä on tehtävä arvioita ja vertailuja samoista asioista saamelaisten ja muun väestön kesken, jotta nähdään, missä määrin siitä aiheutuu perus- ja ihmisoikeusrikkomuksia. Eli mitkä ovat saamelaisten elämäntapaa määrittelevät eroavuudet muuhun alueella asuvaan väestöön nähden, vai onko niitä olenkaan.
Yleissopimuksen ytimessä on alkuperäisväestön muusta väestöstä poikkeava elämäntapa. Mutta onko etnisten saamelaisten kohdalla tästä kysymys? Elämäntapa on yhteisöllinen ja kulttuurinen side ihmisten välillä. Yhteisöllisyys on merkittävä alkuperäiskansan elämänmuodon sektori. Yleissopimuksen ratifioinnin lähtökohta niissä samanlaisissa olosuhteissa, joissa saamelaiset ja heidän verisukulaisena päivittäin elävät keskenään, ei voi vallita sellainen tavoitetila, että se tarjoaisi nykyisen järjestelmän kokonaisuuteen yhteensopimattomia keinoja saavuttaa ekologisesti, sosiokulttuurisesti ja taloudellisesti kestävää.
...jatkuu...
...jatkoa:
VastaaPoistaMitään ratkaisuja ei voi syntyä yhden käden keinoilla. Jos porojen ylilaiduntaminen on nykyisen laajuista, ei sitä poista mikään uusi hallintojärjestelmä, kun vanhallakaan ei ole kyetty tai haluttu ratkaista ylilaiduntamista.
Pyrkimys rikkoa vallitsevan järjestelmän kokonaisuus ja erottaa siitä osa utopian rakentamiseksi on yksityiskohtia myöten paljon rajumpi ja syvällisempi kuin mitä yksikään asiasta tietämätön saattaa arvata. Saamelaiskäräjien johto on toistuvasti vakuutellut, ettei oikeastaan mikään tule muuttumaan. Kysyä sopiikin, miksi se sitten ajaa ILOn sopimuksen ratifiointia niin rajusti, keinoja kaihtamatta. Norjan kokemukset huomioon ottaen uusi järjestelmä synnyttää aikakin saman verran lisää ja uusia ongelmia kuin se ikinä kykenee ratkaisemaan.
Jatkuessaan saamelaisten ja lappalaisten välinen konflikti tuhoaa samaan väestöön kuuluvien ihmisten yhteistoiminnan, kun se haluaa kieltää samaan väestöön kuuluvien verisukulaisten statuksettomien saamelaisten ja muun väestön perus- ja ihmisoikeudet.
Todellinen alkuperäiskansan historia on oltava se oikeudenmukainen lähtökohta, jota saamelaisten ja heidän verisukulaiset tarvitsevat tässä tilanteessa tuekseen. On turvattava alkuperäiskansan ja muun väestön oikeus elämään, eikä tietoisesti ajaa heidät vastakkain ololla ahdinkoon. On tasapainotettava alueen väestöjen elämä ja keskinäinen vuorovaikutus oikeusvaltioperiaatteita noudattaen. On vastattava yhteisöllisyyttä koskeviin haasteisiin. Sellainen on nyt oikeutettua ja ajankohtaista. Ylä-Lapissa kaikkien ihmisten kuuluivatpa he sitten saamelaiskäräjien äänestysluetteloon tai ei, on syytä järjestäytyä vastustamaan mielivaltaan perustuvia etnopoliittisia ratkaisuja.
Jouni Kitti